keskiviikko 4. syyskuuta 2013
Though I may speak some tongue of old or even spit out some holy word...
Lupaamaani videota! Materiaali on ihan itseni kuvaama jalustalta, joten sori tarkennusvirheistä ja nooh, itse en ole edustava, mutta keskitytään siis Noriin! Päätähteemme!
I will fly, Chase the wind and touch the sky...
Kyllä se niin on. Kyllä vain, päätökseni olen tehnyt! Sanokoot kuka tahansa mitä tahansa vastaan, mutta Norin kanssa aloitetaan heti kun mahdollista tuo koiratanssi. Löytyyhän minulta melko uusi 'Koiratemppu' -kirja hyllystä ja sillä päästään ainakin alkuun näin kotosalla!
Tää jätkä on syntynyt tähdeksi, joten miksei sitä käytettäisi myös hyväksi? Minä rakastan musiikkia ja vielä enemmän rakastan koreografian ideoimista ja sitäkin enemmän Norin onnistumista!
(Uskokaa pois, mieleni kerkiää taatusti vielä muuttumaan, mutta nyt olkoon innostus ylimmillään ja hyvät tuulet puhaltakoot!)
Koulupäivän jos saisi vielä pulkkaan ja pääsisi kotiin niin voisi pojan treenauttaa taas... Jätänpä siis teidät tämän ihanan kappaleen äärelle! :3
Tää jätkä on syntynyt tähdeksi, joten miksei sitä käytettäisi myös hyväksi? Minä rakastan musiikkia ja vielä enemmän rakastan koreografian ideoimista ja sitäkin enemmän Norin onnistumista!
(Uskokaa pois, mieleni kerkiää taatusti vielä muuttumaan, mutta nyt olkoon innostus ylimmillään ja hyvät tuulet puhaltakoot!)
Koulupäivän jos saisi vielä pulkkaan ja pääsisi kotiin niin voisi pojan treenauttaa taas... Jätänpä siis teidät tämän ihanan kappaleen äärelle! :3
tiistai 3. syyskuuta 2013
A man on a mission, changing the vision...
Oookei, Nori on luultavasti tämän päivän (4.9.) aikana lukenut "Näin minusta tulee maailman paras koira"- tai "Näin omistajani on tyytyväinen suoritukseeni" -kirjan... MITÄ OIKEASTI ON TAPAHTUNUT?!
Kotikutoiset treenit eivät olleet edes suunnitelmissa, ihan perus energianpurkua palloleikeillä ja vetonarulla. Norin kanssa ollaan alettu treenaamaan koppeja; ei toki mitään semmoisia, missä pennun pitäisi hypätä ilmaan ja siten tehdä vahinkoa luillensa. Ei, ei. Nori istuu ja minä heitän palloa kohti, saa kiinni jos saa. Ensin otetaan näin ihan lyhyen matkan päältä ja varttuessa voi sitten ottaa jo pidempiä ja myös korkeampia heittoja. Ja sitten myös juostaan pallon perässä. VIHDOIN se on tajunnut, mitä pallon perässä meneminen ja hakeminen tarkoittaa!
Niin, poika siis osaa hakea pallon ja tuoda sen takaisin. Ja tuo siis kunnolla takaisin! Jos ojentaa käden niin sehän tiputtaa sen pallon kädelle! Okei, yksi syy tähän taisi olla se kun tätä harjoiteltiin hänen ollessa vielä nuorempi, niin ei poika tajunnut että pallo oli suussa juostessaan luokse - tai siltä se ainakin vaikutti. Vieläkin jos sillä on pallo suussa ja heittää toisen lelun niin sehän juoksee toisen lelun luo muttei ymmärrä miksei saa sitä suuhunsa kun pallo on tiellä... Silloin kiltti omistaja tulee ja antaa vihjesanan: irti.
Takaisin aiheeseen: aloitettiin siis energian purkamisella. Jatkettiin palloharjoituksista paikkaan ja hakuun. Eipä olla kertaakaan harjoiteltu Ota -käskyä ja ei tarvinnut kuin pari kertaa näyttää mitä tarkoitetaan ja poika osaa!
Eli peruskuvio: Norille käskyt istu ja paikka. Minä käännän selkäni ja kävelen n. viidestä kymmeneen metriä, tiputan lelun (pallon tai vetonarun) maahan, käännyn Noriin päin, kävelen viereen, katson ettei koira liiku, käännyn takaisin leluun päin, jään Norin viereen seisomaan, odotan ja annan käskyn. OTA!
