Night without a night

Juhannus.

Yöttömän yön, keskikesän juhla. Aika, jolloin suomalaiset valmistautuvat vuoden ryyppäjäisiin ja eivät onnistu pitämään itsestään huolta. Juhannus, jona ihmisiä hukkuu ja kuolee yllättävän paljon. Meidän osaltamme, jäimme henkiin. Valokuvaus ja elokuvat olivat suurin uhkamme. Mutta siltikin, olemme hengissä!

Alemmassa kuvassa, vasemmalla Nori paljasti yhden salaisuutensa juhannuksen kunniaksi: hän ei halua tulla isoksi ja upeaksi porokoiraksi, hän haluaa tulla sakemanniksi! Mahtaneeko Riskillä olla osuutta asiaan? 

Vietimme Norin kanssa juhannus aaton ja osan juhannuspäivästä Anun (<--- blogi, klik) luona. Meininki oli mahtava, vaikka sää oli mitä oli; välillä satoi, välillä paistoi aurinko. Luontoäidillä on varmasti menossa jonkin asteen vaihdevuodet... Onneksi ei sitä lunta näkynyt, se olisi ollut vihoviimeinen tikki kyllä!

       Juhannus meni siis rauhallisissa merkeissä: valokuvailtiin, oleiltiin, tehtiin ruokaa ja vietettiin aikaa elokuvien kesken. Ai niin, ja tutustuttiin Norin kanssa ehkä söpöimpiin kissoihin ikinä! Aamukahviin ja Iltateehen!

Tai noh... Aamukahvi ja Iltatee olivat vähän erimieltä Norista:

En tiedä, mitä meikäläisen sanasammolle on tapahtunut kesäloman/kesätöiden keskellä... Välillä tuntuu, ettei tänne blogiin tule selostettua mitään, kuvia kuvien perään, joissa pönöttää Nortsa ja pari muuta uutta koira/kissa/ihmiskasvoa. Mutta ei kai se teitä häirinne? Kuvat kertovat usein enemmän kuin tuhat sanaa, mutta minä kun pidän niin turhasta löpinästä...

        Ensiviikon tiistaina on meidän viimeinen agilitykerta, poika on suoriutunut esteistä paremmin kuin uskoin. Keinulauta on meille ainoa, mitä Nori ei suostu suorittamaan. Ei millään. Ei edes tule koskemaan kun vetää itsensä lehmäksi maahan. Väkipakolla ollaan ohjaajan kanssa sitä viety. (Ohjaajan sanoja lainatakseni) ehkä se joskus tajuaa, ettei se ole niin kamala. Muuten kyllä olen todella yllättynytkin ajoittain. A-esteen kuvittelin olevan meille se este, jota ei suoritettaisi helpolla. Mutta mitä, poika veti sen heti kuin vanha tekijä! Muidenkin esteiden kanssa olen saanut olla ylpeä, vielä kun selätämme tuon keinulaudan niin meitä ei pysäytä enää mikään!

Heinäkuussa ei siis agitreenejä ole, mutta paikan päällä saa itse käydä treenaamassa. Mikäli kesätyöt antavat sen verran myöden (harrastuspaikka 10km päässä kotoa), niin käydään treenaamassa omatoimisesti ainakin hyppyjä ja muita pieniä ratayhdistelmiä. Ehkäpä osaavan Kannuslaisen turvin päästään totuttautumaan keinulautaankin ;)

        Viime aksassa todellakin menimme noita pieniä ratayhdistelmiä, mm. putki, hyppy, hyppy sekä puomi, hyppy, hyppy. Nori on suoraan sanottuna kamala sählä kurssilla. Se haluaisi niin mennä katsomaan muita, riuhtoo hihnassa kuin hullu eikä keskity minuun laisinkaan. Mutta. Kun on meidän vuoro, Nori näyttää virittyvän omaan tekemiseensä. Se ei enää halua muiden luo, se jää odottamaan kiltisti esteen päähän ja katsoo minuun. Odottaa lupaa. Ja kun käsky käy, Nori tekee pyydettävän taidon. Vielä kun minä itse pysyisin mukana...

Ainoastaan hyppy, hyppy kohdassa meinaa omistaja unohtaa toistaa käskynsä, jolloin Nori tietysti ryntää luokseni hakemaan palkkaa. Omistajan pitää terästäytyä! Mutta todellakin, Nori keskittyy tekemiseensä kun se pääsee vain tekemään. Heti sen jälkeen sama häslinki päälle. Noooh, Nori on mitä on, hyvä poika kaikesta huolimatta!

