Näytetään tekstit, joissa on tunniste harjoittelua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste harjoittelua. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

The moment when you realize that he won't let you in trouble alone, he will be there and save you.

Lenkin alussa, valmiina matkaan!

Perjantai

No niin, nyt on Norin kanssa taas junailtu itsemme Ruskolle Heidin luo - kirjaimellisesti. Anteeksi niille, jotka saivat todistaa törttöilyämme "ensin laukku, sitten sinä" -komponentilla. Norilla ei tuo junaan meno ja ulostulo tunnu olevan herkkua, saatiin kanssamatkustajilta naurua mukaamme aika aimoksen!
      Mitäpäs täällä, serkulla taas vieraillaan ja Nori pääsee jakamaan kämpän westieuroksen kanssa. Luulen että Hermanni ei ideasta pidä paljoakaan! Tuommoinen kakara piti tuoda nurkkiin taas luuhaamaan!
     Ilta meni kevyesti lekotellen ja valmistautuen yölliseen postilenkkiin. Keskustelun aiheina toimi oma elämäni, Sherlock, Nori ja kaikki muut ärsyttävät, valittamisen/ihuttamisen arvoiset keskustelunaiheet. Sydäntä on saanut taas purkaa ja stressitasoa mitä luultavammin laskea - on nämä vknloppulomat ihan mukavia!

Lauantai

Herätys tuli 8.30 - oikea rikos suorastaan näin lauantaina! Siitä sitten ylös, vaatteet niskaan ja koirien kanssa 1,5h lenkille! Mentiin astelemaan Raision juomaverialtaan ympärille, Norikin pääsi ensikosketukseen vetovaljaidensa kanssa.

      Lumipyryssä siis lenkkeiltiin ihan normaalia kävelytahtia, muistakaa 4p:n sääntö! (Pitää Pystyä Puhumaan Paskaa) Lisäksi vähän kalliokiipeiltiin (lenkkareissa juuri sataneessa puuterilumessa, fiksua), mutta tässä Nori oli avuksi kynsiensä avulla ja aikamoisilla voimillaankin nimittäin kun minun otteni lipesi ja meinasi kalliokiipeilystä tulla kallioluisu, niin jätkähän pisti ykkösen silmään, anto vähän vetoapuja ja kallion kieleke saavutettiin helpommin kuin lähtötoimien alussa! Hyvä poika!

      On kyllä jännä huomata, että itsellä on kunto kasvanut siinä samaan malliin kun painoakin on lähtenyt se ensimmäiset 11 kiloa! Wo-hoo! Ja tämä melkeinpä pelkän ruokatottumuksen avulla; olen laatinut omat säännöt soveltaen muihin verrattuna. En syö klo 18 jälkeen mitään, mutta sitä ennen saa mäsätä kalorimäärät vaikka 10x ympäri (mikä ei kyllä onnistu). Koulu tuo mukavasti rutiinia mukaan, kotona olen siinä klo 17.15 ja siinä 45 minuutin aikana pitää ennättää tekemään se ruoka ja syömään - loppuillan aikana sitten juodaan vettä/mehua, mennään Norin kanssa ulos ja kyylitään tv:tä.
      Uskon kylläkin siihen seuraavaan -10 kiloon tarvittavan enemmänkin hyötyliikuntaa kuin tällä hetkellä on uurastettu - eipä siis melkein yhtään. Nooh, kesä ja harrastusmahdolliset ja päivät kun kasvavat ja ovat valoisenpia niin varmasti viihdytään Norin kanssa ulkosalla PALJON enemmän kuin tällä hetkellä.

Tämä kallio oli vielä pientä lähes
pystysuoraan verrattuna!