Poika ampaisee kuin ohjus matkaan, ottaa lelun suuhunsa ja minun taputtaessani käsiä ja huutaessa kutsua juoksee luokse ja antaa lelun. (Vetonarun kanssa voi poika yrittää kutsua repimisleikkiin, mutta irti -käsky riittää kerran ja irti on.)
Ja tätä taitoa sovellettiin heti pidemmälle; Nori jäi samoihin alkuasemiin ja minä vein tällä kertaa lelun n. 50 cm korkean betonikuution päälle ja käskin hakea: poika haki ja toi takaisin! Upeaa! Tästä se lähtee, kyllä tästä vielä kunnon noutaja saadaan!
Palloilusta jatkettiin tavallisiin harjoituksiin, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä; hihnaan. Poika on kävellyt todella hienosti jo viikon ajan, mutta eihän sitä voi koskaan liikaa treenata. Ja koska vetonaru olikin yllätyssuosikki, niin palkkana se menee paremman puutteessa mainiosti!
Hihna löysällä suorassa kävelyssä, vähän voi tunkea edelle mutta minä en välitä, kunhan ei vedoksi mene. Harjoiteltiin myös käännöstä, lähes täysympärimenoa ja sitten myös laveammassa kaaressa. Täysympärikäännöksiä harjoitellaan sitä varten, jos pitää vain viedä Nori pois jostakin tilanteesta jota se ei tunnu suodattavan ilman ääntä ja mekastusta.
Ensimmäinen puolikaari meni tietysti vähän vaikeasti; olihan tämäkin melko uutta. Hihna kireni, mutta Nori tuli perässä hienosti. Seuraa -käsky riitti. Toinen puolikaari ja hihna pysyi löysällä! Olin ihan ihmetyksestä silmät pyöreänä: "Tuo vekkuli teki sen!"
Nori aivan tyynesti katsoi minua kuin virnistäen: "Yllätyitkö?"
Täysikäännöksissä käskyksi riittää perinteinen "käännös" - samaa käytetään näyttelykehässä ja puolikaarissakin tarvittaessa.
Yritettiin vielä pidemmälle soveltaa ota -käskyä, niinkin pitkälle, että Nori kantaisi hihnaa itse suussa. Eipä onnistunut, ei poika muuta kuin hihnaa haistellut käskyn annettuani. Irrotin kaulapannan (puolikurkkari nahkaa) ja laitoin maahan, annoin saman käskyn. Kovin poika nuuski maata ja melkein jo ottikin, mutta ei. Se ei ole pallo! Mitä pitää tehdä nyt?! Oli kyllä poika aikalailla hukassa...
Tehtiin onnistuminen tuohon jatkeeksi pallolla ja vaihdettiin talutushihna näyttelyhihnaan ja -pantaan. Otettiin pari treenikierrosta vielä nopsasti, meni niin hienosti nuo aikaisemmat suoritukset. Tiesin, että riskinä voisi olla Norin kiinnostuksen lopahtaminen, mutta jatkoinpa silti!
Ja hienosti menikin poika! Seuraa -käskyllä liikutaan vastedes mätsäreissä aivan täysillä! Vähän meinataan törmätä ringissä toisiimme, mutta sitä saa aina paikattua sitten niin että näyttää jokseenkin hyvältä. Suorat juoksut olivat yhtä loistoa! Nori meni kevyttäjuoksua vieressä ja kun sanoin seuraa aina välillä niin poika vilkaisi minuun! Voi hellanlettas! Lauantain mätsäri - oletko valmis?!
Sitten Norille pari kopittelua ja juoksua palkaksi ja riemuksi ja sitten lopeteltiin. Nyt nukkuu tuossa lattialla tyytyväisenä. Mahtaisinkohan huomenna saada näistä koitoksista myös videota kuvattua? Jos sää sallii ja aika antaa myöden niin miksipäs ei!
Aivan! Ja meinasi päästä unohtumaan! Nyt kun katsotaan hampaita, niin riittää käskynä 'näytä' ja poika ei vedä päätänsä pois ja myös paikka -sanalla saa tutkittua päästä perseeseen pojan läpikotaisin. Tätä tietysti pitää vielä treenailla vieraan ihmisenkin kanssa, mutta odotukset ovat korkeat!
Kyllä se on vaan hieno! Mahtoikohan ensimmäinen mätsäri jotenkin lähentää meitä? Ensimmäinen koetus, minä stressasin kunnes toden kyseessä olin itsevarma itseni - Nori varmasti aisti sen. Lauantai näyttää paljon tuottoisammalta nyt ja apuwa, tajusin juuri, että olenkin seuraavat kolme vknloppua melko kiireinen!
