Young mate - Ruffe!

Pikainen kuvapläjäys (ei niin kehuttavista kuvista), jonka päätähtenä esiintyy uusi koiratuttavuus:

Ruffe!

Pahoittelut kuvien laadusta, oikein omiin silmiin sattuu tällainen materiaali... Pikku haukku käväisi pihallamme vain pikaisesti, jonka aikana kamera lauloi jokseenkin huonoilla asetuksilla, jolloin näihin on vain tyydyttävä. Ruffe on Lancashirenkarjakoira, pienoinen karjapaimenen alku ja hitusen ujo kaveri, joka on siinä 8 viikon kiepeillä.

       Nori otti pojan todella hyvin vastaan, vähän oli kummaksumista molemmin puolin, että mikäs se tämä kaveri oikein on? Tapojensa mukaisesti Nori aluksi kartteli ja katseli kauempaa, kunnes kulki edellä ja kävi nuustamassa ja kattelemassa lähempää. On se miun poika vaan niin etevä näiden uusien tuttavuuksien kanssa, voi että! Hyvin ylpeä saa omasta veikostani olla! ^^"

Ruffen blogi löytyy TÄÄLTÄ.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Erinomainen miinuksistaan huolimatta

Lähdettiin perjantaina melkeinpä heti kesätöiden jälkeen Norin kanssa kohti juna-asemaa ja sieltä Turun suunnille. Edessä oli lyhyt perjantai-iltapäivä sekä lauantaina Pöytyän KR-näyttely.

Majoituttiin (kuten aina) Kristiinan ja Kertun tykö, vaikka Kertun juoksuvaara oli aistittavissa. Kaapo ja Nori pitivät toisilleen enemmän jöötä kuin koskaan ja välit olivat jäätävät. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin, kyllä ne pojat ossaa olla ku ne haluaa!

Vaikka messissä olikin kaksi kuvaajaihmistä (minä sekä Kristiina) ei näyttelystä ole kuvia. Lauantaiaamu oli viheliäisen kylmä ja kamala, tuuli minkä kerkesi, vaikka säätiedotuksesta bongailtiin 17 asteen lämpöjä. Kylmä hiipi iholle väkisinkin t-paidan ja hupparin alta. Nyt omistaja potee ikävää kurkkukipua.

Nori esiintyi oikein hienosti, vähän häiriötä aiheuttivat kehän vieressä kököttävät koirat omine huutoineen ja haukkuineen. Ei poika yleensä sellaisesta niin välitä, mutta toisaalta ei niitä räksyjäkään ole aina ollut heti tuomariteltan vieressä. Ympyrä ja suoraan juokseminen oli Norille helppoa, tätä onkin duunattu pitkään ja hartaasti, poika ei ottanut kontaktiakaan niin paljoa kuin yleensä ottanee. Tuo urpo ottaa kyllä kontaktia näyttelykehässä, mutta entäpä meidän tokotreeneissä?

       Nope.

Arvostelu oli negatiivisin tähän mennessä, mutta Nori oli silti erinomainen. Hyvä putkemme ei siis katkennut!

Perttu Ståhlberg

ERI JUK1

"Hyvä koko ja vahvuus. Oikeat mittasuhteet. Hieman lyhyt kuono ja vaaleat silmät. Kookkaat korvat, jotka saisi olla paremmin karvoittuneet. Tasapainoisesti kulmautunut. Vielä löysä edestä. Hyvä hännän kiinnitys ja asento. Ei parhaassa karvassa tänään."

Näyttelyiden jälkeen lähdettiin moikkaamaan jo vanhoja tuttuja: dalmatiankoira Rediä sekä cavalierkingcharlesinspanieli Judia:

Iso lämmin kiitos vielä Redin ja Judin omistajaperheelle!

Mätsäröintiä ja pienimuotoista menestystä

Kuvia samoista koirista ja samoista maisemista ja vielä melko samoista tunnelmista! Voi minua, miten minä kehtaankaan? Noooh, arki on melko mustavalkoista nyt kun itse olen paahtanut viikon kesätöissä keräten rahaa joko a) tulevaa Englannin matkaa varten, tai b) uutta objektiivia. Aika näyttää kumpaan päädyn loppujen lopuksi, olen hirveä matkailija, mutta on tainnut tulla valitettua liiankin tiuhaan tahtiin kameravarusteista... Apuuuvaaaaaa.

On meidän arki kuitenkin saanut vähän väriläiskää keskiviikkoisesta mätsäristä!

Nori meni todella hienosti, ei ollut tällä kertaa mikään 'katastrofi-mätsäri' sentään. Kaksintaistelussa saatiin vastaan käyttölinjainen husky, jolla oli todellakin harrastettu näyttelypuuhia vähän enemmänkin. Tuomari mm. sanoi: "Tässä kisassa oli käynnissä selvästi konkarin ja junnun taisto." Saimme siis sinisen nauhan.

