Very doggy weekend! part 1

Viikonloppu on takana ja varsinaisen kuuma vknloppu olikin. Huhhuh. Kesä tuli niinku tumpsahtaen. Lauantai menetteli vielä, mutta sunnuntai ja MAANANTAI... voi elämä. Kyllä lämpöä ainakin piisaa. Mutta valittaa ei saa nytten! Tätä on odotettu koko kylmä talvi, joten helteistä valitan vasta kesän lopulla - jos silloinkaan!

Missä me sitten huristeltiin TAAS?

Missäpä muuallakaan, Turussa tietysti!

Perjantai-ilta kului töissä, joten Turkuun lähteminen siirtyi lauantaiaamuun. Kuinkas aamuun? Nooh, juna lähti 8.30, joten herätys tuli siinä seitsemän jäljestä. Aijai, aamuvirkuksi olen niin tullut koulun ansiosta!

   Turkuun kävi siis tiemme ja vietimme mahtavan vknlopun Kristiinan luona! Nori pääsi näkemään sisteriään ja Kaapo -kaveria pitkästä aikaa. Leikki maistui halki viikonlopun, ja tämä eka postaus (part 1) käsittelee meidän ensimmäistä päiväämme eli lauantaita!

Kristiina tuli hakemaan meitä juna-asemalta, josta lähdettiin heti Jäkärlän luontopolulle lenkkeilemään. Siellä meitä odotti Kristiinan ystävä Nelli kahden koiransa, Redi dalmatialaisen ja Judi cavalierkingcharlesinspanielin kanssa. Siinä olikin ensimmäinen uros, joka tuppasi ottamaan yhteen Norin kanssa. Onko mun pikku pojasta tullu äijä, joka meinaa vähän puoliaan pidellä? Herranjestas!

  Lenkki sujui kuitenkin mahtavasti yhtä yhteenottoa lukuun ottamatta, 6 kilometrin lenkkiin kulutettiin kolmisen tuntia aikaa kaiken metsässä rämpimisen ja kalliolla kiipeilyn seurauksena. Kuuma oli ja hiki, juttu luisti ja Nellistä kuoriutui mahtava persoona! Räväkkä ja selvä mielipiteidensä kanssa, sellaisesta jutustelusta minäkin pidän! (Vaikkei siinä normaalissakaan tavassa vikaa ole!)

Käytettiin koiria uimassakin, vaikka eihän tuo minun urpo ui, vaikka hänen äitinsä onkin varsinainen vesipeto! Yritin Noria viedä uimaan käärimällä lahkeet itseltä ylös ja kaulapannasta vieden, mutta ei niin ei. En viitsinyt pakottaa, kerran sain jätkän vedessä kauhomaan, muuten näytti niin kamalia merkkejä, että turha sitä toista kiusata.

    Kerttu puolestaan ui todella nätisti! Kateeksi käy tuollaista vesipetoa! Ja vähän sääliksi, vesi oli -hrr- kylmää... Siis todella kylmää, pisteli oikein jaloissa eikä siellä voinut kauaa kökkiä! Miten jotkut edes tarkeni käydä uimassa koko vknlopun aikana? Vai olenko minä vain vähän herkkänahkainen?

Lenkiltä päästyämme olimme Kristiinan kanssa aikalailla väsyksissä, tai minä ainakin olin. Jalkapuolena liikenteessä, kolmen tunnin lenkillä, ylä-alamäkiä... Miten se sanonta menikään? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Mutta jäätelöä vaan nassuun ja kylmää limpparia päälle, kyllä siitä hyvä tulee!

    Jotenkin me saatiin kulutettua monta tuntia nörtteillen. Istuttiin tietokoneilla, muokattiin kuvia, oltiin hiljaa ja minä soitin kamalaa (Kristiinan mielestä) musiikkia. Minkäs minä sille voin! Olen ihminen, joka pitää romanttisista komedioista ja jos jonkinlaisesta musiikista! Mutkikas olen, kyllä, erittäin mutkikkaan koiran kanssa.

Koneilta päästyämme irti katselimme elokuvan Rio, joka löytyi alelaarista kauppareissulla ja muuten vain löhöiltiin ja oltiin. Siinä lajissa me voitettaisiin Kristiinan kanssa aivan varmasti maailmanmestaruus kyllä! Ollaan me niin kamalia löhöäjiä, mutta hei! päivän hyväliikunta tuli tehtyä jo aamusta!

    Illan viiletessä ja vähän pimentyessä mentiin ottamaan seisotuskuvia parivaljakosta ja tekemään vähän Tokotreeniä. Kamala kun alkaa pelottaa se mitä tuli luvattua sen möllitokon suhteen... Kursseille pitäisi välttämättä päästä ehostamaan meidän liikkeitä ja kontaktin treenaamista on ehdottomasti lisättävä! Töitä, töitä - sitä koiran omistaminen on!

Sellaista meillä lauantaina - sunnuntain postaus tulee jossakin välissä!

"Tuuurku!" sanos porokoira. "Paikka, jossa koirat murisoo."

Reppureissulaiset lähti perjantaina töistä kohti Ruskoa pikapakkauksen jäljiltä. Mahtaa olla Norilla pää pyörryksissä kun niin paljon on menoa ja vilskettä. Tällä kertaa saatiin kuitenkin oikein autokyyti, ei tarvinnut junaan änkeä...

Erittäin keväisissä merkeissä siis köröteltiin kohti Ruskoa ja Nori tiiraili maisemia tyytyväisesti. Koiria nähtiin ikkunasta ja niille muristiin, piti ilmoittaa kuskille ja hanttimiehelle nelijalkaisista lenkkeilijöistä. Ei poika tainnut oikein aavistaa, että vknloppu vietetään westiemäisissä merkeissä!

Perille päästyämme ei ollutkaan vastaanottoa serkkuni kotosalla, joten jäimme Norin kanssa pihalle odottamaan kuskin lähtiessä. 10 minuuttia kuulemma kestäisi, serkkuni lupasi soitettuaan. Istuttiin Norin kanssa rappusilla ja annettiin kylmän tuulen vähän tuivertaa hiuksissa ja turkissa. Mielessä oli vknlopuksi luvattu lumisade ja pakkanen, rohkenin epäillä.

Serkkuni saapuessa hänen puolisonsa olikin ennättänyt päästää meidät sisään ja auton pysähtyessä pihaan päästin Norin ulos. Poika moikkasi serkkuani iloiseen tapaansa, kunnes Hermanni-westie pyyhälsi auton takaa Norin luo kuin kysyen: "Kukas hiivatti sä olet?!"

Herran jestas, meni Norilla pasmat vähäksi aikaa sekaisin! Poika sliippasi maahan ja piti päästä äkkiä karkuun!

Hermanni pääsee kurmuttamaan Noria oikein kunnolla, mikäli Nori tuppaa viemään liikaa huomiota tai jyrää westiepojan suurella elopainollaan - ja näin käy kyllä aina. Nori on muutenkin niin kurmuteltavissa muutenkin, että...! Pieniltä kilpajuoksuilta ja ärhentelyiltä ei siis voitu välttyä, mutta minkä koirat tekee sen ne myös tekee, eikös vain?

Pakko kyllä heti nyt myöntää - me ei tehty melkeinpä mitään ihmeellistä koko vknloppuna. Kuvia ei ole ja pääaiheena oli Rillit Huurussa -sarjan (the big bang theory) maratoonaaminen. Mutta olihan mukana vknlopun menoissa lemmikkikauppojen shoppailu!

   Syy tälle oli ilmeinen: Norilla on Kristiinalta saatu piikkipanta käynyt vähän pieneksi (viimeisessä reiässä), joten päätin nyt olleen aika ostaa uusi killutin kaulaan.

Lauantai oli siis shoppailupäivä. Haeskelin vähän samanlaista kuin edellinen niittipanta, mutta ei meinannut mistään löytyä mieleistä... Muistan aikoinani sanoneeni, että en solkipantaa huoli. Puolikurkkari tai koko, ketjua olla pitää! Jostakin syystä pääni on kääntynyt ja solkikausi on tullut takaisin.

