KKK: Kevät, Kalenteri, Kisaaminen

Kevät tullee, kyllä se tullee!

Tämän viikon ajan on tuntunut siltä, kuinka kevät tullee kolisten.

Aurinko on paistanut, on ollut suhteellisen lämmintä,

lumet sulavat ja elämä on ihanaa - sattumuksista huolimatta.

Nori on viimeisen 2 viikon aikana ansainnut nimekseen Haaverilapsi. Taisinkin mainita muutama postaus sitten Norin lohjenneesta kynnestä. Pari viikkoa sitten Nori oli eräänä lauantaiaamuna juossut tapansa mukaan melkoista haipakkaa pihallamme. Peilijään tullessa vastaan, koira löi jarrut kiinni. Ja liukuessaan ilmeisesti kynsikin lohkesi. Verentulo ehtyi ulkona lumessa nopeasti, mutta kun jälleen tultiin kovempaan kontaktiin, verenvuoto alkoi uudelleen. Omatoimisesti leikkasin kynnessä roikkuvan palan irti, desifioin ja suojasin tassun ulos mentäessä. Pari päivää myöhemmin soittelin eläinlääkärille muutaman tuttavan kehottaessa, antibiootit siitä luultavasti tulisi. Ja niin tulikin, kipulääkkeiden kera.

     Antibioottikuurin ollessa päällänsä Nori alkoi jälleen hihnalenkeillä nuoleskelemaan jalkaansa, mutta ei lähelläkään varpaita, enemmänkin tassun taustaa. Mitäpä sieltä löytyikään tarkistaessa kuin vekki ylimmän anturan päältä. Voi tuota urpoa, mihin lie taas itsensä kolhaissut omien rientojensa keskellä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Kevät: Tassun ja kynnen parantuessa ja kevän avatessa reittejä niin metsä- kuin peltoaukioilta, on Norikin päässyt purkamaan akkuja oikein kunnolla. Iltojen ollessa vielä auringon täyteisiä koulusta palatessani, olen välittömästi laittanut Norin narun nokkaan ja lähtenyt lenkkille. Pelloilla on rallateltu ja juostu ympyrää minkä pieni poropoika jaksaa, metsässä menty ylä- ja alamäkiä, käyty notkoilemassa... Kaikkea mukavaa.

Kalenteri: Luoja! Kuinka ihminen voikaan stressata niin paljon, kun ei omista jokapaikassa mukana kulkevaa A5:n kokoista kansiota? Kesälle on luvassa paljon menoa ja kun sieltä päästä kalenteri alkaa täyttymään, alkaa aikaistamaan tiettyjä menoja tai vastaavasti siirtämään niitä syksylle ja pelkän puhelimen kalenterin ja oman muistin varassa en uskalla lähteä koettelemaan onneani!

       Kirjakaupassa kävin siis kalenterinhakureissulla ja jouduin nöyrtymään ja ostamaan kalenterin nahkakansineen päivineen. Kannet minulla olisi ollut omasta takaa, mutta pelkkiä kalentereita ei ollut enää myönnissä. Seuraava erä tulisi ehkä huhtikuussa. Juu ei, minä tarvitsin sen NYT.

Kisaaminen: Vähän edeltävään aiheeseen liittyen, kalenteriin on nyt merkattuna kolmet agilityepikset. Lähdetään kyllä aivan ensimmäiseksi tekemään starttiluokkia ja katsomaan, miten Nori suhtautuu radalla tekemiseen ihmisten ympärillä ja tietysti testaamaan itse omistajaa. Tiestysti kalenterista löytyvät myös lähitienoon mätsärit ja virallisetkin, jo ilmottaudut näyttelyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Komia mies jo!

Oman seuramme agilitystä on taukoa päällänsä parin kuukauden verran, mutta ei me Norin kanssa jäädä mitään taukoilemaan. Nyt meillä on Salon Koirahallilla 6:n kerran sisätreenit siskoni opastuksella. Siskoni on valmentanut agilityn niin alokas- kuin jatkoryhmiäkin kolmen vuoden ajan pääkaupunkiseudulla ja käynyt tarvittavat paperit agilityohjaajaksi. Odotan kyllä innolla agilitykertoja vähän erilaisemmissa treeneissä, mihin olemme Norin kanssa tottuneet. Ja tietysti kaikenlaisia uusia vinkkejä!

Lisäksi toimitimme Norin kanssa kummipoikani lapsenlikan virkaa ja mitä tapahtuukaan, kun me saamme kuningasideaksi lenkkeilyn ja lastenvaunujen yhdistämisen? Nori valjaisiin ja vetämään, tietysti! Emme toki pitkiä matkoja vetäneet, Noria saikin kannustaa vetopuuhissa vierellä juosten, joten muun ajan lenkkeilystä kulki joko vierellä hihnassa tai sitten vapaana.

       Kummipoika Jonasta vähän taisi pitkästyttää koko touhu, mutta ainakin me ulkoilimme hyvillä mielin Norin kanssa. Ja pääsimme pukemaan Jonakselle kirppikseltä tehdyn koirapaitalöydön! On se hieno!

Muuten arkemme on ollut melko tavanomaista. Minä uurran koulunpenkillä ja palaan Norin luokse viiden jäljestä. Tehdään normaalin arjen juttuja ja nautitaan elämän pienistä iloista. Nyt peltolenkeillä ja muutaman mielenkiintoisen agilityartikkelin puolesta olen keskittynyt tekemään ojan yli tulevia hyppytreenejä enemmän kehonkielellä kuin käskyillä. Mielenkiintoista, kuinka suuri vaikutus sillä kehonkielellä todella on, ei sitä turhaan mainosteta nykypäivänä. Pitääkin ottaa nämä oikein erityiseen huomioon omassa tekemisessä hallitreenien alkaessa.

Mutta sen kummemmitta puheitta, me toivotamme hyviä kevään jatkoja kaikille!

Palaillaan taas!

ps. kaikki postauksen kuvat otettu Iphone 5:lla

Whole family walking!

Lenkkeilyä tältä illalta (27.4.), sain raahattua äipän ja vanhemman koirankin Norin ja meikän mukkaan!

    Pääsiäisloman jälkeiset päivät ovat olleet varsinaisia löysäilypäiviä, ei ole huvittanut tehdä mitään ja ollaan Norin kanssa kärsitty varmaan jonkinlaisesta masennuksesta kun ympärillä ei ole mahtavia ihmisiä koirineen päivineen. Kotona ja koulussa kaikki on samanlaista päivästä toiseen. En silti kiellä, koulussa on mahtavaa. En voisi enempää pitää amiskavereistani, joiden kanssa saan viettää mahtavaa aikaa niin kauan kuin sitä vielä riittää. Pian taas tulee kesäloma ja yksi kouluvuosi takana, viimeinen edessä... Kuinka se aika kuluukaan niin nopeasti?

Anyway! Laiskottelua ja loppuviikon lenkkeilyä, jep. Sitä on tämä hiljaiselo tarjonnut tälle viikolle. Yllä linkitetty musa on BBC Sherlockin kolmannen tuotantokauden soundtrackiltä, mahtavaa lenkkeilymusaa taustalle. Ai että...!

    Nyt ollaan alettu Norin kanssa kävelemään santateillä omistajan pienen kyykammon vuoksi...

^ AIVAN VARMASTI SIINÄ KÄVISI NÄIN! ^

Selvennetään ehkä asiaa sillä, etten pelkää käärmeiden käyvän itseni kimppuun vaikka kuva antaa ymmärtääkin niin. Toden totta, niskakarvat nousevat pystyyn ajatuksestakin, että sellainen viheliäinen olento purisi Noria... Hrr... Ei.

