torstai 28. elokuuta 2014

Maybe he's better than I think, maybe he can always surprise me with it

Tiistaina (26.8.) palattiin sateisessa säässä agilitykentälle. Vuorossa oli se toinen viikko, jolloin yleensä asiat ovat menneet enemmän Norin kuin omistajan mukaan, mutta tiistaina homma meni melko jouhevasti.
      Tytöt ovat kivoja, vaikka Nori on tunnustettu persemieheksi, varsinkin vähän vanhempien herrojen lähellä. Tytöt siis veivät huomiota, varsinkin kun paikalla oli Norin lisäksi kaksi spanielityttöstä. Vedettiin aika intensiiviset treenit siis pienellä porukalla. Rata oli sellainen, että omistajalla loksahti suu auki ja ensimmäinen reaktio aivoissa oli: "No way, dude. Never."

Vesisateessa saatiin treenata rataa, joka oli tällainen:

hyppy, kepit, pöytä, pituus, putki, rengas, hyppy, rengas, putkeen, hyppy, hyppy, hyppy

Kurssiohjaajalta tuli ohjeistus, että jos koira ei mene kerralla, niin otetaan sitten rauhallisesti 2 estettä ja palkkaus. Sanoi tämän meille kaikille kolmelle, kunnes lisäsi: "Tiedän kyllä, että Jonnalla on koira, joka pystyy suorittamaan tämän kerralla."
      Juu, aivan, siis totta kai. Päivästä riippuen, ehkä.

Harjoiteltiin aluksi muistamaan rata ja kyllä siinä kerrattavaa riittikin. Tiettyjä kohtia, missä piti valssata vähäsen ja muistaa käskyttää oikein ja kyllä siinä omistaja oli vähän aikaa ihan kysymysmerkkiä, mutta kyllä se rata alkoi lopulta jäämään mieleen.

Naiset ensin, vai mitä? Odoteltiin siis Norin kanssa vuoroa rauhassa ja annettiin spanielityttösten molempien mennä ensin. Oli hienoa huomata, kuinka hyvin spanielit vetivät radalla, hajut vähän veivät (vievät meitäkin AINA), mutta hienosti koirat irtosivat putkeen ja hypyt olivat todella mallikkaita!

Norppaolennon vuoron ollessa hajut olivat todella mielenkiintoisia, mutta jotenkin saatiin homma aloitettua. Hyppy, stoppaaminen keppien luo ja pujopujopujo. Yllättävää on Norin keppien suorittaminen, ei se lähelläkään täydellisyyttä ole, mutta en olisi uskonut jätkän oppivan ensimmäisen alkeiskurssin aikana suorittamaan estettä näinkin hyvin.
      Pöytää meillä ei varsinaisesti ole ollut koskaan Norin kohdalla treeneissä, sillä ollaan oltu kahdelta tunnilta pois ja kappas keppanaa, siellähän sitä oli opeteltu. Hyvin poika kuitenkin pöydälle hyppäsi, ja nuustasi. Herran jestan, pöytä näytti tuoksuvan hyvältä. Nokka ylös, odottelu pää pystyssä ja taas menoks. Pituutta ei ollut paljoa, kahden pykälän verran, siihen hyppy ja koira irtosi mallikkaasti putkeen. Siitä renkaaseen, ei epäilyksen häivääkään. Hyppy, uudelleen rengas, ei ongelmaa. Putkeen irtoaminen. Hyppy. Tässä kohtaa odotin ongelmia, kaatumista kun Nori iskeytyisi jalkoihini, mutta ei, hyppy ja viimeinen hyppy. Se oli siinä.

Ja ensimmäinen yritys oli myös koko treenin paras meidän kohdalla.


Näistä treeneistä jäi kyllä todella hyvä maku. Oli hauskaa huomata, kuinka paljon tuo pöhköpää on oppinut ensimmäisen alkeiskurssin aikana. Monia vihollisia on ollut, esteitä, joita on ollut vaikeampi suorittaa ja jotka ovat olleet pelottavampia kuin toiset. Tähän mennessä ollaan saatu puomi- ja rengaspelko selätettyä, viimeisenä vihollisena on enää keinulauta.
      Keinulaudan treenaaminen on jäänyt pois lähes kokonaan, mutta kaipa sekin tekee jonkun ovelan comebackin vielä. Onhan se jossain vaiheessa kohdattava ja opittava suorittamaan oikein, mutta annetaan sen nyt hautua kumminkin. Puomipelkohan meille tuli keinulaudasta, eikä samanlainen takapakki ole toivottavissa. Saa nähdä siis milloin pureudutaan keinulautaan.


Meidän yhdessä suosikkiblogissa toivoteltiin syksy tervetulleeksi,
mutta tässä postauksessa käytetään vielä loppukesän kuvia ^^


lauantai 23. elokuuta 2014

Kolme pientä porsasta ja iso paha susi (ja aksailua)


Kylläpä blogin puolella piisaa hiljaisuutta. Pahoittelut. Sitä se koulu teettää, varsinkin viimeinen vuosi: vähemmän aikaa kuvata ja treenata ja viettää aikaa karvakamun kanssa, vielä vähemmän kirjoittaa tekemisistä.
     Meillä menee kuitenkin hyvin! On ollut melko vauhdikasta menoa viime torstain (14.8.) jäljiltä, sillä meikäläisen palatessa koulusta kotiin valmiina viikonlopun viettoon (fridays are free!!) juoksi vastaan yhden valkean ja yhden mustan sijaan kolme valkeaa ja se yksi musta. Kolme porsasta ja iso paha susi. Tai vähemmän paha. Vähän reviiristään tietoinen kyllä, mutta ei niinkään paha.