Lenkkeilystä ja kalliokiipeilystä minä ja serkkuni jatkettiin vesijuoksuun tunniksi, koirat saivat nukkua autossa. Jälleen juteltiin mistä sattui: Sherlockista sananen, tatuoinneista ja normaaleista arjen askareista. Sieltä päästyämme kotti laittamaan ruokaa, nopeat tirsat minulla ja Norilla lattialla, joka johti melkein mätsäreistä myöhästymiseen = HYVÄ ME!
      Niin, oltiin Liedossa järjestettävissä mätsäreissä hakemassa viimehetken treenit ennen virallisia (JOTKA ON ENSI VKNLOPPUNA, IIIIIIK!) ja voi herran jestas... Valmistautumisen puute + kiire + Norin väsy = katastrofi.
      Meillä ei a) ollut makupaloja minkäänlaisia b) Nori oli väsynyt c) ennen punaisten kehää Nori saa jonkun tuntemuksen, että menee pitkin seiniä ja on levoton.
     Tuossahan se tulikin ilmi, että saatiin punainen - ei sijoitusta. Ai että suorastaan vitutti kun en ollut edes ajatellut mitään makupaloja vaan unohdin ne täysin! Näiden mätsäreiden tarkoitus olikin tuoda vähän harjoitusta WinterDogiin ja sainkin tuomarilta mukavia neuvoja! Ja lisää vitutusta aiheutti se, että tuomari sanoi kehästä poistuttuamme, että olisi ilman muuta sijoittanut meidät, mutta Nori lopahti niin pahasti ettei voinut. Ja ymmärrän todella hyvin.
     Jos puhutaan katastrofista mätsärissä ilman, että koira karkaa/käy kiinni toiseen koiraan, niin tämä oli todellakin sellainen. En tiedä, mitä tapahtui kun poistuttiin ekan kerran kehästä, sillä sen jälkeen Nori meni pitkin seiniä ja vältteli koiria kuin ruttoa. Varmaan jonkun koiran energia tai miksei ihmisenkin vaikutti suoritukseen. Jos vain olisi ollut niitä namipaloja, ois voinu ees vähän paremmin mennä...

      Punaisten kehän seisotus oli tuskaa, koira ei seiso. Perse on maassa ja mulkoillaan paniikin omaisesti eteen ja taakse ja sivulle - pahinta on se, ettei tiedä syytä. Mutta johtui paikasta aivan varmasti, sillä kun kotio päästiin niin Nori oli oma pirteä itsensä ja halusi peuhata meikäläisen kanssa.

Että semmoinen mätsäröinti tällä kertaa...


Askel kepeä on!



Sunnuntai

Sunnuntai keskittyy kotiin paluun enemmän ja myös omistajan pieneen shoppailuun: jos jostain saisi käsiin yhden ulkomaalaisen lehden ja ehkä Norillekin jotain pientä voisi ottaa mukaan junamatkalle. Ja tietysti itkua luvassa illalla, mutta sille tulossa täysin oma postauksensa melkeinpä tämän samaisen perään!


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

What if I sleep too much and going to miss everything?

Mätsäröintiä, mätsäröintiä. Sitä koettiin tänään Loimaalla!
Sanottakoon nyt myös suoraan, ettei kuvia tapahtumasta ole koska Norin tukijoukot olivat vähäiset ja eivät olleet kamerakäyttötaitoisia!


Mitäpäs siinä, lähdettiin ajoissa Loimaalle ja oltiin perillä n. 45 minuuttia aikaisemmin kuin kehät alkaa. Aikaa siis oli riittämin. Pienistä paineista huolimatta Nori käyttäytyi hienosti toisten koirien seurassa; toki olisi halunnut nuuskutella ja muuta, mutta nokka pysyi kiinni ja huomio oli minussa kun pyysin istumaan tai katsomaan minuun. Hyvä hyvä!
        Tultiin kysymäänkin onko kyseessä sekarotuinen vai puhdas porokoira. Kyllä se ihan puhdas on, vaikka vähän tanakka onkin! Ei se mitään, sattuuhan näitä! Itsekin menin kysymään toiselta onko hänellä porokoira; lähestulkoon kuin kopio Norista! Merkit samanmoiset, vähän vain sirompi. Kehveli! Sehän oli Kelpie!

        Punainen nauha tuli, ei sijoitusta. Norilla pitää harjotella keskittymistä kehän sisällä, sillä perseessä oli tänään "rotta". Ei pidä ottaa itseensä, on noussut meidän perheessä "rotta" -nimitys koirasta, joka haukkuu taukoamatta. Noh, nyt takana oli koira, joka haukkui JA ulvoi koko kehän ajan häiriten Noria samalla. Treenattavaa siis löytyy tästä genrestä; muut koirat eivät saa häiritä keskittymistä!

Muuten loppupäivä onkin ollut enimmäkseen laiskottelua - tuo yksi on kyllä aina mätsäreiden jälkeen ihan rättikuitti, ettei puhettakaan riehumisesta. Ollaan kyylitty Castlen 4. tuotantokausi lähes kokonaan loppuun tässä 2 viikon sisällä (koska koulu ja muu ohjelma niin ei aina voi tv:tä katsoa!), tehtiin ruokaa, vähän palloiteltiin ja nyt jännitetään tulevaa Sherlock -jaksoa!
       Castlea katsellessa myös itselle tuli vähän väsy, ja koska en halunnut missään nimessä nukkua pommiin Sherlockin suhteen, niin oli herätys soimassa 5 minuutin välein - IHAN VAIN VARMUUDEN VUOKSI!
       Nyt siis odottelemaan virkeänä päiväunien jälkeen tulevaa jaksoa: The Sing of Three!


