maanantai 11. toukokuuta 2015

Jaloissa mä sekosin, mut silti sä painoit täysii

Hallitreenit päättävä sunnuntai oli paras treenipäivä koko hallitreenikaudelta. Äitienpäivänä paikalle ei eksynyt muita kuin minä ja Nori sekä tietysti ohjaajamme, joten saimme pelata tunnin vuoron kahteen pekkaan porokoiran ja perhoskoiran kesken. Otettiin siis rauhassa ja huolella, innostettiin Norin kanssa toisiamme. Leikittiin narupallon kanssa (joka oli aluksi vähän kankeaa, lelut ei ole meillä se the thing) ja nakkipalkalla tehtiin nopeita temppuja: ympyrä, maahan, kurre ja haukkuminen. Kerättiin kierroksia ja narupallo uudelleen esiin, jolloin se kelpasi. Luotiin siis yleisesti ottaen hyvää fiilistä hallissa työskentelyyn ja että se on kiva paikka, vaikka kaikuukin ja on jokseenkin erilainen kuin mikään muu treenipaikka meillä.

Treenit olivat kyllä aivan superit, vauhtia piisasi ja Nori näytti sen, mitä vuoden opettelu ja treenaaminen on jättänyt jälkeensä. Rata oli esteellisesti yksinkertainen, ohjaus ja pienimuotoinen kikkailu oli sitten asia erikseen. Lopulta kaikki tuntui hyvin loogiselta, Norin erinomaisuus radalla vain järkytti minua itseäni niin paljon, että jaloissa sekoiltiin ja lähdettiin väärään suuntaakin enemmän kuin kerran. Hitaasta hallikoirasta löytyi viimein sitä moottoria, mitä on näkynyt ulkokenttätreeneissäkin viime vuoden puolella reilusti. Omistaja ei siis voi olla kuin tyytyväinen poropojan suoritukseen!


Halliratatreenit oli hyvä lopettaa tuollaiseen superonnistumiseen, jäi hyvä mieli sekä omistajalle että koiralle. Kerrankin tuntui, että sai itse olla se, joka tekee niitä kriittisimpiä virheitä (sekoaa jaloissa, menee väärälle esteelle, ohjaa väärällä kädellä jne.), eikä ainoastaan virheellistä koiraa paineistamalla ja turhalla vaatimisella. Samalla tuntui myös, että todella sai tehdä ja käyttää jalkojakin kentällä. Keskittyä siihen, että ohjaa koiraa oikein esteeltä toiselle. Hitailla kausillahan itse on kerinnyt hyvin valmiiksi oikeaan paikkaan, nyt tilanne oli eri.


Kun rataa oli tahkottu tarpeeksi ja oltiin saatu täysin puhdas onnistuminen, missä itse olin tehnyt ohjaamisen ilman ongelmia ja Nori sen mukaan radan ilman virheitä, siirryttiin yksilöllisiin esteisiin. Aikaa oli tunnista jäljellä sellaiset 20 minuuttia, jonka aikana otettiin musta putki (edellissunnuntain ongelma), keppejä ja pussia.

Aluksi otettiin kepit ja hyvin Nori nekin muisti. Vauhtia oli vähän, mutta keppejä ei varasteltu ja muutaman toiston jälkeen vauhtiakin oli jo enemmän. Palkka, kehut ja keppien lopetus. Siitä siirryttiin mustaan putkeen, jota otettiin suorana läpijuoksuna muutamaan otteeseen, kunnes taitettiin toista päätä mutkalle ja tehtiin yhtä hyvällä suorituksella. Vauhtia oli, epäröintiä ei. Hieno jätkä!

Pussi on aina ollut meille vähän jännittävä juttu ja aloitettiin se näyttämällä valoa pussin päästä. Ei mitenkään paljoa, vähän vain ja aina vähennettiin valon määrää, kunnes pussi oli maassa ja Nori tuli salamana läpi. Pojan häntä heilui ja pussiin mentiin ilman ongelmia uudestaan ja uudestaan ja aina tultiin umpinaisesta päästä iloisesti. Palkattiin ja kehuttiin. Pallutettiin ja rapsutettiin, aivan mahtava päätös hallitreeneille. Kyllä saa olla poropojasta ylpeä, hieno sunnuntaitreeni kerta kaikkiaan!

