Huhhuh, ei kyllä tule mitään. Tämä päivittelyvauhti on niin laaaaahaaaaavaaaaa, mutta ehkä te lukijat annatte anteeksi? Kuitenkin yksi koko viikkoinen päivitys tähän hätään - parin viikon takaa tietysti... Mistä aloitetaan? Ehkäpä ihan maanantaista, päivämäärä oli 15.9.
Maanantai - 15.9.
Lähdettiin tokotreeneihin. Jep, päätettiin sitten lähteä vähän tokoilemaan paikallisten koiraharrastajien mukaan ja voi luoja. Ei, me niín ei korkata tokokisoja, möllejäkään vielä piiitkään aikaan.
Treeneissä oli ihan mukavaa siihen nähden, että itse en ole mikään tokoilupöhkö. Kilpailuhalua siihen lajiin on tullut tankattua siihen tyyliin kuin "Kaipa me nyt edes se TK1 tehdään joskus! How hard it can be?"
Kotonahan homma on mennyt hyvin ja sen vuoksi lähdettiin koirien pariin ja sieltähän se ongelma löytyikin - toisten keskuudessa tekeminen ja uusi paikka. Tuon jälkeiset kerrat ovat jääneet valitettavasti välistä milloin väsymyksen, milloin koulu/työ/autokoulun takia. Harmillista.
Maanantaina tehtiin siis tokoa.
Tiistai - 16.9.
Tiistai on agilitypäivä. Jee!
Agilitystä on ainakin itselle tullut se juttu mitä odotan viikossa eniten - ainakin heti vknlopun jälkeen. Oli siis kiva huomata, että joo, tehtiin kivoja koirajuttuja eilen, mutta niin tehdään tänäänkin! Silmät ristissä olen vääntänyt kuvien kanssa jokusen YÖN, joten jos joku nyt alkaa riiaraimaamaan kuvien sisällöstä ja videon uupumisesta niin: MENE ITSEESI KIITOS. Yritän nyt saada edes jotain ulos, okei?
Aksa on siis alkanut maistumaan toden teolla. Nori tekee hienosti, vaikka tietysti on vielä paljon treenattavissa, mutta kokonaisuudessaan ollaan hyvällä mallillaan. Keinuharjoittelu on edennyt siihen, että koira tulee keinulle ja alkaa laskemaan alas, jolloin minä lasken keinun kevyesti maahan asti. Kepit ovat entisellään, niissä on tekemistä.
Kuitenkin. Rata oli jälleen todella mielenkiintoinen ja haastava, mutta hienosti Nori jaksoi suorittaa 18 esteisen radan. Ei ongelmia. Uutena radalla oli pussi, jota ohjaaja sai pitää avoinna. Näillä mentiin ja ekalla kerralla Nori teki kyllä todella superisti. Toinen kerta oli myös oikein hyvä.
Eikä voi olla kehumatta meidän hienoa, monipuolista agilityyporukkaa.
Isoa ja pientä koiraa löytyy, eritasoisia, mutta kaikki yhtä mukavia!
Isoa ja pientä koiraa löytyy, eritasoisia, mutta kaikki yhtä mukavia!
Perjantai - 19.9.
Ovelasti skippasin keskiviikon ja torstain, sillä niinä päivinä ei duunailtu mitään kummoista.
Perjantainakaan ei varsinaisesti tehty melkeinpä mitään muuta kuin kuvaushommia. Ihana ystäväni tuli viihdyttämään perjantai-iltaa ja ennen kuin sukellettiin How to Train Your Dragon 2 -elokuvan maailmaan, käväistiin metsässä kuvaamassa. Ensinnäkin halusin itsestäni ja Norista mukavat yhteispotretit vähän syksyisemmässä säässä (ja kuvauttaa samalla uuden kaulaliinan ja pipon), ja kyllä me ainakin yksi onnistunut kuva saatiin reissulta! Sellainen, mihin itsekin olen tyytyväinen. Omaan lärviin saa niin harvoin olla tyytyväinen valokuvissa.
Lisäksi ystäväni oli Walesissa vähän aika sitten työharjoittelussa ja toi meille ihanat tuliaiset! Norille söpön elefanttipehmon (joka lenteli ahkerasti koko perjantai-illan) ja meikäläiselle Game of Thrones -sarjasta kirjasen: "The Wit & Wisdom of Tyrion Lannister" (Tyrion on ehdoton suosikkini kys. sarjasta!)
Lauantai 20.9.
Lauantaina heräsin itse aamuyhdeksältä sohvalta ja ulkona oleva sumu houkutteli kuvaamaan - norppaolennon voimin tietysti. Sumu oli kuin seinämä, joka lähti hiljalleen haihtumaan. Todella kivan valon tarjosi kyllä tälle valokuvaajalle. Ruutuihin olen erittäin tyytyväinen.
TEKNISTEN ONGELMIEN VUOKSI KUVAT EIVÄT LÖYDÄ TIETÄNSÄ BLOGIIN.
