torstai 6. maaliskuuta 2014

Sick mother - son is quite alright


Ei mene taas niinku Strömsössä.
     Keskiviikkoaamuna (5.3.) tuntu kuin ois kurlannu partateriä yöllä, voi kiitos, kurkkukipua mä eniten kaipasinkin. Nenä alko juoksee päivän aikana. Kuume pysyny poissa, siellä normaalissa 35.9 asteessa. Onneksi en ole kuumelle altis, harvoin siihen kipeytymiseen päädyn. Päänsärkyä ja yskää yhä odottelen tähän normaaliin arkeen. Ja ei, en kärsi allergioista. Varmaan influenssa on päättänyt tarttua minuun!
    Äippä kipeänä, eikä sillä pojallakaan kovin hyvin mene.

Jos ei lappiin päästä, lavastetaan sit tilanne!
(ihan näin btw)

Tajusin eilen (5.3.) työpaikalla pienen kivun johdattelemana, että Norin kynnet olisi syytä leikata. Toimistolle tuli koira ja minä otin Norin kaulapannasta kiinni ja jätkä sitten ryöpytteli oikein kunnolla takajaloilla tuon jalkapöytäni verille. Auuuuts!
    Kynsienleikkaus siis iltahommiin!
    Olivatkin päässeet kasvamaan aika pitkiksi ja otin vain muutamia millejä pois. Kesäsin tätä ongelmaa ei pääse olemaan kun on asfalttipiha, joka kuluttaa kynnet automaattisesti, nyt talvella ne pääsivät sitten kasvamaan. Vaikka Noria ei varsinaisesti tähän hommaan ole totutettu (kevät pentu kun on niin ei ole tarvinnut leikellä) niin silti antaa nätisti leikata. Kun minä istun lattialle kynsisakset kädessä, lyö herra tassun käteen ja antaa leikata.
    Eilen sitten (edelleen 5.3.) leikkasin takajalan kynnestä parimilliä pois ja verta alkoikin tulemaan. Koira ei edes hätkähtänyt, ei päästänyt ääntä tai mitään. Mahtoiko edes sattua? Vertahan siitä tulee aina kiitettävästi. Meillä ei haavapulveria ole (itse kyllä yrittänyt hankkia sitä talouteen, mutta muut eivät oikein innokkaita ole ideasta), joten tyrehdytys tehtiin ihan paperilla, vaikka tiedän vuotovaaran olevan ilmeinen saman illan aikana ja parina seuraavana päivänäkin. Näinhän siinä kävi.
    Itse nukahdin katsellessani Game of Thronesia ja Nori vaappui vapaana ja verta oli sitten ympäri lattioita ja mattoja. Ja jälleen poika löytää itsensä tänään (6.3.) toimiston pöydänalta sukka jalassa. Ei siitä näytä paljoa tykkäävän, mutta en ala erikseen työpaikan lattioita kuuraamaan kun kotonakin sai samaa tehdä!

Voi huokaus siis... Liian pitkäksi päässeet kynnet, syyllinen nostakoon kätensä!

*nostaa käden*

"Oh you, why am I not surprised?"

Aika ilkiältähän se näyttää, mutta Nori ei näytä asiasta valittavan ja mitä sille muutakaan voisi enää tehdä?
     Käytiin ennen kynsien leikkuuta metsäilemässä taas ja alkaa tutut ympäristöt olla liian tuttua kauraa. Paskakikkareen kokoinen metsä, lähes poluton, eipä siinä paljoa mitään ole. Varmaan aletaan menemään ihan kunnon santateitä, kunhan ei satamaan ala. Sateella mennään suosiolla metsään, siellä on enemmän suojaa kuin aukeilla peltoteillä.
     Vinkkinä nyt niille, jotka harrastavat painiakin koiriensa kanssa asunnossa: muistakaa kerätä luut pois lattialta - tai ainakin jonnekin sivuun. En tiedä mitä eilen sattui kun yhtäkkiä olikin kämmen kiinni ranteessa, käsipöytä luun ja Norin välissä ja Norin paino käden päällä. Ensimmäiset 20 sekuntia oli kyllä yhtä tuskaa eikä käden liikuttamisesta tullut mitään. Punaiset jäljet tulivat ja on melkoisen kosketusarka. Samalla löin päänikin vielä pöydänreunaan! No jaa, rapatessa roiskuu - eikös se näin ole?

Proud lapponian herder!


Kuvaan mie varvikkoaki! - jos jaksan...

Että semmosta taas tällä kertaa. Norin jalkakuntoon ja meikäläiselle jotain vahvempaa droppia etten joudu vuoteen orjaksi. Sunnuntaina ristiäiset ja minun pitäisi pysyä tolpillani kummin virassa. Hyvän ajankohdan tämä kevätflunssa päätti ottaa...




WRONG!
BETTER! ^^
 Molemmat viimosista kuvista on otettu kameran ajastinlaukauksella. Vihoviimeinen oli vähän kinkkinen kun sain itse hyppelehtiä kalliolle ja sliipata itteni nurin. Oon kumminki suhteellise tyytyväinen ^^

1 kommentti: