How about a little Risk?

Yappie!

Tänään oli semmoset koiratreffit, joita oli odotettu pitkään ja hartaasti!
Antaa kuvien puhua kaikkien sanojen edestä - ja paljon!

Kukapa muukaan oli viettämässä meidän kanssa sateista kesäpäivää kun pikkuinen nassikka, 5 kuukautinen RISKI! (Ja Satu, Sadun blogi löytyy TÄÄLTÄ!)

Alapuolella Norista vähän seisotuskuvaa, kiitos Sadulle seisottamisesta!

Ja lopuksi vielä päivän tunnelmakuvia:

Ja tuolle viimeiselle kuvayhdistelmälle on oikeastaan tarinakin.

Tarina kuraisista tassuista ja KOSTOSTA.

Viime talvena, kun Riskistä ei ollut vielä kuin mahdollisia huhuja liikkeellä, sattuipa niin, että Nori kumosi Sadun aika mallikkaasti. Lunta ei ollut paljoa eikä vatsalleen lentäminen, jalat suorina ollut mikään mukava kokemus - kuulemma. Satu sitten yritti saada keuhkonsa toimimaan ja jäi henkiin. Kostokin kaiketi.

       Tänään (6.6.) kun saavuimme Akustinpuistoon, ensimmäisenä Riski riensi kuraojaan mutaistamaan tassujaan. Me istuimme alas kuvailemaan ja säätelemään kameran asetuksia ja Riski sai hepulin ja... Lopun voineekin jo arvata. Ylitseni rynnistettiin oikein kunnolla. Sain Riskin kovan pään omaa päätäni vasten ja sain syödä mutaa tassuista. Oi kyllä, kosto oli suloinen. Ja kaikella rakkaudella tuotettu, tietysti!

Ja teknisesti ottaen, tämähän oli Norin syytä?

We have a part time housemate!

Kappas keppanaa, meidän katon alle eksyi eilenillalla uusi väliaikainen vieras, nimittäin Papin poika Mico!

Yhteiselo on alkanut todella hyvin, Norilla ja Micolla kun on joskus ollut pientä kärhämää keskenään. Saas nähdä, kuinka kauan Mico viettää kattomme alla päiviä, sillä syy tälle vierailulle piilee siinä, että Micon asuinkumppanilla Rebekalla on juoksut meneillään.

      Nooh, hyviä kuvaruutuja kolmikosta saa, vaikka olenkin päätynyt itkemään nykyisen kuvakaluston varusteita. 50mm 1.8 objektiivi on tällä hetkellä suurin aarteeni, mutta onneksi silläkin saa ihan hyvännäköisiä otoksia! Sitten kun olisi rahaa, niin voisi vähän satsatakin uusiin vermeisiin.

Why is it always raining when we needs to practice?

Kahden viikon tauko agilitytreeneistä. Jokaisena tiistaina tullut vettä sen verran, että me ollaan suosiolla syvennytty viltteihin ja tehty sitten jotain muuta mukavaa sadeen lakattua. Pakko kyllä päästä aksailemaan ensiviikolla, tai jos vähän pääsisi perjantaina Sadun kanssa treenailemaan!

        Oltiinhan me sentään tänään (3.6.) liikenteessä, tultiin aamulla kaupungille äidin kyydissä seitsemän aikaan, kierrettiin paikallinen puisto kuvausmahdollisuuksien toivossa joita ei sitten ollutkaan ja painuttiin isäni luokse tappamaan aikaa. Posti aukeaisi vasta kahdeksalta, paikallislehden toimituksessa väkeä olisi varmaan kymmenen jäljestä. Ihme tapahtui, enkä vaipunut uudestaan unten maille vaan pysyttelin hereillä. Katsoin Nori kainalossa Kapeeni Amerikka - The Winter Soldier -elokuvan, kunnes nälkä pääsi yllättämään.

Siinä kahdentoista maissa lähdettiin uudelleen liikkeelle. Kävin hakemassa postista paketin, jota olin odottanut jo kauan. Olen aina halunnut saada hyllyyni Tuire Kaimion Koirien käyttäytyminen -kirjan, mutta kirjakauppojen hyllyillä olevat hinnat, jotka tavoittelevat melkein neljääkymppiä ovat olleet minulle liian korkeita. Facebookin koiratarvikekirpparilta kuitenkin tuli bongattua kirja (20 sekuntia ilmoituksen ilmestyttyä) olin jo varannut sen itselleni.