Kuvaussession jälkeen laitoin pyörimään Teen Wolf -sarjan, johon (valitettavasti) olen koukkuuntunut, vaikka koko sarja on aikamoista höttöä, ihmissudet kamalia, juoni paikkapaikoin sisältää aukkokohtia ja toisinaan vain kysyn itseltäni MIKSI? Kuitenkin...
Muutaman jakson jälkeen piti pistää kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kohti juna-asemaa. Suuntana oli Helsinki. Epähuomiossa unohdin ottaa Norille kuonopannan, johon yleensä turvaudun isojen kaupunkien melskeessä ja varsinkin jos on vähänkään kiire vaihtaa maisemaa. Noh, tällä kertaa se unohtui, mutta onneksi aika ei ollut kortilla. En kylläkään kiellä, etteikö siitä kapistuksesta olisi ollut hyötyä. Maalla kun asutaan, eikä tarvitse koiraa pitää hihnassa niin eihän tuo kävele kovinkaan nätisti. Ellei sitten laita kävelemään niin. Selvittiin kuitenkin hyvin Salosta Helsinkiin, Nori nukkui koko junamatkan ja Helsingin asemalta lähdettiin suuntaamaan Kamppia kohti. Sieltä jatkettaisiin reilun 1,5h kuluttua bussilla kohti kasvattajaa.
Muikku & Sirma :3
Norin kanssa lusmuiltiin tuo 1,5h aikalailla tekemällä pieniä sirkustemppuja; kurrea, polvitassuläpsiä, pamia ja maahanmenoja. Kokeiltiin vähän, miten hommat sujuu ihmisten keskellä. Suhteellisen hyvin Nori teki tempauksensa ottaen huomioon, että ihmispaljouksissa ei olla juurikaan liikuttu. Tai ainakaan jääty sen enempää ihmettelemään.
Bussiin vain ja kohti kasvattajaa. Seuraavana päivänä olisi edessä näyttely, jonne lähdettäisiin kahden koiran voimin. Jännitystä ei ollut, näyttelyt ovat alkaneet tuntua mukavalta hommalta kun kokemusta on karttunut (enemmän mätsäripohjalta) ja on alkanut sietää sitä stressin määrää.
Kasvattajan kanssa taalattiin vähän niitä näitä, kunnes pitikin jo painua pehkuihin ja valmistautua yöpuulle. Teen Wolfin kautta tietysti...
Áksu
Sunnuntai 21.9.
Yhdeksältä ylös, kamat kasaan, vaatteet niskaan ja hiljaksiin alettiin tekemään lähtöä. Áksu ja Nori autoon ja nokka kohti Hyvinkäätä. FCI5 kehät alkaisivat klo 11, eikä se nyt paha ole jos vähän ajoissa on. Vähän.
Mahtoikohan kello olla 14.30 kun päästiin kehään pyörähtelemään. Nori oli kehän ulkopuolella hienosti ravannut edestakaisin ja pönöttänyt, mutta jotain tapahtui, eikä se siellä kehässä niin hyvin enää mennyt. Edestakaisin juoksu oli viimeinen plörinäksi meno, kun AVO-luokan koirat tulivat kehään jo silloin kun meidät ohjattiin edestakaisin juoksuun.
Norihan bongasi koirat ja oli vähän sitä mieltä, että mitäs helvettiä ja juokseminen meni siksakiksi, josta saatiin palautetta tietysti heti arvostelussa. Treeniä kaivataan tälläkin saralla, ainakin toisten koirien poissulkemisen puolesta.
Tulos näyttelyssä:
ERI NUK1
Tuula Savolainen
"1,5v Tyypiltään erinomainen uros.
Kaunis ylälinja. Oikealinjainen pää. Tummat silmät.
Oikea-asentoiset, hieman pitkät korvat. Tilava rintakehä. Riittävä eturinta. Hieman luisu lantio.
Edestakasliikkeiden tulee vakiintua.
Korkealla kannettu häntä häiritsee muuten kaunista ylälinjaa.
Hieman pehmeä karva."
Savolainen oli todella mukava tuomari. Pitkät arvostelut jakoi kaikille ja sanoi vielä suullisesti ohjeita ja vinkkejä jatkon suhteen. Meille sanoi juurikin edestakaisin liikkeistä ja hännän kannosta. Jos onnistun saamaan Norin hännän kannon alas niin tullaan kyllä pärjäämään jatkossa, liikkeisiin kehotti petraamaan ja kiinnittämään huomiota.
Näyttelystä kun päästiin lähtemään, kasvattaja piti pienen tokoiluvinkkituokion. Paikalle ilmaantui myös Norin veli Väiski omistajineen. On se Väiski vaan niin komea velipoika, että...!
Vinkkeinä saatiin innostamistreenejä ja hyviä vinkkejä juuri palkkaukseen.
Semmoista menoa sitten oli parisen viikkoa sitten, aikamoista rallia ja julkisia liikenteitä tuli käytettyä. Nori pärjäsi kuitenkin viikonloppuna todella hyvin ja veti unta palloon paluujunamatkalla. On se tuohon matkusteluun näköjään hyvin, ottaen huomioon että kärsi pienenä matkapahoinvoinnista ja junapelosta!
Sellaista tällä kertaa, palataan taas agilityn merkeissä!
