Coming back to home is the best thing whit your best friend!

Covereiden surffailu on vain niin jotain omaa luokkaansa iltaisin ^^

Lauantai 1.3. & Sunnuntai 2.3.

Kannuksen reissusta ollaan selvitty takaisin töitten pariin ja Nori on keikkunut hyvin mukana. Nukkuu työpöydän alla ja tottelee nätisti. Mitä sitten tapahtui vielä lauantai päivänä Kannuksen suunnilla?
      Nooh, eipä juuri mitään ihmeellistä. Viimeistiin näyttötyötäni (itse asiassa sen materiaaleja) ja käväistiin hallilla ottamassa kyseisiä pätkiä. Kulutettiin siellä aikaa, Riski nukkui ja Satu teki Leidin kanssa tokoa ja sen sellaista. Juna lähti 17.27 ja kerittiin siihen oikein hyvin Norin kanssa.

     VOI HERRAN JESTAS! Se juna oli tupaten täynnä elukoita. Meinasi tulla vaikeuksia mahtua mukaan posseen. Norilla oli tuttuun tapaansa  kuonopanta ja yhdeltä matkustajalta tulikin vähän epäröivä kysymys: "Onko toi sen... kuonokoppa?" Naurahdin tyypille vähän kömpelösti ja selvensin, että auttaa ohjaamaan koiraa ja tällaisissa tilanteissa koen sen erittäin käytännölliseksi. En voinut olla lisäämättä, että kyllä koira tässäkin remmissä pääsee puremaan jos se niin päättää, mutta ei Nori paha ole. Ei ole ikinä pahaa tehnyt ihmiselle eikä koiralle.

     Muut koirat käyttäytyivät erittäin nätisti ja siksi täysinäinen vaunu ei koitunut ongelmaksi. Kyseinen mies ja hänen tyttöystävänsä jäivät pois ja tilalle tuli toinen pariskunta, joilla oli KOLME chihuahuaa mukanaan. Saatiin alkajaisiksi vähän ääntäkin vaunuun! Oli hienoa huomata, että näillekin koirille oli kurinsa opetettu (useimmiten kun pikkukoirille annetaan äänenkäyttö ja muu anteeksi - ainakin minun mielestäni) ja vaunuun tuli jälleen hiljaista.
     Nori meinasi alkaa levottomaksi kun matkaa oli vielä Tampereen vaihtoon ylitse tunti. Rauhoittelin ja käskin nukkua vaan, kyllä se sitten vaihdossa pääsisi vähän jaloittelemaan, vaikka vaihtoaika olikin 11 minuuttia ja saatiin juosta toiseen junaan. Onneksi kyseinen juna olikin tulojunamme viereisellä laiteella, piti vain lampsia toiseen päähän jotta päästiin omaan vaunuumme, joka oli ISO.
     Meinasin pyörtyä sen puolesta. Turusta Humppilaan tulleen junan lemmikkivaunu (varmasti melko uusi) oli ihanan tilava ja avara. Pakko kehaista sen verta, että varmaan uhrattu muutama ajatus koirienkin kohdalle kun kyseinen vaunu on suunniteltu. Tilaa oli niinkin paljon, että vaunu voisi olla täynnä isojakin koiria ja kyseisessä vaunussa meidän lisäksemme oli vinttikoira sekä Coton de tuléar, ja me saimmekin valloittaa Norin kanssa toisen päädyn vaunusta ja olla omissa oloissamme. Koirista yksikään ei ollut kiinni, mutta eivät tehneet tuttavuuttakaan. Kaikki hyvin koulutettuja ja sen huomasi!

Kotiuduttiin Humppilaan kymmenen maissa ja kotona olimme vähän ennen yhtätoista (nakkikiskan kautta!) ja suuntasimme Norin kanssa suoraan pehkuihin. On se junailu niin rankkaa...
     Aamulla minua odotti työvuoro ja märät kelit estivät iltalenkin. Pienet pyörähdykset pihalla ja se oli siinä. Harmittamaan jäi, mutta mitään ei voinut.
     Mainitsin pari postausta sitten kuinka olen koukkuuntunut Game of Thrones -sarjaan! Pyörin nykyään kolmannessa kaudessa ja voih! Olen niin koukussa! Kiitos vain Suvi tästäkin...


Tiistai 4.3.