Käytiin monenmoisessa putiikissa kuten Puuilo, M&M, Dogster... kunnes puljusta nimeltä Karvakorvat löytyi mieleinen!

Staffipantahan tuo on, mutta niin hieno, että oli pakko ostaa! Noria ei panta näytä sen pahemmin haittaavan/innostavan kuin edellinenkään. Hintaa tuolla kauniilla kurkunympärys koristeella oli 32 euroa ja vähän tuntui rahapussin pohjassa, mutta minkäs mahdat - halu mikä halu oli tämäkin.

Olisi kyllä ollut paljon muutakin kivaa, mitä olisin niin tahtonut ostella pojulle, mutta ensi kuu näyttää niin kiireiseltä, että rahanmenoa ei voi estää... Pakko säästää, ei sille mahda mitään.

  Mustista & Mirristä mukaan tarttui nameiksikin kelpaavat PureNatural -nappulat sekä kyseisen "uutuuden" esitevihkonen. Tässä kun kyseisestä ruoasta olen enemmän lukenut ja tutkinut, niin taitaa meidän ruoka mennä vaihtoon kun tuo n. 10 kilon säkki Golden Eagleä saadaan käytettyä loppuun. Olen erittäin vakuuttunut.

Barffaus -esitteitäkin tarttui pari mukaan. Olen ajatellut sitten kun vain päästään muuttamaan omillemme Norin kanssa, niin meillä alkaa jonkin sortin barffaaminen. Ei me mitään "full aggression" -linjaa aleta vetämään eli nappuloita raakalihan & luun kanssa kylkiäisenä löytyy sitten kupista, ettei tarvitse prikulleen tarkkailla onko kaikkia aineksia tarpeeksi.

Ja lisäksi yksi suuri ihme on tapahtunut kirjoittajan elämässä! Minä ostin KALENTERIN! Ja tällä tarkoitan repussa kätevästi kulkevaa kalenteria, en seinälle laitettavaa. Tähän asti elämässäni en ole kalenterien perään haikaillut, mutta tuleva vuosi on alkanut näyttää monien asioiden kuten näyttelyiden, treenien ja muiden tapahtumien kannalta erittäin kiireiseltä. Ehkä on parempi, että pidän aikatauluistani huolta niin ei tule päälekkäisiä menoja. Ensi kuukausi näyttää todella kiireiseltä... *iip*

HAMMASKIVI HÄLYTYS.

ONGELMA EHKÄISTY ONNISTUNEESTI.

Kyllä... Norilla on havaittu hammaskiveä ihan pikkuriikkisen! APUA.

Kun on koko elämän ajan saanut kärsiä elukoista, jotka eivät millään ilveellä ota matolääkettään, on tuommoinen ahneemman luokan porokoira aika ihmeellinen otus. Lääke makkaranpalaan ja siinä mennee. Kuuluu rousk rousk kun hampaat jauhaa lääkkeen ja toinen perässä. Ja tuolla vaikuttavalla esityksellä ilmeisesti Papikin päätti olla kilttipoika ja samalla tavoin vetästä lääkkeen nassuun. Mitä ihmettä?

   Kissat olikin toinen juttu, siinä oli hommaa kerrakseen, mutta nyt on koko sakki madotettu ja seuraavaksi pitäisi alkaa punkkien karkoittamiseen paneutua ja keksiä keinot...

Mitä menetelmiä teillä lukijoilla käytetään kun alkava punkkikesä/kevät on tuloillaan?

Turku Winter Dog Show 2014

Että semmoinen päivä - nyt on lattialla kasa väsyneitä porokoiria päivän rientojen myötä!

Herätys tuli klo 7.00 ja siinä oli se 1,5h aikaa valmistautua lähtöön.

Edessä siis häämötti Turun Winter Dog Show 2014

Ylös reippahasti aamulla, ei siinä mikään muu auta. Kun tämän vknlopun saan bunkata Kristiinalla (KIITOS VIELÄ!!!) niin tietysti yö venähti jutellessa, mutta miksi aina päädytään juttelemaan synkistä asioista kuten kuolema, itsemurha jaaaa eutanasia? Have no idea.