Kuitenkin niin, lenkkeilyä santateillä. Ihanan kesäinen sää on pitänyt illatkin suhteellisen lämpiminä ja tuuli on pysynyt poissa. Parempaa säätä saa toivoa... Vielä kun olisi lenkkeilyseuraa. Mutta minkäs sille mahtaa, ei täällä mettäkulmilla pahemmin lenkkeilyseuraa löydä, joten tarvitsee tyytyä tuohon saman katon alla porskuttavaan äitiin vain!

    Koko illan se kyllä on valitellut paikkoja, varsinainen urheilija siinä mullakin!

Ai niin, ja Norilla tuli vuosi ja kuukausi täyteen tänään!

Jee!

I'm waking up, I feel it in my bones, enough to make my systems blow, welcome to the new age, to the new age

Todellisuus....

Törmäsin todellisuuteen tuon lenkkeilyn suhteen. Minä kun en koskaan ole tiennyt missä omat rajani todella kulkevat; en ainakaan kun pelataan joukkuepelejä. Esimerkkinä tästä yläasteen liikuntatunnit, joilla pelattiin koripalloa, sählyä, jalkapalloa, pesistä jne. Kun pelattiin koripalloa, niin minähän olin aina kentällä koska _rakastan_ joukkuepelejä. Juoksin päädystä päätyyn, enkä tuntenut itseäni väsyneeksi, minä vain pelasin. Tein sitä mistä pidin. Lopulta joukkuekavereista kaikki muut ovat olleet vaihdossa ja minulle vinkkaillaan, että tules nyt vaihtoon sieltä ennen kuin pyörryt! Istuuduttuani alas tajusin aina, että ei helvetti, mähän vedän itseni loppuun! ....Vaikkakin n. 5 minuutin kuluttua olisin halukas jo takaisin kentälle, minä en sinne kuitenkaan mene. Viimeisellä vuodella tajusin itse pysyä vaihdossa tarpeeksi, muilla sitten joukkuekaverit pitivät siitä huolen.
       Kuitenkin! Se siitä takaisuudesta, ollaan siis Norin kanssa vähän juoksenneltu. Aluksi tuntui kyllä siltä, että "Per**le! Mä kuolen just nyt!" Mutta kun vähän aikaa oltiin menty ja silmissä tähtimäisesti suosikkinäyttelijöideni tapaaminen niin kyllä tsemppiä löytyi. Kun olet fanittanut tarpeeksi kauan ulkomaalaisiakin näyttelijöitä, niin osaat kyllä muokata heidät pääsi sisään sanomaan jotain omalla äänellään - uskokaa pois! (Älkää huoliko, nämä näyttelijäjutut jäävät kyllä pienelle osalle, ajattelin niille ihan omaa blogia).
       Aivan, ja tuohon 'lenkkikuolemaan' ei auttanut se, että tämä jätkämme, treenarini, olisi halunnut juosta vielä kovempaa! Sai välillä kyllä nykästä hihnasta, että ei me missään raveissa olla! Hiljainen santatiehän tuo on missä juostaan, mutta kun auto tuli vastaan lenkin alussa niin aattelin pitää koiran kiinni. Metsässä saa sitten juosta sydämensä kyllyydestä, semmoinenkin kaistale mahtuu mukaan.
       Kameraa en raijannu lenkille VIELÄ mukaan, joten kuvia ei ole pojasta vieläkään... En tiedä, ehkä minä olen vain laiska tai sitten tuo sää verottaa. Perjantait on tämän ekan jakson ajan vapaita amiksesta, niin minulla PITÄISI olla aikaa, mutta kun on niin kiva nukkua vähän pidempään ja sitten saakin huomata taas, että viideltä saa mennä töihin ja tänäänkin tulin niin myöhään kotiin (okei, ei nyt niin myöhään) että oli pimeää.

___

Vähän asiaa Norin hammastilanteesta.
     En ymmärrä, enkö ole muka tänne muistanut kirjoittaa, että oikea alakulmuri on mennyt poikki? Aikaa tuosta on varmaankin jotain... kuukausi? Älkää huoliko! Kyseessä oli maitohammas, joka nyt jo on lähtenytkin. Muuten kyllä, eilen (15.8) kun katsoin pojan suuhun (hampaita lähtenyt aika lailla pienen ajan aikana) niin kaikki muut 3 maitokulmuria (2 ylä ja 1 ala) olivat yhä paikallaan, ja pysyvämmät hampaat olivat jo puhjenneet. Tietysti siinä pieni paniikki, että nyt eläinlääkärille poistattaa ja rahaa palaa ja voi ei! Sitten kun vähän rauhoitin itseäni ja katsoin uudelleen, niin huomasin, että nämä puhjenneet pysyvät hampaat olivat kasvamassa 'sisäpuolelle' ja pönkittämässä maitohampaita pois edestä. Ja tänään töistä tultua oli oikea yläkulmurikin lähtenyt. Hip hei! Jos tuossa viikon, puolentoista, aikana ei ole luontoäiti hoitanut hommiaan niin menen kyselemään ammattilaiselta, elikkäs elukkalääkäriltä, mielipidettä asiaan: annetaanko olla vai otetaanko pois. Onneksi on vakuutus otettu! - pääsee sitten ainakin vähän halvemmalla...

___

Asiasta ruokaan:

Nori päätti tuossa kun olin palannut jenkeistä, niin aika pian sen jälkeen, että hänhän EI SYÖ kolmesti päivässä, eikä missään nimessä turvotettua ruokaa. Tästä sitten kasvattajan kanssa puhuin ja hän sanoi, että Norille voi vähentää tuohon kahteen kertaan kuten myös turvottamisen (hän itse laittaa nappuloiden sekaan lorauksen vettä ennen ruoan antamista omille koirilleen - noudatamme samaa). Norin ruoka-annos ei ole ainoastaan nappuloita, vaan yleensä joukossa on sitten makkaraa/nakkia, raejuustoa, kananmunaa tai mitä nyt on sattunut jääkaappiin ylimääräiseksi jäämään.
       Aloin tuossa vähän aika sitten miettimään, että olisiko voinut johtua tuo ruoan 'tökkiminen' siitä, että kun serkulleni vein, ostin kahdeksi viikoksi säkin samaa merkkiä, mutta aikuisten nappuloita (eläinkaupasta oli loppunut keskikokoinen säkki, ja kun kyselin niin sanoi, että kyllä tuota aikuistenkin voi antaa) ja nyt kotona palattiin takaisin pentunappuloihin. Olisiko siinä niin suuri ero kumminkin? Tuossa nyt on varmaan vielä 7 kilon edestä pentunappuloita, mutta kaipa sen jälkeen voisi tuohon aikuistenkin versioon siirtyä. Mitä mieltä?

___

Huomenna olisi tarkoitus porhaltaa Helsinkiin isosiskoni luokse; hänen papillon narttunsa sai kolme pentua! 1 nartun, 2 urosta. Vähän päälle viikon ikäisiä karvapalloja siis menen kuvailemaan, ja voi että, niistä kuvista mitä siskoni on facebookiin laittanut...! Olen niin ihastunut narttuun, joka oli hänelle kuulemma pieni pettymys, koska mustaa on päässä niin paljon. Pyh ja pah, kyllä minulle kelpaisi! - tai äidille pikemminkin. Vanha papillon uroksemme on niin vanha jo, että ehkäpä äiti voisi ottaa toisenkin... Okei, pois tuo ajatus minusta! Minulla on Nori! Toisen koiran otan vasta koulujen jälkeen kun on oma kämppä ja vakkari työ! Näin! Ja silloinkin otan mitä luultavammin porokoiran (nartun kylläkin) tai sitten Shiban (narttuna sekin) - en kyllä unohda pientä corgi vaihtoehtoakaan!
       Kyllä minulla sitten taitaa eläintarha ollakin...? Nooh, tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu, ei pidä liikoja suunnitella ja elätellä :)



Pahoittelut, ettei kuvia nyt ole... Seuraavassa postauksessa sitten mahdollisesti - ainakin pienistä pennuista :3