Olin jokseenkin väsynyt aamulla herätessäni. Tapojen mukaisesti kyylin edellisenä iltana vielä yhden jakson Game of Thronesia ennen nukkumaan menoa ja kappas! päätin lukaista yhtä kirjaakin ja kello vierähti kello yhteen yöllä.... Oh shit.
    Töihin vain reippahasti ja tekemään töitä! Nori otti kaiken irti ja nukkui tietysti pöydän alla tyytyväisenä kun minä keskityin pitämään silmäni auki. Vien Norin n. kahden tunnin välein ulos ja useimmiten käytän kuonopantaa kaupunki ympäristössä, sillä meillä on hihnassa vetäminen koitunut ongelmaksi kun Nori on tottunut olemaan kotona aina vapaana. Tänään kuitenkin pidin vain kaulapannassa. Pyysin seuraamaan erään puiston paikkeilla ja meinasin pökrätä kun tuo käveli nätisti vieressä. Äiti teki illalla myöhemmin saman ja nätisti kuulemma häntäkin totteli.
    Ehkä ton päähän alkaa pikku hiljaa mennäkin opit?
    Seuraavana vuorossa (aina ollut listassa) on se, että tuo ei reagoi toisiin koiriin. Tai voi toki vilkaista, mutta jatkaa matkaa ilman murinoita ja irokeesia. Tähän haetaan apua paikallisessa koiraseurassa alkavassa näyttelykurssilla. Peruskurssihan se on ja me osataan suhteellisen hyvin osamme, mutta ainahan oppii uutta ja koirakontaktien sietämistä sieltä mennäänkin hakemaan!

Semmoista tällä kertaa, meitin perusviikko on lähtenyt alkuun suhteellisen hyvin siis!

NYT NUKKUMAAN!

Long road means long sleep! Zzzzz....

Torstai: 27.8.

Hooray! Perillä!

Tunti autossa, 5 tuntia junassa, tunti jalan ja olemme perillä! Kannuksen maaseutuopistolla - pitkä matka, mutta hyvin Nori sen kesti! Enemmän olisin voinut olla huolissani tuosta karvaisesta pikkuapinasta, joka matkasi rinkassa 7vk:n iässä!

WE HAVE A NEW FAMILYMEMBER!!!!

.....juuuuust kidding xDD

Joo, ei nyt sentään! Ei ei, ei tälle vuodelle mahdu millään uutta karvapalleroa jalkoihin - ja en minäkään nyt NIIN nopea ole liikkeissäni! Sorget niille, joiden naama jähmettyi jo kauhusta tai riemunkiljaisut kaikuivat aalloille. Eip. Tuo pieni, 7 viikon ikäinen sakemaanikko, nazi, paskalakki, oikealta ja tuttavalliselta nimeltä 'Riski' on ystäväni Sadun projektikoira. Tuosta pojasta pitäisi kasvaa poliisikoira!
        Enimmäkseen tässä postauksessa nyt KUVIA. Kerron lisää vknlopusta loppuviikosta sitten :)

11kk

Että semmosta :33

HYVÄÄ YÖTÄ!

 Sorryt vielä. Photari on potkassu tyhjää enkä pääse tällä hiihtolomallakaan töissä näitä muokkailemaan, mutta koettakee kestää ^^ 

When god hates mother, also her son needs to take the pain

Voi elämän käki sentääs...! (Taas alotan postauksen tuolla ilmaisulla, outoa...)
     Mutta niin. Eipä mennyt taaskaan niin kuin Strömsössä... Vaikka ei varsinaisesti tähän blogiin kuulukaan, niin omat kämmit pitää jakaa (ja hakea myötätuntoa muilta), joten menköön tämä poikkeuksena. Ja eihän missään varsinaisesti lue, että tämä on TÄYSIN koirablogi - eihän?

______________________________________________________________________

No niin.

     Kaverini sisko oli ostanut meille jo viime vuoden puolella liput elokuvateatterissa esitettävään Coriolanus -näytökseen. Suomeksi siis briteissä näyttämöllä esitetty teatteriesitys oli filmattu ja me suomalaiset, jotka emme pääse britteihin katsomaan kyseistä pätkää livenä, näemme sen valkokankaalta.

     Olimme maanantaina (24.2.) tunnin ajoissa Helsingissä ja tietysti kiersimme Starbucksin kautta. Nom nom. Lähdimme elokuvateatterille Kampin vieressä. Paikallaollessa emme nähneet kyseisen esityksen ilmoitusaikoja. Otin lipun esiin ja etsin salin, kunnes tajusin, että olimme VÄÄRÄSSÄ ELOKUVATEATTERISSA. Aikaa näytöksen alkuun 20 minuuttia.

