Näyttelypuudelointia

Isänpäivänä käytiin siis todellakin pyörähtämässä kahden koiran voimin mätsäilemässä. Onneksi olin alkuviisas ja pyysin ystäväni Anun varmuudeksi mukaan, mikäli Nuutin ja Norin kehät pyörisivät ihan samoihin aikoihin - ja niin kävikin.

Anu oli ensimmäistä kertaa eläessään esittämässä koiraa, mutta sen verran mitä ennätin näkemään Anun ja Norin yhteistyöstä, niin oli se aika hienoa! Tokihan Norille on tahkottu kokemusta monista mätsäreistä ja näyttelyistä, mutta meni se silti aivan äärimmäisen hienosti! Norille Punainen nauha.

Nuutin kanssa odoteltiin kehäänpääsyä kuin kuuta nousevaa. Suurin stressinaihe ei ollut Nuutin käyttäytyminen vaan se, huomauttaisiko tuomari jollakin tavaa Nuutin kokoa, laihuutta. Giardian takia Nuutin paino on ollut vähän alakanttiin, mutta vihdoin lähtenyt nousuun ja kylkiluut alkaneet piiloutumaan paremmin.

Kylkiluista ei tullut minkäänlaista kommenttia, mutta käytöksestä tuli. Tuomari suorastaan kummasteli, kuinka näin nuori koira voikaan käyttäytyä näin hyvin! Ja kaupanpäällisiksi kysyi, ovatko valkkarit normaalisti näin rohkeita? Naurahdin ja tokaisin Nuutin olevan tuontikoira. Korjasin nopeasti vakavammin, etten halua mustamaalata Suomen kantaa mitenkään, mutta minun koirani on tuontikoira tsekeistä.

Nuutin kehäparina olikin bloggaajamaailmasta tuttu Smaug -belggari. Nuutti vei kuitenkin kilpailusta punaisen ja jäi odottelemaan jatkokehiä. Jatkokehiä jouduttiinkin odottelemaan ja kehä seisoi tyhjänään hyvän tovin, mahdoimmekohan odotella jotakuta osallistujaa toisesta kehästä vai mitä, sitä en tiedä. Kehän pitkä odottelu teki kuitenkin Nuutista väsyneen ja vähän levottoman.

Jatkokehissä Nuutin hieno ja normaalitapainen ravi löysikin pari pomppuaskelta ja pääsi omistajakin siellä vähän mokaamaan liikkeessä, jota on viimeksi harrasteltu näyttelykurssilla. Heh. Loppujen lopuksi Nuutti erkaantui punaisten kolmanneksi! Yay!

En kyllä voi olla ylpeämpi tuosta pienestä valkoisesta, on se vaan hyvä liikkumaan ja keskittymään tekemiseen!

Nori taasen ei pärjännyt jatkokehässä vaan karsiutui toisena ulos. Tuomarilla oli kyllä selkeä linja omassa valikoimassaan; sinisten kehän voittajaksi valikoi rodun, jota hän itsekin kasvattaa ja punaisten kehässä kolme palkittua koiraa olivat luppakorvaisia, mukaan oli onneksi mahtunut yksi pystykorvainen malamuuttikin.

Lopuksi siis jäi vähän kalkkiintunut maku tuomarista, joka suosi selkeästi tietyntyyppisiä koiria, mutta pääasia on kuitenkin se, että Nori esiintyi tuttuun ja rauhaisaan tapaansa liikkuen kevyesti ja seisoen tasapainoisesti varaohjaajansa kanssa. On se silti hieno poika <3

Isänpäiväspektaakkelimätsärin lopputulema siis: Nori PUN- ja Nuutti PUN3!

Ja Lauralle iso kiitos kuvausyrityksistä, olihan siellä hallissa vähän p*ska valo! >:D

-J, N & N

Liian rumia palkittaviksi

"Hei, eikös se nykyään ole jo muotia, että arka koira viedään mätsäriin ja sanotaan,

ettei sitä pakoteta mihinkään - silloin voittaa palkintojakin!"