       Eli herätys oli hitusen vaikea, mutta pakko mikä pakko - ei siinä mitään. Lenkitys, ei aamupalaa koirille, jotta saadaan namit syötettyä kehässä palkkoina :DD

      

Kohiseeeeee, mutta ei voi mitään!

Kerettiin hyvissä ajoin paikan päälle kun lähdettiin klo 8.30 Länsikeskuksesta ja matkaan meni 10-15min ja kehät alkoivat klo 10.10 (vähän jäljessä kyllä aikataulun puolesta). Kierrettiin ennen kehiä myyntipisteet ja löydettiin mukavaa pientä ja vähän isompaakin!
       Norille mustasävyinen snake -kaulain ja Kertulle kultainen - lisäksi myös vähän herkkuja porolapsille (ja tietysti Kristiinan Kaapolle tuliaisiksi!) naudan ja poronluita, nom nom. Sain myös ihanan hupparin sieltä matkaani, kun jotkut ihmiset ovat minulle palveluksen kautta vähän rahaa auki (serkkuni) niin sain näin ostettua itselleni myös mustan hupparin, josa takana pinkki tassu. Ihana!

Pienen kiertelyn jälkeen mentiin kehien luo odottelemaan ja vedettiin muutamia harjoituskierroksia. Nori sliippaili, joka näkyy myös vähän arvostelussa (kaiketi) - tekosyitä on jännä keksiä, harjoituksen puutetta vain!
       Olen kyllä ylpeä Norista, vähän seisotuksessa saadaan petrata, sillä kotona ollaan tehty näin että itse olen kyykyssä Norin edessä, vaikka paremmin näytti menevän arvstelun jälkeen kun seisoin! Argh! Virheitä, virheitä...
       Ja jokainen porokoira mitattiin näyttelyssä! Odotin kyllä ihan perusmittanauhaa, mutta eih, elektronisin vempaimin mitattiin. Nori aluksi oli vähän ihmeissään, mutta ei sen liiemmin siitä perustanut. Vinkulelulla tuomari ei saanut Norilta huomiota. Jep, kyllä se hyvin pärjäsi!

Haluttaisko tietää arvosteluja??

Sitten Norin arvosteluun ja tuloksiin:
tuomarina:
Paula Heikkinen-Lehkonen

ERI = Erinomainen!

(Kilpakumppaneita oli sitten oikein yksi lisäksi... :D)

 "Vielä hieman kevyt kokonaisuus. Karva on lyhyttä, mikä korostaa kevyttä yleisvaikutelmaa. Hyvä pään pituus ja profiili. Oikeat mittasuhteet. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvät raajojen kulmaukset. Litteät käpälät. Oikea-asentoinen häntä. Takaliikkeissä pientä epävakautta, mikä voi johtua lattiamateriaalista. Musta vaaleinmerkein, hieman valkoista. Lupaava, mutta ei vielä valmis."

Rasti kohdassa: Suhtautuminen tuomariin - rodunomainen lähestyessä.

Koko: 52 cm

Myöhemmin näyttelyn jälkeen käytiin Hööksissä ja Nori sai komian kantolaukun! Myöhemmin tilasin pojalle hienon manttelin kun kokoja ei paikanpäältä löytynyt - oih että, nyt postia vartoilemaan!

Tällaista olen jo kauan Norille kyllä kuolailut - ei sen puoleen!

Huomenna (19.1) lähdetään käväisemään aksaradalla, katsotaan muistaako Nori mitään vähäistä meininkiä siellä. Eihän me koskaan olla kurssilla tai millään käyty, mutta vähän ollaan treenailtu jotain kotikutoista :)

Unta palloon joka iikalla, että huomenna virkeinä herätään!

Your love is like a soldier, loyal 'til you die, and I’ve been looking at the stars for a long, long time...

^ Tsemppimusaa lauantaille! ^

Niin... Lauantaina siis on kovat paikat edessä, nimittäin Turun Winter Dog -näyttely! Meitin ensimmäiset viralliset ja iik! Mitä mahtaa tapahtua...? Takana vielä karmeasti epäonnistunut mätsäri, joten olen enemmän kuin ihmeissäni, ettei minulla ole paineita sen enempää!