Norin osalta taitaa kuitenkin jäädä Sherlockin katsominen vähän vähäiseksi...


perjantai 13. joulukuuta 2013

Can I fly like a dragon, can I be wealthy like a dwarf, can I be so nice and brave like a hobbit?

Nori taatusti arvostaa näitä mun elokuvakäyntejä forssassa kavereiden kanssa; se tietää aina sitä, että hän saa viettää oikein laatuaikaa äitini kanssa ja minä teen paluun vasta seuraavana päivänä. Sori Nori.

Ja otsikkokin kai sen kertoo mitä lehvaa oltiin kyylimässä: The Hobbit - Desolation of Smaug!



Mitäpä muuta tuosta elokuvasta voisikaan sanoa kuin sanoinkuvaamattoman upea teos - jälleen. Ensimmäinen osa oli jo mahtava (ihmekös tuo, onhan päähenkilöä, Bilboa, esittämässä ilmiömäinen Martin Freeman!), mutta kakkososa tykitti takaisin kovalla menolla, joka tarjosi actionia minun makuuni enemmän kuin tarpeeksi! Ja kuka voisikaan unohtaa kauan odotetun Smaugin näkemistä - ja jonka äänestä vastasi ilmiömäinen, tämän vuosisadan suosikkinäyttelijäni, Sherlockina ja Star Trekin Khanina tunnettu: BENEDICT CUMBERBATCH!!!

Nori arvostaa mun fandom -elämää!
Nori: "Joko sitä on fanitettu tarpeeksi? Entäpä minä! Blogin päätähti!"

Älä huoli, olen tulossa siihen! Nimittäin tämän elokuvan (Nori: Hei!!) ja elokuvatrilogian pohjaltakin tämä karvainen karvapallero on saanut osan nimestään! (Nori: Hääääh?)
       Aivan niin. Mustaan viittaava sana ranskan kielestä on "noir", josta myös saa helposti muodostettua nimen Nori. Mutta. Kuten ensimmäisissä postauksissa on käynyt ilmi, jos parkki pentu olisikin tepsutellut tänne Norin sijasta, olisi nimi ollut Bilbo. (Tällä hetkellä Norpan veli kantaa nimeä Väiski!) Ja Norin puoleen, vielä nimettömän pennun nimen halusin pohjautuvan näihin elokuviin - tämmöinen teini ja fangirl kun olen. Kolmetoista kääpiötä, nimilitanja siis käytävänä läpi. En kuitenkaan halunnut heti tunnistettavaa vaan hieman sivuroolissa olevan: Dwalin, Bombur, Thorin, Fili ja Kili karsiutuivat siis heti pois laskuista. Nori ja noir, päästyäni tämän kääpiön kohdalle ei ollut epäilystäkään. Nori. Niin sen on oltava.
       Ja tämän elokuvatrilogian toisessa osassa Norin roolia on nostettu hiiiiitusen. Siis todella vähän; mutta ainakin muutama vuorosana ja ehkä omanlainen tarkoituskin annettiin enemmän tässä.
       Arvatkaapa kuka oli oikein happy happy silloin ^^

____________________________________________________________


Palataanpa takaisin Noriin oikein syvemmässä merkityksessä, ei aleta jälleen kertomaan nimitarinoita. Poika on kauhukakara. Varsinainen sellainen. Kun häivytään kotoa äitsykän kanssa töihin ja kouluun niin jo Nori pistää kämpän mullin mallin. Melkeen parin sadan euron edestä se on jo tuhonnut yrityksiä pitää itsensä pienemmässä tilassa. Ensimmäinen portti: liian matala, tuli yli. Toinen portti: tarpeeksi korkea, mutta muovit nakerreltiin. Nyt se on oman häkkinsä pistänyt sellaiseen kuntoon, että luukku aukaistaan itse ja metallit väännetään vänkyrään. Mitähän seuraavaksi? Nyt kyllä on parin päivän (juuri nämä, mitkä itse en ole ollut kotona) on ihan nätisti ollut yksinään.
     Mikä mahtaa mussa sitten saada tuollaista aikaan? *hmmmm....*

