tiistai 4. marraskuuta 2014

Hepotallin hajuja, HK-nakkeja ja mielekkäät treenit


Ensimmäiset sunnuntaitreenit käytiin tekemässä ensimmäistä kertaa hevosmaneesilla. Paikka ei ollut järin tuttu, vaikka samalla paikkakunnalla onkin - ja kun vielä parisen vuotta sitten matkaa tälle paikalle oli kotoa ehkä vaivaiset kolme kilometriä... Tiesinhän minä, missä paikka on, mutten koskaan ole pihassakaan käynyt pyörähtämässä saatikka tiedä missä ne agilitytunnit olisivat siellä.

Tapojen mukaisesti oltiin taas myöhässä treeneistä sen viitisen minuuttia, mutta löydettiin nopeasti ryhmäläiset ja mentiin odottelemaan omaa vuoroa ja seuraamaan, miten ensimmäinen rata tulisi suorittaa. Tutustuminen siis skippaantui, mutta onneksi rata ei ollut monimutkainen eikä kovinkaan pitkä, niin päästiin mukaan tekemiseen nopeasti.

Saatin ohjeistusta ryhmäohjaajalta, että lämmintä ylle itselle että koiralle. Noh, Norilla ei ole mitään lämmintä ylle laitettavaa. Ainoat vermeet ovat sadetakki, viilennystakki ja ohukainen mantteli, joista tuskin yhdestäkään on hyötyä. Pomppa pitäisi hommata - laitetaan se siis hankintalistaan.

Maneesilla ei kyllä ollut kovinkaan lämpöiset oltavat, mutta ei mikään kylmäkään. Itse olin tunkenut liiaksikin vaatetta päälle. Ennen radan aloittamista otettiin Norin kanssa nopeat lämmittelyt ja kiinnostumiset. Omista iltapäivätöistä nappasin mukaan muutaman höyrytetyn HK-nakin, sillä nämä ovat Norin suuria suosikkeja. Ja näillä saatiin mahtavasti kiinnostusta ja tekemisen riemua.

Ensimmäisen radan kartta:

Hyppy, putki, hyppy, hyppy

Tämä tehtiin muutamaan kertaan ja takaisin odottamaan omaa vuoroa seuraavalle rataosuudelle. En voi kiittää tarpeeksi luojaa siitä, että tuo otus ei ole ainakaan vielä merkkaushajujen vietävissä, vaikka ikää onkin pollassa jo jonkin verran. Sunnuntaina tuli todistettua todeksi sanonta: "Aina on joku, jolla menee vielä huonommin."

Kurssilta löytyy nuori mittelspitz uros, jolla on paha taipumus lähteä heittämään kunniakierrosta vapaaksi päästyään. Sitä ei saada kiinni, ei niin ohjaaja tai omistajakaan. Koira välttää omistajaansa, ei tule nameilla houkutellessa - ei millään. Hymy alkaa hyytyä vuoroaan odottavilla 10 minuutin jälkeen, kun koira ei vieläkään ole kiinni vaan hurjastelee minkä kerkeää. Ainoa vaihtoehto on saada se ajettua putkeen ja saada kiinni jommasta kummasta päästä.
    Ai niin, ja yksi pikku juttu vielä. Tuon kirmailun aikana on ihme, jos yksikään este on merkkaamaton. Siispä, kiitän uudelleen luojaa, ettei Nori pysähtynyt nuustamaan kuin putken kohdalla. Ei merkannut. Ehei, kyllä minä huudan ja käskytän sen verran herkästi jo nuustamisesta, ettei tuolle pitäisi tulla pieneen mieleenkään merkata. Pitäisikö sitä koputtaa puuta varmuuden vuoksi?

Nori siis ei ole ikinä konttiaan nostanut aksaradalla, mikä on suuren suuri onni. Merkkaaminen tehdään omassa pihapiirissä ja lenkeillä. On se kyllä mahtava miäs siinä mielessä.

Siirrytäänpä kakkosradalle:


Tässä haroiteltiin takaa kiertoja, meillä käskynä "kierrä". Olen yrittänyt Noria opettaa pelkälle yhdelle käskylle, eli nimenomaisesti "kierrä" -käskylle, mutta näissä treeneissä homma meni paremmin kun perään heitti vielä "hyppy" -käskyn.
        Meidän leikkimielisten aksakisojen tiimellyksessähän ärähdin Norille nuuskimisesta sen verran pahasti, ettei hyppyjä meinannut suorittaa. Eipä jäänyt traumoja tästä, sillä kyllä hyppiminen maistui treeneissä hyvin. Tuo on myös sellainen asetelma, mitä varmasti itsekin tulen treenaamaan Norin kanssa vapaa-ajalla, ja saahan tuosta jalostettua erilaisia comboja vaikka millä mitalla.

Kolmas rata:

hyppy, hyppy, (takaa)hyppy, putkeen, hyppy, (takaa)hyppy, keinu, hyppy, hyppy, (takaa)hyppy, hyppy

Viimeinen rata oli todella kiva tehdä, ohjaamiseen tuli itsekin keskityttyä ja keinulaudalla otettiin taas askelia eteenpäin. Tällä kertaa pamaus oli suhteellisen kova, mutta Nori lähti hienosti hypylle siitä suoraan. Hiljaksiin edetään askel askeleelta pikku poropojan kanssa.
       Treenit olivat kokonaisuudessaan varsin mielekkäät. Turhaan oli pieni pelko perseessä, ettei tuo saisi tehtyä mitään uusien hajujen houkuttelemana, sillä meininki oli todella mukavaa ja sujuvaa. Saa nähdä, tuleeko kys. paikasta otettua videota, ei mikään valon mekka tuo maneesi pääse olemaan. Saatte siis nyt alkajaisiksi ainakin tyytyä ratakarttoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti