Rudi

Siskon sakemaannikkoa on tullut kuvailtua silloin tällöin, ja maaliskuun alussa päätimmekin lähteä kuvausreissuun Saloon, Vuohensaareen. Kivoja otoksia saatiin aikaiseksi tästä sakuplikasta nimeltään Rudi!

Ja loppuun keventävä "Taistelevat Metsot" -kuva Nuutista ja Rudista painien tuoksinnassa!

- J, N & N

Hyvää ystävää muistaen

Tänään on nukahtanut ikiuneen eräs hyvä ystävä, josta ei voi käyttää sanaa 'vanha'. Ei sinne päinkään. 

Juuri vuoden mittoihin ennättänyt saksalainen lähti osaksi tähtikartastoa päämme päälle. Siellä sitä oli Papi vastaanottamassa, ei tarvinnut saksalaisen yksin suunnistaa.

Norin yksi parhaimmista ystävistä, johon se tutustui alle vuosikkaana, on nyt poissa. Nori näki ystävänsä ensimmäisen kerran tämän ollessa vasta 7 viikkoinen. Se leikki ja opasti pentua, nukkui ja otti sen heti veljekseen. Eikä se koskaan unohtanut.

        Vaikka kuukausia ehti väliin ja pieni saksalainen kasvoi ei-niin-pieneksi saksalaiseksi, Nori ei ikinä kokenut sitä uhkana. Uroksen hajun tullessa ja molempien miehistyessä, veljeys jatkui. Yhtäkään riitaa ei tarvinnut poikkasta, koska sellaisia ei ollut. Koskaan ei tarvinnut olla varuillaan. Olivat koirat hihnassa tai vapaana, ne aina olivat hyppimässä toinen toistensa päälle ja valmiina leikkiin. Ei ärinöitä, ei pimahtamisia. Sitäkin enemmän vetoleikkejä, spurtteja ja kilpailua namien äärellä. Saksalaisen ja suomalaisen kaunis tarina ystävyydestä ja veljeydestä jäi aivan liian lyhyeksi.

Mitä enemmän sitä itse ajattelen ja mitä enemmän yritän olla itkemättä, itkettää silti. Myös minä näin tuon pienen saksalaisen kasvavan seitsemänviikkoisesta pennunrääpäleestä komiaksi sakemanniksi, joka valloitti mätsärikenttiä ja oli mitä täydellisin valokuvausmalli. Ja jättihän se mutaisen tassunjäljenkin naamalleni ollessaan puolivuotias. Haistatti maassa istuvalle valokuvaajalle pitkät!

Elämää ei voi koskaan ennustaa etukäteen, sitä voi vain arvailla, mutta kukaan ei taatusti uskonut sen päättyvän näin surullisesti. Odotin ja arvailin hienoa, valokuvauksen täyteistä kesää. Roadtrippejä lähistölle, autossa sakemanni ja suomalainen ja peikkotyttö, tuo yksi rakkaimmista ystävistäni. Tuhansia kameranlaukauksia, joista varmasti korkeintaan puolet olisivat onnistuneita. Nuoria koiria, auringonlaskuja ja -nousuja, siluetteja. Itkua ja naurua, riitoja ja sovintoja omistajien kesken. Niin paljon odotuksia, niin paljon ottamattomia valokuvia.

       Mutta silti niin paljon hyviä muistoja.

Hyvää matkaa, Riski.

Maailman hienoin ja ehdottomasti rakastavin sakemanni, johon olen saanut tutustua lähemmin.

 Käythän kertomassa Norille, ettei sen tarvitse huolehtia kotona pikkuveljestään?

Minä pääsen kertomaan uutisen vasta myöhemmin kuun lopussa.

Koko tarinan voi lukea Täältä.

Uros x (Sakemanni + porokoira) = ?

Vaikka otsikko onkin vähän hämäävä, niin pentusia ei ole mistään tuutista tulossa.

Ei, ei... Pelkkää poikarakkautta vain!

"Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain..."

Nähtiin taasen melkein 9 kuukauden ikään kiirinyttä sakemanni Riskiä.
Leikki maistui molemmille ja kamera sai tehdä töitä.

Kaipa sieltä muutama ihan mukavainenkin ruutu tuli otettua.

