lauantai 29. kesäkuuta 2013

I'm not a perfect person, there's many thing I wish I didn't do, but I continue learning


Muutama vakava sananen siitä, mitä koiranpennun ottaminen on näyttänyt minulle kuukauden aikana, vaikka kuukausi olisikin ehkä lyhyt aika, on se silti opettanut minulle paljon.

1: Vanhemmat (tässä tapaksessa äitini) ovat oikeassa; koira tuo vastuun. Se näyttää, ettei kaikki tapahdu itsestään, sinun on toimittava itse sen tarpeiden mukaan; ruokittava, käytävä ulkona, antaa tarvittava määrä aktiviteetteja ja mikä tärkeintä, rakastaa uutta ystävääsi, perheenjäsentäsi joka päivä yhtä paljon (tai enemmänkin) vaikka se olisi millainen hirviö tahansa.

2: Kuusi vuotta sitten en ollut valmis. Kuusi vuotta olen puhunut perheellemme koiraa, isompaa sellaista. Sellaista, jolla on kauniit, pystyt korvat, 'varasilmät' pään päällä ja niin komea, että sen omistamisesta voi olla ylpeä. Kuudessa vuodessa ehtii tankkaamaan itsensä täyteen tietoa, joita tulee tarvitsemaan. Kaiken tarpeellisen sairauksista, eri rotujen piirteistä ja energiamäärästä aina oikeaan ruokinta ja turkinhoito tapaan. Kuudessa vuodessa opin paljon ja tunnen olevani valmiimpi kuin milloinkaan aiemmin. Ehkä siksikin, että minun on pakko.

3: Kuudessa vuodessa olen nähnyt, mitä tapahtuu jos koiralla ei ole kuria eikä omaa johtajaansa. Vanhempi koiramme on hyvä esimerkki siitä. Viime vuonna otin kirjaimellisesti koiraa niskasta kiinni ja päätin, että tässä talossa ei mennä koiran pillin mukaan. Vanhempi koira on parempi lemmikki, Norin kanssa ei tulla käymään tuollaisella tiellä. Ei, jos se minusta riippuu.

4: Tänään (29.6) opin, ettei uusi pentu tarkoita vanhasta luopumista, vaikka se veisikin enemmän aikaa. Vanha koiramme, Papi, on kärsivällisesti seurannut nuoremman menoa, sanonut mikä on liikaa ja yrittänyt pitää huolta, vaikkei se helppoa ole. Samalla Papi on aina katsonut minun perääni, uumoillut rapsutuksia ja totellut yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Perheessä kiertävät "äidin koira" ja "minun koira" nimitykset tiuhaan, enkä kiellä, etteikö Papi olisi äitini koira; nukkuuhan se aina äidin sängyn alla ja seuraa aina tiukasti kannoilla. Nori tekee saman minun kanssani.
        Tänään juoksimme Norin kanssa kohti terassia, kotioveamme. Papi juoksi vastaan ja haukkui terhakkaasti muutaman kerran, jatkoimme juoksua ohittaen vanhuksen. Läimäytin käsiäni kannustavasti yhteen ja kutsuin Papin mukaan. Vanhus näytti, ettei kyse ole iästä vaan innosta jaksaa. Kohta meitä olikin kolme, jotka juoksivat kotiin. Ilta oli laskeutumassa, oli viileää. Jos taivas olisi ollut pilvetön, olisi se ollut oranssi laskeutuvasta auringosta. Hetki oli lähes tulkoon täydellinen.

5: Tyhmyydet ja uppiniskaisuus kuuluvat kauppaan. Pennun on saatava kokeilla kaikkea enemmän vähemmän typerää ja käyttäydyttävä uppiniskaisesti ja tottelemattomaksi silloin tällöin. Kantapään kautta on opittava, ja sen lisäksi Nori tutkii maailmaa suullaan. Kaikki sopivan kokoinen ja vähän liian isokin suuhun ja maistamaan. Tykätään siitä tai ei, se on pakko ainakin kerran elämässä saada hampaiden väliin.

6: Elämä ei ole ruusuilla tanssimista, ei todellakaan. Ei silloin kun kasvit saavat kyytiä ja parkettilattia toisinaan vesivahingon. Kyllä, pentu voi saada sellaista aikaan. Varsinkin jos on bisnesmiehiä ja haluaa perustaa uima-allasmarkkinat keittiön lattialle vesikupin avulla. Tai haluaa ammatikseen alkaa kengänjyrsijäksi. Kyllä se pahojaan tekee, mutta silti sitä on vain rakastettava. En edes voisi olla enää rakastamatta, Nori on se lapsi, joka minulla on. Koiramainen. Ei ihminen, koira. Ihmislapset eivät nyt niin lähellä sydäntä olekaan, mutta tämä pieni karvapallo on löytänyt tiendä sydämeen eikä lähde sieltä hevillä!

