Suomipoika, hollantilainen sekä kettupoika

Torstai torstai torstai.

Torstaina (11.6.) otettiin nokka kohti tuttua Someron Akustinpuistoa, jossa nähtäisiin vanhoja tuttuja Satua sekä Nitroa, mutta myös vähän uudempaa tuttavuutta: sekarotuista Kisbeä sekä hänen omistajaansa Lauraa.

Lauran kanssa ollaan vanhoja tuttuja yläasteelta ja tähän päivään mentäessä ollaan onnistuttu katkaisemaan välit vähintään yhtä usein kuin hänen kaksosensa Sadun kanssa. Torstai oli ensimmäinen varsinainen päivä, kun nähtiin toisiamme kunnolla viimekertaisen eripuran johdosta. Jännittävä ja kalsea tunnelma väistyi lopulta yllättävän nopeasti, jolloin juttu alkoi luistaa koirien leikkiessä keskenään.

       Ja käytiinpäs me sitten heti kolmistaan kyylimässä Jurassic World elokuvissa lauantaina!

Nitro ja Nori painivat ja leikkivät normaaliin tapaansa, Kisbe tyytyi seuraamaan lähinnä sivusta nuoren ikänsä puolesta. Kyllä pieni kettupoika yritti vähän leikkiä vääntää vetolelun turvin Norin kanssa, mutta Nori ei tainnuit oikein ymmärtää, ettei pikkuinen innostu ärinäleikeistä. Niinpä lopputulos läheni tätä:

"Se on mun nyt!!"

Ihan mukavaisia kuvia tuli iltakelilläkin napsittua, vaikka se ISOarvo huiteli 800:n tienoilla ja toisissa kuvissa se näkyykin enemmän tai vähemmän. Aurinko oli suurimman osan ajasta pilvessä ja vaikka se paistoikin, ei pentukoiran turkki kiiltänyt.

Ja vielä muutama ruutu:

Hohhoh, mahtaakohan pian jälleen alkaa kuulua tuttua lausahdusta ulkopuolisten suusta?

"Why is it always the three of you?"

-J & N

Liian rumia palkittaviksi

"Hei, eikös se nykyään ole jo muotia, että arka koira viedään mätsäriin ja sanotaan,

ettei sitä pakoteta mihinkään - silloin voittaa palkintojakin!"

:D

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Ja jos joku nyt ottaa itseensä tuosta letkautuksesta (kuten otsikonkin), niin ilmoitettakoon tämän postauksen mätsäriviitteiden olevan sarkasmilla höystettyjä huumoriheittoja pilkesilmäkulmassa. Mätsärit ovat leikkimielisiä tapahtumia, joihin mennään harjoittelemaan ja paistattelemaan päivää (tai sadekelejä). Nähdään ehkä tuttuja, muttei kuitenkaan uskalleta sanoa mitään. Katsotaan vain ja kuiskutellaan kaverille, kuinka toi on se ja se, ja olen nähnyt paljon kuvia. Ja se harrastaa sitä ja tätä. On pärjännytkin. Tolta koiralta murtui jalka. Tuo toinen oli tiputuksessa myrkytyksen takia. Perussuomalaista meininkiä, jossa ei uskalleta tervehtiä ja pysytään vain omassa piirissä.

Sunnuntain (7.6.) hyväntekeväisyys mätsärin teemana tuntui olevan "pörheä ja söpö" sekä "vähän epävarma ja arka". Kai se on sanomattakin selvää, ettei kasvuvaiheessa oleva rottaholsku ja karvojaan karistava porokoiraääliö saa kuin pari hassua vilkaisua teemapäiväisessä tapahtumassa. Onneksi sää sentään helli, vaikkei sekään ollut kovin varma itsestään. Aurinko näytti itseään mukavasti, katosi pilvien taakse piiloon ja tuuli puhalsi kuin viimeistä päivää kaataen agilityn hyppyesteet kehänreunoilta. Whooosh! Pam!

Norikin täysin varoittamatta meinasi nakata/nakkasi 8 kuukauden ikäistä weimarinseisojaa kuonosta, kun sinisilmäinen hurtta tuli liian liki. Taisi kyllä varoittaa teollaan poropoika, ei ole luottamista tuommoisiin sinisilmäisiin kummajaisiin. Ties mikä demoni oli!

Samaisen mätsärin teema osallistujien puolesta tuntui olevan "tuon koirani ihan liki, että se itse voi lähestyä" sekä "enkä välitä siitä mitä se tekee". Kiehuin ja kihisin, kuinka kehästä tulleet ihmiset jäivät notkumaan sinisten ja punaisten nauhojensa kanssa aivan kehän suulle! Vaikka sitä olisi ensimmäistä kertaa karjaa ulkoiluttamassa, ei sitä silti eteen tarvitse jäädä. Yhdessäkin välissä meinasi väkisin pari koiraa tulla Norin iholle, jonka pyrin välttämään hitusen korkeaäänisemmällä puheella, kuinka tämä poro kyllä antaa selekään vieraille piskeille, jos eivät osaa antaa tilaa! Uskokaa tai älkää, se toimi. 

Poistuimme Sadun kanssa molemmat punaisin nauhoin ilman sijoittumista naureskellen päivän tapahtumalle ja meidän kaamean rumille piskeille. Mätsärit olivat suhteellisen hyvin järjestetty ja ei niistä kai mitään kummempaa valitettavaa ole. Ehkä enemmänkin osallistujien käytöksestä, joista on yllättävän harvoin valitettavaa omalta osaltani. No, aina ei voi voittaa kaikkea!