Tänä lauantaina: Match Show paimiossa.
Ensi lauantaina: Tracon tampereella ja sen myötä kaveriporukalla hengaamista.
Sitä seuraavana lauantaina: ARAPIEKKA PENTUJEN TAPAAMINEN!
I'M SO EXCITED! ^^
Kotikutoiset treenit eivät olleet edes suunnitelmissa, ihan perus energianpurkua palloleikeillä ja vetonarulla. Norin kanssa ollaan alettu treenaamaan koppeja; ei toki mitään semmoisia, missä pennun pitäisi hypätä ilmaan ja siten tehdä vahinkoa luillensa. Ei, ei. Nori istuu ja minä heitän palloa kohti, saa kiinni jos saa. Ensin otetaan näin ihan lyhyen matkan päältä ja varttuessa voi sitten ottaa jo pidempiä ja myös korkeampia heittoja. Ja sitten myös juostaan pallon perässä. VIHDOIN se on tajunnut, mitä pallon perässä meneminen ja hakeminen tarkoittaa!
Niin, poika siis osaa hakea pallon ja tuoda sen takaisin. Ja tuo siis kunnolla takaisin! Jos ojentaa käden niin sehän tiputtaa sen pallon kädelle! Okei, yksi syy tähän taisi olla se kun tätä harjoiteltiin hänen ollessa vielä nuorempi, niin ei poika tajunnut että pallo oli suussa juostessaan luokse - tai siltä se ainakin vaikutti. Vieläkin jos sillä on pallo suussa ja heittää toisen lelun niin sehän juoksee toisen lelun luo muttei ymmärrä miksei saa sitä suuhunsa kun pallo on tiellä... Silloin kiltti omistaja tulee ja antaa vihjesanan: irti.
Takaisin aiheeseen: aloitettiin siis energian purkamisella. Jatkettiin palloharjoituksista paikkaan ja hakuun. Eipä olla kertaakaan harjoiteltu Ota -käskyä ja ei tarvinnut kuin pari kertaa näyttää mitä tarkoitetaan ja poika osaa!
Eli peruskuvio: Norille käskyt istu ja paikka. Minä käännän selkäni ja kävelen n. viidestä kymmeneen metriä, tiputan lelun (pallon tai vetonarun) maahan, käännyn Noriin päin, kävelen viereen, katson ettei koira liiku, käännyn takaisin leluun päin, jään Norin viereen seisomaan, odotan ja annan käskyn. OTA!
Poika ampaisee kuin ohjus matkaan, ottaa lelun suuhunsa ja minun taputtaessani käsiä ja huutaessa kutsua juoksee luokse ja antaa lelun. (Vetonarun kanssa voi poika yrittää kutsua repimisleikkiin, mutta irti -käsky riittää kerran ja irti on.)
Ja tätä taitoa sovellettiin heti pidemmälle; Nori jäi samoihin alkuasemiin ja minä vein tällä kertaa lelun n. 50 cm korkean betonikuution päälle ja käskin hakea: poika haki ja toi takaisin! Upeaa! Tästä se lähtee, kyllä tästä vielä kunnon noutaja saadaan!
Palloilusta jatkettiin tavallisiin harjoituksiin, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä; hihnaan. Poika on kävellyt todella hienosti jo viikon ajan, mutta eihän sitä voi koskaan liikaa treenata. Ja koska vetonaru olikin yllätyssuosikki, niin palkkana se menee paremman puutteessa mainiosti!
Hihna löysällä suorassa kävelyssä, vähän voi tunkea edelle mutta minä en välitä, kunhan ei vedoksi mene. Harjoiteltiin myös käännöstä, lähes täysympärimenoa ja sitten myös laveammassa kaaressa. Täysympärikäännöksiä harjoitellaan sitä varten, jos pitää vain viedä Nori pois jostakin tilanteesta jota se ei tunnu suodattavan ilman ääntä ja mekastusta.
Ensimmäinen puolikaari meni tietysti vähän vaikeasti; olihan tämäkin melko uutta. Hihna kireni, mutta Nori tuli perässä hienosti. Seuraa -käsky riitti. Toinen puolikaari ja hihna pysyi löysällä! Olin ihan ihmetyksestä silmät pyöreänä: "Tuo vekkuli teki sen!"
