Vuh vuh siellä ja vuh vuh täällä

Vähän pidempi viikonloppu ja johan on ohjelmaa ja menoa. Haluanko edes tietää, mitä kesä tuo tullessaan?

Keskiviikko (13.5.) starttasi normaalisti kouluun lähdöllä, mutta puolilta päivin hylkäsin koulunpenkin ja suunsin nokkani kohti Lopea (taipuuko Loppi edes noin?) kamera takapenkillä. Olin sopinut kuvauspäivän erään hyvän ystävän kanssa ja vaikka sää oli epävakaa ja sateinen, urheasti päätin onnistua edes muutaman ruudun kanssa.

Yllätys perille päästäessä oli erilaisempi kuin olin odottanut.

Ajettuani pihaan ja käveltyäni portista sisään, ensimmäisenä Legri-Pepri ja Nukamies juoksivat katsomaan, kuka kumma sieltä uskaltautui heidän pihamaalleen. Upeat valkoiset paimenet hyörivät hetken ympärillä ja Eeva ilmoitti varsinaisen uutispommin: "Mulla on tuolla kolme koiranpentua."

Yllä: Legri-Pepri, Alla: Nukamies

Siinä sitten heitettiin huulta, kuinka Eeva oli tahallaan hoitanut pennut Suomeen edellisenä yönä, että saa oikein kiusata ja ärsyttää meikäläistä näillä 10 viikkoisilla karvaöttiäisillä. Parastahan tässä vittuilussa on se, että saa takaisin samalla mitalla, eikä tarvitse olla huolissaan toisen todesta ottamisesta. Kerrankin joku, joka ymmärtää sarkasmia!

Lisää huulen heittoa tuli kannettaessa pentuja ulos siinä määrin, että minä leikilläni sanoin tästä tulleen ilmeisesti tavan: aina kun minä lupaudun kuvaamaan on Eevalla koiranpentuja talossa. Mutta eihän se mikään ongelma ole, pennut ovat aina hurrrjan kivoja! Ja tuovat haastetta valokuvaajalle sännätessään luokse ja päin ja pomppivat kiinni linssissä. Onneksi sieltä tuli muutama ruutu onnistuneestikin, ja sai tutustua jälleen ihaniin rodunedustajiin, joilla on hyvä alku edessä!

Kuvien pennuissa seikkailevat Poju (lyhytkarva), Gara (luppakorvat) ja itse kutsumani Norski (puf-karva)

Pennut olivat erittäin sosiaalisia ja innokkaita, riekkuivat jaloissa ja napsivat housunlahkeista kiinni. Pieniä valkoisiä öttiäisiä sai juoksuttaa edes takaisin, että saisi edes muutaman onnistuneen ruudun, ja onhan niitä siellä meikäläisen mielestä muutama. Pieni Gara-neito sulatti sydämen täysin, onhan se vieläkin koditon ja hyvää harrastuskotia vailla. Todella lupaava pentu kertakaikkiaan. Uroksista Poju on aivan upea otus! Kyllä innolla jään odottamaan Eevalta kuvapäivityksiä, jotta näen miten tämä komean ulkomuodon omaava jätkä kasvaa!

Alla vielä sekalaista sorttia niin pennuista kuin aikuisistakin, nauttikaa pentukuumeilijat!

Ihania valkoisia karvakasoja kaikki tyynni, Legri-Pepri sen kuin kaunistuu <3

Samaista kakaraahan tuli kuvattua viime vuoden puolellakin!

-J & N

Warm words and better days ahead

Niin, vähän positiivisempia kuvia edellisen postauksen tiimoilta.

Pohjalla käytiin ja ainoa tie pohjaltahan on ylöspäin, joten... ehkä tämä tästä vielä lähtee rullaamaan. Varsinkin hyvin kannustavan eläinlääkärin sanojen johdosta. En koskaan tule unohtamaan kys. naisen kannustuspuhetta, kun kävimme uusimassa Norin rokotukset. Tuntui hyvältä lähteä eläinlääkäriltä, aurinkokin paistoi. Kyllä, vielä me noustaan täältä!

Käytiin moikkaamassa taas täällä blogissa jo kerran vilahtanutta heeleriä, Ruffea. Poika oli kasvanut yllättävän paljon sitten viime näkemän, ja vähän oli tainnut rohkeuttakin tulla pötkylään. Vielä Norin hepulit otettiin vastaan varovasti, mutta kun tuo iso hirviö kävi maate nurmelle, oli pikkurääpäle jo kimpussa.

      Itseäni jaksaa yhä ällistyttää se, kuinka Nori osaa olla kauniisti tuon pikkuisen wauvan kanssa. Nori tietää, missä mee raja, kunhan vähän saa kyörätä. Silti ollaan kauniisti eikä kiusata enempiä kun on jo kielletty. Äiti nyt oli sitä mieltä, että Nori tappaa pennun heti, jos pentu vähänkään nappaa korvasta kiinni. Pyhpah, sanon minä. Vaikka koiriin ei voi luottaa täysin 100%, en minä silti usko, että Nori pentua koskaan satuttaisi, varoittaa voisi, ja taatusti varoittaakin vielä.

Tällä hetkellä Nori kuitenkin kestää pennulta paljon.

Ja Micokin vielä porskuttaa meitin katon alla, kaipa se kohta siitä lähtee. Opettaa Norille pahoja tapoja; haukkumisen sekä reviirin merkkailua... SISÄTILOIHIN. Olen niin repinyt hiuksia päästäni ja mieleni tekisi potkaista koko papillon ulos talosta ennen kuin Nori on totaalisesti menetetty tapaus. Kovatyö Norissa on ollut, Mico on tuommoinen... rrrrotta. Muuten kyllä ihan kiva kaveri, juoksuttaa Noria ja on pojalle vähän nuorempaa leikkiseuraa.

Pieni paljastus jo tässä vaiheessa meidän syyskuusta:

Traconissa näkyy vähän erikoisempi Sherlock ja John pari ^^

Coming back to home is the best thing whit your best friend!

Covereiden surffailu on vain niin jotain omaa luokkaansa iltaisin ^^

Lauantai 1.3. & Sunnuntai 2.3.

Kannuksen reissusta ollaan selvitty takaisin töitten pariin ja Nori on keikkunut hyvin mukana. Nukkuu työpöydän alla ja tottelee nätisti. Mitä sitten tapahtui vielä lauantai päivänä Kannuksen suunnilla?
      Nooh, eipä juuri mitään ihmeellistä. Viimeistiin näyttötyötäni (itse asiassa sen materiaaleja) ja käväistiin hallilla ottamassa kyseisiä pätkiä. Kulutettiin siellä aikaa, Riski nukkui ja Satu teki Leidin kanssa tokoa ja sen sellaista. Juna lähti 17.27 ja kerittiin siihen oikein hyvin Norin kanssa.

     VOI HERRAN JESTAS! Se juna oli tupaten täynnä elukoita. Meinasi tulla vaikeuksia mahtua mukaan posseen. Norilla oli tuttuun tapaansa  kuonopanta ja yhdeltä matkustajalta tulikin vähän epäröivä kysymys: "Onko toi sen... kuonokoppa?" Naurahdin tyypille vähän kömpelösti ja selvensin, että auttaa ohjaamaan koiraa ja tällaisissa tilanteissa koen sen erittäin käytännölliseksi. En voinut olla lisäämättä, että kyllä koira tässäkin remmissä pääsee puremaan jos se niin päättää, mutta ei Nori paha ole. Ei ole ikinä pahaa tehnyt ihmiselle eikä koiralle.

     Muut koirat käyttäytyivät erittäin nätisti ja siksi täysinäinen vaunu ei koitunut ongelmaksi. Kyseinen mies ja hänen tyttöystävänsä jäivät pois ja tilalle tuli toinen pariskunta, joilla oli KOLME chihuahuaa mukanaan. Saatiin alkajaisiksi vähän ääntäkin vaunuun! Oli hienoa huomata, että näillekin koirille oli kurinsa opetettu (useimmiten kun pikkukoirille annetaan äänenkäyttö ja muu anteeksi - ainakin minun mielestäni) ja vaunuun tuli jälleen hiljaista.
     Nori meinasi alkaa levottomaksi kun matkaa oli vielä Tampereen vaihtoon ylitse tunti. Rauhoittelin ja käskin nukkua vaan, kyllä se sitten vaihdossa pääsisi vähän jaloittelemaan, vaikka vaihtoaika olikin 11 minuuttia ja saatiin juosta toiseen junaan. Onneksi kyseinen juna olikin tulojunamme viereisellä laiteella, piti vain lampsia toiseen päähän jotta päästiin omaan vaunuumme, joka oli ISO.
     Meinasin pyörtyä sen puolesta. Turusta Humppilaan tulleen junan lemmikkivaunu (varmasti melko uusi) oli ihanan tilava ja avara. Pakko kehaista sen verta, että varmaan uhrattu muutama ajatus koirienkin kohdalle kun kyseinen vaunu on suunniteltu. Tilaa oli niinkin paljon, että vaunu voisi olla täynnä isojakin koiria ja kyseisessä vaunussa meidän lisäksemme oli vinttikoira sekä Coton de tuléar, ja me saimmekin valloittaa Norin kanssa toisen päädyn vaunusta ja olla omissa oloissamme. Koirista yksikään ei ollut kiinni, mutta eivät tehneet tuttavuuttakaan. Kaikki hyvin koulutettuja ja sen huomasi!