:D

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ja jos joku nyt ottaa itseensä tuosta letkautuksesta (kuten otsikonkin), niin ilmoitettakoon tämän postauksen mätsäriviitteiden olevan sarkasmilla höystettyjä huumoriheittoja pilkesilmäkulmassa. Mätsärit ovat leikkimielisiä tapahtumia, joihin mennään harjoittelemaan ja paistattelemaan päivää (tai sadekelejä). Nähdään ehkä tuttuja, muttei kuitenkaan uskalleta sanoa mitään. Katsotaan vain ja kuiskutellaan kaverille, kuinka toi on se ja se, ja olen nähnyt paljon kuvia. Ja se harrastaa sitä ja tätä. On pärjännytkin. Tolta koiralta murtui jalka. Tuo toinen oli tiputuksessa myrkytyksen takia. Perussuomalaista meininkiä, jossa ei uskalleta tervehtiä ja pysytään vain omassa piirissä.

Sunnuntain (7.6.) hyväntekeväisyys mätsärin teemana tuntui olevan "pörheä ja söpö" sekä "vähän epävarma ja arka". Kai se on sanomattakin selvää, ettei kasvuvaiheessa oleva rottaholsku ja karvojaan karistava porokoiraääliö saa kuin pari hassua vilkaisua teemapäiväisessä tapahtumassa. Onneksi sää sentään helli, vaikkei sekään ollut kovin varma itsestään. Aurinko näytti itseään mukavasti, katosi pilvien taakse piiloon ja tuuli puhalsi kuin viimeistä päivää kaataen agilityn hyppyesteet kehänreunoilta. Whooosh! Pam!

Norikin täysin varoittamatta meinasi nakata/nakkasi 8 kuukauden ikäistä weimarinseisojaa kuonosta, kun sinisilmäinen hurtta tuli liian liki. Taisi kyllä varoittaa teollaan poropoika, ei ole luottamista tuommoisiin sinisilmäisiin kummajaisiin. Ties mikä demoni oli!

Samaisen mätsärin teema osallistujien puolesta tuntui olevan "tuon koirani ihan liki, että se itse voi lähestyä" sekä "enkä välitä siitä mitä se tekee". Kiehuin ja kihisin, kuinka kehästä tulleet ihmiset jäivät notkumaan sinisten ja punaisten nauhojensa kanssa aivan kehän suulle! Vaikka sitä olisi ensimmäistä kertaa karjaa ulkoiluttamassa, ei sitä silti eteen tarvitse jäädä. Yhdessäkin välissä meinasi väkisin pari koiraa tulla Norin iholle, jonka pyrin välttämään hitusen korkeaäänisemmällä puheella, kuinka tämä poro kyllä antaa selekään vieraille piskeille, jos eivät osaa antaa tilaa! Uskokaa tai älkää, se toimi. 

Poistuimme Sadun kanssa molemmat punaisin nauhoin ilman sijoittumista naureskellen päivän tapahtumalle ja meidän kaamean rumille piskeille. Mätsärit olivat suhteellisen hyvin järjestetty ja ei niistä kai mitään kummempaa valitettavaa ole. Ehkä enemmänkin osallistujien käytöksestä, joista on yllättävän harvoin valitettavaa omalta osaltani. No, aina ei voi voittaa kaikkea!

Tietääkö kukaan mätsäreitä teemalla: "Pomppupomppu-hyppyhyppy-koikkaloikka"?

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suunniteltu reissu M&M;ään kuoli liikkeen ollessa kiinni sunnuntaina. Koirat kuitenkin pääsivät hetkeksi juoksemaan ja siellä napsin hätäisesti muutamat ruudut. Aurinko oli idioottituulella ja halusi pilata kaikki kuvat suoralla loistollaan, mutta tajusi onneksi kadota hetkeksi pilvien kätköihin.

Ja jotta Sadun koiraelämä saisi kuvia ja todisteita siitä, että he tekevät elämässään edes jotakin, päätin kuvata heiltä muutamat seuruupätkät ja patukkakuvat. Luoja, aurinko, onko vaikea pysyä pilvessä edes hetki? Osta vaikka hamppua tai jotain - hehee haha.