Nori aivan tyynesti katsoi minua kuin virnistäen: "Yllätyitkö?"
Täysikäännöksissä käskyksi riittää perinteinen "käännös" - samaa käytetään näyttelykehässä ja puolikaarissakin tarvittaessa.
Yritettiin vielä pidemmälle soveltaa ota -käskyä, niinkin pitkälle, että Nori kantaisi hihnaa itse suussa. Eipä onnistunut, ei poika muuta kuin hihnaa haistellut käskyn annettuani. Irrotin kaulapannan (puolikurkkari nahkaa) ja laitoin maahan, annoin saman käskyn. Kovin poika nuuski maata ja melkein jo ottikin, mutta ei. Se ei ole pallo! Mitä pitää tehdä nyt?! Oli kyllä poika aikalailla hukassa...
Tehtiin onnistuminen tuohon jatkeeksi pallolla ja vaihdettiin talutushihna näyttelyhihnaan ja -pantaan. Otettiin pari treenikierrosta vielä nopsasti, meni niin hienosti nuo aikaisemmat suoritukset. Tiesin, että riskinä voisi olla Norin kiinnostuksen lopahtaminen, mutta jatkoinpa silti!
Ja hienosti menikin poika! Seuraa -käskyllä liikutaan vastedes mätsäreissä aivan täysillä! Vähän meinataan törmätä ringissä toisiimme, mutta sitä saa aina paikattua sitten niin että näyttää jokseenkin hyvältä. Suorat juoksut olivat yhtä loistoa! Nori meni kevyttäjuoksua vieressä ja kun sanoin seuraa aina välillä niin poika vilkaisi minuun! Voi hellanlettas! Lauantain mätsäri - oletko valmis?!
Sitten Norille pari kopittelua ja juoksua palkaksi ja riemuksi ja sitten lopeteltiin. Nyt nukkuu tuossa lattialla tyytyväisenä. Mahtaisinkohan huomenna saada näistä koitoksista myös videota kuvattua? Jos sää sallii ja aika antaa myöden niin miksipäs ei!
Aivan! Ja meinasi päästä unohtumaan! Nyt kun katsotaan hampaita, niin riittää käskynä 'näytä' ja poika ei vedä päätänsä pois ja myös paikka -sanalla saa tutkittua päästä perseeseen pojan läpikotaisin. Tätä tietysti pitää vielä treenailla vieraan ihmisenkin kanssa, mutta odotukset ovat korkeat!
Kyllä se on vaan hieno! Mahtoikohan ensimmäinen mätsäri jotenkin lähentää meitä? Ensimmäinen koetus, minä stressasin kunnes toden kyseessä olin itsevarma itseni - Nori varmasti aisti sen. Lauantai näyttää paljon tuottoisammalta nyt ja apuwa, tajusin juuri, että olenkin seuraavat kolme vknloppua melko kiireinen!
Tänä lauantaina: Match Show paimiossa.
Ensi lauantaina: Tracon tampereella ja sen myötä kaveriporukalla hengaamista.
Sitä seuraavana lauantaina: ARAPIEKKA PENTUJEN TAPAAMINEN!
I'M SO EXCITED! ^^
maanantai 2. syyskuuta 2013
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
"Just the two of us against the rest of the world." - BBC Sherlock
Ohi on! Siinä se - ja mahtavaa oli!
Uskomatonta, kuinka kaikki hermoilu oli loppupeleissä täysin turhaa ja kuin silmälumetta. Kun minun numeroni kutsuttiin kehään, ei enää mitään. Täysin freshhi olo. Ei mitään, tulta päin, tämän vuoksi täällä ollaan!
Olin hyvin ylpeä Norin liikkumisesta, poika veti paremmin kuin minä tai äiti osasimme odottaakaan! Tai no, kun kaksi siellä kehässä oli ja yksi kerrallaan juostiin niin sehän meni uskomattoman hienosti! Toinen juttu olikin juosta ringissä, vähän kylkimöyryä minusta meni, mutta todella tyytyväinen olen! Ja alkoihan Nori jo väsyäkin - ei mitään, pentuhan se on! (ja tottunut ottamaan päikkäreitä klo 13-16 välillä!)
Videotakin pitäisi saada tähän ladattua illan saatossa, huom! Aloitan blogitekstit aina n. 3 tuntia aikaisemmin kuin edes julkaisen sen, joten... sorry!
