The moment when you realize that he won't let you in trouble alone, he will be there and save you.

Lenkin alussa, valmiina matkaan!

Perjantai

No niin, nyt on Norin kanssa taas junailtu itsemme Ruskolle Heidin luo - kirjaimellisesti. Anteeksi niille, jotka saivat todistaa törttöilyämme "ensin laukku, sitten sinä" -komponentilla. Norilla ei tuo junaan meno ja ulostulo tunnu olevan herkkua, saatiin kanssamatkustajilta naurua mukaamme aika aimoksen!
      Mitäpäs täällä, serkulla taas vieraillaan ja Nori pääsee jakamaan kämpän westieuroksen kanssa. Luulen että Hermanni ei ideasta pidä paljoakaan! Tuommoinen kakara piti tuoda nurkkiin taas luuhaamaan!
     Ilta meni kevyesti lekotellen ja valmistautuen yölliseen postilenkkiin. Keskustelun aiheina toimi oma elämäni, Sherlock, Nori ja kaikki muut ärsyttävät, valittamisen/ihuttamisen arvoiset keskustelunaiheet. Sydäntä on saanut taas purkaa ja stressitasoa mitä luultavammin laskea - on nämä vknloppulomat ihan mukavia!

Lauantai

Herätys tuli 8.30 - oikea rikos suorastaan näin lauantaina! Siitä sitten ylös, vaatteet niskaan ja koirien kanssa 1,5h lenkille! Mentiin astelemaan Raision juomaverialtaan ympärille, Norikin pääsi ensikosketukseen vetovaljaidensa kanssa.

      Lumipyryssä siis lenkkeiltiin ihan normaalia kävelytahtia, muistakaa 4p:n sääntö! (Pitää Pystyä Puhumaan Paskaa) Lisäksi vähän kalliokiipeiltiin (lenkkareissa juuri sataneessa puuterilumessa, fiksua), mutta tässä Nori oli avuksi kynsiensä avulla ja aikamoisilla voimillaankin nimittäin kun minun otteni lipesi ja meinasi kalliokiipeilystä tulla kallioluisu, niin jätkähän pisti ykkösen silmään, anto vähän vetoapuja ja kallion kieleke saavutettiin helpommin kuin lähtötoimien alussa! Hyvä poika!

      On kyllä jännä huomata, että itsellä on kunto kasvanut siinä samaan malliin kun painoakin on lähtenyt se ensimmäiset 11 kiloa! Wo-hoo! Ja tämä melkeinpä pelkän ruokatottumuksen avulla; olen laatinut omat säännöt soveltaen muihin verrattuna. En syö klo 18 jälkeen mitään, mutta sitä ennen saa mäsätä kalorimäärät vaikka 10x ympäri (mikä ei kyllä onnistu). Koulu tuo mukavasti rutiinia mukaan, kotona olen siinä klo 17.15 ja siinä 45 minuutin aikana pitää ennättää tekemään se ruoka ja syömään - loppuillan aikana sitten juodaan vettä/mehua, mennään Norin kanssa ulos ja kyylitään tv:tä.
      Uskon kylläkin siihen seuraavaan -10 kiloon tarvittavan enemmänkin hyötyliikuntaa kuin tällä hetkellä on uurastettu - eipä siis melkein yhtään. Nooh, kesä ja harrastusmahdolliset ja päivät kun kasvavat ja ovat valoisenpia niin varmasti viihdytään Norin kanssa ulkosalla PALJON enemmän kuin tällä hetkellä.

Tämä kallio oli vielä pientä lähes
pystysuoraan verrattuna!

Lenkkeilystä ja kalliokiipeilystä minä ja serkkuni jatkettiin vesijuoksuun tunniksi, koirat saivat nukkua autossa. Jälleen juteltiin mistä sattui: Sherlockista sananen, tatuoinneista ja normaaleista arjen askareista. Sieltä päästyämme kotti laittamaan ruokaa, nopeat tirsat minulla ja Norilla lattialla, joka johti melkein mätsäreistä myöhästymiseen = HYVÄ ME!
      Niin, oltiin Liedossa järjestettävissä mätsäreissä hakemassa viimehetken treenit ennen virallisia (JOTKA ON ENSI VKNLOPPUNA, IIIIIIK!) ja voi herran jestas... Valmistautumisen puute + kiire + Norin väsy = katastrofi.
      Meillä ei a) ollut makupaloja minkäänlaisia b) Nori oli väsynyt c) ennen punaisten kehää Nori saa jonkun tuntemuksen, että menee pitkin seiniä ja on levoton.
     Tuossahan se tulikin ilmi, että saatiin punainen - ei sijoitusta. Ai että suorastaan vitutti kun en ollut edes ajatellut mitään makupaloja vaan unohdin ne täysin! Näiden mätsäreiden tarkoitus olikin tuoda vähän harjoitusta WinterDogiin ja sainkin tuomarilta mukavia neuvoja! Ja lisää vitutusta aiheutti se, että tuomari sanoi kehästä poistuttuamme, että olisi ilman muuta sijoittanut meidät, mutta Nori lopahti niin pahasti ettei voinut. Ja ymmärrän todella hyvin.

     Jos puhutaan katastrofista mätsärissä ilman, että koira karkaa/käy kiinni toiseen koiraan, niin tämä oli todellakin sellainen. En tiedä, mitä tapahtui kun poistuttiin ekan kerran kehästä, sillä sen jälkeen Nori meni pitkin seiniä ja vältteli koiria kuin ruttoa. Varmaan jonkun koiran energia tai miksei ihmisenkin vaikutti suoritukseen. Jos vain olisi ollut niitä namipaloja, ois voinu ees vähän paremmin mennä...

      Punaisten kehän seisotus oli tuskaa, koira ei seiso. Perse on maassa ja mulkoillaan paniikin omaisesti eteen ja taakse ja sivulle - pahinta on se, ettei tiedä syytä. Mutta johtui paikasta aivan varmasti, sillä kun kotio päästiin niin Nori oli oma pirteä itsensä ja halusi peuhata meikäläisen kanssa.

Että semmoinen mätsäröinti tällä kertaa...

Askel kepeä on!

Sunnuntai

Sunnuntai keskittyy kotiin paluun enemmän ja myös omistajan pieneen shoppailuun: jos jostain saisi käsiin yhden ulkomaalaisen lehden ja ehkä Norillekin jotain pientä voisi ottaa mukaan junamatkalle. Ja tietysti itkua luvassa illalla, mutta sille tulossa täysin oma postauksensa melkeinpä tämän samaisen perään!

What if I sleep too much and going to miss everything?

Mätsäröintiä, mätsäröintiä. Sitä koettiin tänään Loimaalla!

Sanottakoon nyt myös suoraan, ettei kuvia tapahtumasta ole koska Norin tukijoukot olivat vähäiset ja eivät olleet kamerakäyttötaitoisia!

Mitäpäs siinä, lähdettiin ajoissa Loimaalle ja oltiin perillä n. 45 minuuttia aikaisemmin kuin kehät alkaa. Aikaa siis oli riittämin. Pienistä paineista huolimatta Nori käyttäytyi hienosti toisten koirien seurassa; toki olisi halunnut nuuskutella ja muuta, mutta nokka pysyi kiinni ja huomio oli minussa kun pyysin istumaan tai katsomaan minuun. Hyvä hyvä!

        Tultiin kysymäänkin onko kyseessä sekarotuinen vai puhdas porokoira. Kyllä se ihan puhdas on, vaikka vähän tanakka onkin! Ei se mitään, sattuuhan näitä! Itsekin menin kysymään toiselta onko hänellä porokoira; lähestulkoon kuin kopio Norista! Merkit samanmoiset, vähän vain sirompi. Kehveli! Sehän oli Kelpie!

        Punainen nauha tuli, ei sijoitusta. Norilla pitää harjotella keskittymistä kehän sisällä, sillä perseessä oli tänään "rotta". Ei pidä ottaa itseensä, on noussut meidän perheessä "rotta" -nimitys koirasta, joka haukkuu taukoamatta. Noh, nyt takana oli koira, joka haukkui JA ulvoi koko kehän ajan häiriten Noria samalla. Treenattavaa siis löytyy tästä genrestä; muut koirat eivät saa häiritä keskittymistä!

Muuten loppupäivä onkin ollut enimmäkseen laiskottelua - tuo yksi on kyllä aina mätsäreiden jälkeen ihan rättikuitti, ettei puhettakaan riehumisesta. Ollaan kyylitty Castlen 4. tuotantokausi lähes kokonaan loppuun tässä 2 viikon sisällä (koska koulu ja muu ohjelma niin ei aina voi tv:tä katsoa!), tehtiin ruokaa, vähän palloiteltiin ja nyt jännitetään tulevaa Sherlock -jaksoa!

       Castlea katsellessa myös itselle tuli vähän väsy, ja koska en halunnut missään nimessä nukkua pommiin Sherlockin suhteen, niin oli herätys soimassa 5 minuutin välein - IHAN VAIN VARMUUDEN VUOKSI!

       Nyt siis odottelemaan virkeänä päiväunien jälkeen tulevaa jaksoa: The Sing of Three!

Norin osalta taitaa kuitenkin jäädä Sherlockin katsominen vähän vähäiseksi...

And if the night is burning, I will cover my eyes...

Kriiseilemistä enemmänkin fandom -linjalla kuin Norin kanssa, mutta näiden kriisien keskellä on joskus vain hyvä istua alas (tai rysähtää sohvalle) ja tuijottaa tuon pienen, lähes kylläkin jo 8 kuukauden ikäisen poropojan menoa.
         Miten se kasvaa, miten se menee, miten se miettii ja ihmettelee, miten se oppii. Miten se kallistaa päätä ja yrittää kutsua vanhusta leikkiin. Miten se ärsyttää ikäpappaa uhmaavilla hypyillä ja kuonon tökkäisyillä takamukseen. Kuinka se haukkuu vanhaa kissaa, joka ei sitä suvaitse lähettyvilleen. Kuinka se leikkii nuoremman kanssa ja on opettanut sitä puolustamaan itseään.
        Ja kuinka se vain ottaa lelun, kierähtää selälleen ja leikkii ja örveltää, remuaa ja pinkoo ympäriinsä. Kuinka naurettavalta urpolta se näyttää välillä, kuinka se jää tuijottamaan minun katsettani. On siinä varsinainen veitikka kyllä.
       Miten se illan tullen käpertyy tietokonepöydän alle varpaita lämmittämään, kuinka se myöhemmin tulee huoneen lattialle nukkumaan, josta vaivihkaa kapuaa viekkuun. Kun se aamusin yhtä ulalla maailman menosta pyörittelee päätä herätyskellon soidessa, kuinka se huokaisee: 'Vielä viisi minuuttia...'

