Kolme pientä porsasta ja iso paha susi (ja aksailua)

Kylläpä blogin puolella piisaa hiljaisuutta. Pahoittelut. Sitä se koulu teettää, varsinkin viimeinen vuosi: vähemmän aikaa kuvata ja treenata ja viettää aikaa karvakamun kanssa, vielä vähemmän kirjoittaa tekemisistä.

     Meillä menee kuitenkin hyvin! On ollut melko vauhdikasta menoa viime torstain (14.8.) jäljiltä, sillä meikäläisen palatessa koulusta kotiin valmiina viikonlopun viettoon (fridays are free!!) juoksi vastaan yhden valkean ja yhden mustan sijaan kolme valkeaa ja se yksi musta. Kolme porsasta ja iso paha susi. Tai vähemmän paha. Vähän reviiristään tietoinen kyllä, mutta ei niinkään paha.

Niin, siskoni kaksi papillonia tulivat hoitoon siskon painuessa Kreikkaan viikon lomalle, tervemenoa vaan!

Blogissa tapahtuu sillä välin kuvaoksennus.

Eipä olla ihmeellisyyksiä tehty elukoiden kanssa. Lenkkeilty ja palloa heitelty, leikitty ja reuhattu.
Siinäpä se melkeinpä kokonaan.

Norin kanssa käytiin luonnollisesti aksassa tiistaina (19.8.) ja tällä kertaa meillä oli Se Hyvä -päivä. On se kummaa kun joka toinen kerta menee aikalailla putkeen, joka toinen vähän niin tai näin. Vaikka viimekertainen treeni (josta ei ole postausta olemassa, dunno why) oli vähän takkuava, silti meidän viimeiset kaksi harjoituskertaa ovat olleet sellaisia, että Nori on ollut kurssinsa ainoa, joka on suorittanut tehdyn comboradan kerralla kokonaan, ilman pysähdyksiä tai uudelleen ottamisia.

       Oma epäilyni, miksi näin on, johtunee siitä, että Nori irtoaa harvinaisen hyvin. Toisaalta sen yksi oudoimmista piirteistä on, että jätkä ei seuraa kättä. Ei ole ikinä seurannut, nyt ehkä vähän alkanut. Kumminkin, treeneissä oli combona (mikäli nyt muistan oikein): hyppy, umpinainen putki, hyppy, (takaa) hyppy, umpinainen putki, hyppy, (takaa) hyppy.

Lisäksi ollaan reissattu sukulaisten luona viihdyttämässä heitä tällä koiralaumalla ja Ruffekin pistäytyi käymässä. Paljon on tapahtunut, vähän vielä lisää kuvia. Apuaaa.

Yritänpä saada postausvauhtia takaisin kuriin, ettei tule tällaisia kuvaoksennuksia enää.

Näkyillään!

"Ohana" means "family" and "family" means "no one gets left behind"

Oltiin sitten metsälenkillä koko perheen voimin! Kolme koiraa: isä ja poika sekä adoptoitu porolapsi. Ihmisistä äiti ja tytär. Kaunis kuvaussää takasi niinkin suhteellisen onnistuneita kuvia, ettei valokuvaaja ennätä masentumaan vermeidensä puolesta! (Kameravermevalitusta ei koskaan voi olla liiaksi)

Vanhaherra Papikin oli mukana urheilemassa, meni rivakkaan kaatuneiden puiden ylitse ja jaksasi poseerata kameralle ja juostakin kun namin kanssa houkutteli. Kyllä siinä vielä virtaa piisaa, vaikka ikämittari näyttääkin jo 12 vuoden lukemaa!

Mutta jokaisella asialla on kääntöpuolensa. Papi-parka taisi metsäreissulla venäyttää lihaksensa, toinen takajalka on hitusen turvonnut ja vinkastaa noustessa ylös. Toivottavasti tilanne paranee parin päivän sisällä!

Alapuolella parhaimpia kuvia sunnuntai-illalta:

Ja sitten koko retkeilyseura yhteen kuvaan:

We have a part time housemate!

Kappas keppanaa, meidän katon alle eksyi eilenillalla uusi väliaikainen vieras, nimittäin Papin poika Mico!

Yhteiselo on alkanut todella hyvin, Norilla ja Micolla kun on joskus ollut pientä kärhämää keskenään. Saas nähdä, kuinka kauan Mico viettää kattomme alla päiviä, sillä syy tälle vierailulle piilee siinä, että Micon asuinkumppanilla Rebekalla on juoksut meneillään.

      Nooh, hyviä kuvaruutuja kolmikosta saa, vaikka olenkin päätynyt itkemään nykyisen kuvakaluston varusteita. 50mm 1.8 objektiivi on tällä hetkellä suurin aarteeni, mutta onneksi silläkin saa ihan hyvännäköisiä otoksia! Sitten kun olisi rahaa, niin voisi vähän satsatakin uusiin vermeisiin.