       Niin... siitä sanasammon puutteesta oli puhetta...

Lisäksi Norin tokoilun seuraaminen ja kontaktin otto on edistynyt. Ei me olla vielä millään kilpailutasolla, hiljaksiin edetään ja hyvä tulee. Jos jossain vaiheessa päästäisiin edes mölleilemään, niin olisin tyytyväinen kyllä toden teolla - ei sitten väliä tuloksesta. Nyt keskitytään lihasten treenaamiseen, pieniin tokotreeneihin ja rentoon tekemiseen!

^ Ei mitään käsitystä, miksi sormeni vammaavat aina niin paljon....... ^

Iso lämmin kiitos ja hali vielä Anulle meidän majoittamisesta!

Young mate - Ruffe!

Pikainen kuvapläjäys (ei niin kehuttavista kuvista), jonka päätähtenä esiintyy uusi koiratuttavuus:

Ruffe!

Pahoittelut kuvien laadusta, oikein omiin silmiin sattuu tällainen materiaali... Pikku haukku käväisi pihallamme vain pikaisesti, jonka aikana kamera lauloi jokseenkin huonoilla asetuksilla, jolloin näihin on vain tyydyttävä. Ruffe on Lancashirenkarjakoira, pienoinen karjapaimenen alku ja hitusen ujo kaveri, joka on siinä 8 viikon kiepeillä.

       Nori otti pojan todella hyvin vastaan, vähän oli kummaksumista molemmin puolin, että mikäs se tämä kaveri oikein on? Tapojensa mukaisesti Nori aluksi kartteli ja katseli kauempaa, kunnes kulki edellä ja kävi nuustamassa ja kattelemassa lähempää. On se miun poika vaan niin etevä näiden uusien tuttavuuksien kanssa, voi että! Hyvin ylpeä saa omasta veikostani olla! ^^"

Ruffen blogi löytyy TÄÄLTÄ.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Erinomainen miinuksistaan huolimatta

Lähdettiin perjantaina melkeinpä heti kesätöiden jälkeen Norin kanssa kohti juna-asemaa ja sieltä Turun suunnille. Edessä oli lyhyt perjantai-iltapäivä sekä lauantaina Pöytyän KR-näyttely.

Majoituttiin (kuten aina) Kristiinan ja Kertun tykö, vaikka Kertun juoksuvaara oli aistittavissa. Kaapo ja Nori pitivät toisilleen enemmän jöötä kuin koskaan ja välit olivat jäätävät. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin, kyllä ne pojat ossaa olla ku ne haluaa!

Vaikka messissä olikin kaksi kuvaajaihmistä (minä sekä Kristiina) ei näyttelystä ole kuvia. Lauantaiaamu oli viheliäisen kylmä ja kamala, tuuli minkä kerkesi, vaikka säätiedotuksesta bongailtiin 17 asteen lämpöjä. Kylmä hiipi iholle väkisinkin t-paidan ja hupparin alta. Nyt omistaja potee ikävää kurkkukipua.

Nori esiintyi oikein hienosti, vähän häiriötä aiheuttivat kehän vieressä kököttävät koirat omine huutoineen ja haukkuineen. Ei poika yleensä sellaisesta niin välitä, mutta toisaalta ei niitä räksyjäkään ole aina ollut heti tuomariteltan vieressä. Ympyrä ja suoraan juokseminen oli Norille helppoa, tätä onkin duunattu pitkään ja hartaasti, poika ei ottanut kontaktiakaan niin paljoa kuin yleensä ottanee. Tuo urpo ottaa kyllä kontaktia näyttelykehässä, mutta entäpä meidän tokotreeneissä?

       Nope.

Arvostelu oli negatiivisin tähän mennessä, mutta Nori oli silti erinomainen. Hyvä putkemme ei siis katkennut!

Perttu Ståhlberg

ERI JUK1

"Hyvä koko ja vahvuus. Oikeat mittasuhteet. Hieman lyhyt kuono ja vaaleat silmät. Kookkaat korvat, jotka saisi olla paremmin karvoittuneet. Tasapainoisesti kulmautunut. Vielä löysä edestä. Hyvä hännän kiinnitys ja asento. Ei parhaassa karvassa tänään."

Näyttelyiden jälkeen lähdettiin moikkaamaan jo vanhoja tuttuja: dalmatiankoira Rediä sekä cavalierkingcharlesinspanieli Judia:

Iso lämmin kiitos vielä Redin ja Judin omistajaperheelle!