7: Läheisyys, turva ja luottamus säteilevät välillä talossa niin, että sen huomaa. Tuhina jaloissa, katseet ennen peräänlähtemistä, haukahdukset, hännänheilutukset, pusut ja miljoonat muut asiat, jotka pieni pentu tekee saadakseen edes vähän huomiota omistajaltaan ovat välillä niin näkyvät, ettei voi muuta kuin seisoa/istua/maata hiljaa aloillaan ja katsoa tuota pientä ihmettä, joka tuli elämääni.

Näin, tällaista olen oppinut kuukaudessa, mitä lie ne yli kymmenen vuotta vielä tuovat tullessaan. Hieno koira on, en kiellä. Enkä kiellä sitäkään, eikö se välillä raastaisi hermojani. Sitä se elämä on, tasapainoilua. Pitää löytää kultainen keskitie ja nauttia sen tuomasta vakaudesta. En voisi toivoa tuolta kaverilta enää enempää, mutta silti se antaa uusia kokemuksia joka päivä!


torstai 27. kesäkuuta 2013

I used to think one day we'd tell the story of us, how we met and the sparks flew instantly, People would say, "They're the lucky ones."

Kolmetoista viikkoa!

Nori poika kasvaa ja kasvaa ja syö ja syö... Elämästä rakkauteen, rakkaudesta ruokaan!

Noh, eiköhän koiranpennun elämään kuulu myös se, että omistaja ärsyynnetään hermorauniolle asti? Norin yksi ongelma, joka aiheuttaa harmaita hiuksia on tuon jukuripään käytös, että hän tulee AINA mukaan, jos joku menee ovesta ulos. Ja eteisestä ei saa pois, ei sitten millään! Ainoat keinot on kantaa pois tai sitten niskanahasta viedä. Kaipa jukuripäälle olisi hyvä opettaa tuo paikka -käskykin tässä lähiaikoina, se on yksi niistä kulmakivistä, jotka veitikan on hyvä osata!
        Muuten poika osaakin jo hyvin Istu -käskyn, Maahan (Kiitos Sadulle aloittamisesta! <3) ja meikäläisen kanssa, jos hihnassa vetää niin kun tarpeeksi vahvasti sanoo "ei" tai "ei vedä" niin hihna jää löysälle. Myös Irti -käskyä ollaan treenailtu, sekin sujuu hyvin, mutta ei harjoitus pahaa tee sen parissa.
        Vielä odotellaan, että kiinnostuisi enemmän pallosta. Kerran jaksoi juoste sen perässä ja toi takaisinkin! Kovat kehut ja pallo uudestaan liikkeelle, jätkä veti maihin ja kattos: "Mee ihan ite vaan..."

Lyhyt postaus, katsotaan tuleeko lissää huomenissa! Kiire meneillään!



Webillä otettu, sorry

Tätä kuvaa zoomailtu, siksi laatu vähän huononpuoleinen

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

"The only way to have a friend is to be one." -Ralph Waldo Emerson

Elikkäs, vähän Jussi kuulumisia ja Norin menoa viime päivien ajalta!

Perjantai-iltapäivällä läksittiin Norin kanssa kohti Akustinpuistoa, jossa päämääränä oli treffata labradorinnoutaja Leidi! Sorry, ei löydy kuvia tuosta tapaamisesta kun kamera jäi kotiin :/
         Norilla meni oikein hyvin ottaen huomioon, että vaikeuksia ollut tällä linjalla. Ensimmäisenähän poika alleen laski, mutta herkkupalojen ja ajan kanssa onnistuttiin sitten nuuskutukset vaihtamaan ja melkeinpä vieretysten makaamaan. Kiroamisen aihetta kyllä synnyttää se, että ei tällä paikkakunnalla tuota koirapuistoa ole... Eli ei missään aidattua tilaa, jossa voisi koiria vapaana pitää, joten Norikin hihnassa joutui olemaan ja varmasti veroitti rohkaistumista sekin.
       No, onhan kokoerokin vielä iso, kun labbis oli täysikasvuinen, varmaan sitten Norin kasvaessa on rohkeampi semmoisen tankkerinkin vierellä! Tyytyväinen olen jässikkään, viimeksi kun collieta treffattiin niin ei voinut melkein huonommin mennä... Nyt ollaan ajateltu collien omistajan kanssa yrittää uudelleen ja samalla kaavalla; namit, nuuskuttelu, lenkittäminen ja sitten mahdollinen leikki, jos Norista on siihen. Hiljaa hyvä tulee :)


