Warm words and better days ahead

Niin, vähän positiivisempia kuvia edellisen postauksen tiimoilta.

Pohjalla käytiin ja ainoa tie pohjaltahan on ylöspäin, joten... ehkä tämä tästä vielä lähtee rullaamaan. Varsinkin hyvin kannustavan eläinlääkärin sanojen johdosta. En koskaan tule unohtamaan kys. naisen kannustuspuhetta, kun kävimme uusimassa Norin rokotukset. Tuntui hyvältä lähteä eläinlääkäriltä, aurinkokin paistoi. Kyllä, vielä me noustaan täältä!

Käytiin moikkaamassa taas täällä blogissa jo kerran vilahtanutta heeleriä, Ruffea. Poika oli kasvanut yllättävän paljon sitten viime näkemän, ja vähän oli tainnut rohkeuttakin tulla pötkylään. Vielä Norin hepulit otettiin vastaan varovasti, mutta kun tuo iso hirviö kävi maate nurmelle, oli pikkurääpäle jo kimpussa.

      Itseäni jaksaa yhä ällistyttää se, kuinka Nori osaa olla kauniisti tuon pikkuisen wauvan kanssa. Nori tietää, missä mee raja, kunhan vähän saa kyörätä. Silti ollaan kauniisti eikä kiusata enempiä kun on jo kielletty. Äiti nyt oli sitä mieltä, että Nori tappaa pennun heti, jos pentu vähänkään nappaa korvasta kiinni. Pyhpah, sanon minä. Vaikka koiriin ei voi luottaa täysin 100%, en minä silti usko, että Nori pentua koskaan satuttaisi, varoittaa voisi, ja taatusti varoittaakin vielä.

Tällä hetkellä Nori kuitenkin kestää pennulta paljon.

Ja Micokin vielä porskuttaa meitin katon alla, kaipa se kohta siitä lähtee. Opettaa Norille pahoja tapoja; haukkumisen sekä reviirin merkkailua... SISÄTILOIHIN. Olen niin repinyt hiuksia päästäni ja mieleni tekisi potkaista koko papillon ulos talosta ennen kuin Nori on totaalisesti menetetty tapaus. Kovatyö Norissa on ollut, Mico on tuommoinen... rrrrotta. Muuten kyllä ihan kiva kaveri, juoksuttaa Noria ja on pojalle vähän nuorempaa leikkiseuraa.

Pieni paljastus jo tässä vaiheessa meidän syyskuusta:

Traconissa näkyy vähän erikoisempi Sherlock ja John pari ^^