Semmoinen on minun Norppa, lähes jo 8 kuukautinen poropoika. On se semmonen äitin vauva vieläkin, yhdestä vähänkään pahemmasta sanasta se jo pyytelee anteeksi, mutta osaa myös painia osaavasti. Omistajalla käsivarret ja jalat mustelmilla, mutta kivusta ei tietoakaan. Ei verta, ei mitään, illan kestävät naarmut vain käsissä ja aamulla ne ovat jo kadonneet. Hellä tuo kaveri on kyllä, ellei sitten siltä kerjätä enempää turpaansa!

Vesikuppibisneksiä se ei ole lopettanut, mutta yli 8h pidätyskyky sillä jo on kunhan on aamulla päässyt tekemään molemmat tarpeensa. Muuten saattaa amislaisella olla vastassa hajuinen yllätys kotosalla... Niin se aika menee. On se silti vielä pikkunen. Järeä, jylhä, reppana ja pikkunen, kaikkia samaan aikaan.

Miun pikkuinen Norppa!

Komia poseeraus ihan lennosta!

Jaa mitä? Winter is coming? O-ou...! 

Running, running, running into a sunshine!

The clock never stops, never stops, never waits. We're growing old. It's getting late. -Ben Folds

Taas kuvaton postaus, anteeksi. On muutenkin ollut niin hiljaista, mutta siihen syy on niin yksinkertainen, että me ei olla tehty MITÄÄN. Ei. Mitään.

No ollaanhan me tietysti treenailtu vähän, mutta ei juurikaan mitään uutta. Kunhan Norin kärsivällisyys ja energia ja motivaatio menevät yhteen omien liikkeideni/osaamiseni kanssa niin silloin menee putkeen. Toisinaan vain nämä eivät mene yhteen; syy enimmäkseen minussa kylläkin...

Tyytyväinen olen Norin kaukokäskyihin äänellä. Istu, maahan ja seisominen alkavat sujua jo parin kolmen metrin etäisyydeltä todella hyvin. Meillä kun on alusta asti ollut vaikeuksia maahan menon kanssa; jo silloin kun sitä alettiin ensimmäistä kertaa namilla opettelemaan. Tuo herra nimittäin ei ole mikään kärsivällisyyden perikuva ja sen kyllä huomaa!
      Ja jos vain vähänkään valoa ja aikaa on suotu viikonloppuisin, ollaan alettu ottaa läpijuoksua ja pari hyppyä. Tuetystikään hypyt eivät ole korkeita, ehkäpä sen... kymmenen senttiä? Tämän kanssa tullaan varmasti jatkossa painimaan paljon - tai kuka tietää, jos Norin hehkulamppu syttyy jälleen yhtäkkiä asioiden yhteydessä.

Mutta varsinaisesti otsikko kertoo siitä, kuinka se kasvaa ja varttuu. Konttiahan se on nostellut jo kauan eikä se minua yllätä, todellisen kolhaisun sain siitä kun säkää mittailin. 8 kuukauden iässä tasan 50 senttiä! Pidin Norille melkoisen palopuheen, kuinka (erään kirjasen mukaan) jätkällä on enää neljän sentin vara! (+Lappalaisten sivuilla ihannekoko 51... mutta, mutta.)
       Lisäksi Norilla tuntuu olevan korvatkin tulossa käyttöön. Tottelee hienosti eikä ainakaan meikäläistä kyseenalaista paikka -käskyissä kun on tosi kyseessä. Tuli testattua äitsykän kutsuilla, jonne ramppasi porukkaa. Toki Nori pääsi odotuksen jälkeen tervehtimään, omaan pomppuilevaan tapaansa.

___

Tänään (21.11.) saatiin tänne meillekin lunta. Innolla odotan koulun jälkeistä kalapaniikkia kun Nori pääsee kontaktiin tämän uuden aineen kanssa - mitä mahtaa meinata? Kun sadekin on jo suuri ongelma kun ei sinne halua mennä töpöttelemään (TASSUT KASTUU) niin mitenköhän tämän kanssa sitten? xDD


Vähän tylsähkö postaus kun ei kuvia ole, mutta näin meillä nyt tällöin ^^

Sleep in your deep dream, my boy, you don't need to be afraid, I will protect you forever

9.11. Mätsärit Raisiossa. Viides kerta. Jännitys tuli hetkeksi, häipyi ja pysyi poissa. Tuppaa olemaan vähän helpompaa jo näissä käyminen - olen kyllä silti sitä mieltä, että virallisissa sitten pyörryn tai oksennan, miten vain.

Meillä kaikki sujui oikein hyvin, mutta kavereilla ilmeisesti ei :D Yhden kaverin piti tulla kuvaamaan menoa, mutta nukkuikin pommiin ja treffattiin hänet sitten myöhemmin. Kertun omistaja taas muisti, että mätsärit alkoivat vasta klo 13. Tunnin myöhässä olivat siis, mutta pääsivät vielä kehään! Hyvä hyvä!