Sitten juhannus, mites se siellä on mennyt? Meillä oli rentovaihde laitettu päälle Norin kanssa, ja kun päästiin koiratreffeiltä kotiin, nopeasti kimpsut ja kampsut kasaan ja sitten otettiin suunta kohti Norin kummitätiä! Niin, miun parasta kaveria tietysti!
       Olin niin ylpeä Norista kyllä! Laitettiin sanomalehteä yhteen kulmaukseen ja ei kertaakaan poika käynyt siinä loppu illan, yön tai seuraavan päivän/aamun aikana! Eikä kyllä muuallakaan, se ei ollut tämän jutun vitsi xDD
       Pökäleet poika kyllä jätti oven eteen, mutta onneksi ei ollut ruikulilla niin ei mitään ongelmaa siivota. Ja saahan kaverini Anu sitten vähän esimakua, kun hänelle tulee suomenlapinkoiran pentu kahden viikon päästä! Siitä siis Norille leikkikaveri odotettavissa! :3 Kunhan eivät vahinkopentuja tee, nimittäin Anun koira tulee olemaan narttu!

On tuo poitsu kyllä niin rauhallinen kuin viilipytty. Ensimmäisenä kun perille päästiin kävi tsekkaamassa paikat ulkona, mentiin sisälle ja heti nukkumaan lattialle. Ei mitään ongelmaa, oli kuin kotonansa! Syöminenkin onnistui, vähän ehkä rauhallisempi oli - tai sitten oli vain niin väsyksissä iltapäivän tapahtumista Leidin kanssa.
        Ulkona käytiin isolla nurmella leikkimässä ja pyörimässä ja touhuamassa, lampeenkin olisi ollut menossa, mutta sitä ei oltu vielä käyty läpi, että parempi ettei mene sinne kun ei tiedä mitä löytyy. Rannalta katseltiin sitten Telkän poikasia.
        Muutama kuva sitten vielä kaupanpäällisiksi yökyläreissusta :)

Rakkaani, aarteeni, kaikkeni <3






Rakkaus juhannusyössä...



Vietimme myös japanilaista iltaa Anun kanssa!

torstai 20. kesäkuuta 2013

I will be strong, I will be faithful 'cause I'm counting on a new beginning

Savage Garden - Truly Madly Deeply

Seisotusta, vaikka ei sitä ole harjoteltukaan lähestulkoon yhtään. Ja tässä kävi niin kuin uumoilinkin; äitin kuvat epätarkkoja, joten vaihdettiin osia. Minä menin kameran taakke ja äiti sitten seisotti. Näillä mennään! Lisää kokeillaan kun taas harjoteltu on ja tulee kuukausia taas täyteen :)

Ja käsi, joo tiedetään, mutta tää oli yks parhaimpia :DD

Kalle taustalla :3

PS. Uusi bannerikin tarttis tehä, mutta jos sitten vanhalla koneella väkästän tässä joskus... Kärsivällisyys meinaa sen kanssa loppua ja uudella koneella ei sitä photaria ole :/


HYVÄÄ JUSSIA KAIKILLE!

tiistai 18. kesäkuuta 2013

I can't wait another day to show my space between your heart and mine

Oho, onpas tullut pitkä aikaväli postauksissa... sorry.

Nooh, mitäs meitin arkeen? Eipä mitään erikoista, Nori huomenna täyttää sen 12 viikkoa - tänään (18.6) käytiin ottamassa sitten rokotus. Poika oli hienosti! Ahnehan se on, joten kun pari nappulaa laitetaan pöydälle niin kyllä saa piikillä pistää eikä missään tunnu! Eka vähän katteli elukkalääkärin paikkoi sellai: "oh shit." Omistaja oli enemmänkin kauhuissaan, jos se nyt kusasee johonkin, mutta eii... Ei Nori semmosta tehny, joten ei joutunut 'äippäkään' noloon tilanteeseen!
        Painoa pojalla oli sellaiset 8,3 kiloa, taitaa olla pentueensa painavin mitä tuossa facebook -yhteisössämme ollaan vertailtu. Kati (kasvattaja) kyllä vähän uumoilikin, että Norista tulisi melko kookas yksilö. ME GUSTA! Kun tuossa nurkissa ollut Papillon uros 11 vuotta niin kyllä sen isomman koiran kaipuu yllättää yhdellä jos toisellakin.

Niin kiva kuva, ja si häntä katki >__<

Kyllä se aika vaan rientää... Taidan olla yksi niistä harvoista ihmisistä (minun ikäisistäni ainakin!), joka vain odottaa pennun kasvavan isoksi nopsaan! Kun nyt se on tuosta meitin papillonista vähän ylitse kasvanut, mutta en malta odottaa että tulisi polvenkorkuinen kaveri ainakin :3
          Mutta nii-in, tänään kun ulkona kävelyllä oltiin ja aurinko teki laskuaan ja nätit varjot meistä laskeutui asfalttiin ja auringon kajo Noriin, niin kyllä siinä vähän haikea fiilis tuli kun poika tepsutteli kauemmas rohkeemmin. Minun pikkunen vaavi kasvaa...
          Yksi asia mihin olen äärimmäisen tyytyväinen on se, että vislatessa tulee luokse tai tajuaa ainakin sen olevan merkki, että nyt mennään! Minusta yksi piirre, mikä koirassa melkein pitäisi olla on vislauksesta tulo, mutta ihmiset ovat erilaisia, sillä minusta myös kepit kuuluvat koiran elämään siinä missä meillä puhelin. Ja siitähän ei huolta ole! Nori kantaa aina keppejä ja risuja ja kaikenmaailman puutavaraa mukanaan rappusille ja toisinaan myös sisällekin. On se sellainen maailman muuttaja... Aina kävelylle lähtiessä kotiovelta/siitä läheltä jotain suuhun ja sitä kannetaan pari sataa metriä ja jätetään siihen ja jatketaan matkaa. On se semmonen ihme tapaus, mitä lie päässä liikkuu...