     Ei se mitään, laitamme älypuhelimeen karttapalvelun päälle ja suuntaamme toiseen. Aikaa näytöksen alkuun 5 minuuttia. Olemme juosseet pitkin Helsingin katuja, menneet punaisia päin, melkein jääneet auton alle ja kuumuus on hirvittävä. Kunnes selviää, ETTÄ SE OLI KINOPALATSI KAKKOINEN, MEIDÄN PITÄÄ OLLA MAXIMISSA.

     Kiisin kysymään, mitä kautta pääsemme sinne nopeiten. Sain kartan ja epämääräiset neuvot: "Menkää rappusia ylös ylös ylös, kulman takana, isot punaiset kirjaimet Maxim." Eikun menoksi!

     Juostiin rappusia ylös ylös ylös ja pyörittiin, että mihin helvettiin pitää kääntyä kulman taakse. Minä katson toiseen suuntaan, kaverini toiseen. Mumisen epämääräisiä ohjeita itsekseni, kunnes näen MAXIM -kirjaimet. Karjaisen kaverilleni: "KULMAN TAKANA OLEVAT MAXIM -KIRJAIMET!"

     Juoksimme kuin tuli olisi jahdannut meitä. Omistan itse pidemmät jalat kuin kaverini, joten hän ei päässyt juoksemaan yhtä lujaa kuin minä. Joku varmaan luuli, että olin varastanut häneltä jotakin... Pujottelimme ihmisten välistä ja minä karjaisen: "C'MOON JOHN!" (Sherlockmaisuus kun on paheitani). Kaverini alkaa nauraa ja tajuan hidastavani häntä typerillä vitseilläni.

      Pääsemme sisään Maximiin kun kello on 10 minuuttia yli tasan, jolloin esitys oli alkanut. Paikkamme olivat keskellä riviä ja pimeässä salissa meidän tuli ahtautua ihmisten ohitse (kaikki näytökset eteläisessä Suomessa ovat loppuunmyyty) ja talloimme heidän varpaansa. Kuumuuden lisäksi emme saaneet virvokkeita, mutta selvisimme silti 3 tuntisesta näytöksessä, jossa oli 15 minuutin väliaika. Wo-hoo!

      Näytös oli näkemisen arvoinen ja pidin todella paljon kyseisestä esityksestä. Tom Hiddleston loisti Coriolanuksen roolissa ja mukana nähtiin myös Mark Gatiss, jota jumaloin näyttelijänä! Voi että...!

      Koettelemukset eivät päättyneet tähän. Missasimme klo 21.00 lähtevän bussin, koska kyseinen esitys loppui tasalta. Klo 22.00 ei kulkenut busseja JUURI SINÄ PÄIVÄNÄ. Pääsimme lähtemään Helsingistä klo 23.00 bussilla ja olimme Forssassa vasta 01.30, joka tarkoitti että jäin kaverini luo yöksi. (Se oli oikeastaan päivän parhaimpia puolia Coriolanuksen lisäksi!)

      Heräsimme myöhään ja katsoimme Game of Thronesia (minulle ensimmäinen kerta, olen kuullut sarjasta ja aloin pitämään siitä heti!), kunnes lähdin kotiin normilla koulubussillani. Sen pituinen se "Jumala vihaa minua" -hetkeni, kunnes kotiin tullessani huomaan hänen rankaisseen myös Noria.

Norille on jostakin tullut oikeaan takajalan anturaan vekki. Antura ei ole halki, eikä näytä olevan paljoltikaan kipeä kun siihen sai koskea ja painaa lunta sitä vasten. Ei kuulunut ainakaan kiljahduksia (tämä poika on herkkä) eikä aristanutkaan juostessa/liikkuessa.

      Äitini kertoi haavan olleen jalassa jo eilen, kun Nori sitä on nuollut. Varmaankin metsälenkillämme tullut jostakin puusta (Nori nimittäin juoksentelee itsekseen metsässä aikalailla eikä osaa varoa kaikkea) tai sitten kovasta lumikokkareesta. Mistä lie. Voi olla lasinsirustakin, jos joku ääliö on jälleen pihallemme mennyt hajottamaan jotakin...

      Ja yksi lisä, mistä tiedän ettei haittane menoa on se, kun pihallemme on tuotu puunrungoista koottuja kasoja. Näitä tulee joka kesä pihan reunoille ja ovat erinomaisia kuvausrekvisiittoja. Nori vaivattomasti kiipeili kasojen päällä ja juoksi niiden yli. Ei mitään aristamisen merkkejä tai muuta.

      Nyt on Norilla tassussa side ja rasvaa laitoin varmuuden vuoksi. Lähdemme vähän koirastelemaan loppuviikosta neljäksi päiväksi, ettei Norin tarvitse koko loppuviikkoa olla toipilaana ja antaa muiden vain leikkiä. Toivotaan parasta sormet ristissä!

Niin se näyttää olevan: jumalan rankaistessa äitiä, myös hänen poikansa pitää ottaa kipu vastaan.

Kysynpähän vaan:

Every great journalist needs a perfect buddy to help her!

Aina kannattaa työllistää kaksi ennemmin kuin yksi!
       Tai noh, ehkäpä ei. Minä kirjoitan ja kuvaan ja haastattelen, Nori vetää lonkkaa, kerää kehut, rapsutukset ja herkut. Suomeksi Nori saa palkan ja minä hyvän mielen, are we cool? YES WE ARE.

Nori on siis nyt saanut maistaa oikein kunnollista toimittajan arkea. Monesti itse olen lueskellut näitä tapauksia kun koira otetaan työpaikalle (etenkin toimittaja pystyy useimmiten ottamaan), mutta usein epäillyt miten sekin nyt muka toimisi - jotkut kun ottaa vielä ihan pennun!
      Voi hellanlettas että osaa Nori olla nätisti. Makaa työpöytäni alla ja nukkuu tai syö herkkuja (jotka naapurihuoneen kiltti täti toi!) ja on onnellinen. Tervehtii vieraita, jos vieraat haluavat tervehtiä. Pääsee ulos parin tunnin välein keskustaan pyörimään ja kotona säästyvät huonekalut. Päivän päätteeksi työpaikalta päästään metsälenkille ja harjoitellaan vuoroin tokoa tai koiratanssia lenkin jälkeen. Taitaa se koiranelämä olla aika ihanaa...

KEVÄT TULLOO, TULLOO NIIN JUMAMAAN PERLEEESTI!

(Tai niin mä ainaki toivon...!)

Linnut livertää jo mukavasti metsässä, lumi alkaa sulaa (pitäisi muistuttaa itseäni, että on vasta helmikuu) ja alkaa olee melko 'lämmintä' jo. Ei ainakaan pakkasta piisaile paljoa. Ja Nori on alkanut näyttää miehisiä merkkejään... Murh, vähän korvat tuppaa katoamaan ja kuono tonkii maata enemmän kuin laki sallisi...

Don't worry, maybe I have a fever but I'm not sick.

Voi elämän käki sentääs.... KEHÄKUUME.
      Kuumeilen ihan tarpeaksi kaikesta muustakin; asuntokuume ja pentukuume (pentukuume tulee aina keväisin koska paljon kaikkia kivoja pentusia! ^^) - kolmen kopla tuli täyteen vielä kehä/näyttelykuumeella. Hienoa...
      Kyylin tietysti samantien kaikki mahdolliset viralliset näyttelyt että mätsärit mihin voitaisiin osallistua. Pari virallista pisti silmään; Helsingin kesänäyttely sekä Forssan Kaikkien Rotujen -näyttely. Mätsärit on enimmäkseen Turussa, yksi Halikossa (2.3.) ja yksi mahdollisesti salossa (pitäisi päättää menenkö pitkäperjantaina saloon vai turkuun mätsäilee, sen näkkee sitten.)
      Kaikista ärsyttävintä mätsäreissä (ja useimmiten myös virallisissa) on että ajankohdat on lähes aina sunnuntaina. Talvikautisin kahvilatyövuorot meikäläisellä on joka sunnuntai ja sitten kesäkautisin perjantaisin. Ei meinaa mennä yksyhteen melkeenpä koskaan ja tuuraajan saaminen töihin on aina oma episodinsa. *Huokaus*

Metsälenkkielyy ^^

Ei päästy eilen metsälenkillekään, vaikka suunnittelin sitä työpaikalla vaikka kuinka! Hain majavapopotkin varastosta sitä varten! (= järkyttävän painavat mutta vettä ja kylmyyttä pitävät saappaat). Käväistiin sukulaisilla valokuvaamisen merkeissä; luovutin heidän koneelleen ottamani hautajaiskuvat ja sitten kuvasin enoni puolisoa hänen blogiaan varten.
      Jospa tänään päätäisiin metsäilemään sitten!
      Norille lihasta -operaatio on lähtenyt nimittäin liikkeelle oikein rytinällä. Päivittäin tehdään aivoja rassaavia tokotreenejä, juoksentelua pallojen ja lumikokkareiden perässä ja paljon muuta mielekästä tekemistä. Metsälenkit päälle. Ruokakin vaihtui hiprasen verran. Golden Eaglessä pysytään edelleen nappuloiden kanssa, mutta kun kysäisin eläinkaupanpitäjältä mitä hän suosittelisi lihasta kasvattavalle koiralle, niin hän sitten meille 'määräsi' tämmöisen proteeinia ja rasvaa sisältävän ruoan, ja opasti myös varoituksen sanoin: "Liikuntaa vain ja metsään juoksemaan, ettei jää koiran vyötärölle."
       Jospas oltaisiinkin aikamoisessa arsenaalissa sitten maailmannäyttelyyn!
      Seisotustreenitkin on aloitettu jälleen, oikein nätisti Nori seisoo, mutta vähän enemmän toivoisin sen takajalkoja enemmän... näyttävämmäksi. Ei niin että ne ovat liiaksi vaan sellai... porokoiramaisesti! If you know what I mean. Saanhan minä sen tähän asentoon helposti aseteltua, mutta kun porokoirille ominaista on nimenomaan se suoraan seisottaminen. Treeniä, treeniä, treeniä...