       Ehkä panikoin sitten vasta Kristiinan kanssa kilpaa perjantai-iltana ja lauantaiaamuna... Tai who knows, ehkä olen löytänyt sisäisen viilipyttyyteni ja... Ok, ei. Ei, olen ehkä kaikista maailman ihmisistä se, joka panikoi tällaisissa asioissa enemmän kuin kukaan kun olisi näytönpaikka!

       Kristiina omistaa Norin siskon, Kertun, (koskaan ei voi olla toistamatta sitä liikaa!) ja hän ystävällisesti majoittaa minut ja Norin luoksensa vknlopun ajaksi! KIIIITOOOOS!! Luvassa siis varmasti jos jonkinmoisia kuvia ja toilailuja vknlopusta - katsoo milloin saan ne blogiin asti päivitettyä!

Hmmm.... Voisi kaiketi vetää Norin kanssa vielä tämän päivän (YÖN) puolella pikaiset treenit pihalla, vaikka siellä melkoisen pimeää onkin, mutta sais yhden verukkeen lisää kuvata tähtiäkin!

....AIKAA KULUU....

HRR.... -19.1 astetta pakkastahan siellä piisasi... Nyt on treenit tehty siinäkin säässä, onneksi on tummoinen säänkestävä porokoira! Tähtikuvat vaatii treeniä meikäläisen osalta selvästi - ja pukeutumisen viitseliäisyys myöskin; olihan meikäläisellä kolmet housut, huppari ja karvavuorinen takki, mutta hanskoja EI ja jalassa Crocsit.... Oiva asuvalinta, eikö vain?!

Laatu </3

Ja Sherlockit on nyt Sherlockoitu! Ei siis tarvitse teidän "ei-fanien" ja "ei-tvn-ystävien" pelätä siitä postauksia enää! :DD

SORRY NOT SORRY.

I´m singing for you even when you´re asleep...

Vähän lisää juttua mätsäröinnistä ja muutamia kuvia lisää ^^

Eli, 20. päivä oltiin mätsäröimässä Turun metsämäessä kera Kertun ja Kristiinan! (Norin siskon ja omistajan). Oli mukavaa kun sai taas nähdä kasvotusten, koiratkin varmaan tykkäsivät ^^
         Mutta kyllä se niin on, jos tuomarit on osallistujalle mieleisiä (ei arvostelun pohjalta vaan osaavuuden ja käytöksen) niin kyllä sitten on muissa osallitujissa valituksen varaa. En minä sitä sano, kyllä varmaan tulee pahempaakin näkymään, mutta hyvä esimerkki oli se, että omistaja pysähtyy koiran kanssa täysin kehän rajalle, jossa tämän omistajan silmäterä saa provosoida Noria kaikessa rauhassa. Onneksi namit kelpasi, muuten olisi ärräpäitä lentänyt ja provosoiva koira olisi saanut omasta monostani.
        Lisäksi koirat kävivät kehässä tuosta vain ilman omia vuorojaan ja omistajat eivät olleet moilansakaan. Ei missään kehän keskellä, mutta kumminkin kehässä juuri kun pitäisi omaa koiraa juoksuttaa ympäri. Harjoitusta joo, mutta saisko myös tarkkaavaisuutta koiranomistajilta?

Lopputulos oli kuitenkin Norille punainen, ei sijoitusta. Kertulle ekasta mätsäristä sininen, ei sijoitusta. Omistajilla oli kuitenkin hyvä päivä (ainakin omasta puolestani) ja kokemusta tuli taas lisää pankkiin!

"Hello!" 

Kerttu meni hienosti!

Siellä sinisessä kehässä muitten kanssa ^^

Nori kopeloitavana.

Namiin on kontaktia.

Seisoskellaan sitten jalat haarallaan!

Niin tekis mieli kaivaa kimpassa!

Siinä mätsäröintiä, seuraavaksi vähän studiokuvia väsyneestä pojasta. Olispa se kotonakin yhtä unelias päivisin kun mie painan kouluun ja äiti töihin...

Istutaan.

Seisotaan!

Omistajan edustus niin 110%!!!11

Zzz...