Uutta kakkulaa nokkaan

Uusi linssi saapui kameraperheeseen ja muutamien koekuvien jälkeen olen ihan

liian rakastunut tähän kakkulaan.

Voi 85mm 1.8 - minkälaista jälkeä teetkään <3

Toisaalta nämä uudet kuvat eivät mitään suuria riemunkiljahduksia herätä muun kuin mahtavan yhteentoimivuuden takia kamerarungon kanssa sekä smoothin bokehin kannalta. Auringonvalo on perseestä kiiltäväturkkisen mustan koiran kanssa ja kun pilveen mennyt aurinko ei tunnu olevan tällä suunnalla vaihtoehto, on etsittävä varjoja puista sun muista. Ja sitten käy niin, että joku osa palaa puhki ja vihreää on liikaa ja dantantaa. Tulos on se mikä näissä kuvissa onkaan.

Liikekuvat puolestaan napsin nopeasti töiden jälkeen kymmenen maissa illalla, jolloin runko taas joutui äärirajoille. Croppikennoisena kohinansieto ei ole paras mahdollinen ja ISO-arvo oli jätettävä 640 kohdalle, jolloin jouduin valitsemaan suljinajan ja aukon välillä. Liikekuvia olin mennyt ottamaan, joten uhkarohkeasti sohin 1.8 aukolla, vaikka hyvin tiedän, että tulos on mitäänsanomaton tarkennuksen osumisen puitteissa. Noh, tuli sieltä kuitenkin muutama ihan jees, joita sai vielä paranneltua käsittelyn puolella edes siedettävään julkaisukuntoon.

Vaikka auringonpaiste ja iltahämärä vähän latistikin kuvasaldoa, on tuo linssi silti ihana. Ja tuli se varsinaisesti sisäänajettua Salon iltatorilla (4.6.) kun Sillanpää avasi torikauden. Luonnonvalo + keikkakuvaus... Ah, harvinaista herkkua! Harvinaista tällaiselle, joka ei ala maksamaan festareiden kuvauslupia - tai festarilippuja yleensäkään. Kuitenkin. Salon iltatorin ilmaiskeikalla oli tietenkin ihanaa notkua eturivissä 85mm obiskan kanssa ja laulaa jo tutuksi tulleita kappaleita yleisön kanssa kilpaa. Mahtava show - kuten aina!

On myös hauska törmätä siihen tosiseikkaan, että tällä hetkellä kuvaussetti, joka koostuu Canon EOS 60D-rungosta ja Canonin 85mm 1.8 objektiivistä on kustantanut yhteensä 500 euroa. Onhan ne käytettyjä molemmat, mutta toimivat moitteetta. Rungon esikatselulasissa on särö, joka ei kuitenkaan vaikuta mihinkään mitenkään. Talvella tuli suojattua lasia, ettei kosteus pääse kameran sisään. Vielä kun saisi aikaiseksi, ongelmakin ratkeaisi särön suhteen. Tuo lasi on yllättävän helppo vaihtaa omatoimisesti ja kustannuksetkin laskevat rutosti. Itse sen tekee alle 15 eurolla, JAS-tekniikalla homma on heti 120 euroa tuntihinnan mukaisesti.

Tällä uudella linssillä mennään eteenpäin ja varmastikin kuvataan suurin osa blogin tulevista ruuduista. Kesän perkelepäivillä ennättää hyvin tottumaan uuteen kakkulaan ja välttelemään kiiltäväturkkisia ongelmia. 50mm 1.8 linssi ei kuitenkaan jää pölyttymään hyllyyn vaan otan sen tarvittaessa kuvaussessioille mukaan. Onhan se tähän asti ollut se ykköslinssi, nyt se vain on saanut uuden kilpailijan! 

Ja loppuun vielä vanhan maatiaiskolli Kallen kuvat, on se rakas 15-vuotias äijä <3

-J & N (+K)

Coming back in one reason: man who looks so fucking handsome!

Ei niinkään koiramainen postaus, mutta sovitaan vaikka erikoispostaukseksi?

