Where is it even legal?

No niin, jos tekisi vähän asiatekstiäkin välillä? Vai voineeko mielipidetekstiä asiatekstiksi kutsua?

Tämä poliisin julkaisema facebook -päivityshän viittaa TÄHÄN kyseiseen tapahtumaan.

En nyt halua alkaa väittelemään mistään, mutta ihan tässä itsekseni ajattelin tätä asiaa pohtia.

Koiralle ominaista on liikkua vapaana. Siitä olen saannut kuulla monet kerrat. Vapaana liikkuminen on koiralle luonnollista ja parantaa sen mielialaa. Pää ei mene silloin 'sekaisin'.

  Ymmärrän hyvin, ettei koiria pidetä vapaana taajamassa tai muutenkaan ihmisten ilmoilla, sillä tällaistahan sitten sattuu, mistä poliisi ja Helsingin sanomat ilmoittivat julkaisuissaan. Vapaana oloon tuntuu olevan poliisin suunnalta vain yksi neuvo: "Vie koirapuistoon juoksemaan."

Itse olen saanut lukea monesti lehdistä ja kuullut koiranomistajilta traumaksi asti, kuinka koirapuistoista nykypäivänä voi löytyä koirille tarkoituksella piilotettuja rotanmyrkky-makkara-lihapulla-comboja, puhuttamaan koira-aggressiivisista yksilöistä, joita löytyy siinä missä hyväkäytöksisiäkin. Jos koira käy toisen kimppuun koirapuistossa, pahimmassa tapauksessa pitää nostaa rikossyyte. Poliisilta taannoin saatu vinkki johtaa mahdollisesti rikosilmoituksen tekoon. Entäpä sitten myrkytystapaus? Et voi viedä poliisille eläinlääkärilaskua tai kuolleen lemmikin ruumista ja kysyä, oliko neuvo sittenkään niin hyvä.

Metsä on yksi paikka, minne koiraa voisi mennä ulkoiluttamaan, mutta sieltäkin voi saada sättimistä: "Pois minun mailtani! Pilaat puollukan varvut! Tänne ei koiria haluta kuseksimaan! Syövät sienet!(?)" puhumattakaan lenkkeilijöistä/talvisin hiihtäjistä, jotka eivät laduilleen ja lenkkipoluilleen halua koiraa. JA SILTI aina sanotaan, että koiran kuuluisi saada juosta vapaana, ettei sen mielentila kärsi. Yritä siinä jo valmiiksi äreällä lenkkelijälle/maanomistajalle sopertaa koiran mielenterveydestä jotakin.

      Meillä Nori saa juosta vapaana isolla pihalla ja myös metsässä hyvän metsänomistajan takia. 

Kaikilla ei tähän kuitenkaan ole mahdollisuutta.

Enkä nyt tarkoita, että pitäisi lakisäädöksiä alkaa muuttamaan. Jos koiraa saisikin pitää vapaana, sehän tarkoittaisi tällaisten tapauksien lisääntyvän. En itsekään tiedä tähän soveliasta vastausta, mutta mietinpä vain missä voisi sitten tavallinen kerrostalomölliäinen ulkoiluttaa koiraansa vapaana LAILLISESTI ilman suurempia bensakuluja? 

Lisäksi tuolla Helsingin sanomien kommenteissa näkyy tälläinen aivotyöskentelyn suurnäyte:

Nimimerkki: Taliin asuntoja.

"Kaupungissa kokorajoitus ja määrättyjen rotujen kielto. Omistajan suoritettava kussi. Ilman todistusta ei voi ilmoittaa koiraa verottajan rekisteriin. Vero painon mukaan. Veron tuotosta osa kehitysapuun."

Saanko hautautua hetkeksi jonnekin koloon ja ehkäpä itkeä? Järjenjättiläiset ovat liikkeellä!

