sunnuntai 12. tammikuuta 2014

The moment when you realize that he won't let you in trouble alone, he will be there and save you.

Lenkin alussa, valmiina matkaan!

Perjantai

No niin, nyt on Norin kanssa taas junailtu itsemme Ruskolle Heidin luo - kirjaimellisesti. Anteeksi niille, jotka saivat todistaa törttöilyämme "ensin laukku, sitten sinä" -komponentilla. Norilla ei tuo junaan meno ja ulostulo tunnu olevan herkkua, saatiin kanssamatkustajilta naurua mukaamme aika aimoksen!
      Mitäpäs täällä, serkulla taas vieraillaan ja Nori pääsee jakamaan kämpän westieuroksen kanssa. Luulen että Hermanni ei ideasta pidä paljoakaan! Tuommoinen kakara piti tuoda nurkkiin taas luuhaamaan!
     Ilta meni kevyesti lekotellen ja valmistautuen yölliseen postilenkkiin. Keskustelun aiheina toimi oma elämäni, Sherlock, Nori ja kaikki muut ärsyttävät, valittamisen/ihuttamisen arvoiset keskustelunaiheet. Sydäntä on saanut taas purkaa ja stressitasoa mitä luultavammin laskea - on nämä vknloppulomat ihan mukavia!

Lauantai

Herätys tuli 8.30 - oikea rikos suorastaan näin lauantaina! Siitä sitten ylös, vaatteet niskaan ja koirien kanssa 1,5h lenkille! Mentiin astelemaan Raision juomaverialtaan ympärille, Norikin pääsi ensikosketukseen vetovaljaidensa kanssa.

      Lumipyryssä siis lenkkeiltiin ihan normaalia kävelytahtia, muistakaa 4p:n sääntö! (Pitää Pystyä Puhumaan Paskaa) Lisäksi vähän kalliokiipeiltiin (lenkkareissa juuri sataneessa puuterilumessa, fiksua), mutta tässä Nori oli avuksi kynsiensä avulla ja aikamoisilla voimillaankin nimittäin kun minun otteni lipesi ja meinasi kalliokiipeilystä tulla kallioluisu, niin jätkähän pisti ykkösen silmään, anto vähän vetoapuja ja kallion kieleke saavutettiin helpommin kuin lähtötoimien alussa! Hyvä poika!

      On kyllä jännä huomata, että itsellä on kunto kasvanut siinä samaan malliin kun painoakin on lähtenyt se ensimmäiset 11 kiloa! Wo-hoo! Ja tämä melkeinpä pelkän ruokatottumuksen avulla; olen laatinut omat säännöt soveltaen muihin verrattuna. En syö klo 18 jälkeen mitään, mutta sitä ennen saa mäsätä kalorimäärät vaikka 10x ympäri (mikä ei kyllä onnistu). Koulu tuo mukavasti rutiinia mukaan, kotona olen siinä klo 17.15 ja siinä 45 minuutin aikana pitää ennättää tekemään se ruoka ja syömään - loppuillan aikana sitten juodaan vettä/mehua, mennään Norin kanssa ulos ja kyylitään tv:tä.
      Uskon kylläkin siihen seuraavaan -10 kiloon tarvittavan enemmänkin hyötyliikuntaa kuin tällä hetkellä on uurastettu - eipä siis melkein yhtään. Nooh, kesä ja harrastusmahdolliset ja päivät kun kasvavat ja ovat valoisenpia niin varmasti viihdytään Norin kanssa ulkosalla PALJON enemmän kuin tällä hetkellä.

Tämä kallio oli vielä pientä lähes
pystysuoraan verrattuna!

