*haukotuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuus*
Hohhoijakkaa. Kyllä pikkasen tuntuu näin torstai-iltapäivänäkin vielä tuo reissu päänupissa. Väsyttää vieläkin, vaikka tulikin nukuttua varmasti yli 10 tuntia viime yönä. Keskiviikko oli pitkä päivä, mutta paljon ennätettiin kuitenkin tekemäänkin!
Keskiviikkona (23.7.) aamuherätys tuli varhain. Hyppäsin Norin kanssa äidin kyytiin jälleen, jotta pääsin keskustaan. Sillä kyydillä sitten mentiinkin Someron Haukkukalliolle, jossa on paikallisen koirakerhon agilityhiekkakenttä ja vermeet. (Maanantaina (21.7.) oli sama kuvio.)
Siellä sitten aamukahdeksalta raijailin agilityesteitä jonkinlaiseen muodostelmaan aamutreenejä varten. Päivällä treenaaminen olisi itsemurha, onneksi aamut ovat edes vähän vilpoisempia. Maanantaiset treenit olivat kyllä todella superit! - olihan meillä toki taukoakin ollut se kolmisen viikkoa. Keskiviikkoiset treenit olivat vähän huonommat, mutta silti onnistuttiin selättämään puomipelkoa taas vähän enemmän - ei siis mitenkään huonot treenit ollenkaan!
LINKKI meidän maanantaisiin treenisuorituksiin.
Treenien jälkeen hipsin kakkoskotiin keskustaan ja virittelin tietokoneen nettiyhteyteen: olen löytänyt lapsuuteni youtuben kätköistä, nimittäin kamalan läjän teini-ikäisiä mutantti ninja kilpikonnia suomidubeilla! Aloitus oli varmaankin sellaiset kymmenisen jaksoa... heh, yhtä mahtava sarja kuin lapsuudestanikin muistan!
Meinasi vähän hoppu tulla lähtiessä takaisin keskustaan noutamaan Satua ja Riskiä ja kerkiämään taas kyytiin, nokka oli kohti Koskea ja Kohaus mätsäreitä! Paikan päällä nähtiin Riskin veljeä Rodoa, joka oli kyllä aikamoinen ilmestys! Ainakin näin Riskiin verrattuna, huhhuh, oli kyllä komeaa sakemannia siinä raameissa ja paljon!
Yllä Rodo ja alla Riski, 6kk
En ole juurikaan treenaillut Norin kanssa näyttelyjuttuja, sillä en ole nähnyt siihen tarvetta. En oikeastaan tiedä miten muuten parantaa suoritusta kuin superhyvät namit ja oma jännityskuntoon. Nori osaa mennä nätisti, kunhan saan keskittymisen kuntoon.
Takana on ollut katastrofaalisia mätsäreitä enkä oikein tälläkään kertaa paljoa odottanut. Ja kun en odottanut, poika yllätti. Omasta mielestäni Nori liikkui paremmin kuin ehkä koskaan, seisoikin hienosti ja keskittyi hyvin. Olisi kyllä ollut kumma, ellei grillattu kana olisi pitänyt keskittymistä. Kiitos Sadulle namilainasta!
Norin liikkuminen todella oli hyvää. Katsoi suoraan (eikä minuun kuten yleensä), pää ei mennyt maassa kertaakaan ja seisominen oli todella mallikasta. Saatiinpa kuitenkin Sininen -nauha. Itse en ennättänyt juuri kilpailevaa staffia seuraamaan, mutta lihasta tällä kilpailijalla oli ja varmasti vaikutti päätökseen. Jäätiin odottamaan sinisten kehää.
Samoihin aikoihin Satu kerkesi Riskin kanssa kehäilemään isoissa pennuissa. Yritin saada mahdollisimman paljon kuvia, mutta olin auttamatta myöhässä dumpatessani Norin äidin hoteisiin ja napatessani itse kameran. Pari ruutua tännekin:
Riskille tuli myös Sininen nauha hyvin tiukan taiston jäljiltä!
