Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Salo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 13. marraskuuta 2015

Näyttelypuudelointia

Isänpäivänä käytiin siis todellakin pyörähtämässä kahden koiran voimin mätsäilemässä. Onneksi olin alkuviisas ja pyysin ystäväni Anun varmuudeksi mukaan, mikäli Nuutin ja Norin kehät pyörisivät ihan samoihin aikoihin - ja niin kävikin.

Anu oli ensimmäistä kertaa eläessään esittämässä koiraa, mutta sen verran mitä ennätin näkemään Anun ja Norin yhteistyöstä, niin oli se aika hienoa! Tokihan Norille on tahkottu kokemusta monista mätsäreistä ja näyttelyistä, mutta meni se silti aivan äärimmäisen hienosti! Norille Punainen nauha.

Nuutin kanssa odoteltiin kehäänpääsyä kuin kuuta nousevaa. Suurin stressinaihe ei ollut Nuutin käyttäytyminen vaan se, huomauttaisiko tuomari jollakin tavaa Nuutin kokoa, laihuutta. Giardian takia Nuutin paino on ollut vähän alakanttiin, mutta vihdoin lähtenyt nousuun ja kylkiluut alkaneet piiloutumaan paremmin.


Kylkiluista ei tullut minkäänlaista kommenttia, mutta käytöksestä tuli. Tuomari suorastaan kummasteli, kuinka näin nuori koira voikaan käyttäytyä näin hyvin! Ja kaupanpäällisiksi kysyi, ovatko valkkarit normaalisti näin rohkeita? Naurahdin ja tokaisin Nuutin olevan tuontikoira. Korjasin nopeasti vakavammin, etten halua mustamaalata Suomen kantaa mitenkään, mutta minun koirani on tuontikoira tsekeistä.

Nuutin kehäparina olikin bloggaajamaailmasta tuttu Smaug -belggari. Nuutti vei kuitenkin kilpailusta punaisen ja jäi odottelemaan jatkokehiä. Jatkokehiä jouduttiinkin odottelemaan ja kehä seisoi tyhjänään hyvän tovin, mahdoimmekohan odotella jotakuta osallistujaa toisesta kehästä vai mitä, sitä en tiedä. Kehän pitkä odottelu teki kuitenkin Nuutista väsyneen ja vähän levottoman.

Jatkokehissä Nuutin hieno ja normaalitapainen ravi löysikin pari pomppuaskelta ja pääsi omistajakin siellä vähän mokaamaan liikkeessä, jota on viimeksi harrasteltu näyttelykurssilla. Heh. Loppujen lopuksi Nuutti erkaantui punaisten kolmanneksi! Yay!

En kyllä voi olla ylpeämpi tuosta pienestä valkoisesta, on se vaan hyvä liikkumaan ja keskittymään tekemiseen!


Nori taasen ei pärjännyt jatkokehässä vaan karsiutui toisena ulos. Tuomarilla oli kyllä selkeä linja omassa valikoimassaan; sinisten kehän voittajaksi valikoi rodun, jota hän itsekin kasvattaa ja punaisten kehässä kolme palkittua koiraa olivat luppakorvaisia, mukaan oli onneksi mahtunut yksi pystykorvainen malamuuttikin.

Lopuksi siis jäi vähän kalkkiintunut maku tuomarista, joka suosi selkeästi tietyntyyppisiä koiria, mutta pääasia on kuitenkin se, että Nori esiintyi tuttuun ja rauhaisaan tapaansa liikkuen kevyesti ja seisoen tasapainoisesti varaohjaajansa kanssa. On se silti hieno poika <3


Isänpäiväspektaakkelimätsärin lopputulema siis: Nori PUN- ja Nuutti PUN3!

Ja Lauralle iso kiitos kuvausyrityksistä, olihan siellä hallissa vähän p*ska valo! >:D


-J, N & N

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Agilityepistoolat Salo

Ensimmäiset agilityepikset takana eiliseltä (24.6.) ja vaikkei sijoituttu kolmen parhaan joukkoon, saa olla kyllä peijakkaan tyytyväinen. Osallistuttiin Norin kanssa SWAT:in järkkäämien agilityepisten kahdelle starttiradalle kahteen kertaan (ihan vain, jos omistaja mokaisi niin ei jäisi harmittamaan ja voisi ottaa ns. uusiksi) ja tehtiin neljä hienoa nollatulosta. Ajat eivät olleet päätähuimaavia, mutta n. 30 koiran joukosta oltiin ensimmäisen starttiradan kuudes koirakko, ja toisen starttiradan yhdeksäs. Ei nyt niin huonosti keltanokilta!