Olen todella hidas lukemaan tuota uusinta Koiramme -lehteä. Joku siinä taitossa tai jossain vaan tökkii niin pahasti... Tekstin määrä per aihe, ehkäpä? Sillä lukaisen uusimman Koirat -lehden hetkessä, joskus jopa moneen kertaan hyvät jutut. Nyt olen todellakin tuon uusimman Koiramme -lehden venkslannut niin kauan kuin se on ollut ilmestyneenä.
     Porokoirajuttua olen lueskellut vähäsen ja urakaksi aloitin vknloppuna lukemaan näyttelyjuttuja. Ihan kuin lukisi Dostojevskiä! Teksti on niin pullaa ja persoonatonta ja samoja asioita toistavaa, että ei tseesus... Hyvä on, tietyissä lehdissä persoonattomuus on hyvästä, mutta näin pitkässä jutussa olisi ihan hyvä olla edes jotain sisältöä!
     Näin sivumennen voin myöntääkin, että hain jopa Koiramme -lehteen työharjoitteluun, mutta en koskaan saanut vastausta sähköpostiini. Lähetinköhän edes oikeaan mestaan? Olisi kai voitu edes vastata että väärään osoitteeseen laitoit? Niinpä niin... Ei pidä murehtia sen perään, tämänhetkinen paikkani on mahtava, vaikkei koiriin painotukkaan! ^^




Nori pääsi edustamaan tätä paikallislehteä, jossa olen työharjoittelussa! Lehti täyttää 90 vuotispäiväänsä ja siinä esitellään jokainen työntekijä postinjakajasta painajaan ja tiistain (18.2) olikin minun vuoroni vaikka pelkkä harjoittelija olenkin.
     Jutussa kysyttiin perusjuttuja koulutusalastani ja sen sellaisesta, kunnes päästiin harrastuksiin. Valokuvaus ja lemmikkieläimet, kissat ja koirat. Nori sitten poseerasi minun kanssani lehden kuvassa ja napsis, heti tuli tänä aamuna eräs työntekijä (joka ei ollut haastatteluhetkellä töissä), että miksi koira ei ollut mukana kun hän on ollut töissä ja milloin tuon koiran uudelleen toimitukseen?

Tässä meitin yhteiskuva!

     Sen lisäski satuin kuulemaan tehdessäni ruokaa pikkukeittiössä, että eräs asiakas sanoi lehdessä olleen porokoiran olleen eriomaisen näköinen! Hiljaa itsekseni virnuilin keittiössä ja keskityin nuudeleiden tekoon. Nori ponkaisi kuuluisuuteen siltä seisomalta - samalla se hurmasi myös jutun kirjoittajan/kuvaajan sekä samassa huoneessa kanssani majailevan toimittajan osaavuudellaan. Se todellakin totteli!
     Olin ihan suu ympäripyöreänä kun Norin paikka piti, vaikka uusi ihminen tuli sisään, yksi käveli ohi ja kun kaikki katosimme toiseen huoneeseen selaamaan kuvia. Poika istua kökötti paikallaan ja vaikka toinen toimittaja pyysi häntä tulemaan mukaan, poika istui. Istui kun tulin takaisin, häntä vain heilui. Kyllä se jotain on tainnut oppia... Paikkakäskyhän meillä onkin ollut kaikista tärkein opetus heti TÄNNE! -käskyn jälkeen.

Oli hirveen kesästä metsässä kävellessä!

Söpöysaste 111110000000% 

Norilla on huomenna jännittävä päivä edessään, mutta siitä sitten lisää huomenna! ;)

    

Vähän etuajassa seisotuskuva, mutta sovitaan että tälle kuulle ihan passeli ^^