Nori oli levoton kuten aina, stressasi ja yritti tehdä tuttavuutta muihin. Omistaja vaan ei sallinut. Käskytystä tuli istumaan ja maate ja niin edelleen ja vilpittömästi olen pahoillani kamu. Kehää saatiin odotella, tuomarilla taisi olla '5 minuuttia per koira' -tahti menossa.
        Vastassa oli boxeri, juostiin takana. Tänään tuli jälleen yksi syy lisää miksi haluaisin aina juosta Norin kanssa ensimmäisenä. Tämä koira tarvitsi treeniä enemmän, paljonkin. Juokseminen oli omistajan käteen hyppimistä ja me jouduimme tuomarin pyynnöstä odottamaan Norin kanssa, jotta saatiin sopiva väli (toisella puolen kenttää) ja silti ajauduttiin persuksiin kiinni. Punainen saatiin siitä.
        Ymmärsin miksi tuomarilla meni aina niin kauan ottaa seuraavat osallistujat. Hän antoi kommenttia. Noria kehui kovasti, kuinka hieno ja kompakti koira on, liikkeet oikein sulavat ja hyvät. Minä sain noottia puolestani, krhm. Norin kuono meni maassa, joten yritin nykäistä pään ylös. Tästä siis sain noottia, että kannattaa muulla tavoin saada pää ylös, muuten koira saa vain negatiivisen ajatuksen koko touhuun eikä sitten ikinä tule tykkäämään. Kiittelin neuvosta ja menin odottamaan punaista kehää.

Punaisten kehässä oli jälleen kivasti porukkaa. Ahdasta oli, mutta saatiin silti homma rullaamaan seisomis -kamppailulla. Tuomari ilmoitti haluavansa nähdä PARHAAN seisonnan, mitä koira pystyy tekemään. Tämähän me osattiin Norin kanssa. Takana oleva dobermannin omistaja käytti tapana heittää namin eteenpäin, jotta sai koiran katseen sinne ja antoi vähän ajan päästä ottaa namin. Ryntäämällä. Nori hienosti seisoi silti, ei juurikaan välittänyt.
       Porukkaa putosi ja putosi ympäriltä, mutta en kerinnyt sitä huomioimaan kun Nori tarvitsi pitää seisonnassa. On sillä vaan hyvä kärsivällisyys, seisomista nimittäin riitti ja jaksoi pönöttää hienosti. Onneksi ollaan opeteltu ns. suoraa seisomista. Siis niin, ettei tarvitse asetella juuri lainkaan kun menee jo niin hyvin valmiiksi.
       Lopulta tuomari ilmoitti, että juoskaa pari kierrosta. Katselin ympärilleni. Meitä. oli. neljä. NELJÄ?! Siinä sitten mentiin pari kierrosta ja Nori meni upeasti! Pari kertaa nokka painui maahan, mutta tällä kertaa korjasin äänellä. Huudahdin 'täällä!' ja 'hyvä!' äännähdyksiä. Sain pään ylös!

Sijoitus oli punaisten kolmas!

Ja kuten aiemmin tuli mainittua, kuvamateriaalia ei juurikaan ole. Vain Norin sievästä ekasta ruusukkeesta, josta saatiin kuva vasta kotona :3

Mahtava päivä takana siis, viides kerta toden sanoi! ^^

Music makes your body move, baby!

Ok, kun ei ole MITÄÄN muutakaan kerrottavaa ja silti haluan vain kirjoittaa jotakin kivaa, niin kirjoitetaanpa meidän (minun pikemminkin) treenimusiikkia. Minulla siis useasti toinen kuuloke korvassa ja sieltä tulee musiikkia. Lista on nolo, mutta itselleni tärkeää on tempo ja rytmi.
         Vähän kuin 'Tontut' -lastenohjelmassa 'Dani'-tonttu onnistui pelaamaan jääkiekkoa musiikin avulla! ^^


Järjestyksellä ei niin väliä, mulla tulee sekalaisella toistolla:

1. Anna Abreu - Music Everywhere
2. Ylvis - The Fox
3. Demi Lovato - Heart attack
4. Robin - Boom Kah
5. Colton Dixon - Never Gone
6. Taylor Swift - Haunted
7. Imagine Dragons - It's Time
8. Imagine Dragons - Radioactive
9. ONE OK ROCK - The Beginning
10. Glee Version - We Are Young
11. David Guetta - Whitout You
12. The Band Perry - If I Die Young
13. Parachute - Forever & Always
14. Will Young - Come On

....

Ja sitä rataa... Ehkä kannattaa sanoa näin suoraan, että en kuuntele Robinia. En. Tuossa Boom Kah biisissä on vaan niin hyvä rytmi, että minulla luonnistaa askeleet paremmin ja ajatus kiertää - kuten kaikissa muissakin biiseissä. Englannin kieli on välttämätön.

Success, yes!

(BLOGIN RUKKAUS - HUOMASITTEKO? ^^)

Ei, ei mätsäröintiä tänään, joten ehkäpä otsikko vie sen osalta vähän harhaan, mutta... Noh, jatketaan:

Torstai: Ole yksi päivä poissa kotoa ja saa koira sekaisin kotiinpaluulla. Jep. Nori ei meinannut pysyä nahoissaan kun saavuin kotiin, ja mitäpä poika teki? Tuli metallisen terassiputkiaidan välistä. Just, nyt se ei pysy siellä ilman valvontaa millään. "Kun kerran se tulee läpi, niin se tulee aina" - eikö vain?
            Kaikista jäätävintä tässä on se, että tuo väli, josta Nori ponkaisi läpi kuin vettä vain n. 16 senttiä... Tuo todellakin on varsinainen mato! Takaraivossa on aina kytenyt pieni pelko, että Nori keksii tuon tempun, mutta lopputuloksena ei ole voitokas läpimeno vaan kivulias juuttuminen lonkista...