Aivan ensimmäinen lähtö eli ensimmäisen radan ensimmäinen suoritus oli jokseenkin vaisu. Nori ei tuntunut olevan aivan mukana koko hommassa, mutta loppua kohden paransi huimasti! Ja tietty uusintaotolla kiisi oman vauhdinsa mukaisesti hyvin reippaasti, ero ensimmäiseen tulokseen 5 sekuntia. Tältä radalta olimme kuudensija.

Kakkosradalla tehtiinkin oikein kivasti, eikä suoritusten ero ollut sekuntiakaan. Tasaisen varmasti, jälkimmäinen silti parempi - kuten arvata saattaa. Jälkimmäisellä huomasin itsestäni kaiken jännityksen jo kadonneen, joka oli aikamoinen epiksiin lähdettäessä. Tuon jännityksen kadottua tuntui kuin itse olisi liidellyt radalla ja tehnyt kaiken viimisen päälle oikein. Samanlainen jännitys on koettu ensimmäisessä mätsärissä kuin virallsessakin näyttelyssä, joten sellainen on vielä edessä möllitokoihin mentäessä mikäli sama kaava pitää paikkansa.

Vaikka sää olikin paikoittain karmea, jäi todella hyvät fiilinkit epiksistä. Ja mennään taatusti uudelleen kun lähimaille sattuu lisää - mölliluokkaan taidetaan kiitää 16. päivä samaiseen osoitteeseen. Nori teki todella hienosti kentällä, vaikka vähän tuppasi perseilemään omaa vuoroa odottaessa. Olisi niiiiin kiva haistella kaikkea ja niiiiin kiva päästä muiden koirien luo. Noh, ehkä se iän kanssa siitä. Ehkä.


Säästä vielä sen verran, että odottelen jo kuumetta ja kamalaa flunssaa. Episten sää oli hyvin epämiellyttävä ja sanottakoon, että sandaalit eivät olleet paras mahdollinen valinta. Vettä tuli medi- sekä maxiratojen ajan kuin aisaasta ja omistaja kastui avan likomäräksi. Sateen laannuttua alkoi tuulla jokseenkin ja sehän oli mitä ihaninta märillä vaatteilla... Noria sää ei haitannut, onhan se säänkestoinen poropoika!

Alla erittäin epämääräinen video, vaikka HD-laatua pitäisikin olla...


Tänään startattiin agilityepistelyt Norin kanssa. Oli hurrrjaaa!
Posted by Jonna Mäkinen on 24. kesäkuuta 2015

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Liian rumia palkittaviksi

"Hei, eikös se nykyään ole jo muotia, että arka koira viedään mätsäriin ja sanotaan,
ettei sitä pakoteta mihinkään - silloin voittaa palkintojakin!"

:D

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ja jos joku nyt ottaa itseensä tuosta letkautuksesta (kuten otsikonkin), niin ilmoitettakoon tämän postauksen mätsäriviitteiden olevan sarkasmilla höystettyjä huumoriheittoja pilkesilmäkulmassa. Mätsärit ovat leikkimielisiä tapahtumia, joihin mennään harjoittelemaan ja paistattelemaan päivää (tai sadekelejä). Nähdään ehkä tuttuja, muttei kuitenkaan uskalleta sanoa mitään. Katsotaan vain ja kuiskutellaan kaverille, kuinka toi on se ja se, ja olen nähnyt paljon kuvia. Ja se harrastaa sitä ja tätä. On pärjännytkin. Tolta koiralta murtui jalka. Tuo toinen oli tiputuksessa myrkytyksen takia. Perussuomalaista meininkiä, jossa ei uskalleta tervehtiä ja pysytään vain omassa piirissä.

Sunnuntain (7.6.) hyväntekeväisyys mätsärin teemana tuntui olevan "pörheä ja söpö" sekä "vähän epävarma ja arka". Kai se on sanomattakin selvää, ettei kasvuvaiheessa oleva rottaholsku ja karvojaan karistava porokoiraääliö saa kuin pari hassua vilkaisua teemapäiväisessä tapahtumassa. Onneksi sää sentään helli, vaikkei sekään ollut kovin varma itsestään. Aurinko näytti itseään mukavasti, katosi pilvien taakse piiloon ja tuuli puhalsi kuin viimeistä päivää kaataen agilityn hyppyesteet kehänreunoilta. Whooosh! Pam!