Lauantaina (5.7) rohkaistuin ja läksin kuvaamaan esiintymiskeikkaa pitkästä pitkästä aikaa, edellisestä keikkakuvauskerrasta taitaa olla aikaa ainakin vuosi. Alex (Canon 550D) sai nokkaansa kiinni 50mm 1.8 objektiivin, ja päätin, että jos en pääse tarpeeksi lähelle, otan kauempaa sitten kuvia. En turvaudu enää tuohon zoomiobjektiiviin, jonka valovoima ei ikinä riittäisi keikkakuvaukseen. Se tuli todistettua vuosi sitten.

     Ja ei olisi riittänytkään tälläkään kertaa. Valovoima meinasi loppua jo 1.8:lla, osa kuvista kohiseekin jonkun verran, mutta hyvin tyytyväinen olen onnistuneisiin ruutuihin. 8 gigan edestä kuvia tuli räpsittyä RAW-muotoon lähemmäs 400 ja niiden joukosta valikoitui 20 omaa silmää miellyttävää ruutua.

Ketä sitten tuli kuvattua?

No tietysti yhtä Suomen valovoimaisimpa miestä, eikä häntä suotta tällä nimellä puhutakaan, nimittäin hän oli vuoden 1995 tangokuningas, Jari 'Siltzu' Sillanpää!

Aloittelevalle valokuvaajalle kuten minä, Sillanpää oli edittäin otollinen kuvauskohde. Tämä oli toinen kerta kun päädyin kuvaamaan herraa, nimittäin tasan vuosi sitten kuvasin hänet samassa paikassa esiintymässäkin: Somerniemen tanssilava Ämyrillä. Kyseessä oli siis eräänlainen kuvaajan come back -keikkakuvaukseen kuin Jartsan paluu Ämyrille.

      Lavakarisma on varmasti yksi asia, josta mies tunnetaan, mutta sitäkin enemmän hänet tunnetaan tangokuninkaallisena sekä kappaleestaan Satulinna. Tällä vuosiluvulla hän on takuulla tullut tutuksi nuoremmillekin kuuntelijoille Cheekin kappaleesta Liekeissä sekä SPY:n Gangnam Style:sta. Se näkyi myös yleisössä, eturivissä kyhjötti ehkä 7-9-vuotias tytön tyllerö. Lisäksi yleisön seassa muualla näkyi nuoria tyttöjä, mutta hauskaa oli huomata, kuinka erilainen ikähaarrukka oli kyseessä. Siellä minä, pian 18v opiskelija bailasin 80-vuotiainen mummojen kanssa, käsiä ilmaan lyöden ja pomppien, parikymppisten naisten kiljuessa ja hurraamassa taustalla. Meininki oli uskomaton.

Valoa oli lavalla suhteellisen riittävästi, mutta eipä kai keikkalavalle voikaan toivoa mitään päivänvaloa tai muita extravaloja, valokuvaajana pitää pystyä muuntautumaan ja minä pyrinkin siihen, tuo 550D:n runko ei vain ISO-arvolle paljoa anna armoa.

      Jartsa ei pettänyt meiningillään. Lavakarismaa piisasi, hauskoja juttuja sekä yllättävän paljon huomiota kamerallekin. Kakkosrivissä keinuin hiukset pystyssä, Tolkien -paidassa. Kamera silmillä, suu lauluja mukana laulaen. Välillä Alexkin sai kyllä huokaista helpotuksesta kun yhdyin käsien taputukseen sekä hyppimiseen. Voi kunpa olisin saanut kuunnella tätä mahtavaa laulantaa jo pienestä pitäen, jostain syystä Jartsan levyä ei meiltä kumminkaan löydy... Hmm. Korjasin asian kyllä jo CDON.comin kautta. Hups!

Jatkossa pitää kyllä alkaa tähyilemään herran lähikeikkoja vähän enemmän, jotta tulisi lähdettyä sinnekin, ehkä ei aina kameran kanssa, mutta tunnelmaa ja tuttuja naamoja etsimään. Vielä kerran se on sanottava: Ah, mikä mies!

Ja vähän koiramaisuutta:

Norin villapaita on saapunut! Ihih! Nyt mulla on ihan oma John Watson!