Oltiin jälleen aika samalla lailla kehissä kun siniset alkoivat molemmilla, joten kuvia ei oikein siitä tilanteesta ole. Norin kehässä tuomari seisotti koiria todella pitkään ja jättäisi vain neljä kehään, jotka sitten juoksisivat keskenään. Voi pojat, seisomista oli kyllä. Vähän Norilla pääsi hapuilemaan keskittyminen, mutta todella hyvin jaksoi seistä! Siinä sitten tuomari napseli koiria sivuun ja yhtäkkiä kuulin taas sen saman: "Te neljä juoksette, olkaa hyvä."
Ai, me jäätiin Norin kanssa neljän joukkoon. Huippua!
Oltiin etunenässä juoksemassa, joka oli meille otollisempaa kuin muu. Jos itse saisin päättää, juoksisin aina edessä, silloin Norikin juoksee parhaiten. Kierroksen jälkeen tuomari sitten sijoitti koirat palkinnoille siinä järjestyksessä kuin juostiinkin.
Herran jumala me oltiin SIN1!
Ja tämähän tarkoitti BIS-kehän odottelua. Pikkukoiria oli enemmän ja sitä yhtä kehää saatiin odotella. Kuuma, lähes 30 asteinen päivä alkoi tehdä tehtäväänsä koirien suhteen. Omistajatkin olivat aika läkähdyksissä, mutta koirille homma oli vielä raskaampaa.
BIS-kehä alkoi ja me lähdettiin sinne ihan kevyin mielin. Mitä olin punaisten kehän voittajaa katsonut, niin ei olisi toivoakaan kyllä meillä palkinnoille pääsystä. Siltikin mentiin jälleen seisomaan ja pönöttämään ja kyllä kuuma, pitkä päivä oli Norille tepposensa tehnyt. Keskittyminen rakoili, mutta silti poika jaksoi todella superisti hommansa. Juokseminen meni vähän maata nuustaessa, mutta kun se pää nousi ylös, mentiin todella hienosti.
Palkinnoille ei päästy BIS-kehässä, mutta todella hienon suorituksen kanssa kyllä lähdettiin - ja hyvillä mielin! Meidän ensimmäinen BIS-kehäily oli takana ja tuntui todella hyvältä pärjätä mätsäreissäkin. Ja käytös... Nori kyllä hurmasi meikäläisen oikein kunnolla. Tuollaisen focuksen kun se pitää maailman voittajassa niin kyllä sieltäkin ihan hyvä tulos liikenee!
Mätsäreiltä jatkettiin sitten pieneen uimapaikkaan, jota kutsutaan Kalattomaksi. Pääsivät pojat vähän viilentymään: Riski uimalla ja Nori, noh, kahlaamalla. Aurinko oli valokuvauksellisesti ehkä paskimmassa asetelmassa, mutta koettakaa kestää. Niin me kuvaajatkin teemme.
Kaksi märkää koiraa, kaunista ja haisevaa
Ja jotta me saataisiin oikein paljon saman päivän aikana tehdyksi,
käväistiin juoksuttamassa koirat vielä enoni pihamaalla.
käväistiin juoksuttamassa koirat vielä enoni pihamaalla.
WAROITUS: Kuvien yhteydessä näkyy kahden pojan kaunis rakkaustarina.
Viimeiselle kuvalle olen itse nauranut varmaan tunnin. Oi kyllä.
Iso lämmin kiitos Sadulle mahtavasta päivästä ja kameravastaavana olemisesta! <3
PS. Koska älypuhelin on kiva juttu eikä kamera aina kulje mukana, niin instagramkin on kiva juttu. Linkki meidän profiiliin löytyy blogin sivupalkista ja suoraan TÄSTÄ!
Kuvia milloin mistäkin tilanteista.
Yllä: turisteilu omassa kaupungissa.
Alla: Mätsäröintiin lähteminen, lapsi ja lelukoirat (söpöintä ikinä!)
sekä lopuksi kotona ruusukkeen kanssa.