Koulua on nykyään perjantaisin. Siinä menee sekin treenipäivä sitten. Voi kiitos vain tästäkin koululautakunta. Eihän mulla mitään muuta tekemistä olekaan kuin istua perjantaina koulussa opiskelemassa ruotsin alkeita, kemiaa ja matikkaa! Huomenna onneksi oma äitini pääsee hakemaan minut jo kahdelta sen sijaan että odottelisin bussia varttia yli neljään, joten ehkä saadaan vähän treeniaikaa.
     Nyt on jo alkanut vähän tulemaan paineita ensivuoden alussa pidettävään Turun Winter Dog -näyttelyyn. Yritän kuitenkin rauhoitella itseäni, sillä Kristiina antoi suostumuksen ja saadaan Norin kanssa viettää siellä yö, joten jos näyttelyt menevät ihan takamuksilleen niin ainakin on mahtavaa seuraa ja puuhaa tiedossa koirillekin! Niin ja tietystikin Kristiinan Kerttu osallistuu samanmoiseen näyttelyyn - ja velipoika Väiski tulee turisteilemaan!
     Yhteen mätsäriin tähdätään ennen virallista, sekin loimaalle 05.01. Jospas sitten saadaan vähän rauhallisempi fiilis aikaseksi minullekin, enkä stressaisi ja samalla siirtäisi sitä stressiä Noriin. Hopeless job to do, I guess...

Oftopic: Saatiin Kristiinalta aivan sikamakea panta!!

Mutta kuitenkin! Viime aikoina minun ihmismäisessä mielessä on ollut vain hyviä tapahtumia; ensinnäkin juuri hobitti -leffa, sitten joululahjat jotka olen hommannut parille kaverille ovat saapuneet ja valmiit annettaviksi. Norin joululahja hommattu, tädin virka täytetty. Nostalgiaa koettu. Sherlockin 3. kausi alkaa briteissä 1.1 (joulujakso kumminkin saadaan!!) ja Suomessa 19.1 !! Siihen mennessä omistan kyllä jo brittiversion dvd:stä, mutta.... naah, saanpahan itkeä vähän lisää. Nori saa siis kyyliä omistajansa sekoilua todenteolla, sorry boy!

Tää lehti on ihan mahtava! Ainakin tämä numero oli täynnä kaikkea mielenkiintoista minun mieleeni!

Ja laitanpa tähän alle meidän treenivideoinnin ensimmäisen osan. Arapiekka -pentueiden kanssa on pieni diili pystyssä, että tietyn ajan sisällä pitää omalle koiralleen opettaa tietty temppu; ensimmäisenä temppuna oli koiran tuleminen käskystä jalkojen väliin. Seuraavana vuorossa jalkojen välistä pujottelu!



Ja näin meillä nukutaan... Zzz....

lauantai 9. marraskuuta 2013

Sleep in your deep dream, my boy, you don't need to be afraid, I will protect you forever


9.11. Mätsärit Raisiossa. Viides kerta. Jännitys tuli hetkeksi, häipyi ja pysyi poissa. Tuppaa olemaan vähän helpompaa jo näissä käyminen - olen kyllä silti sitä mieltä, että virallisissa sitten pyörryn tai oksennan, miten vain.

Meillä kaikki sujui oikein hyvin, mutta kavereilla ilmeisesti ei :D Yhden kaverin piti tulla kuvaamaan menoa, mutta nukkuikin pommiin ja treffattiin hänet sitten myöhemmin. Kertun omistaja taas muisti, että mätsärit alkoivat vasta klo 13. Tunnin myöhässä olivat siis, mutta pääsivät vielä kehään! Hyvä hyvä!

Nori oli levoton kuten aina, stressasi ja yritti tehdä tuttavuutta muihin. Omistaja vaan ei sallinut. Käskytystä tuli istumaan ja maate ja niin edelleen ja vilpittömästi olen pahoillani kamu. Kehää saatiin odotella, tuomarilla taisi olla '5 minuuttia per koira' -tahti menossa.
        Vastassa oli boxeri, juostiin takana. Tänään tuli jälleen yksi syy lisää miksi haluaisin aina juosta Norin kanssa ensimmäisenä. Tämä koira tarvitsi treeniä enemmän, paljonkin. Juokseminen oli omistajan käteen hyppimistä ja me jouduimme tuomarin pyynnöstä odottamaan Norin kanssa, jotta saatiin sopiva väli (toisella puolen kenttää) ja silti ajauduttiin persuksiin kiinni. Punainen saatiin siitä.
        Ymmärsin miksi tuomarilla meni aina niin kauan ottaa seuraavat osallistujat. Hän antoi kommenttia. Noria kehui kovasti, kuinka hieno ja kompakti koira on, liikkeet oikein sulavat ja hyvät. Minä sain noottia puolestani, krhm. Norin kuono meni maassa, joten yritin nykäistä pään ylös. Tästä siis sain noottia, että kannattaa muulla tavoin saada pää ylös, muuten koira saa vain negatiivisen ajatuksen koko touhuun eikä sitten ikinä tule tykkäämään. Kiittelin neuvosta ja menin odottamaan punaista kehää.

