Onnistunut kuvauspäivä

Kyllä mieli voi kummasti nousta yhden kuvauskeikan jäljiltä.

Lähdinpä pääsiäisenä yrittämään onneani valokuvauksen maailmaan jälleen kerran koulun kalustolla. Olin "loman" ajaksi lainannut Canon 6D täyskennorungon ja 85mm 1.8 & 24mm 1.4 linssit päättötyön tekoa varten. Päättötyöni tulee sisältämään sekä video- että valokuvamateriaalia, ja tulen taalaamaan siitä varmasti täälläkin jossain vaiheessa. Suhteellisen sadettoman sään kunniaksi otin lenkkitielle kamerankin mukaan, joskos sitä edes muutaman ruudun ottaisi tuosta karvaoliosta. Sadekelit olivat rajoittaneet kuvauspäiviä jonkin verran, jolloin piti ottaa sadettomalta näyttävästä iltapäivästä kaikki irti.

Lenkille lähtiessä pieni kylmähkö tuuli hiipi takinkauluksesta sisään, jonka vuoksi päätin ottaa kaulaliinan ja piponkin messiin. Norille panta kaulaan, hihna mukaan ja menoksi. Ai niin, ja kamera tietysti!

       Asumme 10 kilometrin päässä keskustasta, jonka ansiosta koiraa voi pitää lähes aina irti. Ainoa poikkeus on sitten ison tien ylittäminen, jossa nopeusrajoitus näin kesäaikaan huitelee satasen rajoissa, ja jossa kulkee päivittäin monia kymmeniä rekkoja. Tien ylityksen yhteydessä ja lähestyttäessä Nori siis joutuu tyytymään kohtaloonsa hihnassa. Muuten poika saa paahtaa niin metsä- kuin peltoalueilla koko sydämensä kyllyydestä.

Päästessämme otollisen pienen koivuryppään kohdalle, alkoi kameran päälle tihuttamaan vettä. Ajattelin vain, kuinka tämä oli niin minun tuuriani, mutta takaisinkaan ei vielä lähdetä. Saa sataa kunnolla ennen kuin lähdetään lampsimaan takaisin.

       Loppujen lopuksi sade jäi odottamaan omaa aikaansa ja pienen tihutuksen jälkeen pilvisyys jatkui samanlaisena. Koivuryppäiden keskellä pisarat eivät kyllä edes tavoittaneet kameraa tai kuvaajaa. Muutama todella kivanoloinen ruutu tarttui sieltä mukaan.

Nori on saanut olla niin paljon valokuvausmallina, että se on selvästi koko hommaan ihan kypsä. Varsinkin, jos tarjolla ei ole gurmeeherkkuja - eikä välttämättä kyllä silloinkaan. Nori on pahaksi tavakseen oppinut siristämään silmiään kameralle ja ilmeisesti minä olen älämölöinyt niin suuret kirjot eri vokaaleja ja konsonantteja, että ei sekään huomiota juuri herätä. Sitkeästi kuitenkin päätin yrittää pitää älämölöä yllä, viskoa kiviä ilmaan (saaden niistä osan päähäni) ja houkutella nappulanameilla ilmeitä esiin tuosta otuksesta.

        Ja kyllähän se lopulta alkoi kantaa hedelmää!

Norin poseeraukset nyt rajoittuvat lähinnä makuu- ja istuntakuviin, joista tarvittaessa työstetään pelkästään pääkuvia tai puolivartaloleikkauksia. Seisovasta koirasta itse harvoin olen tyytyväinen aikaansaannokseen, aina tarvitsisi olla edes vähän vinossa, mutta ei se vinokaan kaunis ole - toisin sanoen taitaa se osio uupua kuvaamistaidoista.

6D:hän on täyskennoista sitä luokkaa, että jää kuvanräiskinnässä toiseksi omalle 60D rungolle, vaikka hintapolitiikka näillä kahdella on aikalailla eri sarjassa painimassa. Liikekuvia Norista ei tuolloin siis tullut otettua, olin muutenkin pyhittänyt kuvauskerran juuri poseerauksiin. Yritystä oli kun poika sai peltohepuleita, mutta luovutin hyvin nopeasti. Muistikortilla oli monta todella mukavaa ruutua liikkumattomasta koirasta, jolloin liikekuvien uupuminen ei edes harmittanut.

Onnellinen, likainen porokoira :3

Päivän kuvat siis kaikki otettu yhdistelmällä:

Canon eos 6D & 85mm 1.8

Jälkikäsittely Lightroom 5 & Photoshop cs6

Running, running, running!

Voihan jee, mitä päiviä on piisannut!

Aurinkoa, lämpöasteita ja solkenaan juokseva poropoika, voiko sitä muuta toivoa?