Norppanen on aina niin huisin edustava leikkiessään, ei ainakaan purukalusto jää epäselväksi missään vaiheessa. Oli hauskaa seurata, kuinka nämä vintiöt ovat olleet kavereita aina. Minkäänlaista eripuraa ja urosuhittelua ei ole näkynyt, vaikka molemmat alkavat olla siinä iässä, että hormoonit hyrräävät. Mahtavia poikia molemmat, toivottavasti sellaisina pysyvätkin aina!

Ja totta kai piti muutamia koirien liikkeitäkin kuvata, joskos niistä joskus jotain koiraa kummoisempia tulisi.

Ja vähän lisää kuvia:

Ja viimeisenä rakkaat kullat :3

Aksailu ja Kosken Kohaus -match show

*haukotuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuus*

Hohhoijakkaa. Kyllä pikkasen tuntuu näin torstai-iltapäivänäkin vielä tuo reissu päänupissa. Väsyttää vieläkin, vaikka tulikin nukuttua varmasti yli 10 tuntia viime yönä. Keskiviikko oli pitkä päivä, mutta paljon ennätettiin kuitenkin tekemäänkin!

Keskiviikkona (23.7.) aamuherätys tuli varhain. Hyppäsin Norin kanssa äidin kyytiin jälleen, jotta pääsin keskustaan. Sillä kyydillä sitten mentiinkin Someron Haukkukalliolle, jossa on paikallisen koirakerhon agilityhiekkakenttä ja vermeet. (Maanantaina (21.7.) oli sama kuvio.)

      Siellä sitten aamukahdeksalta raijailin agilityesteitä jonkinlaiseen muodostelmaan aamutreenejä varten. Päivällä treenaaminen olisi itsemurha, onneksi aamut ovat edes vähän vilpoisempia. Maanantaiset treenit olivat kyllä todella superit! - olihan meillä toki taukoakin ollut se kolmisen viikkoa. Keskiviikkoiset treenit olivat vähän huonommat, mutta silti onnistuttiin selättämään puomipelkoa taas vähän enemmän - ei siis mitenkään huonot treenit ollenkaan!

LINKKI meidän maanantaisiin treenisuorituksiin.

Treenien jälkeen hipsin kakkoskotiin keskustaan ja virittelin tietokoneen nettiyhteyteen: olen löytänyt lapsuuteni youtuben kätköistä, nimittäin kamalan läjän teini-ikäisiä mutantti ninja kilpikonnia suomidubeilla! Aloitus oli varmaankin sellaiset kymmenisen jaksoa... heh, yhtä mahtava sarja kuin lapsuudestanikin muistan!

Meinasi vähän hoppu tulla lähtiessä takaisin keskustaan noutamaan Satua ja Riskiä ja kerkiämään taas kyytiin, nokka oli kohti Koskea ja Kohaus mätsäreitä! Paikan päällä nähtiin Riskin veljeä Rodoa, joka oli kyllä aikamoinen ilmestys! Ainakin näin Riskiin verrattuna, huhhuh, oli kyllä komeaa sakemannia siinä raameissa ja paljon!

 Yllä Rodo ja alla Riski, 6kk

En ole juurikaan treenaillut Norin kanssa näyttelyjuttuja, sillä en ole nähnyt siihen tarvetta. En oikeastaan tiedä miten muuten parantaa suoritusta kuin superhyvät namit ja oma jännityskuntoon. Nori osaa mennä nätisti, kunhan saan keskittymisen kuntoon.

      Takana on ollut katastrofaalisia mätsäreitä enkä oikein tälläkään kertaa paljoa odottanut. Ja kun en odottanut, poika yllätti. Omasta mielestäni Nori liikkui paremmin kuin ehkä koskaan, seisoikin hienosti ja keskittyi hyvin. Olisi kyllä ollut kumma, ellei grillattu kana olisi pitänyt keskittymistä. Kiitos Sadulle namilainasta!

Norin liikkuminen todella oli hyvää. Katsoi suoraan (eikä minuun kuten yleensä), pää ei mennyt maassa kertaakaan ja seisominen oli todella mallikasta. Saatiinpa kuitenkin Sininen -nauha. Itse en ennättänyt juuri kilpailevaa staffia seuraamaan, mutta lihasta tällä kilpailijalla oli ja varmasti vaikutti päätökseen. Jäätiin odottamaan sinisten kehää.

