Näytetään tekstit, joissa on tunniste canon 6D. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste canon 6D. Näytä kaikki tekstit

lauantai 7. toukokuuta 2016

Pois mukavuusalueelta

Viikonpäivät olen ollut ylpeä täyskennon omistaja. Canon eos 6D saapui ilahduttammaan arkeani ja kauhistuttamaan rahapussiani. Facebook -sivujamme seuraavat ovatkin tienneet tämän jo jonkin aikaa!

Olen kyllä ehdottoman rakastunut tuohon runkoon - onhan se toki minulle tuttu jo ennestään. Ensimmäistä kertaa käytin 6D:tä media-assistenttilinjan toisella vuodella koulun tehdessä kamerainvestointeja. Ja siitä se sitten lähti. Jos oli mahdollista valita 6D:n ja 5D mark II väliltä, minä valitsin 6D:n. En tiedä miksi, mutta rungon tekniikassa oli välittömästi jotakin mistä pidin. Piirtohan nyt tietysti oli nättiä ja komiaa täyskennomaisuutta. Jollain tasolla tein jo silloin päätöksen, että tämä olisi se täyskennorunko, joka minulle sitten tulisi. (Ellei hankinta venyisi sadan vuoden päähän ja joku uusi, hienompi malli olisi fiksumpi valinta).

6D siis on nyt työjuhtana kamerarepussa kahden mahtavan linssin kera: Canon 135mm 2L & Sigma EX 70-200mm 2.8. Kyllä näillä kelpaa tuusailla hyvän aikaa, enkös minä kymmentä vuotta povannut naamakirjan puolella?


Mitäköhän tuo otsikko meinaa? Pois mukavuusalueelta?

Tässä on 6D:n omistuspäivien aikana kuvausolosuhteet olleet äärimmäisen huonot. Suoraa auringonpaistetta, sadetta ja märkää. Illat toisinaan oikein kelpoja, mutta kiireet pitävät poissa kuvaamasta. Parinkymmenen minuutin kuvaustuokioita olen ennättänyt pitämään, mutta siihen se sitten on jäänytkin.
     Viime sunnuntaina (1.5.) vasta todella läksin koirien kanssa metsään tarkoituksena nimenomaisesti kuvata. Lähtökohtaisesti inhoan metsässä kuvaamista sävyjen ollessa täysin perseestä ja valonpuutteesta (vaadin yhä totuttelua, että se ISO1600 on ihan fine täyskennolla). Kaiken kukkuraksi aurinko porotti täydeltä taivaalta. Eli varjoja ja oksien välistä paistavaa valoa, joo. Hetken jo mietin, kuinka järjiltäni mahdoin olla.

Nori ei ollut kuvaustuulella. Nuutti ei osaa erikoisia poseerauksia. Rebecca ymmärtää juuri ja juuri paikkakäskyn merkityksen. Hienoa, hienoa, tämä oli taas niitä päiviä. Olin kuitenkin vakaasti päättänyt, että tänäänhän kuvataan, ja mikäli Nori ei halua olla peruspönöttäjä niin tehdään jotain vähän muuta.




Loppujen lopuksi kuvaaja makasi kosteissa sammalissa lähes kymmenen minuuttia, jotta poropoika sulkisi silmänsä makuuasennossa. Ja lopulta se tekikin niin ja kuvat saatiin siitä. Olipahan edes joitain kuvia tehty ajatuksella! (Uskokaa tai älkää, vaikka teksti kuulostaa näin puulta oli kuvaussessio silti oikein mukava!). Tuli ainakin todettua, että koiran silmien ei aina tarvitse olla kuvissa auki - lopputulema voi silti olla oikein mielekäs! Loppumetsäily tehtiinkin vähän siihen suuntaan, että missä koira nyt olikin niin yritin ottaa siihen spottiin sopivan kuvan. Kanervikko esimerkiksi oli todella hieno kuvausympäristö, jonka Nori bongasi itse!

Ajettuani kuvat koneelle ja aloittaakseni niiden käsittelyn totesin, että on ainakin yksi työmaa edessä jälleen. Tässä hiljaksiin muutama päivä kerrallaan aina vähän vääntäen on tullut edettyä kuvanmuokkaksessa julkaisukelpoisuuteen asti, ja on ollu hauskaa ja pelottavaakin huomata, kuinka itse on kehittynyt. Jos koskaan kukaan on ollut kuvaamassa vähän tiheässä metsässä, missä sävyt ja varjot ovat persiistä, tietää sen kuvankäsittelyn tuskan. Hyvin pitkään olen harjoitellut ja työstänyt ja yrittänyt oppia muokkaamaan niitä sävyjä; tekemään niistä ehkä vähän luonnollisen ja "raakatiedostollisesti mahdottoman" yhdistelmän. Enkä vieläkään ole rehellisesti sanottuna varma, olenko löytänyt oman tyylini. Välillä tuntuu, että sellainen on ja välillä ainoastaan epäilen itseäni.





Kuitenkin: vaikka aluksi tuntui, ettei kuvista tulisi yhtään mitään olosuhteiden vuoksi, kääntyi niistä kuitenkin ihan mukavia ruutuja, joiden parissa sai harjoitella. Onhan se hienoa olla sellaisten harrastusten parissa, jossa ei koskaan tule valmiiksi, mutta aina voi kehittyä. Mitenköhän tähänkin suohon on päätynyt kaksin kerroin?



Näihin kuviin ja tunnelmiin, hyvää yötä!

J, N & N

maanantai 4. toukokuuta 2015

Potkua pesään, Nitro!

Viikonloppu ja vappu tuli vietettyä varsin koiramaisissa meiningeissä. Lyhykäisyydessään ollaan kahtena päivänä (pe & la) nähty hollanninpaimenkoira Nitroa ja sunnuntaina oltiin jälleen tekemässä ei niin mainiot agitreenit. Kuvasatoa koirien miittaasimesta kertyi jokseenkin ja tässä postauksessa käsitellään kuvien paljouden vuoksi ainoastaan perjantain tapahtumia! (Jotta jää jotain julkaistavaa seuraavillekin päiville).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Perjantai, 1.5.

Perjantaina herätyskello pärähti soimaan 8.00, mutta ei-niin-aamuvirkkuna ihmisenä löin torkkua päälle ja odottelin, milloin Satu alkaa spämmimään viestiä, että olisi tulon päällä. Noh, ehkä sen spämmäämisen voisi kuulla paremmin, ellei olisi unohtanut puhelinta äänettömälle. Heh heh, siinä sitten kompuroin pää kolmantena jalkana ylös sängystä kellon lähestyessä yhdeksää ja Sadun odottaessa portin takana.




Päätettiin lähteä heti aamusta liikenteeseen metsälenkin kautta, sillä illemmalla minun piti kiitää töihin ja mitä aikaisemmin aloitimme riekkumiset koirien kanssa, sitä enemmän ennätti tekemään. Lähinnä leikittämään koiria ja kuvaamaan siinä tohinassa ne muutamat ruudut.





Nitro oli kasvanut ihan himputisti sitten viime näkemän! Oli jo aikalailla Norin mitoissa, vaikka ikää oli penskalla mittarissa vasta viiden kuukauden verran. Leikki sujui pojuilla kuin entuudestaan ja rällättelivät pienen nuuskuttelun jälkeen menemään oikein kunnolla! Hienoja poikia molemmat!




Ja lopuksi vielä pönötyskuvanen sekä hyyyvin uuvahtanut porokoira:



-J & N

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Onnistunut kuvauspäivä

Kyllä mieli voi kummasti nousta yhden kuvauskeikan jäljiltä.

Lähdinpä pääsiäisenä yrittämään onneani valokuvauksen maailmaan jälleen kerran koulun kalustolla. Olin "loman" ajaksi lainannut Canon 6D täyskennorungon ja 85mm 1.8 & 24mm 1.4 linssit päättötyön tekoa varten. Päättötyöni tulee sisältämään sekä video- että valokuvamateriaalia, ja tulen taalaamaan siitä varmasti täälläkin jossain vaiheessa. Suhteellisen sadettoman sään kunniaksi otin lenkkitielle kamerankin mukaan, joskos sitä edes muutaman ruudun ottaisi tuosta karvaoliosta. Sadekelit olivat rajoittaneet kuvauspäiviä jonkin verran, jolloin piti ottaa sadettomalta näyttävästä iltapäivästä kaikki irti.

Lenkille lähtiessä pieni kylmähkö tuuli hiipi takinkauluksesta sisään, jonka vuoksi päätin ottaa kaulaliinan ja piponkin messiin. Norille panta kaulaan, hihna mukaan ja menoksi. Ai niin, ja kamera tietysti!
       Asumme 10 kilometrin päässä keskustasta, jonka ansiosta koiraa voi pitää lähes aina irti. Ainoa poikkeus on sitten ison tien ylittäminen, jossa nopeusrajoitus näin kesäaikaan huitelee satasen rajoissa, ja jossa kulkee päivittäin monia kymmeniä rekkoja. Tien ylityksen yhteydessä ja lähestyttäessä Nori siis joutuu tyytymään kohtaloonsa hihnassa. Muuten poika saa paahtaa niin metsä- kuin peltoalueilla koko sydämensä kyllyydestä.


Päästessämme otollisen pienen koivuryppään kohdalle, alkoi kameran päälle tihuttamaan vettä. Ajattelin vain, kuinka tämä oli niin minun tuuriani, mutta takaisinkaan ei vielä lähdetä. Saa sataa kunnolla ennen kuin lähdetään lampsimaan takaisin.
       Loppujen lopuksi sade jäi odottamaan omaa aikaansa ja pienen tihutuksen jälkeen pilvisyys jatkui samanlaisena. Koivuryppäiden keskellä pisarat eivät kyllä edes tavoittaneet kameraa tai kuvaajaa. Muutama todella kivanoloinen ruutu tarttui sieltä mukaan.

Nori on saanut olla niin paljon valokuvausmallina, että se on selvästi koko hommaan ihan kypsä. Varsinkin, jos tarjolla ei ole gurmeeherkkuja - eikä välttämättä kyllä silloinkaan. Nori on pahaksi tavakseen oppinut siristämään silmiään kameralle ja ilmeisesti minä olen älämölöinyt niin suuret kirjot eri vokaaleja ja konsonantteja, että ei sekään huomiota juuri herätä. Sitkeästi kuitenkin päätin yrittää pitää älämölöä yllä, viskoa kiviä ilmaan (saaden niistä osan päähäni) ja houkutella nappulanameilla ilmeitä esiin tuosta otuksesta.
        Ja kyllähän se lopulta alkoi kantaa hedelmää!


Norin poseeraukset nyt rajoittuvat lähinnä makuu- ja istuntakuviin, joista tarvittaessa työstetään pelkästään pääkuvia tai puolivartaloleikkauksia. Seisovasta koirasta itse harvoin olen tyytyväinen aikaansaannokseen, aina tarvitsisi olla edes vähän vinossa, mutta ei se vinokaan kaunis ole - toisin sanoen taitaa se osio uupua kuvaamistaidoista.


6D:hän on täyskennoista sitä luokkaa, että jää kuvanräiskinnässä toiseksi omalle 60D rungolle, vaikka hintapolitiikka näillä kahdella on aikalailla eri sarjassa painimassa. Liikekuvia Norista ei tuolloin siis tullut otettua, olin muutenkin pyhittänyt kuvauskerran juuri poseerauksiin. Yritystä oli kun poika sai peltohepuleita, mutta luovutin hyvin nopeasti. Muistikortilla oli monta todella mukavaa ruutua liikkumattomasta koirasta, jolloin liikekuvien uupuminen ei edes harmittanut.

Onnellinen, likainen porokoira :3

Päivän kuvat siis kaikki otettu yhdistelmällä:

Canon eos 6D & 85mm 1.8
Jälkikäsittely Lightroom 5 & Photoshop cs6