Ja loppuun vielä Norin mielipide koko treenitouhusta:

-J&N

Menestyksekästä mätsäröintiä kera raitapaidan

Viime postauksen viikonlopulle jatkoa:

Lauantai, 2.5.

Satu pöllähti pihaamme jälleen samoihin aikoihin kuin perjantainakin, ja pienen lenkin kautta lähdettiin suuntaamaan kohti Liedon mätsäriä. Sää vaikutti oikein hyvältä ja fiilinki oli mahtava. Oli raitapaita Nitron ensimmäinen mätsäri edessä, harjoitus kuulemma nolla.

Hyvin siinä kuitenkin kävi, Nitro oli SIN3! ...vaikka kehässä olikin vain kolme vastustajaa.

Nori puolestaan käyttäytyi todella kivasti kehässä, pönötti omasta kulmastani todella hienosti ja hurmasi tuomarinkin luonteellaan. Useimmiten Nori on ollut korvaton tuomarin tullessa katsomaan, sillä Norin häntä heiluu kuin häkkärä ja tuomaria katsotaan korvat takana iloisesti. Tämä tuomari piti Norista kuitenkin todella paljon ja saatiin lopuksi vielä kehujakin, kuinka hienoluonteinen koira minulla on. Tulos viiden kilpakumppanin joukosta jatkokehässä PUN3!

Hyvä homma pojat!

-J & N

Aksailu ja Kosken Kohaus -match show

*haukotuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuus*

Hohhoijakkaa. Kyllä pikkasen tuntuu näin torstai-iltapäivänäkin vielä tuo reissu päänupissa. Väsyttää vieläkin, vaikka tulikin nukuttua varmasti yli 10 tuntia viime yönä. Keskiviikko oli pitkä päivä, mutta paljon ennätettiin kuitenkin tekemäänkin!

Keskiviikkona (23.7.) aamuherätys tuli varhain. Hyppäsin Norin kanssa äidin kyytiin jälleen, jotta pääsin keskustaan. Sillä kyydillä sitten mentiinkin Someron Haukkukalliolle, jossa on paikallisen koirakerhon agilityhiekkakenttä ja vermeet. (Maanantaina (21.7.) oli sama kuvio.)

      Siellä sitten aamukahdeksalta raijailin agilityesteitä jonkinlaiseen muodostelmaan aamutreenejä varten. Päivällä treenaaminen olisi itsemurha, onneksi aamut ovat edes vähän vilpoisempia. Maanantaiset treenit olivat kyllä todella superit! - olihan meillä toki taukoakin ollut se kolmisen viikkoa. Keskiviikkoiset treenit olivat vähän huonommat, mutta silti onnistuttiin selättämään puomipelkoa taas vähän enemmän - ei siis mitenkään huonot treenit ollenkaan!

LINKKI meidän maanantaisiin treenisuorituksiin.

Treenien jälkeen hipsin kakkoskotiin keskustaan ja virittelin tietokoneen nettiyhteyteen: olen löytänyt lapsuuteni youtuben kätköistä, nimittäin kamalan läjän teini-ikäisiä mutantti ninja kilpikonnia suomidubeilla! Aloitus oli varmaankin sellaiset kymmenisen jaksoa... heh, yhtä mahtava sarja kuin lapsuudestanikin muistan!

Meinasi vähän hoppu tulla lähtiessä takaisin keskustaan noutamaan Satua ja Riskiä ja kerkiämään taas kyytiin, nokka oli kohti Koskea ja Kohaus mätsäreitä! Paikan päällä nähtiin Riskin veljeä Rodoa, joka oli kyllä aikamoinen ilmestys! Ainakin näin Riskiin verrattuna, huhhuh, oli kyllä komeaa sakemannia siinä raameissa ja paljon!

 Yllä Rodo ja alla Riski, 6kk

En ole juurikaan treenaillut Norin kanssa näyttelyjuttuja, sillä en ole nähnyt siihen tarvetta. En oikeastaan tiedä miten muuten parantaa suoritusta kuin superhyvät namit ja oma jännityskuntoon. Nori osaa mennä nätisti, kunhan saan keskittymisen kuntoon.

      Takana on ollut katastrofaalisia mätsäreitä enkä oikein tälläkään kertaa paljoa odottanut. Ja kun en odottanut, poika yllätti. Omasta mielestäni Nori liikkui paremmin kuin ehkä koskaan, seisoikin hienosti ja keskittyi hyvin. Olisi kyllä ollut kumma, ellei grillattu kana olisi pitänyt keskittymistä. Kiitos Sadulle namilainasta!

Norin liikkuminen todella oli hyvää. Katsoi suoraan (eikä minuun kuten yleensä), pää ei mennyt maassa kertaakaan ja seisominen oli todella mallikasta. Saatiinpa kuitenkin Sininen -nauha. Itse en ennättänyt juuri kilpailevaa staffia seuraamaan, mutta lihasta tällä kilpailijalla oli ja varmasti vaikutti päätökseen. Jäätiin odottamaan sinisten kehää.

      Samoihin aikoihin Satu kerkesi Riskin kanssa kehäilemään isoissa pennuissa. Yritin saada mahdollisimman paljon kuvia, mutta olin auttamatta myöhässä dumpatessani Norin äidin hoteisiin ja napatessani itse kameran. Pari ruutua tännekin:

Riskille tuli myös Sininen nauha hyvin tiukan taiston jäljiltä!

Oltiin jälleen aika samalla lailla kehissä kun siniset alkoivat molemmilla, joten kuvia ei oikein siitä tilanteesta ole. Norin kehässä tuomari seisotti koiria todella pitkään ja jättäisi vain neljä kehään, jotka sitten juoksisivat keskenään. Voi pojat, seisomista oli kyllä. Vähän Norilla pääsi hapuilemaan keskittyminen, mutta todella hyvin jaksoi seistä! Siinä sitten tuomari napseli koiria sivuun ja yhtäkkiä kuulin taas sen saman: "Te neljä juoksette, olkaa hyvä."

      Ai, me jäätiin Norin kanssa neljän joukkoon. Huippua!

Oltiin etunenässä juoksemassa, joka oli meille otollisempaa kuin muu. Jos itse saisin päättää, juoksisin aina edessä, silloin Norikin juoksee parhaiten. Kierroksen jälkeen tuomari sitten sijoitti koirat palkinnoille siinä järjestyksessä kuin juostiinkin.

     Herran jumala me oltiin SIN1!

Ja tämähän tarkoitti BIS-kehän odottelua. Pikkukoiria oli enemmän ja sitä yhtä kehää saatiin odotella. Kuuma, lähes 30 asteinen päivä alkoi tehdä tehtäväänsä koirien suhteen. Omistajatkin olivat aika läkähdyksissä, mutta koirille homma oli vielä raskaampaa.

BIS-kehä alkoi ja me lähdettiin sinne ihan kevyin mielin. Mitä olin punaisten kehän voittajaa katsonut, niin ei olisi toivoakaan kyllä meillä palkinnoille pääsystä. Siltikin mentiin jälleen seisomaan ja pönöttämään ja kyllä kuuma, pitkä päivä oli Norille tepposensa tehnyt. Keskittyminen rakoili, mutta silti poika jaksoi todella superisti hommansa. Juokseminen meni vähän maata nuustaessa, mutta kun se pää nousi ylös, mentiin todella hienosti.

      Palkinnoille ei päästy BIS-kehässä, mutta todella hienon suorituksen kanssa kyllä lähdettiin - ja hyvillä mielin! Meidän ensimmäinen BIS-kehäily oli takana ja tuntui todella hyvältä pärjätä mätsäreissäkin. Ja käytös... Nori kyllä hurmasi meikäläisen oikein kunnolla. Tuollaisen focuksen kun se pitää maailman voittajassa niin kyllä sieltäkin ihan hyvä tulos liikenee!

Mätsäreiltä jatkettiin sitten pieneen uimapaikkaan, jota kutsutaan Kalattomaksi. Pääsivät pojat vähän viilentymään: Riski uimalla ja Nori, noh, kahlaamalla. Aurinko oli valokuvauksellisesti ehkä paskimmassa asetelmassa, mutta koettakaa kestää. Niin me kuvaajatkin teemme.

Kaksi märkää koiraa, kaunista ja haisevaa

Ja jotta me saataisiin oikein paljon saman päivän aikana tehdyksi,
käväistiin juoksuttamassa koirat vielä enoni pihamaalla.

WAROITUS: Kuvien yhteydessä näkyy kahden pojan kaunis rakkaustarina.

Viimeiselle kuvalle olen itse nauranut varmaan tunnin. Oi kyllä.

Iso lämmin kiitos Sadulle mahtavasta päivästä ja kameravastaavana olemisesta! <3

PS. Koska älypuhelin on kiva juttu eikä kamera aina kulje mukana, niin instagramkin on kiva juttu. Linkki meidän profiiliin löytyy blogin sivupalkista ja suoraan TÄSTÄ!

Kuvia milloin mistäkin tilanteista.

Yllä: turisteilu omassa kaupungissa.

Alla: Mätsäröintiin lähteminen, lapsi ja lelukoirat (söpöintä ikinä!)

sekä lopuksi kotona ruusukkeen kanssa.

Why you have to make some kids when you can't raise them well?

Voi luoja. Niin paljon on kiuhunut yli. Minkä vuoksi?

Yksiselitteisesti: LAPSIEN.

Somerolla pidettiin mätsärit 2.7. ja tietysti kotikenttäläisinä mentiin sinne Norin kanssa yrittämään onneamme. Eipä kovin kummoisesti mennyt, PUN - ei sijoitusta. Nori vaihteeksi halusi nuuskia maata ja olla seisomati edustavasti, olla korvat luimussa ja miettiä miten pääsisi leikkimään toisten koirien kanssa.

Ja syy oli luultavasti minun.

     Olin niin hiilenä koko ajan noiden pienien, kamalien ihmisjälkeläisten takia, että meni melkeinpä koko päivä pilalle. Voi luoja! Oikeasti, miksi niitä lapsia pitää hommata, jos niitä ei osata kasvattaa?

Lapsien käyttäytyminen oli vain niin kamalaa. Ensin nämä pikkupirpanat hyppelevät agilityesteillä, vanhemmat enemmänkin kannustivat kuin moittivat. Lopulta menin itse sanomaan lapsille asiasta. Olen tunnettu rääväsuu, mutta pidin kieleni kurissa ja pyysin heitä kiltisti lopettamaan touhunsa, esteet ovat tarkoitettu koirille. VASTA SITTEN vanhemmat alkoivat huutelemaan jälkikasvuaan takaisin.

      Ja jotta homma ei loppuisi siihen. Seuralaisena mätsäreissä meillä oli Satu ja lähes 6kk sakemanni Riski. Riski laitettiin parin kolmen metrin päähän puuhun kiinni, jotta Satu sai otettua meistä nämä hyvin edustetut kuvat. Puissa on usein koirat kiinni esim. agilitykursseilla. Yhdessä vaiheessa sitten huomattiin, että lapset juoksevat puun vierestä, jossa Riski nukkui. Poika ei välittänyt mitään, KUNNES. Riski sitten nousi istumaan ja varmaan vähän kiinnostui lasten touhuista ja siitäkös sirkus alkoi. Lapset alkoivat pelottelemaan ja hyökkäilemään Riskiä kohti. Yksikin poika loikkasi lähemmäs ja huusi: "ÄÄÄRRH!" Riski pienenä poloisena uikahti ja peruutti karkuun, jos olisi päässyt hihnassaan.

Siinä vaiheessa homma riitti. Satu meni sanomaan lapsille vähän ärhäkkäästi, että se on hänen koiransa ja sitä ei saa pelotella sillä tavoin. Kauniisti hän kuitenkin lisäsi, että koiraa saa koskea, kunhan sen tekee nätisti. Pojilla meinasi tulla itku. Mennessään Riskin luo Satu kuuli sivussa olijoiden puhuneen koirakiusaajista, mutta mitään asian eteen ei oltu tehty. Ja kun Satu teki hommalle lopun, kys. henkilöt ainoastaan kyselivät omiltaan lapsiltaan, etteivät he vain olleet olleet asialla.

En ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista, ja ei tämäkään mätsäri heistä positiivista kuvaa antanut. Saatikka vanhemmista. Kyseessä on koiratapahtuma, ja jos sinne otetaan lapset mukaan, eikö heille pitäisi tehdä selväksi, että a) se EI OLE lasten leikkipaikka b) vieraita koiria EI lähestytä TAI ajatella edes kiusata. Jos nämä pelisäännöt eivät ole selvät lapsille, ehkä heidät kannattaa jättää vain kotiin tai viedä vaikka mummolaan hoitoon siksi aikaa.

      Ehkä ylireagoin, ehkä en. Tällainen vain pistää hermot niin riekaleiksi.

Mätsäröintiä ja pienimuotoista menestystä

Kuvia samoista koirista ja samoista maisemista ja vielä melko samoista tunnelmista! Voi minua, miten minä kehtaankaan? Noooh, arki on melko mustavalkoista nyt kun itse olen paahtanut viikon kesätöissä keräten rahaa joko a) tulevaa Englannin matkaa varten, tai b) uutta objektiivia. Aika näyttää kumpaan päädyn loppujen lopuksi, olen hirveä matkailija, mutta on tainnut tulla valitettua liiankin tiuhaan tahtiin kameravarusteista... Apuuuvaaaaaa.

On meidän arki kuitenkin saanut vähän väriläiskää keskiviikkoisesta mätsäristä!

Nori meni todella hienosti, ei ollut tällä kertaa mikään 'katastrofi-mätsäri' sentään. Kaksintaistelussa saatiin vastaan käyttölinjainen husky, jolla oli todellakin harrastettu näyttelypuuhia vähän enemmänkin. Tuomari mm. sanoi: "Tässä kisassa oli käynnissä selvästi konkarin ja junnun taisto." Saimme siis sinisen nauhan.

      Ei sinänsä, en kyseinalaista tuomarin päätöstä, husky meni upeasti - kokemus huokui yksilöstä selkeästi! Tuomari kuitenkin kehui suoritustamme; Nori on todella mainio liikkumaan ja käyttäytymään ikäisekseen, positiivisuutta paketissa riittää ja se on mahtavaa. (Positiivisuutta kehutaan aina, minusta Nori voisi kyllä olla vähän vähemmän-iloinenkin).

Sinisten kehässä oli melko paljon porukkaa, tuomari laitatti ensin paimenet juoksemaan keskenään, sitten loput. Tuomari valitsi neljän parhaan joukkoon ensimmäisenä kolme valkoista koiraa, jonka jälkeen hän ilmoitti: "Minulla itselläni EI OLE valkoista koiraa, tiedoksenne." Valittujen koirien joukossa oli valkoinenpaimenkoira, laumanvartija sekä yksi pörheä, iso ja valkoinen, jonka rotu on päässyt unohtumaan mielestäni.

      Neljättä koiraa tuomari mietti kauan. Seisomista riitti. Nori jaksoi silti hienosti ja lopulta tuomari jättikin meidät neljän joukkoon! Musta toi kivaa kontrastia valkoisiiin koiriin selvästi ;)

Siinä sitten juostiin, onneksi ei ollut mikään kauhean kuuma keli, aurinko kyllä näyttäytyi, muttei hellerajoja sentään rikottu. Aikamme pyörittyämme tuomari asetti koirat paremmuusjärjestykseen: neljänneksi meni valkoinenpaimenkoira ja kolmanneksi tuomari laski meidät - laumanvartija voitti! Jee! (Omistaja oli tuttu agitreeneistä, onnea!)

Olimme siis SIN3!

Palkinnoksi pieni liila ruusuke sekä kätevä tuplaruokakuppi, yay!

(Kuvia tapahtumasta ei nyt ole, sillä itse kiisin mätsäriin suoraan töistä)

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä kansalle!