      Samoihin aikoihin Satu kerkesi Riskin kanssa kehäilemään isoissa pennuissa. Yritin saada mahdollisimman paljon kuvia, mutta olin auttamatta myöhässä dumpatessani Norin äidin hoteisiin ja napatessani itse kameran. Pari ruutua tännekin:

Riskille tuli myös Sininen nauha hyvin tiukan taiston jäljiltä!

Oltiin jälleen aika samalla lailla kehissä kun siniset alkoivat molemmilla, joten kuvia ei oikein siitä tilanteesta ole. Norin kehässä tuomari seisotti koiria todella pitkään ja jättäisi vain neljä kehään, jotka sitten juoksisivat keskenään. Voi pojat, seisomista oli kyllä. Vähän Norilla pääsi hapuilemaan keskittyminen, mutta todella hyvin jaksoi seistä! Siinä sitten tuomari napseli koiria sivuun ja yhtäkkiä kuulin taas sen saman: "Te neljä juoksette, olkaa hyvä."

      Ai, me jäätiin Norin kanssa neljän joukkoon. Huippua!

Oltiin etunenässä juoksemassa, joka oli meille otollisempaa kuin muu. Jos itse saisin päättää, juoksisin aina edessä, silloin Norikin juoksee parhaiten. Kierroksen jälkeen tuomari sitten sijoitti koirat palkinnoille siinä järjestyksessä kuin juostiinkin.

     Herran jumala me oltiin SIN1!

Ja tämähän tarkoitti BIS-kehän odottelua. Pikkukoiria oli enemmän ja sitä yhtä kehää saatiin odotella. Kuuma, lähes 30 asteinen päivä alkoi tehdä tehtäväänsä koirien suhteen. Omistajatkin olivat aika läkähdyksissä, mutta koirille homma oli vielä raskaampaa.

BIS-kehä alkoi ja me lähdettiin sinne ihan kevyin mielin. Mitä olin punaisten kehän voittajaa katsonut, niin ei olisi toivoakaan kyllä meillä palkinnoille pääsystä. Siltikin mentiin jälleen seisomaan ja pönöttämään ja kyllä kuuma, pitkä päivä oli Norille tepposensa tehnyt. Keskittyminen rakoili, mutta silti poika jaksoi todella superisti hommansa. Juokseminen meni vähän maata nuustaessa, mutta kun se pää nousi ylös, mentiin todella hienosti.

      Palkinnoille ei päästy BIS-kehässä, mutta todella hienon suorituksen kanssa kyllä lähdettiin - ja hyvillä mielin! Meidän ensimmäinen BIS-kehäily oli takana ja tuntui todella hyvältä pärjätä mätsäreissäkin. Ja käytös... Nori kyllä hurmasi meikäläisen oikein kunnolla. Tuollaisen focuksen kun se pitää maailman voittajassa niin kyllä sieltäkin ihan hyvä tulos liikenee!

Mätsäreiltä jatkettiin sitten pieneen uimapaikkaan, jota kutsutaan Kalattomaksi. Pääsivät pojat vähän viilentymään: Riski uimalla ja Nori, noh, kahlaamalla. Aurinko oli valokuvauksellisesti ehkä paskimmassa asetelmassa, mutta koettakaa kestää. Niin me kuvaajatkin teemme.

Kaksi märkää koiraa, kaunista ja haisevaa

Ja jotta me saataisiin oikein paljon saman päivän aikana tehdyksi,
käväistiin juoksuttamassa koirat vielä enoni pihamaalla.

WAROITUS: Kuvien yhteydessä näkyy kahden pojan kaunis rakkaustarina.

Viimeiselle kuvalle olen itse nauranut varmaan tunnin. Oi kyllä.

Iso lämmin kiitos Sadulle mahtavasta päivästä ja kameravastaavana olemisesta! <3

PS. Koska älypuhelin on kiva juttu eikä kamera aina kulje mukana, niin instagramkin on kiva juttu. Linkki meidän profiiliin löytyy blogin sivupalkista ja suoraan TÄSTÄ!

Kuvia milloin mistäkin tilanteista.

Yllä: turisteilu omassa kaupungissa.

Alla: Mätsäröintiin lähteminen, lapsi ja lelukoirat (söpöintä ikinä!)

sekä lopuksi kotona ruusukkeen kanssa.