Viime viikko oli varsinainen rupuviikko koulun suhteen, eikä tämäkään sen paremmalta näytä. Tiistaina (10.3.) olin tekemässä autokouluasioita ja torstaina (12.3.) tein päättötyösuunnitelmia kotona. Tai suunnitelmia ja suunnitelmia: kuljin kamera kaulassa pellolla ja metsässä norppaolennon kanssa ja kuvasin juoksuruutuja ja peruspönötyksiä.

Asetuksia tuli väänneltyä kamerassa ja otettua muutama kivanoloinenkin ruutu. Toisen koiran kaipuu iski. Kyllä aina tarvitsisi olla vähintään toinen koira tai ihminen mukana, mikäli haluaisi vähän energisempiä kuvia. Harmi, että kaikki koirakamut asuvat joko kaukana tai sitten aikataulut eivät natsaa. Tosin, Norin urosmaisuus on ollut nousujohteessa ja toiset urokset ovat kamalia kohdattavia hihnan päässä! Perjantain koiravartiointikeikalla tansseissa meinasi syödä terrierin poskeensa. Ehkäpä me lisäämme kohta sen keltaisen nauhan lenkkinaruun vaikken uskokaan sen mahtiin. Ainahan on joku untuvikko, joka ei tiedä keltaisen nauhan tarkoitusta.

Lenkkeily ja energianpurku ovat olleet arjen ja vknlopun perussanastoa ja agilityn alkua odotellaan jo malttamattomina. Käväistiin tsekkaamassa tulevan hallin sisätilat lauantaina (14.3.) mätsäröinnin merkeissä. Meillähän oli takana yksi katastrofimätsäri, josta jäi käteen sininen nauha eikä edes jatkokehiin menoa. Voisi kaiketi sanoa, että Nori petrasi kivasti lauantaina.

Olisi pitänyt arvata, että aurinkoinen keli houkuttelisi paljon populaa ja niin sitä olikin. Lähes 40 mukaan ilmoitettua isoa aikuista ja me siellä yksinä mukana. Otettiin kevythäkki mukaan ja Nori sai odotella siellä. Pariin kertaan kävin ennen kehien alkua katsomassa miten liikkuu ja pönöttää ja katastrofin ainekset tuntuivat olevan jälleen käsillä, mutta saadessaan ottaa oman aikansa Nori käyttäytyi hienosti kehässä.

Saatiin punainen ja oltiin punaisten kehässä 8 parhaan joukossa. Ei sijoitusta, mutta todella hyvä mieli jäi. Voi lähteä vähän rennommin mielin kuun lopussa oleviin erkkareihin ja AVO-luokkaan. Siellä pitäisi osatakin jotakin, mutta eiköhän jätkä hoida homman kotiin. Onhan meillä varalla hakea yksi katastrofimätsäri ensi lauantaina ja sitten loistaa erkkareissa, hyvä suunnitelma eikö?

Muuten Haaverilapsi on ollut haaveriton. Juossut hullunlailla iltaisin pelloilla lakia rikkoen kuin mikäkin nuorisorikollinen. Pupuja ei olla kohdattu sen paremmin kuin muitakaan metsäasukkeja. Olen kyllä varautunut jänisten varalle, sillä viime vuonna niitä muutama tuli nähtyä Norin ollessa hihnassa, mutta tuo kyllä pysähtyy kesken ajon. Ja siitä on omistajan hyvä olla tyytyväinen, jos joskus käykin kämmi ja kohdataan riistaa lenkkipoluilla tai -pelloilla.

Terveystarkastuksiin pitäisi varata aika ensi kuun alkuun, vähän jännittää mitä sieltä mahtaa paljastua.

Toivotaan, että jotakin hyvää eikä mitään, mikä tekisi agilityn harrastamisesta mahdotonta. 

KKK: Kevät, Kalenteri, Kisaaminen

Kevät tullee, kyllä se tullee!

Tämän viikon ajan on tuntunut siltä, kuinka kevät tullee kolisten.

Aurinko on paistanut, on ollut suhteellisen lämmintä,

lumet sulavat ja elämä on ihanaa - sattumuksista huolimatta.

Nori on viimeisen 2 viikon aikana ansainnut nimekseen Haaverilapsi. Taisinkin mainita muutama postaus sitten Norin lohjenneesta kynnestä. Pari viikkoa sitten Nori oli eräänä lauantaiaamuna juossut tapansa mukaan melkoista haipakkaa pihallamme. Peilijään tullessa vastaan, koira löi jarrut kiinni. Ja liukuessaan ilmeisesti kynsikin lohkesi. Verentulo ehtyi ulkona lumessa nopeasti, mutta kun jälleen tultiin kovempaan kontaktiin, verenvuoto alkoi uudelleen. Omatoimisesti leikkasin kynnessä roikkuvan palan irti, desifioin ja suojasin tassun ulos mentäessä. Pari päivää myöhemmin soittelin eläinlääkärille muutaman tuttavan kehottaessa, antibiootit siitä luultavasti tulisi. Ja niin tulikin, kipulääkkeiden kera.