Punaisten kehässä oli jälleen kivasti porukkaa. Ahdasta oli, mutta saatiin silti homma rullaamaan seisomis -kamppailulla. Tuomari ilmoitti haluavansa nähdä PARHAAN seisonnan, mitä koira pystyy tekemään. Tämähän me osattiin Norin kanssa. Takana oleva dobermannin omistaja käytti tapana heittää namin eteenpäin, jotta sai koiran katseen sinne ja antoi vähän ajan päästä ottaa namin. Ryntäämällä. Nori hienosti seisoi silti, ei juurikaan välittänyt.
       Porukkaa putosi ja putosi ympäriltä, mutta en kerinnyt sitä huomioimaan kun Nori tarvitsi pitää seisonnassa. On sillä vaan hyvä kärsivällisyys, seisomista nimittäin riitti ja jaksoi pönöttää hienosti. Onneksi ollaan opeteltu ns. suoraa seisomista. Siis niin, ettei tarvitse asetella juuri lainkaan kun menee jo niin hyvin valmiiksi.
       Lopulta tuomari ilmoitti, että juoskaa pari kierrosta. Katselin ympärilleni. Meitä. oli. neljä. NELJÄ?! Siinä sitten mentiin pari kierrosta ja Nori meni upeasti! Pari kertaa nokka painui maahan, mutta tällä kertaa korjasin äänellä. Huudahdin 'täällä!' ja 'hyvä!' äännähdyksiä. Sain pään ylös!

Sijoitus oli punaisten kolmas!

Ja kuten aiemmin tuli mainittua, kuvamateriaalia ei juurikaan ole. Vain Norin sievästä ekasta ruusukkeesta, josta saatiin kuva vasta kotona :3

Mahtava päivä takana siis, viides kerta toden sanoi! ^^


lauantai 2. marraskuuta 2013

Success, yes!

(BLOGIN RUKKAUS - HUOMASITTEKO? ^^)

Ei, ei mätsäröintiä tänään, joten ehkäpä otsikko vie sen osalta vähän harhaan, mutta... Noh, jatketaan:

Torstai: Ole yksi päivä poissa kotoa ja saa koira sekaisin kotiinpaluulla. Jep. Nori ei meinannut pysyä nahoissaan kun saavuin kotiin, ja mitäpä poika teki? Tuli metallisen terassiputkiaidan välistä. Just, nyt se ei pysy siellä ilman valvontaa millään. "Kun kerran se tulee läpi, niin se tulee aina" - eikö vain?
            Kaikista jäätävintä tässä on se, että tuo väli, josta Nori ponkaisi läpi kuin vettä vain n. 16 senttiä... Tuo todellakin on varsinainen mato! Takaraivossa on aina kytenyt pieni pelko, että Nori keksii tuon tempun, mutta lopputuloksena ei ole voitokas läpimeno vaan kivulias juuttuminen lonkista...

Perjantai: Tuli selväksi, ettei mennäkään lauantaina mätsäröimään. Treenailtiin kyllä, mutta kehä ei kutsu. Meikäläisen pitää hoitaa pari koulutehtävää tässä vknlopun aikana, joten aika ei vain riittäisi kun sunnuntaina on sitten vielä työvuoro. Vaikkakin sunnuntaina olisi kyllä loimaallakin mätsärit - lähempänä siis... *huokaus*
            Täytyy katsoa miten käy.
            Treenailtiin kuitenkin tuossa aamupäivällä Norin kanssa vähän juoksemista ja sitten pari agilityjuttua. Kiertämistä ja läpijuoksua, sellaista mitä nyt voi ilman esteitäkin harjoitella.
            Ja nyt todellakin tuntuu, että poika on kasvanut todenteolla. Ei ulkoisesti - kyllä niinkin - mutta taisi merkata tänään. Kyllähän tuo on todella kauan jo konttia nostanut, mutta merkkaaminen... Nyyhkis. Noria ottaessa en malttanut odottaa sen kasvamista aikuiseksi (jota se ei onneksi vielä täysin näytä olevan), mutta nyt kun katselen pentukuvia ja muistoja... Mitä antaisinkaan yhdestä päivästä kun se vielä oli syliin sopiva nassukka?

Lauantai: Success! Yes! Aamutreenailua ja jes, Nori osaa nyt kaukokäskyllä nousta istuma -asennosta seisomaan! Jes, jes, jes! Tätä on treenattu jo jonkin aikaa ja nyt tuo luupää on sen hoksannut! Olen ehkä liiankin innoissani - voiko niin edes olla? - mutta Nori ei ole pitkään aikaan oppinut mitään uutta (ja minun syynihän se on, kun en ole opettanut, heh), joten sen puolesta olen todella riemuissani ^^

Saa nähä mitä päivä tuo lisää tullessaan!

