Reppureissulaiset lähti perjantaina töistä kohti Ruskoa pikapakkauksen jäljiltä. Mahtaa olla Norilla pää pyörryksissä kun niin paljon on menoa ja vilskettä. Tällä kertaa saatiin kuitenkin oikein autokyyti, ei tarvinnut junaan änkeä...
Erittäin keväisissä merkeissä siis köröteltiin kohti Ruskoa ja Nori tiiraili maisemia tyytyväisesti. Koiria nähtiin ikkunasta ja niille muristiin, piti ilmoittaa kuskille ja hanttimiehelle nelijalkaisista lenkkeilijöistä. Ei poika tainnut oikein aavistaa, että vknloppu vietetään westiemäisissä merkeissä!
Perille päästyämme ei ollutkaan vastaanottoa serkkuni kotosalla, joten jäimme Norin kanssa pihalle odottamaan kuskin lähtiessä. 10 minuuttia kuulemma kestäisi, serkkuni lupasi soitettuaan. Istuttiin Norin kanssa rappusilla ja annettiin kylmän tuulen vähän tuivertaa hiuksissa ja turkissa. Mielessä oli vknlopuksi luvattu lumisade ja pakkanen, rohkenin epäillä.
Serkkuni saapuessa hänen puolisonsa olikin ennättänyt päästää meidät sisään ja auton pysähtyessä pihaan päästin Norin ulos. Poika moikkasi serkkuani iloiseen tapaansa, kunnes Hermanni-westie pyyhälsi auton takaa Norin luo kuin kysyen: "Kukas hiivatti sä olet?!"
Herran jestas, meni Norilla pasmat vähäksi aikaa sekaisin! Poika sliippasi maahan ja piti päästä äkkiä karkuun!
Hermanni pääsee kurmuttamaan Noria oikein kunnolla, mikäli Nori tuppaa viemään liikaa huomiota tai jyrää westiepojan suurella elopainollaan - ja näin käy kyllä aina. Nori on muutenkin niin kurmuteltavissa muutenkin, että...! Pieniltä kilpajuoksuilta ja ärhentelyiltä ei siis voitu välttyä, mutta minkä koirat tekee sen ne myös tekee, eikös vain?
Pakko kyllä heti nyt myöntää - me ei tehty melkeinpä mitään ihmeellistä koko vknloppuna. Kuvia ei ole ja pääaiheena oli Rillit Huurussa -sarjan (the big bang theory) maratoonaaminen. Mutta olihan mukana vknlopun menoissa lemmikkikauppojen shoppailu!
Syy tälle oli ilmeinen: Norilla on Kristiinalta saatu piikkipanta käynyt vähän pieneksi (viimeisessä reiässä), joten päätin nyt olleen aika ostaa uusi killutin kaulaan.
Lauantai oli siis shoppailupäivä. Haeskelin vähän samanlaista kuin edellinen niittipanta, mutta ei meinannut mistään löytyä mieleistä... Muistan aikoinani sanoneeni, että en solkipantaa huoli. Puolikurkkari tai koko, ketjua olla pitää! Jostakin syystä pääni on kääntynyt ja solkikausi on tullut takaisin.
Staffipantahan tuo on, mutta niin hieno, että oli pakko ostaa! Noria ei panta näytä sen pahemmin haittaavan/innostavan kuin edellinenkään. Hintaa tuolla kauniilla kurkunympärys koristeella oli 32 euroa ja vähän tuntui rahapussin pohjassa, mutta minkäs mahdat - halu mikä halu oli tämäkin.
Olisi kyllä ollut paljon muutakin kivaa, mitä olisin niin tahtonut ostella pojulle, mutta ensi kuu näyttää niin kiireiseltä, että rahanmenoa ei voi estää... Pakko säästää, ei sille mahda mitään.
Mustista & Mirristä mukaan tarttui nameiksikin kelpaavat PureNatural -nappulat sekä kyseisen "uutuuden" esitevihkonen. Tässä kun kyseisestä ruoasta olen enemmän lukenut ja tutkinut, niin taitaa meidän ruoka mennä vaihtoon kun tuo n. 10 kilon säkki Golden Eagleä saadaan käytettyä loppuun. Olen erittäin vakuuttunut.
Barffaus -esitteitäkin tarttui pari mukaan. Olen ajatellut sitten kun vain päästään muuttamaan omillemme Norin kanssa, niin meillä alkaa jonkin sortin barffaaminen. Ei me mitään "full aggression" -linjaa aleta vetämään eli nappuloita raakalihan & luun kanssa kylkiäisenä löytyy sitten kupista, ettei tarvitse prikulleen tarkkailla onko kaikkia aineksia tarpeeksi.
Ja lisäksi yksi suuri ihme on tapahtunut kirjoittajan elämässä! Minä ostin KALENTERIN! Ja tällä tarkoitan repussa kätevästi kulkevaa kalenteria, en seinälle laitettavaa. Tähän asti elämässäni en ole kalenterien perään haikaillut, mutta tuleva vuosi on alkanut näyttää monien asioiden kuten näyttelyiden, treenien ja muiden tapahtumien kannalta erittäin kiireiseltä. Ehkä on parempi, että pidän aikatauluistani huolta niin ei tule päälekkäisiä menoja. Ensi kuukausi näyttää todella kiireiseltä... *iip*
ONGELMA EHKÄISTY ONNISTUNEESTI.
Kyllä... Norilla on havaittu hammaskiveä ihan pikkuriikkisen! APUA.
Kun on koko elämän ajan saanut kärsiä elukoista, jotka eivät millään ilveellä ota matolääkettään, on tuommoinen ahneemman luokan porokoira aika ihmeellinen otus. Lääke makkaranpalaan ja siinä mennee. Kuuluu rousk rousk kun hampaat jauhaa lääkkeen ja toinen perässä. Ja tuolla vaikuttavalla esityksellä ilmeisesti Papikin päätti olla kilttipoika ja samalla tavoin vetästä lääkkeen nassuun. Mitä ihmettä?
Kissat olikin toinen juttu, siinä oli hommaa kerrakseen, mutta nyt on koko sakki madotettu ja seuraavaksi pitäisi alkaa punkkien karkoittamiseen paneutua ja keksiä keinot...
Mitä menetelmiä teillä lukijoilla käytetään kun alkava punkkikesä/kevät on tuloillaan?