Lenkkeilystä ja kalliokiipeilystä minä ja serkkuni jatkettiin vesijuoksuun tunniksi, koirat saivat nukkua autossa. Jälleen juteltiin mistä sattui: Sherlockista sananen, tatuoinneista ja normaaleista arjen askareista. Sieltä päästyämme kotti laittamaan ruokaa, nopeat tirsat minulla ja Norilla lattialla, joka johti melkein mätsäreistä myöhästymiseen = HYVÄ ME!
      Niin, oltiin Liedossa järjestettävissä mätsäreissä hakemassa viimehetken treenit ennen virallisia (JOTKA ON ENSI VKNLOPPUNA, IIIIIIK!) ja voi herran jestas... Valmistautumisen puute + kiire + Norin väsy = katastrofi.
      Meillä ei a) ollut makupaloja minkäänlaisia b) Nori oli väsynyt c) ennen punaisten kehää Nori saa jonkun tuntemuksen, että menee pitkin seiniä ja on levoton.
     Tuossahan se tulikin ilmi, että saatiin punainen - ei sijoitusta. Ai että suorastaan vitutti kun en ollut edes ajatellut mitään makupaloja vaan unohdin ne täysin! Näiden mätsäreiden tarkoitus olikin tuoda vähän harjoitusta WinterDogiin ja sainkin tuomarilta mukavia neuvoja! Ja lisää vitutusta aiheutti se, että tuomari sanoi kehästä poistuttuamme, että olisi ilman muuta sijoittanut meidät, mutta Nori lopahti niin pahasti ettei voinut. Ja ymmärrän todella hyvin.
     Jos puhutaan katastrofista mätsärissä ilman, että koira karkaa/käy kiinni toiseen koiraan, niin tämä oli todellakin sellainen. En tiedä, mitä tapahtui kun poistuttiin ekan kerran kehästä, sillä sen jälkeen Nori meni pitkin seiniä ja vältteli koiria kuin ruttoa. Varmaan jonkun koiran energia tai miksei ihmisenkin vaikutti suoritukseen. Jos vain olisi ollut niitä namipaloja, ois voinu ees vähän paremmin mennä...

      Punaisten kehän seisotus oli tuskaa, koira ei seiso. Perse on maassa ja mulkoillaan paniikin omaisesti eteen ja taakse ja sivulle - pahinta on se, ettei tiedä syytä. Mutta johtui paikasta aivan varmasti, sillä kun kotio päästiin niin Nori oli oma pirteä itsensä ja halusi peuhata meikäläisen kanssa.

Että semmoinen mätsäröinti tällä kertaa...


Askel kepeä on!



Sunnuntai

Sunnuntai keskittyy kotiin paluun enemmän ja myös omistajan pieneen shoppailuun: jos jostain saisi käsiin yhden ulkomaalaisen lehden ja ehkä Norillekin jotain pientä voisi ottaa mukaan junamatkalle. Ja tietysti itkua luvassa illalla, mutta sille tulossa täysin oma postauksensa melkeinpä tämän samaisen perään!


sunnuntai 5. tammikuuta 2014

What if I sleep too much and going to miss everything?

Mätsäröintiä, mätsäröintiä. Sitä koettiin tänään Loimaalla!
Sanottakoon nyt myös suoraan, ettei kuvia tapahtumasta ole koska Norin tukijoukot olivat vähäiset ja eivät olleet kamerakäyttötaitoisia!


Mitäpäs siinä, lähdettiin ajoissa Loimaalle ja oltiin perillä n. 45 minuuttia aikaisemmin kuin kehät alkaa. Aikaa siis oli riittämin. Pienistä paineista huolimatta Nori käyttäytyi hienosti toisten koirien seurassa; toki olisi halunnut nuuskutella ja muuta, mutta nokka pysyi kiinni ja huomio oli minussa kun pyysin istumaan tai katsomaan minuun. Hyvä hyvä!
        Tultiin kysymäänkin onko kyseessä sekarotuinen vai puhdas porokoira. Kyllä se ihan puhdas on, vaikka vähän tanakka onkin! Ei se mitään, sattuuhan näitä! Itsekin menin kysymään toiselta onko hänellä porokoira; lähestulkoon kuin kopio Norista! Merkit samanmoiset, vähän vain sirompi. Kehveli! Sehän oli Kelpie!

        Punainen nauha tuli, ei sijoitusta. Norilla pitää harjotella keskittymistä kehän sisällä, sillä perseessä oli tänään "rotta". Ei pidä ottaa itseensä, on noussut meidän perheessä "rotta" -nimitys koirasta, joka haukkuu taukoamatta. Noh, nyt takana oli koira, joka haukkui JA ulvoi koko kehän ajan häiriten Noria samalla. Treenattavaa siis löytyy tästä genrestä; muut koirat eivät saa häiritä keskittymistä!

Muuten loppupäivä onkin ollut enimmäkseen laiskottelua - tuo yksi on kyllä aina mätsäreiden jälkeen ihan rättikuitti, ettei puhettakaan riehumisesta. Ollaan kyylitty Castlen 4. tuotantokausi lähes kokonaan loppuun tässä 2 viikon sisällä (koska koulu ja muu ohjelma niin ei aina voi tv:tä katsoa!), tehtiin ruokaa, vähän palloiteltiin ja nyt jännitetään tulevaa Sherlock -jaksoa!
       Castlea katsellessa myös itselle tuli vähän väsy, ja koska en halunnut missään nimessä nukkua pommiin Sherlockin suhteen, niin oli herätys soimassa 5 minuutin välein - IHAN VAIN VARMUUDEN VUOKSI!
       Nyt siis odottelemaan virkeänä päiväunien jälkeen tulevaa jaksoa: The Sing of Three!