Niin, siskoni kaksi papillonia tulivat hoitoon siskon painuessa Kreikkaan viikon lomalle, tervemenoa vaan!
Blogissa tapahtuu sillä välin kuvaoksennus.


Eipä olla ihmeellisyyksiä tehty elukoiden kanssa. Lenkkeilty ja palloa heitelty, leikitty ja reuhattu.
Siinäpä se melkeinpä kokonaan.


Norin kanssa käytiin luonnollisesti aksassa tiistaina (19.8.) ja tällä kertaa meillä oli Se Hyvä -päivä. On se kummaa kun joka toinen kerta menee aikalailla putkeen, joka toinen vähän niin tai näin. Vaikka viimekertainen treeni (josta ei ole postausta olemassa, dunno why) oli vähän takkuava, silti meidän viimeiset kaksi harjoituskertaa ovat olleet sellaisia, että Nori on ollut kurssinsa ainoa, joka on suorittanut tehdyn comboradan kerralla kokonaan, ilman pysähdyksiä tai uudelleen ottamisia.
       Oma epäilyni, miksi näin on, johtunee siitä, että Nori irtoaa harvinaisen hyvin. Toisaalta sen yksi oudoimmista piirteistä on, että jätkä ei seuraa kättä. Ei ole ikinä seurannut, nyt ehkä vähän alkanut. Kumminkin, treeneissä oli combona (mikäli nyt muistan oikein): hyppy, umpinainen putki, hyppy, (takaa) hyppy, umpinainen putki, hyppy, (takaa) hyppy.

Lisäksi ollaan reissattu sukulaisten luona viihdyttämässä heitä tällä koiralaumalla ja Ruffekin pistäytyi käymässä. Paljon on tapahtunut, vähän vielä lisää kuvia. Apuaaa.


Yritänpä saada postausvauhtia takaisin kuriin, ettei tule tällaisia kuvaoksennuksia enää.
Näkyillään!

maanantai 11. elokuuta 2014

Maailman 3. komein nuori porokoirauros 2014

Lauantaina (9.8.) oltiin Norppaolennon kanssa sitten Once in a Lifetime -tapahtumassa kehäilemässä:
nimittäin Helsingin Maailman Voittajassa!

Matkaseurana meillä oli Kristiina ja Kerttu, jotka saapuivatkin jo edeltävänä päivänä Somerolle. Herätyskello soi 4.00, 3 tunnin yöunilla matkaan enemmän tai vähemmän väsyneinä ja jännittyneinä. Kuinka kauan joudutaan jonottamaan Helsingin suunnalla jo kuuden aikaan aamulla? Paljonko on porukkaa liikenteessä? Kuinka paljon hommat ovat pielessä ison kaupungin suunnalla?
      Yllätys oli suuri kun päästiin ilman mitään jonotuksia sisään parkkihalliin soljuvasti. Paikan päällä (lappalaiskoirat esitettiin ulkona) ei ollut paljoa porukkaa siinä puoli seiskan maissa ja hiljaksiin populaa alkoikin tulemaan paikalle. Saatiin häkkipaikka ajoissa ja voitiin vähän rentoutua. Siinä odotellessa rupateltiin muutamien ihmisten kanssa, Elmo-koiran omistaja tunnustautui blogimme lukijaksi! Jee!

Rapsutuksia Elmolle!

Kun kehien alkuun oli reipas tunti jäljellä, tehtiin Kristiinan kanssa vahtivuorot ja lähdettiin vuoroitellen kiertämään kauppatavaroita nopeasti. Minä sain aloittaa 20minuuttiseni ensin ja voi pojat, oli kyllä messuhallin sisään kertynyt paljon porukkaa. Myyntikojuja oli mukavasti, ei liikaa eikä liian vähääkään. Mukaan tarttui K-9 -putiikilta itselle huppari ja Lappalaiskoirat RYn kojulta Lappalaiskoirat iloisesti läsnä -kirja sekä autotarra. Nori sai myöhemmällä ostoskiekalla kotiin tuomisiksi kalkkunankauloja 2 kpl ja 4kpl jäniksen korvia, nam!



Väiskikin oli ilmoitettu näyttelyyn, joten Arapiekka -kenneliä oli edustamassa 3 koiraa;
Musta Tiikeri (Nori), Maniton Huokaus (Kerttu) sekä Montezuman Kettu (Väiski)!
Wo-hoo!


Itse menin kehään ekaa kertaa melko stressaantuneena. Yleensä olen viilipytty viimeistään siinä vaiheessa kun astutaan Norin kanssa kehään - stressi saattoi johtua hitusen erilaisesta käytännöstä kuin tavallisissa näyttelyissä. Mvoittajassa oma mielentila näkyikin vaikuttavan Noriin; poika paino korvat luimussa, mutta oli silti hyvin rauhallinen tuomarin tutkiessa läpi nopeaan.
       Arvosteluun olen enemmän kuin tyytyväinen - pojan karva ei ollut kehuttavassa kunnossa ja lihasmassan kasvattaminen on vielä vaiheessa. Olin varma, että meidän ERI-putki menee nyt rikki, mutta ehei. Erinomainenhan se poika silti oli!

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Erinomainen pää ja ilme. Hieman vaaleat silmät.
Hyvä kaula ja ylälinja. Niukat etukulmaukset. Voimakkaat takakulmaukset ja leveä reisi.
Hyvä runko, etuaskel saisi olla vakaampi. Turhan korkea häntä."
ERI NUK3

Jussi Liimatainen


Mukava reissu kaiken kaikkiaan, illalla uni maistui sekä omistajalle että koiralle!

Seuraava näyttely onkin syyskuussa Hyvinkäällä, sitä odottaessa!