Tietääkö kukaan mätsäreitä teemalla: "Pomppupomppu-hyppyhyppy-koikkaloikka"?

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suunniteltu reissu M&M;ään kuoli liikkeen ollessa kiinni sunnuntaina. Koirat kuitenkin pääsivät hetkeksi juoksemaan ja siellä napsin hätäisesti muutamat ruudut. Aurinko oli idioottituulella ja halusi pilata kaikki kuvat suoralla loistollaan, mutta tajusi onneksi kadota hetkeksi pilvien kätköihin.

Ja jotta Sadun koiraelämä saisi kuvia ja todisteita siitä, että he tekevät elämässään edes jotakin, päätin kuvata heiltä muutamat seuruupätkät ja patukkakuvat. Luoja, aurinko, onko vaikea pysyä pilvessä edes hetki? Osta vaikka hamppua tai jotain - hehee haha.

Ja loppuun vielä Norin mielipide koko treenitouhusta:

-J&N

Uutta kakkulaa nokkaan

Uusi linssi saapui kameraperheeseen ja muutamien koekuvien jälkeen olen ihan

liian rakastunut tähän kakkulaan.

Voi 85mm 1.8 - minkälaista jälkeä teetkään <3

Toisaalta nämä uudet kuvat eivät mitään suuria riemunkiljahduksia herätä muun kuin mahtavan yhteentoimivuuden takia kamerarungon kanssa sekä smoothin bokehin kannalta. Auringonvalo on perseestä kiiltäväturkkisen mustan koiran kanssa ja kun pilveen mennyt aurinko ei tunnu olevan tällä suunnalla vaihtoehto, on etsittävä varjoja puista sun muista. Ja sitten käy niin, että joku osa palaa puhki ja vihreää on liikaa ja dantantaa. Tulos on se mikä näissä kuvissa onkaan.

Liikekuvat puolestaan napsin nopeasti töiden jälkeen kymmenen maissa illalla, jolloin runko taas joutui äärirajoille. Croppikennoisena kohinansieto ei ole paras mahdollinen ja ISO-arvo oli jätettävä 640 kohdalle, jolloin jouduin valitsemaan suljinajan ja aukon välillä. Liikekuvia olin mennyt ottamaan, joten uhkarohkeasti sohin 1.8 aukolla, vaikka hyvin tiedän, että tulos on mitäänsanomaton tarkennuksen osumisen puitteissa. Noh, tuli sieltä kuitenkin muutama ihan jees, joita sai vielä paranneltua käsittelyn puolella edes siedettävään julkaisukuntoon.

Vaikka auringonpaiste ja iltahämärä vähän latistikin kuvasaldoa, on tuo linssi silti ihana. Ja tuli se varsinaisesti sisäänajettua Salon iltatorilla (4.6.) kun Sillanpää avasi torikauden. Luonnonvalo + keikkakuvaus... Ah, harvinaista herkkua! Harvinaista tällaiselle, joka ei ala maksamaan festareiden kuvauslupia - tai festarilippuja yleensäkään. Kuitenkin. Salon iltatorin ilmaiskeikalla oli tietenkin ihanaa notkua eturivissä 85mm obiskan kanssa ja laulaa jo tutuksi tulleita kappaleita yleisön kanssa kilpaa. Mahtava show - kuten aina!

On myös hauska törmätä siihen tosiseikkaan, että tällä hetkellä kuvaussetti, joka koostuu Canon EOS 60D-rungosta ja Canonin 85mm 1.8 objektiivistä on kustantanut yhteensä 500 euroa. Onhan ne käytettyjä molemmat, mutta toimivat moitteetta. Rungon esikatselulasissa on särö, joka ei kuitenkaan vaikuta mihinkään mitenkään. Talvella tuli suojattua lasia, ettei kosteus pääse kameran sisään. Vielä kun saisi aikaiseksi, ongelmakin ratkeaisi särön suhteen. Tuo lasi on yllättävän helppo vaihtaa omatoimisesti ja kustannuksetkin laskevat rutosti. Itse sen tekee alle 15 eurolla, JAS-tekniikalla homma on heti 120 euroa tuntihinnan mukaisesti.

Tällä uudella linssillä mennään eteenpäin ja varmastikin kuvataan suurin osa blogin tulevista ruuduista. Kesän perkelepäivillä ennättää hyvin tottumaan uuteen kakkulaan ja välttelemään kiiltäväturkkisia ongelmia. 50mm 1.8 linssi ei kuitenkaan jää pölyttymään hyllyyn vaan otan sen tarvittaessa kuvaussessioille mukaan. Onhan se tähän asti ollut se ykköslinssi, nyt se vain on saanut uuden kilpailijan! 

Ja loppuun vielä vanhan maatiaiskolli Kallen kuvat, on se rakas 15-vuotias äijä <3

-J & N (+K)

Siskoni mun

Muutama viikonloppu sitten käväistiin Norin kanssa Ruovedellä näytelmissä (arvostelu löytyy Tulokset -sivulta), mutta varsinainen kohokohta koko reissusta oli Norin siskon, Makian näkeminen! Makiaa ollaan nähty viimeksi lammaspaimennuksessa viime kesänä, mutta heti sisaruksilla löytyi yhteinen leikki!

Päästiin tutustumaan Jennin ja Makian hienoihin lenkkeilymaastoihin metsässä, jossa kierreltiin kaarreltiin ainakin parin tunnin verran. Kyllä Nori oli kotiin päästessä väsynyt poropoika, taisi olla oikein mukavaa leikkiä ja temmeltää yhden siskon kanssa taas pitkästä aikaa!

-J & N