     Antibioottikuurin ollessa päällänsä Nori alkoi jälleen hihnalenkeillä nuoleskelemaan jalkaansa, mutta ei lähelläkään varpaita, enemmänkin tassun taustaa. Mitäpä sieltä löytyikään tarkistaessa kuin vekki ylimmän anturan päältä. Voi tuota urpoa, mihin lie taas itsensä kolhaissut omien rientojensa keskellä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Kevät: Tassun ja kynnen parantuessa ja kevän avatessa reittejä niin metsä- kuin peltoaukioilta, on Norikin päässyt purkamaan akkuja oikein kunnolla. Iltojen ollessa vielä auringon täyteisiä koulusta palatessani, olen välittömästi laittanut Norin narun nokkaan ja lähtenyt lenkkille. Pelloilla on rallateltu ja juostu ympyrää minkä pieni poropoika jaksaa, metsässä menty ylä- ja alamäkiä, käyty notkoilemassa... Kaikkea mukavaa.

Kalenteri: Luoja! Kuinka ihminen voikaan stressata niin paljon, kun ei omista jokapaikassa mukana kulkevaa A5:n kokoista kansiota? Kesälle on luvassa paljon menoa ja kun sieltä päästä kalenteri alkaa täyttymään, alkaa aikaistamaan tiettyjä menoja tai vastaavasti siirtämään niitä syksylle ja pelkän puhelimen kalenterin ja oman muistin varassa en uskalla lähteä koettelemaan onneani!

       Kirjakaupassa kävin siis kalenterinhakureissulla ja jouduin nöyrtymään ja ostamaan kalenterin nahkakansineen päivineen. Kannet minulla olisi ollut omasta takaa, mutta pelkkiä kalentereita ei ollut enää myönnissä. Seuraava erä tulisi ehkä huhtikuussa. Juu ei, minä tarvitsin sen NYT.

Kisaaminen: Vähän edeltävään aiheeseen liittyen, kalenteriin on nyt merkattuna kolmet agilityepikset. Lähdetään kyllä aivan ensimmäiseksi tekemään starttiluokkia ja katsomaan, miten Nori suhtautuu radalla tekemiseen ihmisten ympärillä ja tietysti testaamaan itse omistajaa. Tiestysti kalenterista löytyvät myös lähitienoon mätsärit ja virallisetkin, jo ilmottaudut näyttelyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Komia mies jo!

Oman seuramme agilitystä on taukoa päällänsä parin kuukauden verran, mutta ei me Norin kanssa jäädä mitään taukoilemaan. Nyt meillä on Salon Koirahallilla 6:n kerran sisätreenit siskoni opastuksella. Siskoni on valmentanut agilityn niin alokas- kuin jatkoryhmiäkin kolmen vuoden ajan pääkaupunkiseudulla ja käynyt tarvittavat paperit agilityohjaajaksi. Odotan kyllä innolla agilitykertoja vähän erilaisemmissa treeneissä, mihin olemme Norin kanssa tottuneet. Ja tietysti kaikenlaisia uusia vinkkejä!

Lisäksi toimitimme Norin kanssa kummipoikani lapsenlikan virkaa ja mitä tapahtuukaan, kun me saamme kuningasideaksi lenkkeilyn ja lastenvaunujen yhdistämisen? Nori valjaisiin ja vetämään, tietysti! Emme toki pitkiä matkoja vetäneet, Noria saikin kannustaa vetopuuhissa vierellä juosten, joten muun ajan lenkkeilystä kulki joko vierellä hihnassa tai sitten vapaana.

       Kummipoika Jonasta vähän taisi pitkästyttää koko touhu, mutta ainakin me ulkoilimme hyvillä mielin Norin kanssa. Ja pääsimme pukemaan Jonakselle kirppikseltä tehdyn koirapaitalöydön! On se hieno!

Muuten arkemme on ollut melko tavanomaista. Minä uurran koulunpenkillä ja palaan Norin luokse viiden jäljestä. Tehdään normaalin arjen juttuja ja nautitaan elämän pienistä iloista. Nyt peltolenkeillä ja muutaman mielenkiintoisen agilityartikkelin puolesta olen keskittynyt tekemään ojan yli tulevia hyppytreenejä enemmän kehonkielellä kuin käskyillä. Mielenkiintoista, kuinka suuri vaikutus sillä kehonkielellä todella on, ei sitä turhaan mainosteta nykypäivänä. Pitääkin ottaa nämä oikein erityiseen huomioon omassa tekemisessä hallitreenien alkaessa.

Mutta sen kummemmitta puheitta, me toivotamme hyviä kevään jatkoja kaikille!

Palaillaan taas!

ps. kaikki postauksen kuvat otettu Iphone 5:lla