Norikin täysin varoittamatta meinasi nakata/nakkasi 8 kuukauden ikäistä weimarinseisojaa kuonosta, kun sinisilmäinen hurtta tuli liian liki. Taisi kyllä varoittaa teollaan poropoika, ei ole luottamista tuommoisiin sinisilmäisiin kummajaisiin. Ties mikä demoni oli!



Samaisen mätsärin teema osallistujien puolesta tuntui olevan "tuon koirani ihan liki, että se itse voi lähestyä" sekä "enkä välitä siitä mitä se tekee". Kiehuin ja kihisin, kuinka kehästä tulleet ihmiset jäivät notkumaan sinisten ja punaisten nauhojensa kanssa aivan kehän suulle! Vaikka sitä olisi ensimmäistä kertaa karjaa ulkoiluttamassa, ei sitä silti eteen tarvitse jäädä. Yhdessäkin välissä meinasi väkisin pari koiraa tulla Norin iholle, jonka pyrin välttämään hitusen korkeaäänisemmällä puheella, kuinka tämä poro kyllä antaa selekään vieraille piskeille, jos eivät osaa antaa tilaa! Uskokaa tai älkää, se toimi. 

Poistuimme Sadun kanssa molemmat punaisin nauhoin ilman sijoittumista naureskellen päivän tapahtumalle ja meidän kaamean rumille piskeille. Mätsärit olivat suhteellisen hyvin järjestetty ja ei niistä kai mitään kummempaa valitettavaa ole. Ehkä enemmänkin osallistujien käytöksestä, joista on yllättävän harvoin valitettavaa omalta osaltani. No, aina ei voi voittaa kaikkea!


Tietääkö kukaan mätsäreitä teemalla: "Pomppupomppu-hyppyhyppy-koikkaloikka"?

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suunniteltu reissu M&M;ään kuoli liikkeen ollessa kiinni sunnuntaina. Koirat kuitenkin pääsivät hetkeksi juoksemaan ja siellä napsin hätäisesti muutamat ruudut. Aurinko oli idioottituulella ja halusi pilata kaikki kuvat suoralla loistollaan, mutta tajusi onneksi kadota hetkeksi pilvien kätköihin.





Ja jotta Sadun koiraelämä saisi kuvia ja todisteita siitä, että he tekevät elämässään edes jotakin, päätin kuvata heiltä muutamat seuruupätkät ja patukkakuvat. Luoja, aurinko, onko vaikea pysyä pilvessä edes hetki? Osta vaikka hamppua tai jotain - hehee haha.








Ja loppuun vielä Norin mielipide koko treenitouhusta:



-J&N

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Uutta kakkulaa nokkaan

Uusi linssi saapui kameraperheeseen ja muutamien koekuvien jälkeen olen ihan
liian rakastunut tähän kakkulaan.

Voi 85mm 1.8 - minkälaista jälkeä teetkään <3

Toisaalta nämä uudet kuvat eivät mitään suuria riemunkiljahduksia herätä muun kuin mahtavan yhteentoimivuuden takia kamerarungon kanssa sekä smoothin bokehin kannalta. Auringonvalo on perseestä kiiltäväturkkisen mustan koiran kanssa ja kun pilveen mennyt aurinko ei tunnu olevan tällä suunnalla vaihtoehto, on etsittävä varjoja puista sun muista. Ja sitten käy niin, että joku osa palaa puhki ja vihreää on liikaa ja dantantaa. Tulos on se mikä näissä kuvissa onkaan.



Liikekuvat puolestaan napsin nopeasti töiden jälkeen kymmenen maissa illalla, jolloin runko taas joutui äärirajoille. Croppikennoisena kohinansieto ei ole paras mahdollinen ja ISO-arvo oli jätettävä 640 kohdalle, jolloin jouduin valitsemaan suljinajan ja aukon välillä. Liikekuvia olin mennyt ottamaan, joten uhkarohkeasti sohin 1.8 aukolla, vaikka hyvin tiedän, että tulos on mitäänsanomaton tarkennuksen osumisen puitteissa. Noh, tuli sieltä kuitenkin muutama ihan jees, joita sai vielä paranneltua käsittelyn puolella edes siedettävään julkaisukuntoon.