Vähän taustatietoa: olen ihminen, joka ei pidä lapsista, elleivät ne nuku tai leiki kiltisti ja söpösti omissa oloissaan. Tämä koskee kaiken ikäisiä lapsia aina alle 14-vuotiaista yhden päivän vanhoihin. Siksipä olen julistanut, etten lapsia itse aio hankkia, ellei se mies sitten vaatimalla vaadi ja sekin on vain sitten yksi lapsi - vitsiä tullut väännettyä, että varmaan sillä tuurilla kun yksi hommataan, tulee kaksoset...
Vauhti päällä, joka säällä!


           Kuitenkin niin, syitä tähän (jos joitain kiinnostaa, vähän ohi aiheen) niin on se, että haluan myös nähdä maailmaa. Koiran kanssa se tuntuu helpommalta (ja halvemmaltakin) ja hauskemmalta hommalta kuin jonkun rääkyvän kakaran, joka ikää saadessaan lisää muuttuu kinuavaksi penskaksi joka parkuu kuin vesiputous jos ei jotain saa ja sitten taas päästään teiniangstaamiseen, kuinka rajoittunut maailma on kun ei yksinään saa minnekään mennä. Tietysti kasvatuksestakin kiinni, mutta enpä usko, että niin onnekas olisin että saisin Castle -tv-sarjan kaltaisen tyttären kuin Alexis. Okei, meni niiin kauas aiheesta ku olla ja pääsee, mutta olen kyllä myöskin sanonut, että voisin joskus hamassa tulevaisuudessa adoptoida sitten teinin, mutta sen näkee sitten...
         JA NYT MITEN SE LIITTYY TÄHÄN BLOGIIN! No niin, eli, äitiys ihmislapsen kanssa: NOT. Koiran kanssa: OF COURSE! Olen huomannut, kuinka olen alkanut Norin kanssa oleillessa puhelemaan  (niin kuin se muka ymmärtäisi): "Äiti tulee sitten iltapäivällä...", "Äiti menee jo..." jne. Outoa. Millonkas musta tämmönen tuli... tämmönen pehmo xD



Huomenna jos sais seisotuskuvia ensimmäisiä otettua, mutta tiedä häntä. Ongelmiakin löytyy: 1) Ei olla niinkään paljoa harjoiteltu, vähän vain 2) Itsellä ei näyttelykokemuksia, joten siitäkin sitten vaikeuksia jopa opettamiseen. Noh, mallista katsomalla mennään 3) Äiti ottamassa kuvat. Ja äitihän ei ole mikään tuhannen taalan kameramies, ei se edes osaa järkkärillä tarkentaa ilman automaattia eikä se meinaa tajuta että automaatilla pitää painaa nappi puoleenväliin, että se hakee tarkennuksen. *HUOKAUS* saa nähdä mitä tuleman pitää.

Mitä tuhoja se on saanut aikaan? Nooh, tähän mennessä ei tuosta toisesta taida lintua enää saada xDD


Epämääräinen yritys saada ees vähän kuvaa vauhdissa, minkä kokonen se on...
Hihna muokattu kuvasta pois.
Taas vauhtia!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

"My little dog - a heartbeat at my feet." - Edith Wharton

Tänään Nori oli yksin kotona suurimman osan päivästä, koska omistajalla alkoivat kesätyöt. Ei siinä mitään, edeltävänä yönä olisin toivonut omaavani yhtä hyvät unenlahjat kuin herra sängyn vieressä. Yöunet olivat luultavasti 4,5 tuntia.... Ei, en jännittänyt töitä. Olen ennenkin kyseisessä firmassa ollut TET -merkeissä ja äitikin siellä on töissä ollut jo niin kauan, että muksuna siellä kävin ja kaikki sen puolen työntekijät ovat tuttuja. Jostain syystä uni ei vain maistunut...