Perjantai: Tuli selväksi, ettei mennäkään lauantaina mätsäröimään. Treenailtiin kyllä, mutta kehä ei kutsu. Meikäläisen pitää hoitaa pari koulutehtävää tässä vknlopun aikana, joten aika ei vain riittäisi kun sunnuntaina on sitten vielä työvuoro. Vaikkakin sunnuntaina olisi kyllä loimaallakin mätsärit - lähempänä siis... *huokaus*
            Täytyy katsoa miten käy.
            Treenailtiin kuitenkin tuossa aamupäivällä Norin kanssa vähän juoksemista ja sitten pari agilityjuttua. Kiertämistä ja läpijuoksua, sellaista mitä nyt voi ilman esteitäkin harjoitella.
            Ja nyt todellakin tuntuu, että poika on kasvanut todenteolla. Ei ulkoisesti - kyllä niinkin - mutta taisi merkata tänään. Kyllähän tuo on todella kauan jo konttia nostanut, mutta merkkaaminen... Nyyhkis. Noria ottaessa en malttanut odottaa sen kasvamista aikuiseksi (jota se ei onneksi vielä täysin näytä olevan), mutta nyt kun katselen pentukuvia ja muistoja... Mitä antaisinkaan yhdestä päivästä kun se vielä oli syliin sopiva nassukka?

Lauantai: Success! Yes! Aamutreenailua ja jes, Nori osaa nyt kaukokäskyllä nousta istuma -asennosta seisomaan! Jes, jes, jes! Tätä on treenattu jo jonkin aikaa ja nyt tuo luupää on sen hoksannut! Olen ehkä liiankin innoissani - voiko niin edes olla? - mutta Nori ei ole pitkään aikaan oppinut mitään uutta (ja minun syynihän se on, kun en ole opettanut, heh), joten sen puolesta olen todella riemuissani ^^

Saa nähä mitä päivä tuo lisää tullessaan!

Tahdon kuvaamaan agilityä niin perhanasti!

Vanhoja kuvia, tiedetään...

Muoks muoks, muokkaaminen on kivaa ^^

Talk, walk and... Hulk?

Halloween everybody!
     Ok, meillä ei Norin kanssa ole pukusia eikä mitään muutakaan ohjelmaa tiedossa tuleville kauhun päiville. Halloween tulee ja menee ja se vain on. Katellaan Norin kanssa vierestä ja vältellään aaveita, yritetään löytää Totoroa ja kadonneiden luiden aavikkoa. Everything alright? YES.

Nyt Nori joutui kuitenkin keskiviikkoisen illan (30.10.) viettämään mamman kanssa, kun omistaja itse oli kavereiden kanssa opiskelupaikkakunnalla hengailemassa. Älkää pelätkö, ei me ryypätty. Ei kuulu tyyliin. Leffailta ja hyvää meininkiä, siinä se ^^
     Ja leffaan mentiin oikein elokuvateatteriin nimittäin pitkään odotettu, titititidii! Thor - The Dark World! Finally!

      Noristakaan ei ole uusia kuvia saatu, kun itse kotiudun koulusta aina siinä viiden jäljestä niin silloin on jo hyvin hämärää. Harmi, ehkä sitten viikonloppuna...
      NIIN, VIIKONLOPPU! Pyhäinmiestenpäivänä pyritään Norin kanssa Helsinkiin taas mätsäröimään ^^ Torstai ja perjantai menevät siis vähän treenaillessa - mikäli sikäli sää sallii. Seuraamista ollaan harjoteltu sisätiloissa (kämppä ei nyt kuitenkaan mikä järin suuri ole...), joten saa nähdä miten käy. Norin ainoita miinuksia mätsäreissä on aina sitten punaisten/sinisen kehässä juokseminen kun koirat ovat lähettyvillä.
      Viimeksi kyllä akitan omistaja tuli niin perseessä kiinni, etten yhtään ihmettele, että Norin huomio oli takana eikä minussa... Pekonia vissiin pitää ottaa mukaan niin huomio kiinnittyy taatusti minuun! (hyyyyyvin harvinainen herkku).

Suunnitelmissa OLI ottaa lisää Sherlock -teemaisia kuvia, mutta fiksuna ihmisenä jätin kaulahuivin (peruselementti) ruskolle... Yep, I'm so good, right? Ehkä sit vaan todellakin oleillaan sisätiloissa ja vältellään niitä haamuja parhaamme mukaan O_o

+NAUTTIKAA NÄISTÄ IHANISTA KAPPALISTA!

 

I´m singing for you even when you´re asleep...