Onhan se toki niin, että ei kaupunkiin pitäisi viedä isoja koiria, jos niille ei voi tarjota tarpeellista liikuntaa ja koulutusta - silloin sellaista ei pitäisi ottaa ollenkaan. MUTTA se että, kaupunkeihin tulisi kokorajoitus tuntuisi jo enemmän kuin syrjinnältä. Otetaan tähän pari esimerkkiä:

Esimerkki a)

Minä itse opiskelen audiovisuaalista viestintää, joten jos halajan hyvän työpaikan ja palkan, tulee minun luultavasti asustaa pääkaupunkiseudulla tai muualla isommassa kaupungissa. Olen ottanut koiran opiskellessani, porokoira voidaan luokitella isoksi koiraksi tiettyjen ihmisten silmissä.

      Minun on siis käytännössä vaikeampi löytää työpaikkaa, koska omistan ison koiran, sillä en voisi välttämättä muuttaa pääkaupunkiseudulle liian ison koiran vuoksi?

Esimerkki b)

Kuvitellaan, että työskentelisin pienemmässä kaupungissa, jossa isot koirat ovat 'sallittuja'. Yritys, jossa työskentelen pääkonttori sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja yhtäkkiä minut halutaan siirtää sinne töihin (tätäkin tapahtuu, uskokaa pois). Jos matkaa pääkaupunkiseudulle tulisi enemmän kuin olisi kannattavaa käydä pienemmästä kaupungista, edessä olisi asunnon etsintä (tai sitten työnanataja voisi sellaisen etsiä). Minulla on iso koira.

Molemmissa esimerkeissä vastaus tuntuu olevan aavemaisesti:

1) työpaikasta kieltäytyminen tai 2) koirasta luopuminen

Julkaisin taannoin tekstin ohjelmasta, josta kaikki sai alkunsa Koira-ajokortti -hömpötykseen. Sen voi lukea TÄÄLTÄ.

Omistajan on suoritettava ku(r)ssi?

     Anteeksi, tämän yhteiskunnan tuntien tämä kurssi ei varmastikaan olisi mikään parinkympin juttu. Kurssit olisivat luultavaksi vknlopun mittaiset ja lopuksi olisi päättökoe. Kurssimateriaalista, tiloista ja ajasta jokaisen tulisi taatusti pulittaa pitkä penni. Vaivanpalkaksi saa läpyskän, jossa sinun kerrotaan olevan hyvä koiranomistaja! Jos siis pääset läpi.

Entä jos et syystä tai toisesta pääsisikään läpi kokeesta? Jos sinulla olisi eriävä mielipide tiettyihin kysymyksiin? Ja entä jos sinulla on jo koira ennestään? Hyväkäytöksinen ja menestynytkin. Viedääkö se silloin pois? Sijoitetaan toiseen kotiin tai lopetetaan, kun et päässyt läpi kokeesta?

Lisäksi en todellakaan usko aggressiivisten koirien tai huonojen koiranomistajien vähenevän. Aluksi voikin tulla pieni aika, jolloin kaikki on hyvin, MUTTA kyllä kaikenmaailman ihmiset lopulta keksivät keinonsa. Jos he eivät saa koiraa laillisesti kasvattajalta, he löytävät muut keinot. Pentutehtailu yleistyisi kysynnän vuoksi ja tilanne olisi pahempi kuin alkulähtöjään. Eikös näin?

Veroitus.

Varsinaista koiraveroahan ei ole jokaisessa kunnassa vaan se saa olla vapaaehtoinen ja kuntien päätettävissä. Useimmiten näissä kunnissa, joissa on koirapuisto, on myös veroa maksettava. Siihen ei kuitenkaan koiran koko vaikuta mitenkään.

   Jos pelkästä koiran omistamisesta pitäisi maksaa veroa (ja vielä eritellysti PAINON MUKAAN), eikö tasa-arvoisuuden nimissä silloin veroa pitäisi maksaa kissoista, hevosista, lehmistä, hamstereista, kilpikonnista, gerbiileistä... YOU NAME IT!

Tuon ihmisen kommentti tuntuu vain syrjivän isojen koirien omistajia kaikin puolin.

Useimmiten ihmisillä on ennakkokäsityksiä jo liiaksi asti:

ISO KOIRA = AGGRESSIIVINEN JA PAHA

ISO KOIRA + (KUONOPANTA = KUONOKOPPA = PAHA KOIRA) + PIENEHKÖ IHMINEN = TUHO

PIENI KOIRA + AGGRESSIIVISUUS = EI HÄTÄÄ

PIENI KOIRA + ISO KOIRA + SAMA TALOUS = PIENEMMÄLLÄ HUONOMPI ELÄMÄ

Matematiikkaa ihmisten ennakkokäsityksistä - yhtälöt eivät ole kovinkaan vaikeita.

Aina puhutaan kuinka pieni koira ei ole haitallinen, jos se vähän puree. Säännöt eivät ole niin käytettäviä pienille kuin isoille. Pienenkin koiran hampaista voi saada tappavan taudin, pienempikin koira voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi, päästessään kasvoihin asti.

Itse en pidä pienistä koirista ja olen alkanut pitämään niistä yhä vähemmän. Rotiksi minä niitä kutsun, jotka räksyttävät, eivät tottele, kuseksivat sisälle ja ovat kaikinpuolin kamalia. Rehellisesti: en ole KOSKAAN nähnyt/tavannut pientä koiraa, joka olisi mallikansalainen.

  En halua yleistää enkä mitään, mutta näin on tapahtunut omalla kohdalla. Onnea niille, joilla on hyväkäytöksinen, nilkankorkuinen pieni haukku!

Tällaisia aivoituksia tällä kertaa - pitäähän sitä aina välillä mielipiteensä tuoda julki!

Show them you're a star and they'll adore you!

Nori kerää arvostusta ja huomiota työpaikalla päivittäin ja tänään hän esitteli omia temppuskaalojaan. Tassua annettiin, istuttiin ja kopiteltiin palloa - tuo hupsu kyllä pistää työnteon koetukselle omien tempaustensa kanssa!
       Norilla on nyt parisen viikkoa ollut ruoan kanssa ongelmia, että ei maistu. Aina pitää jättää kuppiin nappuloita ja vain koiranmakkara kylkiäiset kelpaa! Oon ollu huolissani, se kun saa aamuin illoin 1,5dl nappuloi. Treenatessa tarvii sil jotai sentää jäädä kiinneki kroppaan!
       Tänään otin töihin mukaan 1 dl nappuloita ja sentin siivun koiranmakkaraa. Aamuruoka ei kelvannut. Ruoan annoin siinä puoli yhden maissa ja kuppi meni tyhjäksi. Kotiin päästiin siinä neljän jäljestä ja aamuset nappulat katos kupista sen sileän tien. Onkohan Norilla jokin kausi menossa vai mahtaako johtua tuosta tassuvaivasta vai mistä tämä ruokahaluttomuus?
        Pidän nyt peukkuja että alkais uus säännöstely tepsiämään eli pyrin antamaan 1dl kolme kertaa päivässä. Aamulla, myöhään iltapäivästä ja sitten illalla. En viitsisi kaameasti totuttaa tuohon, että saa kahdentoista jäljestä ruoan kun työharjoittelu loppuu tässä kuussa ja sitten kello onkin aina viisi kun tulen kotiin koulusta... *huokaus*

Noooooh, ei voine mitään. Tänään oli palloittelupäivä töiden jälkeen ja poika sai juosta pallon perässä - muutama keppikin siinä sivussa tietysti lensi. Sade yllätti ja jäi hiekkatielenkki välistä. Äsh, huomenna mennään varmasti! Voidaan ottaa sitten samalla seuraa- ja keskittymisharjoituksia!

Mitäs mieltä meidän bannerista?

Vähän on meikäläisen naama pikseliä kun tarkennus ei ole siellä missä pitäisi, muttaaah MENKÖÖT!

Olen itse melko tyytyväinen uuten ulkoasuun, joten tämä voi pysyäkin jonkin aikaa messissä ^^

Open the door and look, there's some changes!

Heissan, heissan, heissan!

Kuten huomaattekin, muutoksia on tapahtunut blogin ulkoasussa (banneri tulee kun saan sellaisen aikaiseksi)!