      Ei sinänsä, en kyseinalaista tuomarin päätöstä, husky meni upeasti - kokemus huokui yksilöstä selkeästi! Tuomari kuitenkin kehui suoritustamme; Nori on todella mainio liikkumaan ja käyttäytymään ikäisekseen, positiivisuutta paketissa riittää ja se on mahtavaa. (Positiivisuutta kehutaan aina, minusta Nori voisi kyllä olla vähän vähemmän-iloinenkin).

Sinisten kehässä oli melko paljon porukkaa, tuomari laitatti ensin paimenet juoksemaan keskenään, sitten loput. Tuomari valitsi neljän parhaan joukkoon ensimmäisenä kolme valkoista koiraa, jonka jälkeen hän ilmoitti: "Minulla itselläni EI OLE valkoista koiraa, tiedoksenne." Valittujen koirien joukossa oli valkoinenpaimenkoira, laumanvartija sekä yksi pörheä, iso ja valkoinen, jonka rotu on päässyt unohtumaan mielestäni.

      Neljättä koiraa tuomari mietti kauan. Seisomista riitti. Nori jaksoi silti hienosti ja lopulta tuomari jättikin meidät neljän joukkoon! Musta toi kivaa kontrastia valkoisiiin koiriin selvästi ;)

Siinä sitten juostiin, onneksi ei ollut mikään kauhean kuuma keli, aurinko kyllä näyttäytyi, muttei hellerajoja sentään rikottu. Aikamme pyörittyämme tuomari asetti koirat paremmuusjärjestykseen: neljänneksi meni valkoinenpaimenkoira ja kolmanneksi tuomari laski meidät - laumanvartija voitti! Jee! (Omistaja oli tuttu agitreeneistä, onnea!)

Olimme siis SIN3!

Palkinnoksi pieni liila ruusuke sekä kätevä tuplaruokakuppi, yay!

(Kuvia tapahtumasta ei nyt ole, sillä itse kiisin mätsäriin suoraan töistä)

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä kansalle!

"Ohana" means "family" and "family" means "no one gets left behind"

Oltiin sitten metsälenkillä koko perheen voimin! Kolme koiraa: isä ja poika sekä adoptoitu porolapsi. Ihmisistä äiti ja tytär. Kaunis kuvaussää takasi niinkin suhteellisen onnistuneita kuvia, ettei valokuvaaja ennätä masentumaan vermeidensä puolesta! (Kameravermevalitusta ei koskaan voi olla liiaksi)

Vanhaherra Papikin oli mukana urheilemassa, meni rivakkaan kaatuneiden puiden ylitse ja jaksasi poseerata kameralle ja juostakin kun namin kanssa houkutteli. Kyllä siinä vielä virtaa piisaa, vaikka ikämittari näyttääkin jo 12 vuoden lukemaa!

Mutta jokaisella asialla on kääntöpuolensa. Papi-parka taisi metsäreissulla venäyttää lihaksensa, toinen takajalka on hitusen turvonnut ja vinkastaa noustessa ylös. Toivottavasti tilanne paranee parin päivän sisällä!

Alapuolella parhaimpia kuvia sunnuntai-illalta:

Ja sitten koko retkeilyseura yhteen kuvaan:

How about a little Risk?

Yappie!

Tänään oli semmoset koiratreffit, joita oli odotettu pitkään ja hartaasti!
Antaa kuvien puhua kaikkien sanojen edestä - ja paljon!

Kukapa muukaan oli viettämässä meidän kanssa sateista kesäpäivää kun pikkuinen nassikka, 5 kuukautinen RISKI! (Ja Satu, Sadun blogi löytyy TÄÄLTÄ!)

Alapuolella Norista vähän seisotuskuvaa, kiitos Sadulle seisottamisesta!

Ja lopuksi vielä päivän tunnelmakuvia:

Ja tuolle viimeiselle kuvayhdistelmälle on oikeastaan tarinakin.

Tarina kuraisista tassuista ja KOSTOSTA.

Viime talvena, kun Riskistä ei ollut vielä kuin mahdollisia huhuja liikkeellä, sattuipa niin, että Nori kumosi Sadun aika mallikkaasti. Lunta ei ollut paljoa eikä vatsalleen lentäminen, jalat suorina ollut mikään mukava kokemus - kuulemma. Satu sitten yritti saada keuhkonsa toimimaan ja jäi henkiin. Kostokin kaiketi.

       Tänään (6.6.) kun saavuimme Akustinpuistoon, ensimmäisenä Riski riensi kuraojaan mutaistamaan tassujaan. Me istuimme alas kuvailemaan ja säätelemään kameran asetuksia ja Riski sai hepulin ja... Lopun voineekin jo arvata. Ylitseni rynnistettiin oikein kunnolla. Sain Riskin kovan pään omaa päätäni vasten ja sain syödä mutaa tassuista. Oi kyllä, kosto oli suloinen. Ja kaikella rakkaudella tuotettu, tietysti!

Ja teknisesti ottaen, tämähän oli Norin syytä?