Vähän lisää juttua mätsäröinnistä ja muutamia kuvia lisää ^^

Eli, 20. päivä oltiin mätsäröimässä Turun metsämäessä kera Kertun ja Kristiinan! (Norin siskon ja omistajan). Oli mukavaa kun sai taas nähdä kasvotusten, koiratkin varmaan tykkäsivät ^^
         Mutta kyllä se niin on, jos tuomarit on osallistujalle mieleisiä (ei arvostelun pohjalta vaan osaavuuden ja käytöksen) niin kyllä sitten on muissa osallitujissa valituksen varaa. En minä sitä sano, kyllä varmaan tulee pahempaakin näkymään, mutta hyvä esimerkki oli se, että omistaja pysähtyy koiran kanssa täysin kehän rajalle, jossa tämän omistajan silmäterä saa provosoida Noria kaikessa rauhassa. Onneksi namit kelpasi, muuten olisi ärräpäitä lentänyt ja provosoiva koira olisi saanut omasta monostani.
        Lisäksi koirat kävivät kehässä tuosta vain ilman omia vuorojaan ja omistajat eivät olleet moilansakaan. Ei missään kehän keskellä, mutta kumminkin kehässä juuri kun pitäisi omaa koiraa juoksuttaa ympäri. Harjoitusta joo, mutta saisko myös tarkkaavaisuutta koiranomistajilta?

Lopputulos oli kuitenkin Norille punainen, ei sijoitusta. Kertulle ekasta mätsäristä sininen, ei sijoitusta. Omistajilla oli kuitenkin hyvä päivä (ainakin omasta puolestani) ja kokemusta tuli taas lisää pankkiin!

"Hello!" 

Kerttu meni hienosti!

Siellä sinisessä kehässä muitten kanssa ^^

Nori kopeloitavana.

Namiin on kontaktia.

Seisoskellaan sitten jalat haarallaan!

Niin tekis mieli kaivaa kimpassa!

Siinä mätsäröintiä, seuraavaksi vähän studiokuvia väsyneestä pojasta. Olispa se kotonakin yhtä unelias päivisin kun mie painan kouluun ja äiti töihin...

Istutaan.

Seisotaan!

Omistajan edustus niin 110%!!!11

Zzz...

And everytime I needed you, you've been there for me through

Hohhoijaa! *yaaawn!*

Tänään (14.10) oli aikasmoinen päivä, ja kai sitä saa väsynytkin olla? Siis kuinka moni 2. vuoden amislainen täysin vapaaehtoisesti nousee ylös klo 06.20 ilman, että palaisi takaisin vällyjen väliin? Ja kun kyse ei ole edes työvuoroista ja maksullisesta ansiosta?
      MINÄ!
      Mitä sitä ei tekisi kaverin ja poropoikansa eteen?

Norilla olikin aikamoinen päivä! Pääsi treffailemaan Leidiä (labradori) ja Satua (ihminen). Melkeinpä tasan seitsemältä koputtelin heidän ovensa takana ja ilmoitin aamun alkaneeksi!
      Odoteltiin auringonnousua, mutta taivas oli sen verta pilvessä, ettei päästy kuvailemaan sitä... Nooh, onneksi pilvet häipyivät aamupalareissulla ja päästiin ottamaan syksyisiä kuvia:

Aamupalan jälkeen Nori ja Leidi menivät pitkäkseen vetelemään hirsiä, jolloin minä ja Satu saimme mahdollisuuden nauttia Supernaturalista ja kaikenmaailman fandomvideoista youtuben syövereissä! Sadulta puski Supernatural, minulta Sherlock (vaikea arvata, kenties?)...
     Illemmalla sitten lähdettiin Someron haukkukalliolle vähän kokeilemaan, mitä Nori tuumailee agility -esteistä, ja Satu lupasi pari kuivaharjoitteluesimerkkiä meille opeteltavaksi, jotta ollaan sitten teräskunnossa niiden asioiden puolesta kun päästään keväällä aloitusryhmään (toivon mukaan).

Nori arasteli kauhiasti putkea ja siltaa/puomia. Koetettiin kovin lyhyessäkin putkessa houkutella poikaa namilla, mutta ei niin ei. Lopulta ihana Satu päätti sitten hölmistää itsensä ulkopuolisen silmään (jos sellaisia olisi ollut) ja meni itse putkeen. Aikansa siinä meni, kun Nori haisteli varovasti namia ja hivuttautui lähemmäs, mutta jalkoja ei putkeen pistänyt!
        Kului lisää aikaa ja lopulta Nori ilmeisesti päätti, että nyt mennään eikä meinata sitten -kai. Hitaasti ja varovasti meni putken läpi ja sai palkkaa hyvästä työstä ja siitä se sitten jatkui! Putkeen mentiin lopuksi oikein vauhdilla eikä epäröinnin häivääkään enää!
        Seuraavana kohteena oli silta/puomi. Aikansa meni siinäkin, mutta hiljaa hyvä tulee eikä tuloksia tapahdu silmänräpäyksessä! Ensimmäinen kerta nameilla ja takkuroiden, toinen jo rutkasti paremmin! Hieno poika!

