Erinomainen miinuksistaan huolimatta

Lähdettiin perjantaina melkeinpä heti kesätöiden jälkeen Norin kanssa kohti juna-asemaa ja sieltä Turun suunnille. Edessä oli lyhyt perjantai-iltapäivä sekä lauantaina Pöytyän KR-näyttely.

Majoituttiin (kuten aina) Kristiinan ja Kertun tykö, vaikka Kertun juoksuvaara oli aistittavissa. Kaapo ja Nori pitivät toisilleen enemmän jöötä kuin koskaan ja välit olivat jäätävät. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin, kyllä ne pojat ossaa olla ku ne haluaa!

Vaikka messissä olikin kaksi kuvaajaihmistä (minä sekä Kristiina) ei näyttelystä ole kuvia. Lauantaiaamu oli viheliäisen kylmä ja kamala, tuuli minkä kerkesi, vaikka säätiedotuksesta bongailtiin 17 asteen lämpöjä. Kylmä hiipi iholle väkisinkin t-paidan ja hupparin alta. Nyt omistaja potee ikävää kurkkukipua.

Nori esiintyi oikein hienosti, vähän häiriötä aiheuttivat kehän vieressä kököttävät koirat omine huutoineen ja haukkuineen. Ei poika yleensä sellaisesta niin välitä, mutta toisaalta ei niitä räksyjäkään ole aina ollut heti tuomariteltan vieressä. Ympyrä ja suoraan juokseminen oli Norille helppoa, tätä onkin duunattu pitkään ja hartaasti, poika ei ottanut kontaktiakaan niin paljoa kuin yleensä ottanee. Tuo urpo ottaa kyllä kontaktia näyttelykehässä, mutta entäpä meidän tokotreeneissä?

       Nope.

Arvostelu oli negatiivisin tähän mennessä, mutta Nori oli silti erinomainen. Hyvä putkemme ei siis katkennut!

Perttu Ståhlberg

ERI JUK1

"Hyvä koko ja vahvuus. Oikeat mittasuhteet. Hieman lyhyt kuono ja vaaleat silmät. Kookkaat korvat, jotka saisi olla paremmin karvoittuneet. Tasapainoisesti kulmautunut. Vielä löysä edestä. Hyvä hännän kiinnitys ja asento. Ei parhaassa karvassa tänään."

Näyttelyiden jälkeen lähdettiin moikkaamaan jo vanhoja tuttuja: dalmatiankoira Rediä sekä cavalierkingcharlesinspanieli Judia:

Iso lämmin kiitos vielä Redin ja Judin omistajaperheelle!

Very doggy weekend part 2

Hiljaiseloa on piisannut jonkin verran, pahoittelut siitä.

Tämä jatkopostauskin on odottanut omaa aikaansa melko pitkään...
Kuitenkin, hoidetaan tämä pois alta!

Sunnuntai (18.5.) päivän menoa ja meininkiä Turun suunnilla, jatkoa postaukseen Very doggy weekend part 1!

Sunnuntai

Meinattiin Kristiinan kanssa, että jos nukuttais sovinnolla vähän pidempään, kun lauantai oli ollut niin 'aikainen' ja liikunnallinen. Nooh, minä heräilin pitkin aamua joko siihen, että koirat leikkivät ja remusivat vuoroin lattialla, vuoroin naamalla, tai sitten Hessu (kilpikonna) päätti viihdyttää orkesterimaisella rumpusooloilla - tai sitten vain heräsin.

Kymmenen maissa oli vihoviimeinen herätys ja silloin noustiin ylös ja kärsittiin aamulagaamisesta. Suunnitelmissa oli käydä vähän agiliitämässä, mutta sitä ennen käytiin kusettamassa koirat ja käytiin noutamassa aamupalaa viereisestä kaupasta. Nom nom, katkarapuleipä on hyvää!

Kuuma päivä ja aurinko helotti täydeltä taivaalta, ei pilviä missään. Yritettiin kuitenkin uhmata ilmaa ja vetää agitreenejä ulkona, mutta selväähän oli, ettei siitä tullut oikeastaan mitään. Liian kuuma ja koirien keskittyminen katkoili koko ajan. Nori veti hienosti puomia ja pujojakin harjoiteltiin, kunnes päätettiin käydä katsomassa, olisko meille hallissa tilaa. Ja oli kuin olikin!

       Sisällä tehtiin tunnelia, pujoja ja rengastakin otettiin. Nori osasi hommansa todella hyvin! Ei kyseinalaistanut pahemmin ja suoritti esteet todella hienosti! Kyllä saa olla ylpeä tuommoisesta kaverista, olisin nimittäin uskonut sen sisäistämiskyvyn olleen jokseenkin heikompi...

Aksaamisen jälkeen kiidettiin vähän viilentymään:

Nori ei ui, ei sitten millään halua pulahtaa uimaan! Ei niin ei! Kyllä kahlailemaan mennöö, mutta hän ei halua keppiä noutaa vetten keskeltä. Onko mulla urpo vai urpo poropoika?

    Aksaamisen ja viilentymisen jälkeen annettiin koirien huilata ja käsiteltiin jälleen kuvia ja lagailtiin tietokoneiden ääressä Kristiinan kanssa. Kello kävi ja pian oli meidän aika rientää Norpan kanssa junaan. Heiluttaa heipat Kertulle ja Kaapolle ja painua kotiin. Oli aivan mahti viikonloppu, karvainen ja nopsakka, menevä ja vauhdikas!

Very doggy weekend! part 1

Viikonloppu on takana ja varsinaisen kuuma vknloppu olikin. Huhhuh. Kesä tuli niinku tumpsahtaen. Lauantai menetteli vielä, mutta sunnuntai ja MAANANTAI... voi elämä. Kyllä lämpöä ainakin piisaa. Mutta valittaa ei saa nytten! Tätä on odotettu koko kylmä talvi, joten helteistä valitan vasta kesän lopulla - jos silloinkaan!

Missä me sitten huristeltiin TAAS?

Missäpä muuallakaan, Turussa tietysti!

Perjantai-ilta kului töissä, joten Turkuun lähteminen siirtyi lauantaiaamuun. Kuinkas aamuun? Nooh, juna lähti 8.30, joten herätys tuli siinä seitsemän jäljestä. Aijai, aamuvirkuksi olen niin tullut koulun ansiosta!

   Turkuun kävi siis tiemme ja vietimme mahtavan vknlopun Kristiinan luona! Nori pääsi näkemään sisteriään ja Kaapo -kaveria pitkästä aikaa. Leikki maistui halki viikonlopun, ja tämä eka postaus (part 1) käsittelee meidän ensimmäistä päiväämme eli lauantaita!

Kristiina tuli hakemaan meitä juna-asemalta, josta lähdettiin heti Jäkärlän luontopolulle lenkkeilemään. Siellä meitä odotti Kristiinan ystävä Nelli kahden koiransa, Redi dalmatialaisen ja Judi cavalierkingcharlesinspanielin kanssa. Siinä olikin ensimmäinen uros, joka tuppasi ottamaan yhteen Norin kanssa. Onko mun pikku pojasta tullu äijä, joka meinaa vähän puoliaan pidellä? Herranjestas!

  Lenkki sujui kuitenkin mahtavasti yhtä yhteenottoa lukuun ottamatta, 6 kilometrin lenkkiin kulutettiin kolmisen tuntia aikaa kaiken metsässä rämpimisen ja kalliolla kiipeilyn seurauksena. Kuuma oli ja hiki, juttu luisti ja Nellistä kuoriutui mahtava persoona! Räväkkä ja selvä mielipiteidensä kanssa, sellaisesta jutustelusta minäkin pidän! (Vaikkei siinä normaalissakaan tavassa vikaa ole!)

Käytettiin koiria uimassakin, vaikka eihän tuo minun urpo ui, vaikka hänen äitinsä onkin varsinainen vesipeto! Yritin Noria viedä uimaan käärimällä lahkeet itseltä ylös ja kaulapannasta vieden, mutta ei niin ei. En viitsinyt pakottaa, kerran sain jätkän vedessä kauhomaan, muuten näytti niin kamalia merkkejä, että turha sitä toista kiusata.

    Kerttu puolestaan ui todella nätisti! Kateeksi käy tuollaista vesipetoa! Ja vähän sääliksi, vesi oli -hrr- kylmää... Siis todella kylmää, pisteli oikein jaloissa eikä siellä voinut kauaa kökkiä! Miten jotkut edes tarkeni käydä uimassa koko vknlopun aikana? Vai olenko minä vain vähän herkkänahkainen?

Lenkiltä päästyämme olimme Kristiinan kanssa aikalailla väsyksissä, tai minä ainakin olin. Jalkapuolena liikenteessä, kolmen tunnin lenkillä, ylä-alamäkiä... Miten se sanonta menikään? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mutta jäätelöä vaan nassuun ja kylmää limpparia päälle, kyllä siitä hyvä tulee!

    Jotenkin me saatiin kulutettua monta tuntia nörtteillen. Istuttiin tietokoneilla, muokattiin kuvia, oltiin hiljaa ja minä soitin kamalaa (Kristiinan mielestä) musiikkia. Minkäs minä sille voin! Olen ihminen, joka pitää romanttisista komedioista ja jos jonkinlaisesta musiikista! Mutkikas olen, kyllä, erittäin mutkikkaan koiran kanssa.

Koneilta päästyämme irti katselimme elokuvan Rio, joka löytyi alelaarista kauppareissulla ja muuten vain löhöiltiin ja oltiin. Siinä lajissa me voitettaisiin Kristiinan kanssa aivan varmasti maailmanmestaruus kyllä! Ollaan me niin kamalia löhöäjiä, mutta hei! päivän hyväliikunta tuli tehtyä jo aamusta!