Aamulla Norille ruoka, ulos ja omat kamat valmiiksi. Vähän haikeana jäi poika kattelemaan mihin se äippä nyt lähtee, mutta kotiin tullessani oli ollut niin hieno poika, ettei mitään oltu tuhottu! Jos hakemalla saa hakea jotain, mitä Nori on koko meillä olo aikansa aikana tuhonnut, niin luultavasti se sitten olisi se, että patjasta käynyt muutaman palan repimässä, mutta sekin on jo loppunut.
          Hyvin on poika ymmärtänyt EI -sanan merkitykset. Kissanruoat jää rauhaan, jos EI tulee oikeaan aikaan ja sama sitten riehumistilanteissa ja jos meinaa syödä jotain sopimatonta, esim. tietokoneeni johtoa.
          Toinen oppi on nykyään vihellys. Sillä saa pojan huomion kun ulkona mennään joko ilman hihnaa tai hihnan kanssa - kaipa se vähän ikään kuuluukin ettei lähde huitsin nevadaan pentu xDD

Tänään ei olla paljoa mitään kyllä tehty, työpäivä verotti huonojen yöunien jälkeen todella paljon. Itse hoitelin pankkiasioita koneella kun Nori päätti saada sekoamiskohtauksen. Alkoi juoksennella ympäri kämppää, heitteli ja viskoi leluja sinne tänne ja liukui parketilla pitäen omaa älämölöään. Äitini meni sitten samoihin aikoihin nukkumaan ja yritti sanoa Norille, kuinka voisi kloppi lopettaa mekastamisen. Eihän pentu nyt sellaista ymmärtänyt kun ei käskystä ollut puhettakaan!
           Minä huusin pojun luokse ja painoin hellästi selästä makuulle ja sanoin: "Rauhoitu." Siihen veti jätkä itsensä makkaraksi! Nyt tuhisee sängyn päädyssä lattialla ja vetää unta kaaliin. Osaa se rauhoittua, ei sattumaa ollut tuo kerta. Joka ilta mennään nukkumaan ja rauhoitutaan, seuraavana päivänä ollaan sitten taas vauhdissa ja leikitään.

Nori on nyt siis ollut meillä viikon ja 3 päivää. En ole voinut odottaa enempää tässä ajassa tuolta pennulta, odotukset ovat jopa ylittyneet! Kiintynyt on minuun (hyvä näin, kaikki 3 muuta elukkaa talossa ovat äitiini kiintyneet) ja vähän perään sitten kaipailee tietysti. Hiljainen se on. Tiedä sitten koska alkaa haukkua kun Papi antaa esimerkkiä... Nooh, sen kanssa työskennellään myöskin!
            Äitikin on saanut vähän enemmän iloa tuosta koirasta, kun täysin vieraatkin ihmiset ovat tulleet rodusta kyselemään ja kuullessaan vastauksen ovat kehuneet kuinka hieno koira Lapinporokoira onkaan ja sitten saa kuunnella heidän omia kokemuksiaan. Äidillä ollut ne omat epäilyksensä, mutta tunnelin päässä näkyy valoa! Hah!

Ruusuinen on ollut alku, toivottavasti jatkuukin sellaisena! On hieno koira saatu tähän taloon <3


Tietokoneella näpsästy, sori siis laadusta!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Did you ever doubt your dream will ever come true? Did you ever blame the world and never blame you?

Tänään ollaan nautittu viileästä illasta ja vähän viileämmästä päivästäkin!

Ylös päästyäni ruokkisin Norin ja äiti sanoi käyttäneensä ulkona jo; on se kumma kun tekee tuon koiran eteen jotain, vaikka niin minun koirani kuulemma on! Noh, onhan sekin selitys kuultu, kuinka väärin on minun ottaa tässä iässä koiraa, sillä enää 2 vuotta tuota ammattikoulua jäljellä niin jatko-opinnoista riippuen muutan luultavasti kotoa ja tietysti Nori tulee mukaan, äidin selitys tälle oli: "Kun sä lähdet, niin et si yhtäään ajattele et mäki voin kiintyä Noriin!"
         Niin niin, äiti, mutta minun nimissähän se on, ja minä sen maksoin omista palkoista ja minä sen ensisijaisesti olen harteilleni ottanut. Sulla on täällä kolme muuta elukkaa; Kalle, Papi ja Hexa. Kyllä sulla siinä sitten seuraa piisaa kun minä lennän pesästä...

KUITENKIN!
       Tänään minä olen ottanut aurinkoakin! Herran jestas, likka tänä vuonna 17 vuotta ja minusta auringonotto on niin yliarvostettua! Okei, nukahdin ja siksi otin aurinkoa. Nori viekussa tietysti.
       Loikoilun jälkeen piti lähteä kauppaan äidin kanssa, Papinhan se ekana tunki autoon, mutta minä sanoin, että Nori jää kotiin - mitä sitä turhaan kuumaan autoon ottamaan? Äidin päätä ei olisi saanut käännytettyä Papin jättämisestä, onhan papillon aina mukana roikkunut eikä VIELÄ ole lämpöhalvausta saanut... Minun päätökseni on kuitenkin se, että Nori ei kuumassa autossa kulje, ellei ole pakko; esim. näyttelyn tai muun vakavan/tärkeän tapaamisen kannalta. Kun ilmastointia ei ole niin vähän hankalampi juttu... Voishan sitä toki aina ostaa tuon häkkeihin tarkoitetun tuulettimen, mutta ei ole pakollista tarvetta ainakaan tällä hetkellä.