Oli pakko itsekin muuttaa kun yksi suosikkibloggaajakin teki muutoksia! ^^

Meidän vknloppu on ollu toooodella tekemätöinen. On ollut yhtä hullun myllyä: perjantaina kaahattiin saloon ostamaan juhlavaatteet minulle (Nori sai kyllä uuden lelun - taas...) ja sieltä sitten paahdettiin kotiin. Olin niin sekaisin flunssastani, että kaaduin suoraa päätä sohvalle ja tuskastelin kuumeettoman olotilani kanssa. Kuumemittari näytti 36.2 normaaliin 35.9 nähden, ei siis kuumetta lähimainkaan!
        Nukuin tunnin - puolentoista tunnin pätkissä ja heräsin aina välillä järkyttävään tukkoisuuteen tai sitten kuivaan kurkkuun. Ilta seitsemästä nukuin helposti aamu kymmeneen. Kahdeksalta aamulla vaihdoin omaan sänkyyn sohvalta. Ja olin oikeassa.
       Flunssa on alkanut hiljalleen helpottaa - tokihan nokka juoksee vielä, mutta etiäpäin ollaan menossa. Tiesin perjantaina keskipäivän aikoihin varsin hyvin tämän flunssan olleen sellainen, että ei se lähde kuin nukkumalla. Perjantai-ilta, mihis minä sitä muutenkaan olisin tarvinnut?

Lauantai meni leipoessa, sunnuntaina (10.3.) matkasin siskonpoikani ristiäisiin suorittamaan 1/3 kummin virkaa! Poika sai nimen: Jonas August! Nyt tietää, millä sitä toukkaa voi kutsuakin :3

Kuvaton pläjäys, sorryt! Tämä nyt oli tämmöinen pikapostaus!

Mitä mieltä uudesta ulkoasusta?

Sick mother - son is quite alright

Ei mene taas niinku Strömsössä.
     Keskiviikkoaamuna (5.3.) tuntu kuin ois kurlannu partateriä yöllä, voi kiitos, kurkkukipua mä eniten kaipasinkin. Nenä alko juoksee päivän aikana. Kuume pysyny poissa, siellä normaalissa 35.9 asteessa. Onneksi en ole kuumelle altis, harvoin siihen kipeytymiseen päädyn. Päänsärkyä ja yskää yhä odottelen tähän normaaliin arkeen. Ja ei, en kärsi allergioista. Varmaan influenssa on päättänyt tarttua minuun!
    Äippä kipeänä, eikä sillä pojallakaan kovin hyvin mene.

Jos ei lappiin päästä, lavastetaan sit tilanne!
(ihan näin btw)

Tajusin eilen (5.3.) työpaikalla pienen kivun johdattelemana, että Norin kynnet olisi syytä leikata. Toimistolle tuli koira ja minä otin Norin kaulapannasta kiinni ja jätkä sitten ryöpytteli oikein kunnolla takajaloilla tuon jalkapöytäni verille. Auuuuts!
    Kynsienleikkaus siis iltahommiin!
    Olivatkin päässeet kasvamaan aika pitkiksi ja otin vain muutamia millejä pois. Kesäsin tätä ongelmaa ei pääse olemaan kun on asfalttipiha, joka kuluttaa kynnet automaattisesti, nyt talvella ne pääsivät sitten kasvamaan. Vaikka Noria ei varsinaisesti tähän hommaan ole totutettu (kevät pentu kun on niin ei ole tarvinnut leikellä) niin silti antaa nätisti leikata. Kun minä istun lattialle kynsisakset kädessä, lyö herra tassun käteen ja antaa leikata.
    Eilen sitten (edelleen 5.3.) leikkasin takajalan kynnestä parimilliä pois ja verta alkoikin tulemaan. Koira ei edes hätkähtänyt, ei päästänyt ääntä tai mitään. Mahtoiko edes sattua? Vertahan siitä tulee aina kiitettävästi. Meillä ei haavapulveria ole (itse kyllä yrittänyt hankkia sitä talouteen, mutta muut eivät oikein innokkaita ole ideasta), joten tyrehdytys tehtiin ihan paperilla, vaikka tiedän vuotovaaran olevan ilmeinen saman illan aikana ja parina seuraavana päivänäkin. Näinhän siinä kävi.
    Itse nukahdin katsellessani Game of Thronesia ja Nori vaappui vapaana ja verta oli sitten ympäri lattioita ja mattoja. Ja jälleen poika löytää itsensä tänään (6.3.) toimiston pöydänalta sukka jalassa. Ei siitä näytä paljoa tykkäävän, mutta en ala erikseen työpaikan lattioita kuuraamaan kun kotonakin sai samaa tehdä!

Voi huokaus siis... Liian pitkäksi päässeet kynnet, syyllinen nostakoon kätensä!

*nostaa käden*

"Oh you, why am I not surprised?"

Aika ilkiältähän se näyttää, mutta Nori ei näytä asiasta valittavan ja mitä sille muutakaan voisi enää tehdä?
     Käytiin ennen kynsien leikkuuta metsäilemässä taas ja alkaa tutut ympäristöt olla liian tuttua kauraa. Paskakikkareen kokoinen metsä, lähes poluton, eipä siinä paljoa mitään ole. Varmaan aletaan menemään ihan kunnon santateitä, kunhan ei satamaan ala. Sateella mennään suosiolla metsään, siellä on enemmän suojaa kuin aukeilla peltoteillä.
     Vinkkinä nyt niille, jotka harrastavat painiakin koiriensa kanssa asunnossa: muistakaa kerätä luut pois lattialta - tai ainakin jonnekin sivuun. En tiedä mitä eilen sattui kun yhtäkkiä olikin kämmen kiinni ranteessa, käsipöytä luun ja Norin välissä ja Norin paino käden päällä. Ensimmäiset 20 sekuntia oli kyllä yhtä tuskaa eikä käden liikuttamisesta tullut mitään. Punaiset jäljet tulivat ja on melkoisen kosketusarka. Samalla löin päänikin vielä pöydänreunaan! No jaa, rapatessa roiskuu - eikös se näin ole?

Proud lapponian herder!

Kuvaan mie varvikkoaki! - jos jaksan...

Että semmosta taas tällä kertaa. Norin jalkakuntoon ja meikäläiselle jotain vahvempaa droppia etten joudu vuoteen orjaksi. Sunnuntaina ristiäiset ja minun pitäisi pysyä tolpillani kummin virassa. Hyvän ajankohdan tämä kevätflunssa päätti ottaa...

WRONG!

BETTER! ^^

 Molemmat viimosista kuvista on otettu kameran ajastinlaukauksella. Vihoviimeinen oli vähän kinkkinen kun sain itse hyppelehtiä kalliolle ja sliipata itteni nurin. Oon kumminki suhteellise tyytyväinen ^^

Coming back to home is the best thing whit your best friend!

Covereiden surffailu on vain niin jotain omaa luokkaansa iltaisin ^^

Lauantai 1.3. & Sunnuntai 2.3.

Kannuksen reissusta ollaan selvitty takaisin töitten pariin ja Nori on keikkunut hyvin mukana. Nukkuu työpöydän alla ja tottelee nätisti. Mitä sitten tapahtui vielä lauantai päivänä Kannuksen suunnilla?
      Nooh, eipä juuri mitään ihmeellistä. Viimeistiin näyttötyötäni (itse asiassa sen materiaaleja) ja käväistiin hallilla ottamassa kyseisiä pätkiä. Kulutettiin siellä aikaa, Riski nukkui ja Satu teki Leidin kanssa tokoa ja sen sellaista. Juna lähti 17.27 ja kerittiin siihen oikein hyvin Norin kanssa.

     VOI HERRAN JESTAS! Se juna oli tupaten täynnä elukoita. Meinasi tulla vaikeuksia mahtua mukaan posseen. Norilla oli tuttuun tapaansa  kuonopanta ja yhdeltä matkustajalta tulikin vähän epäröivä kysymys: "Onko toi sen... kuonokoppa?" Naurahdin tyypille vähän kömpelösti ja selvensin, että auttaa ohjaamaan koiraa ja tällaisissa tilanteissa koen sen erittäin käytännölliseksi. En voinut olla lisäämättä, että kyllä koira tässäkin remmissä pääsee puremaan jos se niin päättää, mutta ei Nori paha ole. Ei ole ikinä pahaa tehnyt ihmiselle eikä koiralle.