Vaikka auringonpaiste ja iltahämärä vähän latistikin kuvasaldoa, on tuo linssi silti ihana. Ja tuli se varsinaisesti sisäänajettua Salon iltatorilla (4.6.) kun Sillanpää avasi torikauden. Luonnonvalo + keikkakuvaus... Ah, harvinaista herkkua! Harvinaista tällaiselle, joka ei ala maksamaan festareiden kuvauslupia - tai festarilippuja yleensäkään. Kuitenkin. Salon iltatorin ilmaiskeikalla oli tietenkin ihanaa notkua eturivissä 85mm obiskan kanssa ja laulaa jo tutuksi tulleita kappaleita yleisön kanssa kilpaa. Mahtava show - kuten aina!




On myös hauska törmätä siihen tosiseikkaan, että tällä hetkellä kuvaussetti, joka koostuu Canon EOS 60D-rungosta ja Canonin 85mm 1.8 objektiivistä on kustantanut yhteensä 500 euroa. Onhan ne käytettyjä molemmat, mutta toimivat moitteetta. Rungon esikatselulasissa on särö, joka ei kuitenkaan vaikuta mihinkään mitenkään. Talvella tuli suojattua lasia, ettei kosteus pääse kameran sisään. Vielä kun saisi aikaiseksi, ongelmakin ratkeaisi särön suhteen. Tuo lasi on yllättävän helppo vaihtaa omatoimisesti ja kustannuksetkin laskevat rutosti. Itse sen tekee alle 15 eurolla, JAS-tekniikalla homma on heti 120 euroa tuntihinnan mukaisesti.





Tällä uudella linssillä mennään eteenpäin ja varmastikin kuvataan suurin osa blogin tulevista ruuduista. Kesän perkelepäivillä ennättää hyvin tottumaan uuteen kakkulaan ja välttelemään kiiltäväturkkisia ongelmia. 50mm 1.8 linssi ei kuitenkaan jää pölyttymään hyllyyn vaan otan sen tarvittaessa kuvaussessioille mukaan. Onhan se tähän asti ollut se ykköslinssi, nyt se vain on saanut uuden kilpailijan! 

Ja loppuun vielä vanhan maatiaiskolli Kallen kuvat, on se rakas 15-vuotias äijä <3



-J & N (+K)

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Feeling my way through the darkness, guided by a beating heart...



Hiljaiseloa, hiljaiseloa....
      On ollut kyllä hiljaista jokseenkin pitkään, pahoittelut siitä! 

Meillä nyt ei ole tapahtunut mitään uutta. Samaa arkea jatketaan kuin aina ennenkin - PAITSI, että minä palasin koulunpenkille takaisin opiskelemaan. Työharjoittelu paikallislehdessä päättyi haikeisiin tunnelmiin ja ikävä jäi kaikkia kanssa työskennelleitä!

Nori oli kyllä koko työharjoittelun tähti. Jätkä hurmasi asiakkaat ja työntekijät mennen tullen - työskentelyni arvioinut opettaja vain ei tainnut pitää jässikästä. Nooh, pomoni sanoikin asian olevan työpaikan ja työntekijän välistä - ei koulun.

Läksiäislahjaksi saatiin Norin kanssa kassillinen herkkuja kumpaisenkin nassuun: Norille porsaansaparoita pari pussia ja meikäläiselle fazerin karkkeja. Lisäksi saatiin 30 euron lahjakortti paikalliseen eläinkauppaan! Ei kyllä ole mitään käryä, mitä me mentäis sieltä shoppailemaan... Luultavasti ainakin noutokapula tarttuu mukaan ja mitä nyt mieleen juolahtaa. Kunhan vain saisi tehtyä kalenteriin AUKON, missä välissä ennättää sinne liikkeeseen...


Oltiin me Norin kanssa pitkästä aikaa mätsäröimässäkin! 5.4. oli Salossa match show, joka oli ilmainen, joten pakkohan oli mennä kokeilemaan onneaan! Järkytys ilmeni kyseisenä aamuna kun tajusin Norin menevän aikuisten kehään... Siellä pitäisi osatakin jotakin!

Voi elämän käki kyllä... Mä en tiedä, mikä tolla koiralla on menossa näiden mätsäreiden kanssa. Tuo kerta nyt oli aivan katastrofi. Norin keskittyminen oli jossain persauksissa heti alkuunsa, juokseminen oli kamalaa, keskittyminen oli jossain hevonkutussa ja se jopa HYPPI TUOMARIA VASTEN.
   Nori ei IKINÄ ole hyppinyt tuomari vasten, se ei ole koskaan välittänyt siinä jököttävästä ihmisestä! Yritin siinä sitten saada Norin rauhoittumaan ja olemaan edes vähän edukseen. Kommentti saatiin hampaista, että ovat nätit ja valkoiset. Koiran tulee olla ilonen, oli tuomarin kommentti lopuksi.