Kaupasta tultuamme Nori ulos ja pissille ja melkeinpä äiti sitten heti siinä samassa rytäkässä lähti hautajaisiin - jonne minun ei tarvinnut lähteä. Sillä aikaa minä sitten raahasin viihteen ulos 'terassille'. Tietokone ja jatkojohdot ulos ja musiikkia ilmoille. Varmaan ollaan tässä elukoiden kanssa yli kuusi tuntia istuttu, välillä leikitty ja Norille pieniä koulutushetkiä annettu. Hyvä päivä tänään!

Norin yksin oleskelu sujuu muuten hyvin! Eilen olin iltatöissä sellaisen 5 tuntia.... uskoisin. Ja kun olen toisessa päässä rakennusta (asumme siis talonmiehen asunnossa) niin ei haukku ja valitus ainakaan sinne asti kuulunut! :D
       Ja tänään sitten kauppareissun ajan oli yksin. Ja jos vahinko on sattunut, on tehnyt sen paperille.

Ei mitään kummempia olla harjoteltu; istu, luoksetuloa tietysti ja sitten omaksi iloksi sitä, että koira pyörähtää kerran ympäri. Istumisen tuo herra kyllä taitaa niin peijakkaan hyvin, ettei melkeen liiankin hyvin! Luoksetulo on tärkein oppi mitä koiralle voi antaa, eikä se koskaan ole pahitteeksi jos sen kanssa työskentelee useammin kuin muiden.
Papi-poika :3
       Ai, meinasin unohtaa että seisomista näyttelyjä varten treenaillaan myöskin! Alustavat suunnitelmat olisi tähdätä Sastamalan EPN:nään ja seuraavana päivänä Turkuun myös EPN:nään. Suurempia suunnitelmia (mihin on aikaakin) on tuo vknloppu Helsingissä joulukuussa. Jos tuosta pojusta on potentiaalia niin sitten Pohjoismaiden kehään ainakin olisi tarkoitus päästä pyörähtämään. Aika kuitenkin näyttää, mitä tuosta pojusta tulee :)



torstai 6. kesäkuuta 2013

Ask for me, I'm gonna be free

Teenpä nopean päivityksen!

Nori täytti eilen (5.6) 10 vkoa! Kyllä poika vaan koettaa kovasti tottua meidän perheen arkeen, ja ensi viikolla se sitten saa kunnon koitoksen; nimittäin omistaja pääsi kesätöihin niinkin lyhyellä varoitusajalla kuin maanantaina on eka päivä!
         Eilen ja tänään Nori oli ilman hihnaakin ulkoilemassa, on niin iso piha että sen puolesta uskaltaa vähän päästää irti, mutta autotie talon toisella puolella vähän epäilyttää. Onneksi on vielä tuossa iässä, ettei kauaksi lähde yksin toikkaroimaan.

Helteet on pers***tä, ei tuolla ulkona hullukaan halua riehua. Ollaan Norin kanssa yritetty vähän aktiviteettejä duunailla, mutta kyllä musta koira nopsasti väsähtää, ei siinä mikään auta. Ukkosta taas piisaa joka illalle, mikä se tämmöinen kesä oikein on?

Sorget lyhyestä postauksesta, aika rientää ja poju vaatii aikaa!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

If you think you need more time, then it's okay to do it little by little

Saanhan mä vähän leikkiä vielä?

Vuorokausi on vaihtunut jo uuteen ja yhä omistaja vaan keikkuu hereillä - onneksi tuo Nori on tajunnut vetäytyä jalkoihin maate. Aamulla kun se herätys nyt pennun tulon myötä on aina kuudelta! Pienoinen muutos tällaisen ihmisen elämään, joka on tottunut porskuttaa kouluarkenakin melkein sinne kahdeksaan asti (olen 5 minuutin lähtövalmis!). Elämän muutoksen siis tämä pentu on omistajallekin tarjonnut!
         En valita tästä muutoksesta, olen aina halunnut olla aamuihmisiä, mutta jostain syystä se ei ole oikein onnistunut vaikka yrittänyt olenkin. Nyt on ainakin hyvä syy herätä, ettei tarvitse unenpöpperössä tallustella märällä sanomalehdellä, nimittäin tuolla pojulla on jokin sisäinen kello sanomassa, että kymmenen minuuttia kuuden jälkeen aamulla olet jo myöhässä!
       Tokihan myös tuohon aamuvirkottumuuteeni vaikuttaa tottumus myöhäiseen valvomiseen; yritän korjata tämänkin tavan, että viimeistään yhdeltätoista menisi sängyn pohjalle viimeisen pissareissun kautta Norin kanssa. Katsotaan pystynkö siihen vielä tämän kesän aikana! Syksyllä se onkin sitten pakko, tiedä vaikka vielä aikaisemmin täytyy nousta kun seitsemän bussilla pitää lähteä kouluun ja aamulla pitäisi koirakin ruokkia ja ulos päästää, ja kun ikää koiralle tulee lisää niin aamuisin tarvitsee lenkillekin ehtiä! Ehkä siis tämä 'loma' saa olla loma siinä, että voi nukkua niinkin pitkään kuin kuuteen! Viideltä sitten voisi nousta ainakin kun poju kerkeää vuoden täyttämään... Moni ajattelee taatusti minun olevan hullu, kun sanon etten malta odottaa!