Kotiuduttiin Humppilaan kymmenen maissa ja kotona olimme vähän ennen yhtätoista (nakkikiskan kautta!) ja suuntasimme Norin kanssa suoraan pehkuihin. On se junailu niin rankkaa...
     Aamulla minua odotti työvuoro ja märät kelit estivät iltalenkin. Pienet pyörähdykset pihalla ja se oli siinä. Harmittamaan jäi, mutta mitään ei voinut.
     Mainitsin pari postausta sitten kuinka olen koukkuuntunut Game of Thrones -sarjaan! Pyörin nykyään kolmannessa kaudessa ja voih! Olen niin koukussa! Kiitos vain Suvi tästäkin...


Tiistai 4.3.

Olin jokseenkin väsynyt aamulla herätessäni. Tapojen mukaisesti kyylin edellisenä iltana vielä yhden jakson Game of Thronesia ennen nukkumaan menoa ja kappas! päätin lukaista yhtä kirjaakin ja kello vierähti kello yhteen yöllä.... Oh shit.
    Töihin vain reippahasti ja tekemään töitä! Nori otti kaiken irti ja nukkui tietysti pöydän alla tyytyväisenä kun minä keskityin pitämään silmäni auki. Vien Norin n. kahden tunnin välein ulos ja useimmiten käytän kuonopantaa kaupunki ympäristössä, sillä meillä on hihnassa vetäminen koitunut ongelmaksi kun Nori on tottunut olemaan kotona aina vapaana. Tänään kuitenkin pidin vain kaulapannassa. Pyysin seuraamaan erään puiston paikkeilla ja meinasin pökrätä kun tuo käveli nätisti vieressä. Äiti teki illalla myöhemmin saman ja nätisti kuulemma häntäkin totteli.
    Ehkä ton päähän alkaa pikku hiljaa mennäkin opit?
    Seuraavana vuorossa (aina ollut listassa) on se, että tuo ei reagoi toisiin koiriin. Tai voi toki vilkaista, mutta jatkaa matkaa ilman murinoita ja irokeesia. Tähän haetaan apua paikallisessa koiraseurassa alkavassa näyttelykurssilla. Peruskurssihan se on ja me osataan suhteellisen hyvin osamme, mutta ainahan oppii uutta ja koirakontaktien sietämistä sieltä mennäänkin hakemaan!

Semmoista tällä kertaa, meitin perusviikko on lähtenyt alkuun suhteellisen hyvin siis!

NYT NUKKUMAAN!

Long road means long sleep! Zzzzz....

Torstai: 27.8.

Hooray! Perillä!

Tunti autossa, 5 tuntia junassa, tunti jalan ja olemme perillä! Kannuksen maaseutuopistolla - pitkä matka, mutta hyvin Nori sen kesti! Enemmän olisin voinut olla huolissani tuosta karvaisesta pikkuapinasta, joka matkasi rinkassa 7vk:n iässä!

WE HAVE A NEW FAMILYMEMBER!!!!

.....juuuuust kidding xDD

Joo, ei nyt sentään! Ei ei, ei tälle vuodelle mahdu millään uutta karvapalleroa jalkoihin - ja en minäkään nyt NIIN nopea ole liikkeissäni! Sorget niille, joiden naama jähmettyi jo kauhusta tai riemunkiljaisut kaikuivat aalloille. Eip. Tuo pieni, 7 viikon ikäinen sakemaanikko, nazi, paskalakki, oikealta ja tuttavalliselta nimeltä 'Riski' on ystäväni Sadun projektikoira. Tuosta pojasta pitäisi kasvaa poliisikoira!
        Enimmäkseen tässä postauksessa nyt KUVIA. Kerron lisää vknlopusta loppuviikosta sitten :)

11kk

Että semmosta :33

HYVÄÄ YÖTÄ!

 Sorryt vielä. Photari on potkassu tyhjää enkä pääse tällä hiihtolomallakaan töissä näitä muokkailemaan, mutta koettakee kestää ^^