Katsoin sitten kehässä kanssamme olleen labradorinnoutajan menoa ja se meni niin kauniisti ja paremmin kuin Nori, että sanoinkin jätkälle jo, että hän tuli hakemaan toisen sinisen nauhansa äskeisellä käytöksellään. Labradorinnoutaja tuli ja meni ja tuomari toi nauhakkeet ja meille tuli PUNAINEN?!
    Pökerryksissä menin sitten kehän laidalle ja sanoin äidillekin, että millä helvetin perusteella? IHAN OIKEASTI. Noh, punaisten kehä meni odotetusti yhtä kamalasti kuin ensimmäinenkin ja ei sijoitusta tullut. Punaisten kehässä toistui sama, mikä edellisessä mätsärissämmekin: Nori ei pystynyt keskittymään mihinkään. Vilkuili sivuille kaameassa paniikissa, ei suostunut seisomaan vaan koko ajan tukeutui istumaan jalkojani vasten. Yritin muutamaan otteeseen asetella koiran uudelleen liikkeillä, mutta ei niin ei. Lopulta yritin nostaa asennon edes suoraan laittamalla käden takajalkojen eteen ja kevyesti siirtää nostamalla. Muutamaan otteeseen tein näin ja yritin saada pojan edes jonkinlaiseen ruotuun, onhan seisominen meidän valttimme ollut aina!

Yhtäkkiä Nori sitten päätti, että häntä pahoinpidellään. Koira veti niin pieneen kerään itsensä ja kaatui suoraan kyljelleen, häntä niin pitkällä vatsan alla kuin vain oli mahdollista. Siinä sitten makasi 23 kiloa asfaltilla koko jätkä eikä meinannut hevillä nousta ylös. Meidät tietysti paiskottiin ulos kehästä ensimmäisten joukossa, mutta mielen perukoille jäi kummittelemaan Norin käytös. Onko se kipeä? Onko lihasjumi? Vaiko vain joku mörkökausi menossa?

Kotona poika ei pelkää mitään, ei esitä kivun merkkejä jos nostelee tai pistää juoksemaan ja menemään esteiden yli metsikössä. Aika kummaa sinänsä tuo käytös, sillä mätsäreissä sitä esiintyy. Turun Winter Dog Showta edeltävässä mätsärissä oli tämä sama homma, mutta virallisessa taasen ei mitään...

Tulipa ainakin herättyä aikaisin mätsäriä varten, ja koska paikanpäällä meni yllättävän pitkään, nälkä oli suunnaton. Norille ostettiin kalkkunankauloja lohdutukseksi ja matkattiin kotiin ABC:n ruokailun kautta. Kuvia tapahtumasta ei ole, sillä kamera unohtui kotiin pienen kiireenpoikasen turvin.



On meillä kyllä hyviäkin uutisia! Laitoin ilmoittautumislappua eteenpäin Agility -kurssia varten ja jäin odottamaan lisätietoja kys. alkeiskurssista. Vastaus tuli nopsasti parin päivän kuluessa ja me aloitetaan agility Norin kanssa ensikuun alussa!



Blogger teki jotakin kamalaa kuville, eivätkä ne näytä julkaisukelpoisia olevan....
Nämä vielä MENETTELEE.

*huokaus*

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

"Just the two of us against the rest of the world." - BBC Sherlock

Ohi on! Siinä se - ja mahtavaa oli!

Uskomatonta, kuinka kaikki hermoilu oli loppupeleissä täysin turhaa ja kuin silmälumetta. Kun minun numeroni kutsuttiin kehään, ei enää mitään. Täysin freshhi olo. Ei mitään, tulta päin, tämän vuoksi täällä ollaan!
      Olin hyvin ylpeä Norin liikkumisesta, poika veti paremmin kuin minä tai äiti osasimme odottaakaan! Tai no, kun kaksi siellä kehässä oli ja yksi kerrallaan juostiin niin sehän meni uskomattoman hienosti! Toinen juttu olikin juosta ringissä, vähän kylkimöyryä minusta meni, mutta todella tyytyväinen olen! Ja alkoihan Nori jo väsyäkin - ei mitään, pentuhan se on! (ja tottunut ottamaan päikkäreitä klo 13-16 välillä!)