Mutta niin, mitäpäs kävi 'eilen' illalla, toisena kokonaisena päivänä?

HELLETTÄ RIITTÄÄ! Nori on ollut todella uuvuksissa tai ainakaan ei ole paljoa riehunut kovien lämpöasteiden takia näinä päivinä, illalla sitten vähän jo huvittaisikin riehua ympäri kämppää! Iso koirapehmolelu (jonka olen joskus ristinyt 'Joriksi') saa välillä semmoista höykytystä, että...!


Mutta niin, ehkäpä tuonne kymmeneen asti iltaan on pojalla ollut rento päivä toisena päivänään. Makoillut vaan ja syönyt, vähän ollaan kertailtu istu-käskyä ja tietysti ulkona käyty kun tarve on vaatinut. Pari kertaa on lehdelle tulleet tarpeet, mutta tietystihän pidätyskykyä saa odotella vielä pari kuukautta.
        Edellisessä postauksessa olikin, että Nori pääsee - tai siis pääsi - katsomaan norjanharmaahirvikoiria. Nämä olivat omissa ulkohäkeissään ja katselivat tuommoista uutta koiralta tuoksuvaa karvakasaa päät kallellaan ja Nori uskaltautuikin omistajan vähän houkutellessa lähemmäs. Noh, hirvikoirat nostivat sellaisen haukkukuoron, että Nori juoksi tuli hännän alla pois. Annoin siis olla, myöhemmin kokeilin sitten sylissä näyttää että ihan kivoja mettähurttia nuo ovat, mutta ei. En sitten viitsinyt kiusata ja pakottamalla pakottaa, kyllä Nori heihin tottuisi kun itse haluaisi. Tänään niin ei käynyt.
       Näytti kyllä tuo poitsu, miten hyvät unenlahjat hänellä on! Nukkua porskutti vieraassa paikassa, eikä reagoinut oudoimpiinkaan ääniin lainkaan. Vähän vieraat ihmiset yrittivät houkutella kaikenlaisilla äänillä ja eleillä, mutta ei, tämä jätkä vain nukkuu! Aivastuskaan koiran vieressä ei saanut silmää raolleen. Taisivat nuo illan useimmiten viimeiset torkut ennen nukkumaan menoa olla mieluisat!

Pehmeä peitto; koiran onnen unien tyyny.
Kun kotiinpäin tultiin niin taisi Norin ja meikäläisen välille todella jonkinlainen side syntyä! Pojulla on autossa vähän vaikeuksia vielä olla, mutta hyvin se silti meni. Menomatkalla Nori oli jalkotilassa ja kylän kartsalla sitten sai ikkunasta katsella ulos.
        Kotiin tultaessa näytti sitten siltä, että ei missään olisi ollut hyvä. Sylissä vääntelehti ja kääntelehti koko ajan, jos laski jalkotilaan halusi takaisin syliin. Kotimatkaa on sellaiset päälle 10 kilometriä ja äiti sitten päätti mennä vähän ylimääräisiä reittejä, niin Norihan tykkäsikin siitä toooodella paljon...
        Kuitenkin, lopulta löysi hyvän asennon sylissä ja kävi makuulle. Sitä ennen oli hetken istunut sylissä ja painanut kuonon olkapäälleni ja huokaissut kuin haluaisi vain ulos ja näiden mutkaisten teiden loppuvan. Siinä vaiheessa tuli se fiilis, jota en ole koskaan vanhemman koiran kanssa tuntenut (Papi on enemmänkin äitini koira, minä olen se, joka komentaa, mutta äiti se kuka on Papin 'ihminen'). Vähän toivon, että tuossa hetkessä kun Nori huokaisi ja löysi vihdoin ja viimein tuon hyvän asennon, olisi tapahtunut tuo leimautuminen. Voi olla, että välimme lähenivät ja leimaantuminen tulee myöhemmin, mutta... Noh, toivoa voi aina :)

Ehkäpä olisi korkea aika mennä nukkumaan, on edessä taas sellaiset 4,5h unet, mutta onneksi tuo pennelikin nukkuu päivisin, joten minäkin saan sitten välillä torkahtaa. Huomenna tulee Norin kummitäti pojua katsomaan, on tälle suunnalle vähän vilpoisempaakin keliä luvattu, (kuinkahan vilpoista; tänään käytiin jo kolmessakymmenessä...) joten Norikin on taatusti vähän pirteämmällä tuulella.