Tahdon kuvaamaan agilityä niin perhanasti!

Vanhoja kuvia, tiedetään...

Muoks muoks, muokkaaminen on kivaa ^^

lauantai 26. lokakuuta 2013

I´m singing for you even when you´re asleep...

Vähän lisää juttua mätsäröinnistä ja muutamia kuvia lisää ^^

Eli, 20. päivä oltiin mätsäröimässä Turun metsämäessä kera Kertun ja Kristiinan! (Norin siskon ja omistajan). Oli mukavaa kun sai taas nähdä kasvotusten, koiratkin varmaan tykkäsivät ^^
         Mutta kyllä se niin on, jos tuomarit on osallistujalle mieleisiä (ei arvostelun pohjalta vaan osaavuuden ja käytöksen) niin kyllä sitten on muissa osallitujissa valituksen varaa. En minä sitä sano, kyllä varmaan tulee pahempaakin näkymään, mutta hyvä esimerkki oli se, että omistaja pysähtyy koiran kanssa täysin kehän rajalle, jossa tämän omistajan silmäterä saa provosoida Noria kaikessa rauhassa. Onneksi namit kelpasi, muuten olisi ärräpäitä lentänyt ja provosoiva koira olisi saanut omasta monostani.
        Lisäksi koirat kävivät kehässä tuosta vain ilman omia vuorojaan ja omistajat eivät olleet moilansakaan. Ei missään kehän keskellä, mutta kumminkin kehässä juuri kun pitäisi omaa koiraa juoksuttaa ympäri. Harjoitusta joo, mutta saisko myös tarkkaavaisuutta koiranomistajilta?

Lopputulos oli kuitenkin Norille punainen, ei sijoitusta. Kertulle ekasta mätsäristä sininen, ei sijoitusta. Omistajilla oli kuitenkin hyvä päivä (ainakin omasta puolestani) ja kokemusta tuli taas lisää pankkiin!

"Hello!" 


Kerttu meni hienosti!


Siellä sinisessä kehässä muitten kanssa ^^


Nori kopeloitavana.
Namiin on kontaktia.

Seisoskellaan sitten jalat haarallaan!

Niin tekis mieli kaivaa kimpassa!


Siinä mätsäröintiä, seuraavaksi vähän studiokuvia väsyneestä pojasta. Olispa se kotonakin yhtä unelias päivisin kun mie painan kouluun ja äiti töihin...

Istutaan.

Seisotaan!

Omistajan edustus niin 110%!!!11

Zzz...

maanantai 14. lokakuuta 2013

And everytime I needed you, you've been there for me through

Hohhoijaa! *yaaawn!*

Tänään (14.10) oli aikasmoinen päivä, ja kai sitä saa väsynytkin olla? Siis kuinka moni 2. vuoden amislainen täysin vapaaehtoisesti nousee ylös klo 06.20 ilman, että palaisi takaisin vällyjen väliin? Ja kun kyse ei ole edes työvuoroista ja maksullisesta ansiosta?
      MINÄ!
      Mitä sitä ei tekisi kaverin ja poropoikansa eteen?

Norilla olikin aikamoinen päivä! Pääsi treffailemaan Leidiä (labradori) ja Satua (ihminen). Melkeinpä tasan seitsemältä koputtelin heidän ovensa takana ja ilmoitin aamun alkaneeksi!
      Odoteltiin auringonnousua, mutta taivas oli sen verta pilvessä, ettei päästy kuvailemaan sitä... Nooh, onneksi pilvet häipyivät aamupalareissulla ja päästiin ottamaan syksyisiä kuvia:
Aamupalan jälkeen Nori ja Leidi menivät pitkäkseen vetelemään hirsiä, jolloin minä ja Satu saimme mahdollisuuden nauttia Supernaturalista ja kaikenmaailman fandomvideoista youtuben syövereissä! Sadulta puski Supernatural, minulta Sherlock (vaikea arvata, kenties?)...
     Illemmalla sitten lähdettiin Someron haukkukalliolle vähän kokeilemaan, mitä Nori tuumailee agility -esteistä, ja Satu lupasi pari kuivaharjoitteluesimerkkiä meille opeteltavaksi, jotta ollaan sitten teräskunnossa niiden asioiden puolesta kun päästään keväällä aloitusryhmään (toivon mukaan).

