torstai 30. tammikuuta 2014

MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä.

The whole world is beating for you right now.




Monia olen lukenut, monista olen yhtämieltä, olkoon siis minunkin aika kertoa mielipiteeni:


Olen monesti lukenut lehdistä, kuinka koirat ovat purreet/ajaneet ihmisiä sairaalakuntoon - sitäkin enemmän olen päätäni puistellut median naurettavista syytöksistä, joissa useasti totuus ei ole kokonainen, pelkkä puolikas. Ja yhä enemmän puistatuksia on aiheuttanut tietojen pimittäminen niin tapahtumahetkistä kuin koirasta itsestäänkin; sen oloista ja omistajasta.
       Median viesti on suora niille, jotka ajautuvat pakokauhuun, epäselvä niille, jotka eivät näe pelon aihetta. Miksi?

Omasta puolestani olen aina ollut eläinrakas - hevonen ainoa, jonka lähelle en mene huvikseni. En ikinä ole pelännyt koiria, en varsinkaan isoja. Olen ihannoinut isojen koirien kokoa ja ulkomuotoa, ne ovat kauniita ja ylväitä, mutta herättävät minussa myös suurta kunnioitusta. En menisi vierasta koiraa silittämään ilman omistajan lupaa missään nimessä.
       Nykyään median myötä olen alkanut välttelemään ja arvioimaan tiettyjä koiria ankarasti; en isoja ja ylväitä, pieniä todellakin. Olen saanut tarpeekseni ainaisista syytöksistä isoja koiria kohtaan niin mediassa kuin omassa elämässäni. Koko ei tee koirasta pahaa, omistaja tekee sen. Lähestulkoon aina.

Esimerkki omasta elämästäni:
      Nori on keskikokoinen koira, porokoirana vähän roteva, ei vielä isoksi sanottava, mutta monet sanovat - onhan koira polvenkorkuinen. Toinen koiramme Papi on rodultaan papillon, pieni. Mikä on ääni talossamme, jos Nori on tehnyt jotakin, mutta myös Papi? Kumpi jää huomiotta äitini osalta?
      Vastaus taitanee olla selvä.

MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä -ohjelma esitettiin YLE1:ltä maanantaina (27.1), itse ennätin katsomaan kyseisen ohjelman vasta eilen (29.1.). Olen sanaton. Kerta kaikkiaan, tarvitsin kunnollisen ärräpäiden irrotteluhetken ennen kuin sain aikaiseksi järkevää tekstiä tämän blogin sivuille. Anteeksi, provosoidun herkästi - varsinkin kun silmille ja korville tulee sellaista asiaa kuin kyseinen ohjelma tarjosi.
      Koira-ajokortteja? Ei koiria, jos rikosrekisterissä on merkintä? Kielletään koko rotu yksilöiden perusteella? ANTEEKSI, MITÄ?
      Jos ihmisten tunneaurat olisivat näkyviä, omani luultavasti leimahtelisi punaisissa sävyissä.

Kyseisessä ohjelmassa (jonka linkki löytyy alta) kaikki alkaa tarinasta, jossa Dogo Canario a.k.a Kanariandoggi on raadellut 8-vuotiaan pikkutytön tämän odottaessa taxikyytiä. Onhan  se niin, että parikymmentä kiloinen lapsi ei mahda 60 kiloiselle koiralle mitään - eivät aikuisetkaan - ja tarinalla on surullinen puolensa, mutta. Mutta piilee siinä, että minä haluan tietää enemmän. En lapsesta, en hänen pelastavasta taxikuskistaan, en hänen äitinsä mielipiteistä, ei. Minä haluan tietää enemmän koirasta ja tämän omistajasta ja tilanteesta, joka pääsi johtamaan tytön sairaalakuntoon.
      MOT:in sanoma on selvä: ihmiset, jotka eivät tiedä tai pelkäävät koiria jo valmiiksi  saavat osakseen yhä enemmän syytä pelkoon, ja heitä ajetaan äänestämään tiettyjen koirien kieltämistä - metodi, joka on otettu käyttöön Tanskassa sekä Saksassa ainakin.
      Ohjelmassa päivitellään, kuinka paljon koirat ovat tehneet pahaa Suomessa. Ei sanaakaan koirien hyvästä käytöksestä, joilla on pelastettu ihmisiä ja estetty rikoksia. Kaikki paha esiin, haudataan kaikki hyvä alle.

"Koko "dokumentissa" ei mainita kertaakaan kaikkia niitä hyviä puolia, mitä koirat ovat tuoneet Suomelle. Mm. etsijäkoirat ovat löytäneet eksyneitä tavattoman monia. Muistan ainakin jonkun metsään eksyneen ja jonkun pienen lapsen etsintäoperaation, tullissa koirat ovat tehokkaampia kuin yksikään ihminen, puhumattakaan poliisikoirista. Ei keskitytä ollenkaan siihen, että yleisen hyödyn lisäksi koira tuo paljon iloa ihmisille iästä riippumatta. Etenkin nuorille lapsille ja vanhuksille."  -Rebecca, http://cpkusagur.blogspot.fi/ 

*Toivottavasti ketään ei häiritse, että lainaan seuraamieni blogien tekstejä.
Osa vain yksinkertaisesti osaa ilmaista asiat selvemmin kuin minä itse.*


"Ensimmäisenä sätitään kanariandoggi maankoloon. Näytetään suojeluvideota siitä, mikä varmaan näyttää tietämättömän silmiin joltain tahalliselta taisteluun yllyttävältä provokaatiolta. "--Esitetään väkivaltaisia tilanteita" oli juontajan toteaminen siihen, kun koira puri juuttihihaa. Ihan oikeasti koko toi juttu on koiralle leikkiä. Ei hohhoijaa." -Rebecca, http://cpkusagur.blogspot.fi/ 

Ei paremmin Rebecca tätä voisikaan ilmaista. Ei hohhoijaa minunkin osaltani. Koirahan siis todellakin alkaa omapäisesti käymään ihmisten kimppuun tuollaisen harrastelun myötä! *sarcasm* Älkää naurattako minua ihmiset hyvät... Norin kanssa leikitään vetonarulla kiinnikäynti -leikkejä tiukkojen käskyjen alla, koira irrottaa otteensa kaukaakin huudettua. No worries, people!

MOT:in sisällöstä löytyy myös käskyjä kasvattajille, joihin yhdyn: voisihan vähän niitä ihmisen taustoja kysellä ja selvittää syitä, jos niissä on jotakin hämärää. Ei koiraa pakko ole myydä kaikille, eikä kenenkään pitäisi tätä pelkän rahan vuoksi tehdä.
        Mutta sitten löytyy taas kohta: "Ei myydä koiraa ihmiselle, jolla on rikosrekisteri." Anteeksi, ymmärrän tämän kyllä osittain, mutta osittain taas olen tätäkin väitettä vastaan. Ihminenhän ei voi muuttua, eihän?
       Otetaan esimerkki: olet lusinut vankilassa typerän näpistyksen vuoksi, etkä voi ottaa koiraa enää sen jälkeen? Entäpä ne tavat, joita käytetään ulkomailla eräissä vankiloissa: autetaan vankeja koirien avulla - heidät opetetaan hoitamaan ja käsittelemään niitä. Se parantaa osan vankien tavoista. Ja lopputuloksena kun he pääsevät pois vankilasta, heille sanotaan kylmästi, etteivät he voi ottaa koiraa: heillä on rikosrekisteri.