     Muut koirat käyttäytyivät erittäin nätisti ja siksi täysinäinen vaunu ei koitunut ongelmaksi. Kyseinen mies ja hänen tyttöystävänsä jäivät pois ja tilalle tuli toinen pariskunta, joilla oli KOLME chihuahuaa mukanaan. Saatiin alkajaisiksi vähän ääntäkin vaunuun! Oli hienoa huomata, että näillekin koirille oli kurinsa opetettu (useimmiten kun pikkukoirille annetaan äänenkäyttö ja muu anteeksi - ainakin minun mielestäni) ja vaunuun tuli jälleen hiljaista.
     Nori meinasi alkaa levottomaksi kun matkaa oli vielä Tampereen vaihtoon ylitse tunti. Rauhoittelin ja käskin nukkua vaan, kyllä se sitten vaihdossa pääsisi vähän jaloittelemaan, vaikka vaihtoaika olikin 11 minuuttia ja saatiin juosta toiseen junaan. Onneksi kyseinen juna olikin tulojunamme viereisellä laiteella, piti vain lampsia toiseen päähän jotta päästiin omaan vaunuumme, joka oli ISO.
     Meinasin pyörtyä sen puolesta. Turusta Humppilaan tulleen junan lemmikkivaunu (varmasti melko uusi) oli ihanan tilava ja avara. Pakko kehaista sen verta, että varmaan uhrattu muutama ajatus koirienkin kohdalle kun kyseinen vaunu on suunniteltu. Tilaa oli niinkin paljon, että vaunu voisi olla täynnä isojakin koiria ja kyseisessä vaunussa meidän lisäksemme oli vinttikoira sekä Coton de tuléar, ja me saimmekin valloittaa Norin kanssa toisen päädyn vaunusta ja olla omissa oloissamme. Koirista yksikään ei ollut kiinni, mutta eivät tehneet tuttavuuttakaan. Kaikki hyvin koulutettuja ja sen huomasi!

Kotiuduttiin Humppilaan kymmenen maissa ja kotona olimme vähän ennen yhtätoista (nakkikiskan kautta!) ja suuntasimme Norin kanssa suoraan pehkuihin. On se junailu niin rankkaa...
     Aamulla minua odotti työvuoro ja märät kelit estivät iltalenkin. Pienet pyörähdykset pihalla ja se oli siinä. Harmittamaan jäi, mutta mitään ei voinut.
     Mainitsin pari postausta sitten kuinka olen koukkuuntunut Game of Thrones -sarjaan! Pyörin nykyään kolmannessa kaudessa ja voih! Olen niin koukussa! Kiitos vain Suvi tästäkin...


Tiistai 4.3.

Olin jokseenkin väsynyt aamulla herätessäni. Tapojen mukaisesti kyylin edellisenä iltana vielä yhden jakson Game of Thronesia ennen nukkumaan menoa ja kappas! päätin lukaista yhtä kirjaakin ja kello vierähti kello yhteen yöllä.... Oh shit.
    Töihin vain reippahasti ja tekemään töitä! Nori otti kaiken irti ja nukkui tietysti pöydän alla tyytyväisenä kun minä keskityin pitämään silmäni auki. Vien Norin n. kahden tunnin välein ulos ja useimmiten käytän kuonopantaa kaupunki ympäristössä, sillä meillä on hihnassa vetäminen koitunut ongelmaksi kun Nori on tottunut olemaan kotona aina vapaana. Tänään kuitenkin pidin vain kaulapannassa. Pyysin seuraamaan erään puiston paikkeilla ja meinasin pökrätä kun tuo käveli nätisti vieressä. Äiti teki illalla myöhemmin saman ja nätisti kuulemma häntäkin totteli.
    Ehkä ton päähän alkaa pikku hiljaa mennäkin opit?
    Seuraavana vuorossa (aina ollut listassa) on se, että tuo ei reagoi toisiin koiriin. Tai voi toki vilkaista, mutta jatkaa matkaa ilman murinoita ja irokeesia. Tähän haetaan apua paikallisessa koiraseurassa alkavassa näyttelykurssilla. Peruskurssihan se on ja me osataan suhteellisen hyvin osamme, mutta ainahan oppii uutta ja koirakontaktien sietämistä sieltä mennäänkin hakemaan!

Semmoista tällä kertaa, meitin perusviikko on lähtenyt alkuun suhteellisen hyvin siis!

NYT NUKKUMAAN!