Nori arasteli kauhiasti putkea ja siltaa/puomia. Koetettiin kovin lyhyessäkin putkessa houkutella poikaa namilla, mutta ei niin ei. Lopulta ihana Satu päätti sitten hölmistää itsensä ulkopuolisen silmään (jos sellaisia olisi ollut) ja meni itse putkeen. Aikansa siinä meni, kun Nori haisteli varovasti namia ja hivuttautui lähemmäs, mutta jalkoja ei putkeen pistänyt!
        Kului lisää aikaa ja lopulta Nori ilmeisesti päätti, että nyt mennään eikä meinata sitten -kai. Hitaasti ja varovasti meni putken läpi ja sai palkkaa hyvästä työstä ja siitä se sitten jatkui! Putkeen mentiin lopuksi oikein vauhdilla eikä epäröinnin häivääkään enää!
        Seuraavana kohteena oli silta/puomi. Aikansa meni siinäkin, mutta hiljaa hyvä tulee eikä tuloksia tapahdu silmänräpäyksessä! Ensimmäinen kerta nameilla ja takkuroiden, toinen jo rutkasti paremmin! Hieno poika!

        Satu otti Leidin vuorostaan ja Nori laitettiin odottamaan sivummalle, jotta Satu saisi näytettyä ohjeistuksia koiran kanssa, joka osaisi homman jo valmiiksi - ja tietysti Leidin iloksi odottamisesta. Putki laitettiin kaarelle ja Satu näytti, kuinka tätä peliä oikein pelataan!
     Ehkä mekin Norin kanssa päästään tuohon samaan suoritukseen vielä!
     Alettiin kokoamaan esteitä pois, kunnes ehdotin Sadulle ihan lonkalta (kunnianhimoinen paskiainen kun olen), että mitäpä jos kokeillaan Noria putkeen vielä. (Siihen samaiseen mikä oli kaarella). Sadulla omat epäilyksensä, enkä ihmettele - Norihan pääsi vasta kosketukseen tässä lajissa ja nyt jo omistaja haaveilee suuria?! Tiedän, olen aikamoinen...
     Nori yllätti kumminkin ja meni putkeen! Läpi asti!
     Kyllä siitä agilitykoira tulee, jonkinlainen edes, vaikka vähän isokokoinen yksilö onkin. Harrastuksena ja energianpurkuna agilityä ajattelenkin, en kilpailutasoa :)
     Itsellä nyt vaan pitää tsempata oikean käden ohjausta (koiranpuoleista) ja näitä liikkeitä, joita Satu ystävällisesti neuvoi ja antoi ottaa videolle ^^





 Kiitokset Sadulle mahtavasta päivästä! Toivottavasti pääsen kannukseenkin joskus käymään ^^

Sadun blogin löytää täältä!

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Blue scarf and he's just a smart ass...

Olen joko niin pahasti Sherlock -höyryissä tai sitten päässäni vippaa ja pahasti... Olen aina pitänyt Noria Watsonina (John Watson), koska sen luonne on aina viitannut siihen. Ystävällinen, avulias, uskollinen... Tietoja löytyy companionista riittämiin.
       Tänään kuitenkin päätin kokeilla - vain kokeilla! - tummansinistä kaulahuivia Norille. Ja voi herran pieksut, muutama Norin perusilme ja hörhöily ja siinä mulla oli oma Sherlock. Taidan olla sekoamispisteessä, missä se kolmas kausi viipyy...



Deducing this case...



...

On muuten tainnut pitää blogissa vähän hiljaista tässä jonkin aikaa. Syynä jälleen voisin käyttää koulukiireitä ja suurta laiskuuttani, mutta myös Norin jälkien siivoamista ja kotikutoisia pihatreenejä.
        Pojalla on vissiin murrosikä pian kynnyksellä, on alkanut sen verran pahojaan tekemään - yksinään kylläkin. Ei se meikäläisen aikana uskalla pahoja tehdä, sentään jotain tajunnut päähänsä tallettaa! Näitä pahantekoja ovat mm. sisällä kukkien tuhoaminen ja multien levittely, kirjojen repiminen, dvd-levyjen tuhoaminen ja kaiken mahdollisen muovikrääsän (joka on äidilleni arvokkaampaa kuin minulle) pirstaloiminen. Yritän sitten äitiäni rauhoitella, että kyllä se siitä ja hän pääsee meistä eroon kun minä valmistun puolentoista vuoden päästä.
      Kotikutoisissa treeneissä on treenattu vanhoja asioita ja opeteltu pari uuttakin temppua. Uusia temppuja ovat etsi -käskyllä tavaroiden hakeminen kun ne eivät ole näkyvillä - Nori suoriutuu tehtävästä yllättävän hyvin, vaikka välillä epäilen sen hajuaistin olevan olematon...
      Toinen temppu on käskysanan 'toivo' alla. Temppu on rinnastettu tassu -käskystä siihen, että laittaessani polvea Noria kohti ja toistan käskyn, se läimäisee tassun polven päälle. Nykyään ei enää tarvita käskyä. On se perkeleen nopea oppimaan... Naksutinkin on nykyään treeneissä enemmän mukana! Tämän vknlopun ollut ahkerasti käytössä ja nyt treenataan seuraamistakin jo jalan vierellä ^^ Muita suunnitelmia temppuihin olisi tavaran vienti paikkaan X kuten esimerkiksi koriin, ja toinen temppu mikä kutkuttaisi olisi tynnyri, mutta sille annan vielä rutosti aikaa. Ja tulevaisuuteen katsoen kun päästään agilityradalle kurvailemaan hyppyjenkin kanssa niin tietysti jalan yli hyppy ja syliin samoin ^^
    Kyllä siitä kunnon koira vielä tulee - ellei sitä jo ole!