Seuraavat treenit ovatkin keskiviikkona ulkoradalla jatkoryhmässä, saa nähdä miten meidän silloin käy!

Ja tietty loppuun muutama äitienpäiväposeeraus valkovuokkojen kera:



-J & N

8 kommenttia:

  1. Onko sun mahdollista saada joskus reeneistä videomateriaalia? Se olis sulle itelle hyödyksi myös. Tosi kivoja kuvia, mutta silmien käsittely ei iske. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Videomateriaalin saanti on kinkkistä; välillä ei ole vermeitä mukana, välillä ei ole kuvaajaa ja välillä ei valo riitä siihen tarkoitukseen. Monien juttujen kasaantuessa esteeksi, ei tule edes ajatelleeksi kuvausta kaikkina kertoina. Enkä kiellä, etteikö siitä olisi apua, videota ei vain nyt ole ja sille ei mahda mitään.

      Ja valokuvaamisessa itse koen kuvankäsittelyn olevan osa kuvausprosessia siinä missä napin painalluskin. Itse en kuvaa ainoastaan kotialbumikuvia, joita ei kuulemma saisi millään tavalla muokata vaan yritän viimeistellä ja tehdä kuvista sellaisia, millaisia niistä ei luonnollisesti saisikaan: hyvin valottuneita ja selkeitä kaikkialta. Tämä vaatii kuvankäsittelyohjelman mukana oloa, jolloin valokuvaustyö viedään loppuun asti ammattimaisesti. Makuja on monia ja minä en kuulu "luomukuvaajiin", kuvat käyvät käsittelyohjelmassa ja niissä muokataan myös silmät.

      Kiitos kommentistasi kuitenkin.

      Poista
  2. Minun mielestä hienosti muokattu. Ja upeita kuvia on kyllä, kun koirakin on todella upea

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Hyvä, että kuvat miellyttävät siellä puolen ruutua! :) Ja Nori kiiiittäääää!

      Poista
  3. Kuulostipa mahtavilta treeneiltä! :) Jotenkin agility on sellainen laji, että hyvänmielen treenejä kannattaa treenata toisinaan ihan fiiliksen (ja esim. estefokuksen ja irtoamisen) takia. Siitä kun hyötyy koirakon kumpikin osapuoli.

    Mä tykkään noista kuvista. Eniten vetosi vikan setin oikea alanurkka. Tykkään hirveästi tuollaisista luonnon kehystämistä kuvista ja poropoika istuu kevään keskelle kuin nenä naamaan. :) Mua ei edes haittaa (päinvastoin) silmien käsittely. Onhan ne keltaiset joo, mutta musta ne on kuitenkin luontevat eikä mun verkkokalvoja riivi huono käsittelyn laatu tms. kun ei siellä sellaista ole. Kun noi määrätyt käsittelytrendit on nyt tavoittaneet Suomenkin, niin niitä huonosti käsiteltyjä silmiäkin näkee. Ei sillä, että tää olisi ekan kommentoijan mielessä välttämättä ollut, nää kun on makuasioita, vaikka lopputulos olisi laadukas. Kunhan jaarittelen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, treenit olivat todella mahtavat ja näitä haetaan sitten hiekkakentiltä lisää :)

      Ymmärrän hyvin kuvankäsittelyssä sellaisia ihmisiä, jotka eivät harrasta valokuvaamista itse. Taatusti häiritsee rotuihmisiä, jos silmät eivät olekaan juuri sellaiset kuin ne päässä ovat kuvanottohetkellä (juuri vaaleammat tai näkyvämmät käsittelyn kautta). Mutta kuten sanoitkin, trendi kuin trendi ja makuasioita kaikki tyynni :D Hyvä, että sielläkin puolen ruutua kelepaa katsella, me kiitämme!

      Poista
  4. Onnistuneet treenit on harrastamisen suola :) Hyvä hyvä, Jonna ja Nori! Ja mä kyllä tykkään kuvistasi, ei ne mitään karkkikuvia ole kumminkaan. terkuin, kasvattaja-täti <3

    VastaaPoista
  5. Teille ois haaste(:

    http://shetlandia.blogspot.fi/2015/05/haastetta-jalleen.html

    VastaaPoista