    Illan viiletessä ja vähän pimentyessä mentiin ottamaan seisotuskuvia parivaljakosta ja tekemään vähän Tokotreeniä. Kamala kun alkaa pelottaa se mitä tuli luvattua sen möllitokon suhteen... Kursseille pitäisi välttämättä päästä ehostamaan meidän liikkeitä ja kontaktin treenaamista on ehdottomasti lisättävä! Töitä, töitä - sitä koiran omistaminen on!

Sellaista meillä lauantaina - sunnuntain postaus tulee jossakin välissä!

Hello beautiful spring, hello beautiful sister!

Vknlopun kuulumisia ja muuta menoa luvassa tässä postauksessa!

Meno olikin aikamoinen ja vielä saa villakoiria raahata nurkista ulos!

Niinpä niin! Meillä kävi vieraita! Norin siskohan se siinä ja hänen omistajansa kameran takana kuvailemassa!

Pidin sitten perjantaina vapaapäivän töistä ylimääräisten työtuntien turvin. Ajattelin, että voisi nukkua pitkään kerrankin ja torstai-iltana nukahdinkin sohvalle ja porskutin aamuun asti. Kymmeneltä uni oli tyystin kadonnut. Se siitä pitkään nukkumisesta ja pitkin vknloppua sainkin huomata, että ei paljoa kymmenen jäljestä enää uni tule silmään.

    Onkos se kylläkään mikään ihme, nukkumaanmenoaika on alkanut olla siinä klo 9.00-10.00 välillä. Grimmin enkkukielisen sadun kautta unten maille ja se siitä, aamuun on hyvä porskuttaa!

Perjantaina Kristiina ja Kerttu kumminkin saapuivat siinä viiden maissa ja koirien tehtyä pikapainit lähdettiin lenkille keskustaan illan hämärään. Kierrettiin Someron mahtipontinen keskusta nopsakkaasti kaupassa käynnin jälkeen ja lähdettiin takaisin kämpille. Tehtiin tortilloja, ruokittiin koirat (extrattiin myöhemmin nameilla) ja katseltiin prinsessa Mononokea. Tehtiin koirapartiolenkki tanssiautojen joukossa ja yökukuttiin väkisin vähän myöhempään. Pehkuihin ja seuraavana päivänä kuvaamaan!

Lauantaina sitten kamerat pääsivät laulamaan! Kristiina hoitikin kuvaamisen paremman puolen paremmalla kalustolla! (Ei, en alkanut nyt potemaan pienen pentukuumeilun lisäksi kamerakuumetta, en en...)

Kerttu ja Nori mennä viipottivat oikein urakalla ja tuhlasivat energiaansa, pakolliset posekuvatkin saatiin otettua. Metsässä rämmiskeltiin varmaan tunti(?) mahdollisesti, tuo on niin pieni mesta, ettei siellä päivää saisi kulutettua millään ilveellä.

  Siirrettiin koneelle päästyämme kuvat ja oleiltiin vähän aikaa, katsottiin väsyneitä porokoiria ja päätettiin uuvuttaa ne (ja itsemme) totaalisesti. Lähdettiin notkoilemaan!

Häntälän notkoissa käyttiin sitten kävelemässä auringon helliessä ja hiestäessä päänahan kokonaan... Huhhuh! Kyllä se kevät taitaa olla tulossa jäädäkeseen. (Koputtaa puuta).

Nori ja Kerttu olivat enimmäkseen hihnassa (laidunmaille ei saisi koiria viedä), sillä ei tiedetty koska lehmiä ilmestyy näkyviin. Jälkeenpäin tajuttiin, että olisi koirat voineet olla aivan hyvin vapaana, ei näkynyt ristin sielua koko paikassa! Kuten kuvista näkyy, saivat jätkä ja tytsy vähän hihnasta päästä juoksemaan, painimaan ja poseeraamaan.

Oli mahtavaa kyllä! Tulipa ainakin treenattua siinä sivussa omaa lihaskuntoa kun notkothan nimiensä mukaisesti eivät ole mitään suoraa astelua vaan aikamoisia ylä- ja alamäkiä saatiin suorittaa. Nori kyllä nukkui koko illan kuin tukki, enkä ihmettele. Vähän haikeana jäi katsomaan siskonsa perään kun Kristiina ja Kerttu lähtivät, mutta niin se vaan on Noriseni. Jos sitten ensi vuoden kesällä näkisit siskoasi useammin kun päästään muuttamaan... Nori kun oli aivan liekeissä ja innoissaan, kun pääsi toisen koiran kanssa kunnolla juoksemaan ja telmimään. Näin varmistuu sekin, että kyllä jossain vaiheessa sille kaveri pitää hommata. Saa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan ensivuodeksi!

PS.

Lumi tuli, lumi meni. Pysyisikö se nyt vihdoin poissa?!