Ja se on täydellinen! Loistokunnossa, edellinen omistaja on pitänyt kirjasta hyvää huolta!

Postista kiidettiin paikallislehteen moikkaamaan vanhoja tuttuja. Nori sai todelliset hepulikohtaukset ihmisten huomiosta, paikalla oli paljon tuttuja ja niitä, jotka haluavat rapsuttaa ja helliä. Toimituksessa vierähtikin tovi ja sain jälleen työkseni kirjoittaa kolumnin. Yay!

      Palasimme takaisin isän talolle ja otimme Norin kanssa pienet tirsat ennen tulevia agilitytohinoita. Kellon soidessa puoli tuntia ennen harjoitusten alkua, ulkona tuli vettä oikein urakalla. Nori nukkua porskutti tyytyväisenä enkä minäkään ajatellut itseäni kipeäksi hankkia. Treenit jäivät siis välistä, mutta eipä Nori paljoa ylimääräisestä energiasta ole kärsinyt. Koko ilta on mennyt nukkuessa, ollaanhan me kauan oltu reissussakin.

Kuvia ei meidän pitkästä päivästä ole, mutta viikonlopun reissusta on muutama aurinkoinen ja kesäinen kuva. Saatin meikäläisen ja Norin yhteiskuvakin otettua, ja ehkä meikäläisen naama juuri ja juuri on julkaisukelpoinen näissä kuvissa...

ISO KIITOS MARIKALLE KUVISTA!!!

Very doggy weekend part 2

Hiljaiseloa on piisannut jonkin verran, pahoittelut siitä.

Tämä jatkopostauskin on odottanut omaa aikaansa melko pitkään...
Kuitenkin, hoidetaan tämä pois alta!

Sunnuntai (18.5.) päivän menoa ja meininkiä Turun suunnilla, jatkoa postaukseen Very doggy weekend part 1!

Sunnuntai

Meinattiin Kristiinan kanssa, että jos nukuttais sovinnolla vähän pidempään, kun lauantai oli ollut niin 'aikainen' ja liikunnallinen. Nooh, minä heräilin pitkin aamua joko siihen, että koirat leikkivät ja remusivat vuoroin lattialla, vuoroin naamalla, tai sitten Hessu (kilpikonna) päätti viihdyttää orkesterimaisella rumpusooloilla - tai sitten vain heräsin.

Kymmenen maissa oli vihoviimeinen herätys ja silloin noustiin ylös ja kärsittiin aamulagaamisesta. Suunnitelmissa oli käydä vähän agiliitämässä, mutta sitä ennen käytiin kusettamassa koirat ja käytiin noutamassa aamupalaa viereisestä kaupasta. Nom nom, katkarapuleipä on hyvää!

Kuuma päivä ja aurinko helotti täydeltä taivaalta, ei pilviä missään. Yritettiin kuitenkin uhmata ilmaa ja vetää agitreenejä ulkona, mutta selväähän oli, ettei siitä tullut oikeastaan mitään. Liian kuuma ja koirien keskittyminen katkoili koko ajan. Nori veti hienosti puomia ja pujojakin harjoiteltiin, kunnes päätettiin käydä katsomassa, olisko meille hallissa tilaa. Ja oli kuin olikin!

       Sisällä tehtiin tunnelia, pujoja ja rengastakin otettiin. Nori osasi hommansa todella hyvin! Ei kyseinalaistanut pahemmin ja suoritti esteet todella hienosti! Kyllä saa olla ylpeä tuommoisesta kaverista, olisin nimittäin uskonut sen sisäistämiskyvyn olleen jokseenkin heikompi...

Aksaamisen jälkeen kiidettiin vähän viilentymään:

Nori ei ui, ei sitten millään halua pulahtaa uimaan! Ei niin ei! Kyllä kahlailemaan mennöö, mutta hän ei halua keppiä noutaa vetten keskeltä. Onko mulla urpo vai urpo poropoika?

    Aksaamisen ja viilentymisen jälkeen annettiin koirien huilata ja käsiteltiin jälleen kuvia ja lagailtiin tietokoneiden ääressä Kristiinan kanssa. Kello kävi ja pian oli meidän aika rientää Norpan kanssa junaan. Heiluttaa heipat Kertulle ja Kaapolle ja painua kotiin. Oli aivan mahti viikonloppu, karvainen ja nopsakka, menevä ja vauhdikas!