Samalla mietin koira-ajokortin periaatetta. Tarkoittaisiko se sitä, että tulevaisuudessa mahdollisten pentukyselyiden yhteydessä kasvattajalle tulisi lähettää oma koira-ajokorttinsa todisteeksi?
      Eikö se ole kuin heittäisi bensaa liekkeihin pentutehtailijoille? Jos ihmiset eivät saa haluamaansa koiraa kasvattajan välityksellä, he keksivät lopulta keinot. Huonoimpana, mutta ei vaikeinpana vaihtoehtona pentutehtailijat. Mihin tämä johtaa? Koirien ylipopulaatioon ja yhä mielenvikaisempien, sukurutsattujen koirien tuotantoon. Aggressiivisten koirien estoyritys muokkaantuisi päälaelleen.
      Ja miten tätä tilannetta valvottaisiin? Jos nyt ei pystytä vahtimaan edes pentutehtaita, miten vahdittaisiin koira-ajokorttien käytäntöä? Ja miksi koira-ajokortti koskee vain ihmisiä, joilla on 'iso' koira? Ovatko niiden pikkukoirien hampaat niin putipuhtoiset, ettei niistä voisi koskaan saada vaarallista tautia? Eivätkö pikkukoirat voi aiheuttaa lapsille traumoja? Mitä? Mitä?

Kysymyksiä syntyy lisää, mitä enemmän asiaa miettii. Ja päätän tämän postauksen vihoviimeiseen kysymykseen:
MITEN näihin kysymyksiin voidaan vastata?



Koirathan ovatkin NIIN vaarallisia.


Jotta asiat olisivat selkeitä, kyseisen ohjelman/jakson voi katsoa Yle Areenasta:

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Will you hold me now? Hold me now, my frozen heart, I'm lost in a deep winter sleep, I can't seem to find my way out alone, can you wake me?




Käytiin taas vähän samoilemassa lauantaina (25.1.)! Ei eksytty (kts. KLIK), vaikka samoihin maisemiin mentiin. Päätin selvittää kuinka pieni mahdollisuus ois päätyä perille, jos olisi jatkettu vain suoraan mistä viimeksi käännyttiin ympäri, ja perhana, varmaan sellainen 500 metriä kun oltais jatkettu oltais kotio päästy! Ja koska ei menty etiäpäin, niin kierrettiin varmaan 1,5 kilometriä silloin - ainakin Nori nautti sen aikaisesta Tapaninpäivästä taastusti!
       Ja kameraakin olin ulkoiluttamassa samalla - kuvia siis! Ihana ulkoilusää olikin kun pakkasta oli vain sen kuusi astetta, tällaisista talvista minä pidän! Vaikkakin sää oli sen verran meitä vastaan, että koko viikon oli aurinko kauniisti paistanut ja lauantaina päättää pilviharso tulla päittemme ylle. I-HA-NAA...



Liivi ylle pojalle ja panta varuiksi kaulaan. Eihän sitä tiedä mihin oltais voitu törmätä, ja melkeen törmättiinkin...


"Kneel, you bitch!"


Kohisee ja kämäisyys, mutta vähän jotain söpöäkin!

Niin, ei me mihinkään varsinaisesti törmätty samoilulenkillä, mutta kuultiin molemmat todella hyvin... Jostain kuului järisyttävä murahdus/puuskahdus, ja vaikka itse luulen välillä vain kuulevani omiani (toisessa korvassa soi musiikki) niin nyt Norikin oikein pysähtyi. Vilkuili sinne tänne, kunnes katsoi minuun ja juoksi luokse. Oli edessäni, melkein kiinni jalassa tiheästi kasvaneen puuston edessä. Tuijotti ja murisi ja puuskutti omaa vahtipuhinaansa.
       Siinä vaiheessa samaan aikaan tuli niin perhanan hyvä fiilis, että Nori tuli kuin suojellakseen luokseni, mutta samalla pysyin paikallani ja aloin vain puhumaan omiani; jospa elukka - mikä olikaan - häipyisi. Päässä pyöri kylläkin kaikki ajatukset karhusta hirveen ja takaisin, herran jestas, kauhutarinat kummittelivat mielessä.
       Tilanne meni kuitenkin ohi eikä mitään kuulunut ainakaan minun korviini, Nori pysyi kuitenkin matkan jatkuessa tarkkana. Mikä mahtoi olla meidän kanssa samaan aikaan liikkeellä?



En tiennyt, että omistan ballerinan...
Kun päästiin takaisin kotio, jatkettiin telmintää vielä pihalla. Heiteltiin lumikokkareita ilmaan ja juostiin, otettiin vähän naru- ja vetoleikkejä. On se kaunista huomata kuinka oma koira se on kun minua tottelee niin hienosti.
        Hyvänä esimerkkinä meidän "Kiinni!" -harjoitukset. Äiti sattui olemaan pihalla ja oli pistänyt tupakaksi, joten päätin pyytää hänet apuun nähdäkseni, onko tuohon koiraan mitään kontrollia matkan päästä, JOS sattuisi käymään niin, että se pitäisi usuttaa jonkun kimppuun.
        Tuumasta toimeen. Koska äiti ei itse uskalla ottaa hyppäävää koiraa kiinni vetonaruun, minä olin ensimmäisenä pitelemässä narua. Nori käskettiin kiinni siihen ja heti poika irrottaa kun käsken. Äiti huuteli kauempaa Irti -käskyä, mutta ei, Nori ei reagoi. Äiti tulee lähelle ja käskee, ei meinaa siltikään irrottaa. Näin jatkui pari kertaa, kunnes vaihdettiin osia.
        Koiralle käsky kiinniottamiseen ja minulta kauempaa käsky irtipäästämiseen - hipshei, kukas irrottikaan?! Jeesh! Isot kehut ja taputuksen ja vähän reuhontaa päälle! Hieno poika! 

Äitini nimeä ei tänne haluta julkaista, joten laitoin oman nimeni kuvaan vaikka siinä itse olenkin.
Valittakoot ne jotka tahtovat.

Maailma on suuri ylvään porokoirankin edessä!


"Kerrothan minulle mielipiteesi?" kysyi ja neuvoi poropoika, "Laita rasti ruutuun tai kommentti!"


torstai 23. tammikuuta 2014

"Family is the most important thing in the world" -Princess Diana


Pikapäivitystä, pikapäivitystä!

Vknlopun jälkeisistä tunnelmista ollaan selvästi jo toivuttu kun Norilla on ollut virtaa päällä enemmän kuin tarpeeksi! Jos sitä piakkoin pääsisi unten maille ruotsin kokeen lueskelun jälkeen ja aamulla paahtamaan aamulenkille. Sanokaa se herätyskellolleni ja koiralle, joka ei hypi päälläni herätäkseni...

Niinpä niin, huomenna (24.1.) ruotsin koe. Jippii... Noh, onneksi on näitä perusjuttuja ihan kun amiksen ruotti on niin yksinkertaista niin ainakin pääsen läpi - kaikista luokkalaisista en olisi niinkään varma... Kuinka noloa olisikaan jäänä 4. vuodeksi opiskelemaan vain ruotsin takia?
       Siihen siis pitäisi TÄLLÄKIN hetkellä lueskella, mutta raapustanko blogipostausta? Jep.

Tänään meillä äiti piti Partyliten -kynttiläkutsut, joka tarkoitti minun ja Norin linnottautumista omaan huoneeseeni. Kyylittiin sitten Eight Below -leffaa (itkin, yhyy) ja vähän Frozenia, lueskeltiin uusinta Koirat -lehteä, teipattiin Benedict Cumberbatch -juliste oveen (nolointa ikinä ostaa Demi, mut koska juliste niin!) ja oleiltiin rennosti.
      Talossa kävi yksi koirakammoinen ihminen ja Nori otti hänet vastaan tuttuun tapaan vähän meuhkaten ja riehuen, joten minä sitten hain koiran pois kun ihminen meinasi sulloutua vaatetelineeseemme. Anteeksi, en tiennyt!
    Myös siskoni päätyi kynttiläkutsuille vauvansa kanssa ja saatiin Nori ekan kerran haistamaan muksua. Hienosti poika käyttäytyi (pidin tietysti itse kiinni) ja kovin utelias oli toukan suhteen. Jos sitä ensitalvena pääsisi vetämään pulkassa...




Mietin tässä, jos alkaisin pitämään blogissa "Kuukauden tärkeä henkilö" -postaus tapaa?

Esittelisin kerran kuussa yhden tärkeän/minuun vaikuttaneen ihmisen blogissa ja kertoisin, mitä hän merkitsee ja miten hän on vaikuttanut elämääni koiramaailmassa ja vähän sen ulkopuolella, mutta lähtökostaisesti koiramaisissa askelissa.

Miltä kuulostaa?

lauantai 18. tammikuuta 2014

Turku Winter Dog Show 2014




Että semmoinen päivä - nyt on lattialla kasa väsyneitä porokoiria päivän rientojen myötä!

Herätys tuli klo 7.00 ja siinä oli se 1,5h aikaa valmistautua lähtöön.
Edessä siis häämötti Turun Winter Dog Show 2014

Ylös reippahasti aamulla, ei siinä mikään muu auta. Kun tämän vknlopun saan bunkata Kristiinalla (KIITOS VIELÄ!!!) niin tietysti yö venähti jutellessa, mutta miksi aina päädytään juttelemaan synkistä asioista kuten kuolema, itsemurha jaaaa eutanasia? Have no idea.
       Eli herätys oli hitusen vaikea, mutta pakko mikä pakko - ei siinä mitään. Lenkitys, ei aamupalaa koirille, jotta saadaan namit syötettyä kehässä palkkoina :DD
      


Kohiseeeeee, mutta ei voi mitään!


Kerettiin hyvissä ajoin paikan päälle kun lähdettiin klo 8.30 Länsikeskuksesta ja matkaan meni 10-15min ja kehät alkoivat klo 10.10 (vähän jäljessä kyllä aikataulun puolesta). Kierrettiin ennen kehiä myyntipisteet ja löydettiin mukavaa pientä ja vähän isompaakin!
       Norille mustasävyinen snake -kaulain ja Kertulle kultainen - lisäksi myös vähän herkkuja porolapsille (ja tietysti Kristiinan Kaapolle tuliaisiksi!) naudan ja poronluita, nom nom. Sain myös ihanan hupparin sieltä matkaani, kun jotkut ihmiset ovat minulle palveluksen kautta vähän rahaa auki (serkkuni) niin sain näin ostettua itselleni myös mustan hupparin, josa takana pinkki tassu. Ihana!

Pienen kiertelyn jälkeen mentiin kehien luo odottelemaan ja vedettiin muutamia harjoituskierroksia. Nori sliippaili, joka näkyy myös vähän arvostelussa (kaiketi) - tekosyitä on jännä keksiä, harjoituksen puutetta vain!
       Olen kyllä ylpeä Norista, vähän seisotuksessa saadaan petrata, sillä kotona ollaan tehty näin että itse olen kyykyssä Norin edessä, vaikka paremmin näytti menevän arvstelun jälkeen kun seisoin! Argh! Virheitä, virheitä...
       Ja jokainen porokoira mitattiin näyttelyssä! Odotin kyllä ihan perusmittanauhaa, mutta eih, elektronisin vempaimin mitattiin. Nori aluksi oli vähän ihmeissään, mutta ei sen liiemmin siitä perustanut. Vinkulelulla tuomari ei saanut Norilta huomiota. Jep, kyllä se hyvin pärjäsi!

Haluttaisko tietää arvosteluja??

Sitten Norin arvosteluun ja tuloksiin:
tuomarina:
Paula Heikkinen-Lehkonen

ERI = Erinomainen!
(Kilpakumppaneita oli sitten oikein yksi lisäksi... :D)


 "Vielä hieman kevyt kokonaisuus. Karva on lyhyttä, mikä korostaa kevyttä yleisvaikutelmaa. Hyvä pään pituus ja profiili. Oikeat mittasuhteet. Hyvä kaula ja selkälinja. Hyvät raajojen kulmaukset. Litteät käpälät. Oikea-asentoinen häntä. Takaliikkeissä pientä epävakautta, mikä voi johtua lattiamateriaalista. Musta vaaleinmerkein, hieman valkoista. Lupaava, mutta ei vielä valmis."

Rasti kohdassa: Suhtautuminen tuomariin - rodunomainen lähestyessä.

Koko: 52 cm




Myöhemmin näyttelyn jälkeen käytiin Hööksissä ja Nori sai komian kantolaukun! Myöhemmin tilasin pojalle hienon manttelin kun kokoja ei paikanpäältä löytynyt - oih että, nyt postia vartoilemaan!

Tällaista olen jo kauan Norille kyllä kuolailut - ei sen puoleen!

Huomenna (19.1) lähdetään käväisemään aksaradalla, katsotaan muistaako Nori mitään vähäistä meininkiä siellä. Eihän me koskaan olla kurssilla tai millään käyty, mutta vähän ollaan treenailtu jotain kotikutoista :)

Unta palloon joka iikalla, että huomenna virkeinä herätään!


torstai 16. tammikuuta 2014

Your love is like a soldier, loyal 'til you die, and I’ve been looking at the stars for a long, long time...



^ Tsemppimusaa lauantaille! ^


Niin... Lauantaina siis on kovat paikat edessä, nimittäin Turun Winter Dog -näyttely! Meitin ensimmäiset viralliset ja iik! Mitä mahtaa tapahtua...? Takana vielä karmeasti epäonnistunut mätsäri, joten olen enemmän kuin ihmeissäni, ettei minulla ole paineita sen enempää!
       Ehkä panikoin sitten vasta Kristiinan kanssa kilpaa perjantai-iltana ja lauantaiaamuna... Tai who knows, ehkä olen löytänyt sisäisen viilipyttyyteni ja... Ok, ei. Ei, olen ehkä kaikista maailman ihmisistä se, joka panikoi tällaisissa asioissa enemmän kuin kukaan kun olisi näytönpaikka!
       Kristiina omistaa Norin siskon, Kertun, (koskaan ei voi olla toistamatta sitä liikaa!) ja hän ystävällisesti majoittaa minut ja Norin luoksensa vknlopun ajaksi! KIIIITOOOOS!! Luvassa siis varmasti jos jonkinmoisia kuvia ja toilailuja vknlopusta - katsoo milloin saan ne blogiin asti päivitettyä!

Hmmm.... Voisi kaiketi vetää Norin kanssa vielä tämän päivän (YÖN) puolella pikaiset treenit pihalla, vaikka siellä melkoisen pimeää onkin, mutta sais yhden verukkeen lisää kuvata tähtiäkin!

....AIKAA KULUU....


HRR.... -19.1 astetta pakkastahan siellä piisasi... Nyt on treenit tehty siinäkin säässä, onneksi on tummoinen säänkestävä porokoira! Tähtikuvat vaatii treeniä meikäläisen osalta selvästi - ja pukeutumisen viitseliäisyys myöskin; olihan meikäläisellä kolmet housut, huppari ja karvavuorinen takki, mutta hanskoja EI ja jalassa Crocsit.... Oiva asuvalinta, eikö vain?!

Laatu </3

Ja Sherlockit on nyt Sherlockoitu! Ei siis tarvitse teidän "ei-fanien" ja "ei-tvn-ystävien" pelätä siitä postauksia enää! :DD
SORRY NOT SORRY.