...


Pentutapaaminenkin meni hyvin - paluuta lukuunottamatta, mutta se ei ollut Norin vika vaan omistajan.
      Jäin kasvattajan kanssa vielä vaihtamaan pari sanaa bussiasemalla ja hän tarkasti Norilta hampaat ja muut ja sitten sanoikin jo, että parempi mennä ettei myöhästytä. Otin Norin lyhyeeseen hihnaan ja hölkättiin bussia kohti, kunnes näen ovien sulkeutuvan... Siinä sitten juostiin puolikorttelia bussin perässä takkiheiluen, eikä bussikuski näe!
      Onni tuntui hymyilevän kun bussi jää liikennevaloihin, mutta Nori onnistuu kiertämään itsensä juuri sillä hetkellä lyhtypylvääseen! Yritän viittilöidän koiralle kiertämistä, mutta saan vastaukseksi vain katseen, joka sanoo: "Me ei ehditä!" ja sillä hetkellä valot vaihtuvat vihreäksi. Kierrän tolpan itse nopeasti ja lähden jälleen bussin perään. Nori koko päivän juostuaan vain köpöttelee perässä vittuuntuneena koko touhuun. Lopulta karjaisen niin lujaa keuhkojeni täydeltä SEIS! että taisi kuski huomata. Pysähtyy ja avaa ovet meille ja sanoo: "Taisi mennä vähän viime tinkaan?" NO SHIT, SHERLOCK! ...oli kyllä niin lähellä, etten haistattanut pitkiä ja hypännyt bussista ulos saman tien. Äiti kommentoi tilannetta myöhemmin: "Jos se luuli sun olevan lenkkeilijä?" JUU! Lenkkeilijä, joka heiluu takin kanssa ja huutaa perässä... TODELLAKIN!
     Nori meni matkatavarana ja nukkui paluumatkan bussin lattialla tyytyväisenä, vaikka olisi halunnutkin tehdä sen pehmeällä penkillä mieluummin. Taisi olla pojalle ikimuistoinen päivä, oli omistajallekin. Vaikka Nori vähän punkero oli muihin verrattuna, niin silti meno oli yhtä kovaa! Ja nyt on painoakin pudonnut jätkältä pari kiloa, joka on kuulemma löytänyt jo Norin suosituspainon, 18 kiloa!

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kati Savukoski
Minäkin siellä! ^^

Kuva: Kati Savukoski

Kuva: Kati Savukoski

Kuva: Kristiina Töykkälä
Minun pieni vaavi :3

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kristiina Töykkälä
Ehdoton suosikkikuvani!



Äiti ja poika ^^


Valitettavasti Nori oli ainoa musta, joten sai kokea myös kiusaamisen ^^

Huomaa kyllä, kenellä on harrastelijakamera... Kyllä tuon Kristiinan 7D olisi niin namu ostos... *huokaus* toivottavasti sitten jouluna olisi pukilla yllätys kuusen alla ^^"


Mutta semmosta taas tällä kertaa! Huomiseksi (ihanaa, syysloma ja koiramaista ajanvietettä!) olisi suunnitelmissa auringonnousussa kuvailua tutun labbiksen omistajan kanssa (samainen labbis näkynyt täällä ennenkin!), joten Norille aktiviteettia tiedossa! Tiistai menee rauhallisissa tunnelmissa kotopihan treenailua ja omistajan Star Trek -kakun leipomista, ja keskiviikkona lähdetäänkin serkulle jälleen Ruskolle, jossa Nori pääsee viettämään aikaa westien kanssa ja tavataan varmasti Kristiina ja Kerttukin taas! ^^