Videotakin pitäisi saada tähän ladattua illan saatossa, huom! Aloitan blogitekstit aina n. 3 tuntia aikaisemmin kuin edes julkaisen sen, joten... sorry!

Niin, ei mua sun palkkas kiinnosta. Pah.


Elikkäs, perus mätsärityyliinhän kuuluu aluksi kaksi koiraa ja niistä valitaan punainen ja sininen, Norille napsahti tänään sitten punainen! Vähän arasteli suuhun katsomista ja sukukalleuksiensa tarkistusta, mutta näitä treenataan. Tuomarilla ainakin oli hauskaa kun Nori ei ollut oikein samaa mieltä peräpään tutkimisesta ja minä tokaisin Norille tyynen rauhallisesti: "Ei se sulta mitään vie, älä huoli!"
      Punaisten kehässä ei sitten sijoitusta saatu, mutta poika veti silti aivan mahtavasti! Ja koska oltiin jokseenkin etuajassa niin kerkisi tottumaan toisiin koiriinkin. Ei mitään haukkukuoroa nostanut pystyyn, mutta omaa puuskutustansa ja murinaansa piti, jolloin ihmiset kiersivät vähän kauempaa.
      Loppujen lopuksi pääsin kyllä mainostamaan Lapinporokoiraa eräälle pariskunnalle. He miettivät tulevaa koiravaihtoehtoa ja äidin mukaan olivat pitkään katselleetkin Norin suuntaan. Nooh, mainospuhehan siitä taisi tulla, mutta kehuin kovasti hyvää luonnetta, vähäisiä sairauksia (verrattuna muihin pitkälle jalostettuihin rotuihin) ja kun tämä rotu ei ole jätti eikä liian pienikään. Ja tietysti: suosi suomalaista!



Sateisessa ilmassa vietettiin mätsäreitä, kunnes ilma selkeni!

 Myös kehuja saatiin eräältä ex-porokoiran omistajalta, kuinka upea Nori on ja kuinka hieno luonne yleisesti tällä rodulla on, ja vahvakin kuulemma vetohommissa! Ja sitten eräs pikkutyttö (minun kokooni ja ikääni nähden pikkuinen) tuli äitinsä kanssa moikkaamaan Noria, kun heillä kotona on samannäköinen sekarotuinen haukku. Norista tulikin 'Retu kakkonen' ja antoi kivasti pari pusua eikä reuhonut. Hieno poika!
      Makkaransyöntikisassa poika veti överiksi, ei meinannut ensinnäkään löytää kaikkia ja sitten vielä ei ollut imu päällä nähtävästi. Nooh, ei se mitään, hauskaa ainakin oli!

Koira voi olla edustava, mutta omistaja ei koskaan xDD


Nyt on kyllä pakko vaan sanoa, kuinka ison kunnioituksen eräs osallistuja minulta sai. Melkein tippa tuli linssiin... Oli minun kanssani myös punaisten, isojen pentujen kehässä ja lopulta voittikin koko kisan. Eli Best In Show -tittelin. Meni täysin oikealle henkilölle kyllä!
      Ja mikäkö tässä oli niin kunnioitettavaa? Kyseessä oli Amerikanstaffordshirenterrieri, joka itsessään on jo erittäin upea rotu mielestäni, mutta ohjastaja/näyttäjä... oli pyörätuolissa. Koira meni upeasti joka ikinen hetki kun pyydettiin liikkumaan, seisomaan... Vaikuttavaa. Uskomatonta. Ja vielä nuoreksi koiraksi oli mitä uskomattomin suoritus. Sain jopa suuni auki yhdessä vaiheessa ja sanoin miehelle: "Upeaa menoa kehässä!" Ja näytin peukkua. Mies nyökkäsi ja hymyili, kiittikin. Pakko sanoa, uskomatonta! Ja koko sydämestäni voin sanoa, ettei paremmalle henkilölle ja koiralle olisi voinut mennä. *Applause*

Seuraava mätsärikin on jo tähtäimessä! Ensi lauantaina: 7.9 paimiossa - sinne ainakin näin alustavasti ollaan menossa, jos sää on hyvä ja kuski ajokunnossa :DD

Ja videon laitto venyy - nukkumaan pitäisi ennättää... Näkyillään taas!

(Psst. Otsikko, uudesta Sherlock traileripätkästä! CAN'T WAIT!)