 "Poropaimen nukkumassa jaloissa, elämän onnea siis tiedossa!" 
sanonta by me: Jonna Mäkinen


On se kyllä semmonen pöhköpää, että huhheijaa! Kattokaa nyt tuotakin nukkuma-asentoa! :D

I'm going to the place where love and feeling good don't ever cost a thing

Ensimmäinen koko pitkä päivä on takana Nori -pojalla, toinen vasta alussa ja hienosti on mennyt!
      Onhan poika jo 9,5 viikkoa vanha, mutta silti pentumaniaa riittää. Yöt ovat olleet hiljaisia, poika nukkunut kiltisti lattialla ja ensimmäisenä yönä ei edes tarpeita tullut tehtyä! Nyt vetää poropoika lonkkaa nojatuolin alla; kuuma on yhdellä jos toisellakin!

Mitäpä sitä ensimmäiseen koko pitkään päivään kuului sitten eilen (1.6)?
      Alkajaisiksi noustiin aamulla klo 06.00 ja mentiin suorinta tietä ulos tarpeille. Sen jälkeen syötiin ja vähän leikittiin, käytiin ulkona ja levolle päästiin siinä klo 07.30.
      Päivän aikana Nori näytti, että maailman paras asia on selvästikin keppi jota järsiä (ruoan jälkeen tietysti), ihmeteltiin sitten myös kovakuoriaisia ja kiiltomatoja. On tuo pennun nopeaoppiminen kyllä hienoa huomata, poika osaa jo kulkea hihnassa ikäänsä nähden todella hienosti! Ensi viikolla mennään sitten ostamaan poitsulle uusi panta ja kunnon hihna muutaman lelun ohella.

Ensimmäisenä iltana (31.5) kun Nori tuotiin kotiin, oli edessä tutustuttaminen perheen koiraan ja kahteen kissaan. Papi (perheen vanhempi koira, rodultaan papillon) otti yllättävän hyvin pennun vastaan, vähän on näyttänyt koska tarvitsee tilaa, mutta ei sen enempää. Leluista ei ole riitaa.
      Hexa (nuorempi kissa, norjalainenmetsäkissa) ei Norista enää välitä. Kävelee vierestä ja seurailee pennun menoa tyytyväisesti, on ilmeisesti niin tottunut jo koiriin, ettei yksi sitten joukossa haittane lisää.
       Kalle taas (vanha maatiaiskolli) on vähän varautuneempi. Pysyttelee etäällä ja ulos mentäessä tuntuu kuin katsoisi pienemmän perään, varmistaa että tämä pärjää. Kalle on aina ollut tuommoinen 'katsotaan toisten perään' -kissa. Välillä siitä on haittaakin jos lähtee itse kävelylle ja kissa on ulkona niin perässä tullee vaikka kuinka yrittäisi kieltää. Hieno kolli, mistä lie tommoista oppinut nuoruudessaan. Kyllä tässä ajan kanssa taatusti tottuu ja alkaa pitää kunnon jöötä Norillekin.

Nori on sopeutunut hyvin perhe-elämäänsä. Yksinoloa tarvitsee sitten harjoitella, mutta antaa pojun nyt totuttautua ainakin viikon verran siihen että sillä seuraa täällä on.
       Tänään mennään moikkaamaan hirvikoiria ja paria tuttua, saa Nori vähän tutustuttua toisiin koiriin. Kasvattajalla itsellä oli emän lisäksi kaksi muuta porokoiraa ja nuori belggari, mutta ei se sitä tarkoita, ettäkö sosiaalistaminen koiriin loppuisi siihen. Papin kanssa on vähän niin ja näin noiden uusien koirien kanssa, että enpä halua Norille samaa ongelmaa.
       Belggarikamua taitaa olla vähän ikävä, mutta kuukauden päästä Nori saa sitten kaveriksi suomenlapin koiran, joka tulee kaverilleni. Siinä sitten lappalaisrotujen kanssa mennään etiäpäin ja toivotaan niistä hyviä kavereita!
       Ja tietysti Nori pääsee vielä belggarikamua näkemään, kun kerran sijoitusuros on niin kasvattajan kanssa ollaan tekemisissä ja omasta puolesta ainakin vien Norin sinne moikkaamaan vanhoja kavereita :)


Meillä koirat saavat makoilla sohvalla, eikä Nori tietenkään sellaisesta edusta halua kieltäytyä :D