Mätsäröintiä ja pienimuotoista menestystä

Kuvia samoista koirista ja samoista maisemista ja vielä melko samoista tunnelmista! Voi minua, miten minä kehtaankaan? Noooh, arki on melko mustavalkoista nyt kun itse olen paahtanut viikon kesätöissä keräten rahaa joko a) tulevaa Englannin matkaa varten, tai b) uutta objektiivia. Aika näyttää kumpaan päädyn loppujen lopuksi, olen hirveä matkailija, mutta on tainnut tulla valitettua liiankin tiuhaan tahtiin kameravarusteista... Apuuuvaaaaaa.

On meidän arki kuitenkin saanut vähän väriläiskää keskiviikkoisesta mätsäristä!

Nori meni todella hienosti, ei ollut tällä kertaa mikään 'katastrofi-mätsäri' sentään. Kaksintaistelussa saatiin vastaan käyttölinjainen husky, jolla oli todellakin harrastettu näyttelypuuhia vähän enemmänkin. Tuomari mm. sanoi: "Tässä kisassa oli käynnissä selvästi konkarin ja junnun taisto." Saimme siis sinisen nauhan.

      Ei sinänsä, en kyseinalaista tuomarin päätöstä, husky meni upeasti - kokemus huokui yksilöstä selkeästi! Tuomari kuitenkin kehui suoritustamme; Nori on todella mainio liikkumaan ja käyttäytymään ikäisekseen, positiivisuutta paketissa riittää ja se on mahtavaa. (Positiivisuutta kehutaan aina, minusta Nori voisi kyllä olla vähän vähemmän-iloinenkin).

Sinisten kehässä oli melko paljon porukkaa, tuomari laitatti ensin paimenet juoksemaan keskenään, sitten loput. Tuomari valitsi neljän parhaan joukkoon ensimmäisenä kolme valkoista koiraa, jonka jälkeen hän ilmoitti: "Minulla itselläni EI OLE valkoista koiraa, tiedoksenne." Valittujen koirien joukossa oli valkoinenpaimenkoira, laumanvartija sekä yksi pörheä, iso ja valkoinen, jonka rotu on päässyt unohtumaan mielestäni.

      Neljättä koiraa tuomari mietti kauan. Seisomista riitti. Nori jaksoi silti hienosti ja lopulta tuomari jättikin meidät neljän joukkoon! Musta toi kivaa kontrastia valkoisiiin koiriin selvästi ;)

Siinä sitten juostiin, onneksi ei ollut mikään kauhean kuuma keli, aurinko kyllä näyttäytyi, muttei hellerajoja sentään rikottu. Aikamme pyörittyämme tuomari asetti koirat paremmuusjärjestykseen: neljänneksi meni valkoinenpaimenkoira ja kolmanneksi tuomari laski meidät - laumanvartija voitti! Jee! (Omistaja oli tuttu agitreeneistä, onnea!)

Olimme siis SIN3!

Palkinnoksi pieni liila ruusuke sekä kätevä tuplaruokakuppi, yay!

(Kuvia tapahtumasta ei nyt ole, sillä itse kiisin mätsäriin suoraan töistä)

Näihin tunnelmiin, hyvää yötä kansalle!

"Ohana" means "family" and "family" means "no one gets left behind"

Oltiin sitten metsälenkillä koko perheen voimin! Kolme koiraa: isä ja poika sekä adoptoitu porolapsi. Ihmisistä äiti ja tytär. Kaunis kuvaussää takasi niinkin suhteellisen onnistuneita kuvia, ettei valokuvaaja ennätä masentumaan vermeidensä puolesta! (Kameravermevalitusta ei koskaan voi olla liiaksi)

Vanhaherra Papikin oli mukana urheilemassa, meni rivakkaan kaatuneiden puiden ylitse ja jaksasi poseerata kameralle ja juostakin kun namin kanssa houkutteli. Kyllä siinä vielä virtaa piisaa, vaikka ikämittari näyttääkin jo 12 vuoden lukemaa!

Mutta jokaisella asialla on kääntöpuolensa. Papi-parka taisi metsäreissulla venäyttää lihaksensa, toinen takajalka on hitusen turvonnut ja vinkastaa noustessa ylös. Toivottavasti tilanne paranee parin päivän sisällä!

Alapuolella parhaimpia kuvia sunnuntai-illalta:

Ja sitten koko retkeilyseura yhteen kuvaan: