Vielä sunnuntai-iltana me nähtiin jälleen sitä yhtä ihanan vauhdikasta heelerjätkää. Ruffea. Voi pojat, kyllä se alkaa jo Norista pitää enemmän kuin on tarvis. Ja Nori siitä. Melkein yllättääkin jo, kuinka tuo minun hassu poroseni kestää sen kaiken: mahapommit, rakkaimman lelun jakamisen, ylimääräisen pentuhärvellyksen...



Aina ne ensimmäiset pari minuuttia menevät siihen, kun Ruffe niin haluisi ja haluisi Norin kanssa peuhata, mutta jokin tuossa isossa mustassa 'kaksosessa' on niin hirvittävää! Ja sitten mennäänkin jo oikein kovalla tohinalla! Mahtaakohan Ruffe haluta sittenkin isona tulla oikein isoksi ja hurjaksi porokoiraksi!




Nori on aina ollut kova kannustamaan Ruffea leikkiin, mutta ei aina ole onnistunut yrityksissään. Nyt sitten sunnuntaina näin ensimmäistä kertaa Ruffelta tällaisen eleen Norille. Leikkiin kutsuminen olikin tällä kertaa päinvastoin! Ehkäpä juuri siksi, että Norilla oli mahtava pehmolelu leuoissaan...



Papikin oli tuoksinnassa mukana, aivan ensimmäistä kertaa. Papi on jo vanhuudenhöppänä, eikä oikein pidä uusista koirista, lie mistä semmoista oppinut. Norin tulo tietysti vähän auttoi asiaan ja koirien sietämiseen, joten ei vanhus Ruffestakaan mitään välittänyt. Väisti ja ilmoitti haukulla, jos penska oli hänestä liian lähellä.
Hyvin onnistunut ilta siis!

Isoveli ja pikkuveli :3