Elikkäs, perus mätsärityyliinhän kuuluu aluksi kaksi koiraa ja niistä valitaan punainen ja sininen, Norille napsahti tänään sitten punainen! Vähän arasteli suuhun katsomista ja sukukalleuksiensa tarkistusta, mutta näitä treenataan. Tuomarilla ainakin oli hauskaa kun Nori ei ollut oikein samaa mieltä peräpään tutkimisesta ja minä tokaisin Norille tyynen rauhallisesti: "Ei se sulta mitään vie, älä huoli!"
Punaisten kehässä ei sitten sijoitusta saatu, mutta poika veti silti aivan mahtavasti! Ja koska oltiin jokseenkin etuajassa niin kerkisi tottumaan toisiin koiriinkin. Ei mitään haukkukuoroa nostanut pystyyn, mutta omaa puuskutustansa ja murinaansa piti, jolloin ihmiset kiersivät vähän kauempaa.
Loppujen lopuksi pääsin kyllä mainostamaan Lapinporokoiraa eräälle pariskunnalle. He miettivät tulevaa koiravaihtoehtoa ja äidin mukaan olivat pitkään katselleetkin Norin suuntaan. Nooh, mainospuhehan siitä taisi tulla, mutta kehuin kovasti hyvää luonnetta, vähäisiä sairauksia (verrattuna muihin pitkälle jalostettuihin rotuihin) ja kun tämä rotu ei ole jätti eikä liian pienikään. Ja tietysti: suosi suomalaista!
Myös kehuja saatiin eräältä ex-porokoiran omistajalta, kuinka upea Nori on ja kuinka hieno luonne yleisesti tällä rodulla on, ja vahvakin kuulemma vetohommissa! Ja sitten eräs pikkutyttö (minun kokooni ja ikääni nähden pikkuinen) tuli äitinsä kanssa moikkaamaan Noria, kun heillä kotona on samannäköinen sekarotuinen haukku. Norista tulikin 'Retu kakkonen' ja antoi kivasti pari pusua eikä reuhonut. Hieno poika!
Makkaransyöntikisassa poika veti överiksi, ei meinannut ensinnäkään löytää kaikkia ja sitten vielä ei ollut imu päällä nähtävästi. Nooh, ei se mitään, hauskaa ainakin oli!
Nyt on kyllä pakko vaan sanoa, kuinka ison kunnioituksen eräs osallistuja minulta sai. Melkein tippa tuli linssiin... Oli minun kanssani myös punaisten, isojen pentujen kehässä ja lopulta voittikin koko kisan. Eli Best In Show -tittelin. Meni täysin oikealle henkilölle kyllä!
Ja mikäkö tässä oli niin kunnioitettavaa? Kyseessä oli Amerikanstaffordshirenterrieri, joka itsessään on jo erittäin upea rotu mielestäni, mutta ohjastaja/näyttäjä... oli pyörätuolissa. Koira meni upeasti joka ikinen hetki kun pyydettiin liikkumaan, seisomaan... Vaikuttavaa. Uskomatonta. Ja vielä nuoreksi koiraksi oli mitä uskomattomin suoritus. Sain jopa suuni auki yhdessä vaiheessa ja sanoin miehelle: "Upeaa menoa kehässä!" Ja näytin peukkua. Mies nyökkäsi ja hymyili, kiittikin. Pakko sanoa, uskomatonta! Ja koko sydämestäni voin sanoa, ettei paremmalle henkilölle ja koiralle olisi voinut mennä. *Applause*
Seuraava mätsärikin on jo tähtäimessä! Ensi lauantaina: 7.9 paimiossa - sinne ainakin näin alustavasti ollaan menossa, jos sää on hyvä ja kuski ajokunnossa :DD
Ja videon laitto venyy - nukkumaan pitäisi ennättää... Näkyillään taas!
(Psst. Otsikko, uudesta Sherlock traileripätkästä! CAN'T WAIT!)
Uskomatonta, kuinka kaikki hermoilu oli loppupeleissä täysin turhaa ja kuin silmälumetta. Kun minun numeroni kutsuttiin kehään, ei enää mitään. Täysin freshhi olo. Ei mitään, tulta päin, tämän vuoksi täällä ollaan!
Olin hyvin ylpeä Norin liikkumisesta, poika veti paremmin kuin minä tai äiti osasimme odottaakaan! Tai no, kun kaksi siellä kehässä oli ja yksi kerrallaan juostiin niin sehän meni uskomattoman hienosti! Toinen juttu olikin juosta ringissä, vähän kylkimöyryä minusta meni, mutta todella tyytyväinen olen! Ja alkoihan Nori jo väsyäkin - ei mitään, pentuhan se on! (ja tottunut ottamaan päikkäreitä klo 13-16 välillä!)