Norin osalta taitaa kuitenkin jäädä Sherlockin katsominen vähän vähäiseksi...


lauantai 4. tammikuuta 2014

You destroy, I love. The perfect relationship, but you also give me a love I never forget.


Jahas jahas, sisäinen fanityttöni heräsi siis keskiviikkona - sama jatkuu sitten sunnuntaina, this is warning, ya know!

Norin tuhovietti on hirmuinen; kun omistaja on kotona ollaan kilttiä poikaa - nukutaan, leikitään nätisti ja katellaan telkkaria. Totuus on toinen kun jäädään yksin. Tuhotaan pientä irtaimistoa! Ei sentään huonekaluihin ole kajonnut, mutta näyttää tuon oman äitini pinna melkein jo räjähtävän.
       Mutta tuolla elukalla on kyllä semmoinen teräsvatsa ettei mitään määrää. Oli käynyt pölläisemässä sitten avaamattoman After Eight -paketin ja vetänyt koko rasian papereineen päivineen - siihen jälkkäriksi vielä vähän suklaata lisää korista, joka oli sentään verhottu muovilla erikseen. Oi sitä paskan määrää... Oli kyllä koko päivän ihan ruikulilla ja huomasi että varsinaisella poltolla taisi vatsa olla. Jälkimaininkeja oli vielä tänäänkin (3.1.), mutta nyt iltaan nähden ollaan kunnossa jo!
       Sunnuntaina me lähdetään mätsäröimään Loimaalle! Pienet treenit otetaan tuossa huomenissa; sen jälkeen kun itse olen käynyt näöntarkastuksessa ja valinnut lasit... iip!

Maanantaina on loppiainen (elikkäs vapaata koulusta) ja silloin menen Tampereelle kaverin kanssa kyylimään teatteria, joka on kuvattu briteissä ja näytetään kuvanauhana Suomessa. Oih, kyllä jos näyttelijät olisivat saapuneet tänne, ei herran jestas, olisin ollut pähkinöinä!
      Kyseessä siis NT LIVE: FRANKENSTEIN!
      Sieltä kotiudutaan vasta myöhään illalla ja saan jäädä kaverille yöksi - KIITOOOS!
      Mutta ennen Tampereelle lähtöä on mulla Norille aikaa hyvin ja varmaan treenaillaan tokoa tai näyttelyjuttuja - who knows. Näyttää niiiiin mahtavalta taas tämäkin loma/viikonloppu! :3


(Psssssst..... Sunnuntaina! 5.1. Sherlockianit, muistakaa katsoa! The Sing of Three...)



torstai 2. tammikuuta 2014

"That’s all he wanted, to know that his dearest friend and yes, the love of his life, forgave him." -articulatedasdfghjkl


Wow.... Ihan vain, wow...

EI SPOILERI VAPAA, toistan, EI SPOILERI VAPAA!

Tämän postauksen haluan omistaa KOKONAAN, kyllä KOKONAAN SHERLOCKILLE.

Yhdelle tv-sarjalle joka on muuttanut käsitystäni vanhasta kirjallisuudesta täydellisesti ja saanut arvostamaan tiettyjä näyttelijöitä ennemmän kuin ketään muuta elämässäni - ja oudointahan tässä on se, etten tunne heitä, tunnen vain heidän työnsä ja kuinka hienosti he sen tekevät.
          Ehkä pitäisi hommata elämä? Joo, tai ehkä ei. Eiköhän se ole oma asiani?
          Kolmannen kauden aloitus oli.... jotakin aivan muuta mitä olin odottanut. Tiesin, mitä tulee tapahtumaan, tiesin että sydämeni särkyy, mutta se, että urhea Lapinporokoirani, oma Watson/Holmes-sekoitukseni, oli sängyn alla koko ajan kuuntelemassa huutoani ja itkuani, oli jo suuri osoitus siitä millaiset hermot koirani omaa.
          Itkua, huutoa ja raivoa. Kieltämistä, onnea ja epätoivoa. Sitä kolmannen kauden ensimmäinen jakso; The Empty Hearse tarjosi minulle - kahden vuoden jälkeen. KAHDEN vuoden jälkeen Sherlock tuli takaisin.

Enkä voi muuta sanoa kuin....
I BELIEVE IN SHERLOCK HOLMES.

TILANNE VAATII GIFEJÄ JA PALJON:



TÄSTÄ EN KYLLÄ PITÄNYT KOSKA SHERLOLLY NEVER EVER EI, IRTI MOLLYSTA IRTI HUUSIN NIIIN ET NAAPURITKIN KUULI TAKUULLA. (sexyähän tuo on kyllä....)








Hedgehogiin sattui DDD:


MARY MORSTAN OLI KYLLÄ JOTAIN NIIN TÄYDELLISTÄ KOSKA AMANDA FUCKING MARTIN FREEMAN'S REAL COMPANION ABBINGTON.

SIIS BENNYN IHAN OIKEAT VANHEMMAT NÄYTTELEMÄSSÄ SHERLOCKIN JA MYCROFTIN VANHEMPIA, FEELS ENOUGH BUT THEN, OH NO.

;__________________________________;



Yksiselitteisesti koko jakso siis:
V V



niin.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Will you take a moment, promise me this that you'll stand by me forever?



Kuka olisi uskonut, että voisi metsälenkkeillä koiran kanssa Tapaninpäivänä kun lämpöasteita on siinä 5-10 välillä? En minä ainakaan.
      Ja kuka olisi voinut uskoa, että eksytään Norin kanssa paskakikkareen kokoseen metsään ja haahutaan siellä tunti, kunnes naapurin koiran haukkuminen johdatti meidät tuttuihin maisemiin! Voi herran jestas, meinasi vähän jänskättää kun alkoi pimeäkin tulla, mutta kotiin päästiin hyvin ja Nori on ollut tyytyväinen ja väsynyt.

Tapaninpäivän samoamiset - voittajafiilis kyllä :3

_______________________________________________________________________________


UUUUSI VUOSIIIIIII, TERVETULOA RYMINÄLLÄ SILLÄ TÄNÄÄN TAPAHTUU!


Niin, hyviä uusia vuosia vain yhdelle jos toisellekin! Norpalta eritoteen, ei paukuista tykänny ulkosalla, sisällä sitten otettiin rauhallisesti hetken hengähdyksen jälkeen - kyllä se siitä poika!
         Vietin uuden vuoden hyvän kaverin kanssa - valitetavasti kuitenkin vain kahden koiran voimin, eli omieni: Norin ja Papin. Leidi sai jäädä kotiin nuolemaan näppejään virallisen omistajansa kanssa.

Mitä me sit duunattiin? Noh, eipä oikeastaan mitään ihmeempiä; oltiin laiskoja teinipaskoja aikuistumisen kynnyksellä, joten käyttäydyttiin sen mukaan.
        Illan sisältö:


  • Elokuvia
    • Frozen - Huurteinen seikkailu
    • Lilo & Stitch
    • Oblivion
    • Koira -dvd Tokosta, Agilitystä & Koiratanssista
    • The Host - Vieras
  • Harjoiteltiin vain olemista (ja oltiin siinä ihan hyviä!)
  • Piirreltiin
  • Syöpöteltiin toasteja ja lettuja
  • Tajuttiin kasvaneemme yli raketeista
  • Ja niin, kaikkea tuommoista...


Tiivistettynä siis noin, perus uuden vuoden vietto kaiketi? Mahtavaa oli kumminkin! Ja Norin kuvista vastasi kaverini - kiitokset siis Sadulle vielä kerran!





Sama tausta - aina!


_____________________________________________________________________________



Ja sitten, suurista suurin uutinen, kaikkien aikojen mahtavin alku tälle vuodelle. Vuoden 2014 aloittaa, kukas muukaan kuin maan mainio, yltiömäinen ja suuri, kaikkien aikojen etsivä: SHERLOCK HOLMES!!!

.....ok. Brittimaallahan tämä yltiöpäinen ja suuri (ok ok, ei oteta samaa litanjaa uudestaan!) tekee paluunsa, Suomessa tässä Tammikuun nurkilla kumminkin! Minä nyt vain olen niin suuren fani ja Sherlockian, etten TIETENKÄÄN voi odottaa! Klo 23.00 tämä bloggaaja kohtaa voittajansa ja on tuomittu tuomioonsa - saa nähdä siis koska taas tavataan!