        Satu otti Leidin vuorostaan ja Nori laitettiin odottamaan sivummalle, jotta Satu saisi näytettyä ohjeistuksia koiran kanssa, joka osaisi homman jo valmiiksi - ja tietysti Leidin iloksi odottamisesta. Putki laitettiin kaarelle ja Satu näytti, kuinka tätä peliä oikein pelataan!
     Ehkä mekin Norin kanssa päästään tuohon samaan suoritukseen vielä!
     Alettiin kokoamaan esteitä pois, kunnes ehdotin Sadulle ihan lonkalta (kunnianhimoinen paskiainen kun olen), että mitäpä jos kokeillaan Noria putkeen vielä. (Siihen samaiseen mikä oli kaarella). Sadulla omat epäilyksensä, enkä ihmettele - Norihan pääsi vasta kosketukseen tässä lajissa ja nyt jo omistaja haaveilee suuria?! Tiedän, olen aikamoinen...
     Nori yllätti kumminkin ja meni putkeen! Läpi asti!
     Kyllä siitä agilitykoira tulee, jonkinlainen edes, vaikka vähän isokokoinen yksilö onkin. Harrastuksena ja energianpurkuna agilityä ajattelenkin, en kilpailutasoa :)
     Itsellä nyt vaan pitää tsempata oikean käden ohjausta (koiranpuoleista) ja näitä liikkeitä, joita Satu ystävällisesti neuvoi ja antoi ottaa videolle ^^

 Kiitokset Sadulle mahtavasta päivästä! Toivottavasti pääsen kannukseenkin joskus käymään ^^

Sadun blogin löytää täältä!

Blue scarf and he's just a smart ass...

Olen joko niin pahasti Sherlock -höyryissä tai sitten päässäni vippaa ja pahasti... Olen aina pitänyt Noria Watsonina (John Watson), koska sen luonne on aina viitannut siihen. Ystävällinen, avulias, uskollinen... Tietoja löytyy companionista riittämiin.
       Tänään kuitenkin päätin kokeilla - vain kokeilla! - tummansinistä kaulahuivia Norille. Ja voi herran pieksut, muutama Norin perusilme ja hörhöily ja siinä mulla oli oma Sherlock. Taidan olla sekoamispisteessä, missä se kolmas kausi viipyy...

Deducing this case...

...

On muuten tainnut pitää blogissa vähän hiljaista tässä jonkin aikaa. Syynä jälleen voisin käyttää koulukiireitä ja suurta laiskuuttani, mutta myös Norin jälkien siivoamista ja kotikutoisia pihatreenejä.
        Pojalla on vissiin murrosikä pian kynnyksellä, on alkanut sen verran pahojaan tekemään - yksinään kylläkin. Ei se meikäläisen aikana uskalla pahoja tehdä, sentään jotain tajunnut päähänsä tallettaa! Näitä pahantekoja ovat mm. sisällä kukkien tuhoaminen ja multien levittely, kirjojen repiminen, dvd-levyjen tuhoaminen ja kaiken mahdollisen muovikrääsän (joka on äidilleni arvokkaampaa kuin minulle) pirstaloiminen. Yritän sitten äitiäni rauhoitella, että kyllä se siitä ja hän pääsee meistä eroon kun minä valmistun puolentoista vuoden päästä.
      Kotikutoisissa treeneissä on treenattu vanhoja asioita ja opeteltu pari uuttakin temppua. Uusia temppuja ovat etsi -käskyllä tavaroiden hakeminen kun ne eivät ole näkyvillä - Nori suoriutuu tehtävästä yllättävän hyvin, vaikka välillä epäilen sen hajuaistin olevan olematon...
      Toinen temppu on käskysanan 'toivo' alla. Temppu on rinnastettu tassu -käskystä siihen, että laittaessani polvea Noria kohti ja toistan käskyn, se läimäisee tassun polven päälle. Nykyään ei enää tarvita käskyä. On se perkeleen nopea oppimaan... Naksutinkin on nykyään treeneissä enemmän mukana! Tämän vknlopun ollut ahkerasti käytössä ja nyt treenataan seuraamistakin jo jalan vierellä ^^ Muita suunnitelmia temppuihin olisi tavaran vienti paikkaan X kuten esimerkiksi koriin, ja toinen temppu mikä kutkuttaisi olisi tynnyri, mutta sille annan vielä rutosti aikaa. Ja tulevaisuuteen katsoen kun päästään agilityradalle kurvailemaan hyppyjenkin kanssa niin tietysti jalan yli hyppy ja syliin samoin ^^
    Kyllä siitä kunnon koira vielä tulee - ellei sitä jo ole!

...

Pentutapaaminenkin meni hyvin - paluuta lukuunottamatta, mutta se ei ollut Norin vika vaan omistajan.
      Jäin kasvattajan kanssa vielä vaihtamaan pari sanaa bussiasemalla ja hän tarkasti Norilta hampaat ja muut ja sitten sanoikin jo, että parempi mennä ettei myöhästytä. Otin Norin lyhyeeseen hihnaan ja hölkättiin bussia kohti, kunnes näen ovien sulkeutuvan... Siinä sitten juostiin puolikorttelia bussin perässä takkiheiluen, eikä bussikuski näe!
      Onni tuntui hymyilevän kun bussi jää liikennevaloihin, mutta Nori onnistuu kiertämään itsensä juuri sillä hetkellä lyhtypylvääseen! Yritän viittilöidän koiralle kiertämistä, mutta saan vastaukseksi vain katseen, joka sanoo: "Me ei ehditä!" ja sillä hetkellä valot vaihtuvat vihreäksi. Kierrän tolpan itse nopeasti ja lähden jälleen bussin perään. Nori koko päivän juostuaan vain köpöttelee perässä vittuuntuneena koko touhuun. Lopulta karjaisen niin lujaa keuhkojeni täydeltä SEIS! että taisi kuski huomata. Pysähtyy ja avaa ovet meille ja sanoo: "Taisi mennä vähän viime tinkaan?" NO SHIT, SHERLOCK! ...oli kyllä niin lähellä, etten haistattanut pitkiä ja hypännyt bussista ulos saman tien. Äiti kommentoi tilannetta myöhemmin: "Jos se luuli sun olevan lenkkeilijä?" JUU! Lenkkeilijä, joka heiluu takin kanssa ja huutaa perässä... TODELLAKIN!
     Nori meni matkatavarana ja nukkui paluumatkan bussin lattialla tyytyväisenä, vaikka olisi halunnutkin tehdä sen pehmeällä penkillä mieluummin. Taisi olla pojalle ikimuistoinen päivä, oli omistajallekin. Vaikka Nori vähän punkero oli muihin verrattuna, niin silti meno oli yhtä kovaa! Ja nyt on painoakin pudonnut jätkältä pari kiloa, joka on kuulemma löytänyt jo Norin suosituspainon, 18 kiloa!

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kati Savukoski
Minäkin siellä! ^^

Kuva: Kati Savukoski

Kuva: Kati Savukoski

Kuva: Kristiina Töykkälä
Minun pieni vaavi :3

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kristiina Töykkälä

Kuva: Kristiina Töykkälä
Ehdoton suosikkikuvani!

Äiti ja poika ^^

Valitettavasti Nori oli ainoa musta, joten sai kokea myös kiusaamisen ^^

Huomaa kyllä, kenellä on harrastelijakamera... Kyllä tuon Kristiinan 7D olisi niin namu ostos... *huokaus* toivottavasti sitten jouluna olisi pukilla yllätys kuusen alla ^^"


Mutta semmosta taas tällä kertaa! Huomiseksi (ihanaa, syysloma ja koiramaista ajanvietettä!) olisi suunnitelmissa auringonnousussa kuvailua tutun labbiksen omistajan kanssa (samainen labbis näkynyt täällä ennenkin!), joten Norille aktiviteettia tiedossa! Tiistai menee rauhallisissa tunnelmissa kotopihan treenailua ja omistajan Star Trek -kakun leipomista, ja keskiviikkona lähdetäänkin serkulle jälleen Ruskolle, jossa Nori pääsee viettämään aikaa westien kanssa ja tavataan varmasti Kristiina ja Kerttukin taas! ^^

Seasons come and go, but I will never change and I'm on my way...

Vähän myöhässä tulee tämäkin postaus jälleen, mutta viimeiset kaksi iltaa ovat olleet todella väsyttäviä niin koulun kuin muidenkin menojen puolesta... Eipä siinä muuta, puolivuotis -postaus alkakoon!

4 vuorokautta. Kuva: Kati Savukoski

16 vuorokautta. Kuva: Kati Savukoski.

Vähän päälle 4 viikkoa. Kuva: Kati Savukoski.

Ensimmäisiä päiviä kotona! Päälle 8 viikkoa.

Ensimmäisiä kuvauskertoja tuolla taustalla :3

Juhannuksen viettoon lähtemistä!

Leidi kaveri :3 Kuva: Satu Vallenius

Vertailua (oliskohan?) n. 4 kuukauden ja 5 kuukauden väliltä.

 

6 kk

6 kuukautta

6 kuukautta

Ja Papin kanssa juoksentelua :3

Ja mukaanhan on mahtunut paljon jo menoa ja vilskettä. On treffattu labradoria, norjanharmaahirvikoiria, collieta ja muita monia rotuja, mitä näyttelyissä on tullut vastaan; mm. keeshond, amstaffi, belggari, kelpie ja monia muita on päästy haistelemaan!
         Nori on voittanut monet ihmiset puolelleen pirteällä luonteellaan ja aina valmiina leikkiin olevalla yltiöpäisyydellään, mutta myös rauhoittumisen taidollaan. Eipä nämä ihmiset kyllä kaikkea tiedä, kun eivät päivittäin tämän koltiaisen kanssa asu! Järkkärini on järsitty; objektiivista puuttuu kappala ja kumiset osat melkein kaikki revitty irti rungosta, mutta ei se kuvailua haittaa! Canon puuskuttaa vielä voimallisesti eteenpäin!
        Tuhoa tämä veitikka saa aikaan, ja paljon! Nyt hänelle on kuitenkin myönnetty oma huone yksinolon ajaksi, jota tuhot saadaan minimiin! Ja hyvin hän näyttää siellä pärjäävän - mitä nyt viimeksi oli lattiakaivoon tunkenut talouspaperia... Viettää siis aikansa kodinhoitohuoneessa, jossa tilaa on kyllä sopivasti tuon kokoiselle koiruudelle!
       Joululahja tälle pojallekin on jo omalta osalta päätetty (joulu kun on hyvä veruke ostaa jotain vähän kalliimpaa kuin vinkulelu), nimittäin vetovaljaat! Pistetään Nori purkamaan energiaa vetohommilla ja harjoituksilla!

Lähes puoli vuotta se on jo tätä maailmaa katsellut, ainakin aina silmien auki saamisesta asti. Edessä siintää piakkoin sisarusten treffaaminen ja voin sanoa, että en malta odottaa!