Videotakin pitäisi saada tähän ladattua illan saatossa, huom! Aloitan blogitekstit aina n. 3 tuntia aikaisemmin kuin edes julkaisen sen, joten... sorry!
 |
| Niin, ei mua sun palkkas kiinnosta. Pah. |
Elikkäs, perus mätsärityyliinhän kuuluu aluksi kaksi koiraa ja niistä valitaan punainen ja sininen, Norille napsahti tänään sitten punainen! Vähän arasteli suuhun katsomista ja sukukalleuksiensa tarkistusta, mutta näitä treenataan. Tuomarilla ainakin oli hauskaa kun Nori ei ollut oikein samaa mieltä peräpään tutkimisesta ja minä tokaisin Norille tyynen rauhallisesti: "Ei se sulta mitään vie, älä huoli!"
Punaisten kehässä ei sitten sijoitusta saatu, mutta poika veti silti aivan mahtavasti! Ja koska oltiin jokseenkin etuajassa niin kerkisi tottumaan toisiin koiriinkin. Ei mitään haukkukuoroa nostanut pystyyn, mutta omaa puuskutustansa ja murinaansa piti, jolloin ihmiset kiersivät vähän kauempaa.
Loppujen lopuksi pääsin kyllä mainostamaan Lapinporokoiraa eräälle pariskunnalle. He miettivät tulevaa koiravaihtoehtoa ja äidin mukaan olivat pitkään katselleetkin Norin suuntaan. Nooh, mainospuhehan siitä taisi tulla, mutta kehuin kovasti hyvää luonnetta, vähäisiä sairauksia (verrattuna muihin pitkälle jalostettuihin rotuihin) ja kun tämä rotu ei ole jätti eikä liian pienikään. Ja tietysti: suosi suomalaista!
 |
| Sateisessa ilmassa vietettiin mätsäreitä, kunnes ilma selkeni! |
Myös kehuja saatiin eräältä ex-porokoiran omistajalta, kuinka upea Nori on ja kuinka hieno luonne yleisesti tällä rodulla on, ja vahvakin kuulemma vetohommissa! Ja sitten eräs pikkutyttö (minun kokooni ja ikääni nähden pikkuinen) tuli äitinsä kanssa moikkaamaan Noria, kun heillä kotona on samannäköinen sekarotuinen haukku. Norista tulikin 'Retu kakkonen' ja antoi kivasti pari pusua eikä reuhonut. Hieno poika!
Makkaransyöntikisassa poika veti överiksi, ei meinannut ensinnäkään löytää kaikkia ja sitten vielä ei ollut imu päällä nähtävästi. Nooh, ei se mitään, hauskaa ainakin oli!
 |
| Koira voi olla edustava, mutta omistaja ei koskaan xDD |
Nyt on kyllä pakko vaan sanoa, kuinka ison kunnioituksen eräs osallistuja minulta sai. Melkein tippa tuli linssiin... Oli minun kanssani myös punaisten, isojen pentujen kehässä ja lopulta voittikin koko kisan. Eli Best In Show -tittelin. Meni täysin oikealle henkilölle kyllä!
Ja mikäkö tässä oli niin kunnioitettavaa? Kyseessä oli Amerikanstaffordshirenterrieri, joka itsessään on jo erittäin upea rotu mielestäni, mutta ohjastaja/näyttäjä... oli pyörätuolissa. Koira meni upeasti joka ikinen hetki kun pyydettiin liikkumaan, seisomaan... Vaikuttavaa. Uskomatonta. Ja vielä nuoreksi koiraksi oli mitä uskomattomin suoritus. Sain jopa suuni auki yhdessä vaiheessa ja sanoin miehelle: "Upeaa menoa kehässä!" Ja näytin peukkua. Mies nyökkäsi ja hymyili, kiittikin. Pakko sanoa, uskomatonta! Ja koko sydämestäni voin sanoa, ettei paremmalle henkilölle ja koiralle olisi voinut mennä. *Applause*
Seuraava mätsärikin on jo tähtäimessä! Ensi lauantaina: 7.9 paimiossa - sinne ainakin näin alustavasti ollaan menossa, jos sää on hyvä ja kuski ajokunnossa :DD
Ja videon laitto venyy - nukkumaan pitäisi ennättää... Näkyillään taas!
(Psst. Otsikko, uudesta Sherlock traileripätkästä! CAN'T WAIT!)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)