Kisakalenteri kuntoon!

Uhkarohkea omistaja päätti ottaa kesän alussa pölyttyneen aataminaikaisen paperikalenterinsa esiin ja alkaa merkata ylös möllikisoja kolmen lajin parista: agility, toko sekä rally-toko. Wow. Uhkarohkeaa ja hullua, ei todellakaan menestytä näistä missään, mutta ensisijaisesti lähden katselemaan, millainen paineensietokyky ennen kaikkea itsellä, mutta myös Norillakin kisatilanteissa on. Paljon vielä tehtävää, mutta mennään kuin mennään ja pyritään pitämään hauskaa. Ei sen pipon löystäminen omistajalle olisi pahitteeksi, jolloin kisatilanne ehkä on se paras lääke.

Agilityepiksiä on kalenterissa kolmisen kappaletta, kaikki samassa hallissa. Rally-tokoja yksi ja samoin tokoja. Tampereen möllitoko on laitettu kalenteriin siksi, että ne kisataan uusilla säännöillä. En ole Norin kanssa virallisiin vielä menossa, enkä siis haluaisi kauheasti käydä enää vanhoilla säännöillä petaamassa - vaikka eivät ne muutokset kovin radikaaleja olekaan.

Eniten keskittymistä tällä hetkellä vaatii seuraaminen - se iänikuinen pähkinä! Nori on alkanut ottamaan enemmän kontaktia ja aika-ajoin tekee todella mahtavia pätkiä. Päänvaivana eniten ovat käännökset oikealle ja vasemmalle. Täykkäri on hallussa, tehdäänhän me sitä näyttelykehissäkin (väljemmin, mutta on omaksunut homman seuruussakin).

      Oikealle ja vasemmalle kääntyessä ottaa etäisyyttä todella herkästi, on jotenkin "kamalaa" tekemistä. Tätä aletaan nyt tekemään, mahdollisesti rakentamaan kokonaan eri käskyllä kuin täykkäriä. Norilla olen huomannut hyvin usein uuden käskysanan opettamisen auttavan, tämä muutos tehty mm. seuraamiselle ja kapulalle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

(Uusien sääntöjen varjossa)

Missä olemme NYT:

Paikkamakuu 1 min:

Luottavaisin mielin. Minuutin makuu ei ole mahdoton ja varmasti suorittaa hyvin.

Vaarat: kyljelle valahtaminen & nuuskiminen.

Seuraaminen:

Työstössä. Kontaktin sekä käännösten treenaamista.

Vaarat: työskentelykyvyn loppuminen kesken liikkeen.

Liikkeessä maahanmeno:

90% varma.

Vaarat: jää seisomaan/istuu.

Luoksetulo:

Hyvässä mallissa, kiertää takaa viereen perusasentoon.

Vaarat: ulkopuolinen häiriö & perusasentoon jättämättä tuleminen.

Noutoesineen pito:

99% varma.

Vaarat: yskä, tuplakäsky & tiputus.

Kauko-ohjaus:

Sujuu. Persetreeniä vaatii, ettei valuisi eteenpäin.

Vaarat: valuminen & tuplakäsky.

Hyppy:

Sujuu. Ei sen suurempia ongelmia, itsellä käden häivytys.

Vaarat: Oma kaksoiskäskytys (osaanko pitää käden alhaalla) & tuplakäskyn tarve.

Kokonaisvaikutelma:

Vaarat: Perusporokoirameininki: "Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin kun minut kokeeseen tuotiin!"

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tokokärpänen on siis jälleen päässyt puremaan. Se tuntuu aina tulevan näin kesäloman alkutaipaleella. Johtuneeko tekemisen puutteesta vai mistä, mutta jälleen kerran intoa riittäisi tahkoa tätäkin lajia, joka on kaukana siitä omasta mieltymyksestä. Toko vaan on perseestä. Välillä sitä vain haluaa ärsyttää itse itseään ja saa sen johdosta jonkinlaisen tekemisinnon.

Agilityepiksiin lähtemistä on edistänyt puomille tullut vauhti ja huomisia agitreenejä odotetaankin innolla, joskos sama vauhti olisi pysynyt. Varmasti mennään tekemään aluksi vain putkirallatteluja starttiradoilta ja sitten edetään hitaasti vaativimpiin suorituksiin.

Rally-toko on ison EHKÄ -merkinnän alla. Kurssilla ollaan käyty ja toteamassa, että todella mukavalta tuntuva laji. Treenata tarvitsee, paljon. Saattaa olla, että ne möllit siirtyvät, kuka tietää.

       On ollut myös hauskaa huomata, että oman innon lisääntyessä Norikin on alkanut tekemään vähän enemmän ja paremmalla mielellä. Saattanee johtua siitäkin, että tehdään lyhyempiä treenejä useasti päivässä. Kapulatreeni aloitettiin varmaan vajaa viikko sitten ja se suoritetaan kuin vettä vain. Myöskään puhelimen, lelujen tai rahapussin pito ei ole tuottanut ongelmia. Mahtipoika!

                                                                                                                  -J & N

There's nothing we can't reach, cause nothing is over

Yllä olevalla biisillä on kolme tietynlaista tarkoitusta; yksi vähän epämääräisempi, kaksi tärkeämpää.

Ensimmäinen on yksiselitteisesti oma rakkauteni Sunrise Avenuen musiikkia kohtaan. Välillä erkanen bändin kuuntelusta tyystin, mutta palatessani soittolistoille youtuben tai spotifyn kautta, kumpaan netti antaakaan enemmän periksi ja kuinka sekalaisella soitolla haluan jätkiä renkuttaa, tunnen olevani kotona. Kappaleiden sanat tuntuvat kaikuvan takaraivossa pitkään ja löydän itseni niiden keskeltä mitä oudoimmista tilanteista. Sunrise Avenue, tuo Suomen siunaus musiikkibisneksessä!

Sepä oli se vähäpätöisempi tarkoitus, kaksi erilaista edessä.

Toinen tarkoitus valaistui sunnuntaiaamuna (17.5.). Heräsin sohvalta kello 12 aamupäivästä ja ajattelin päivän alkavan samalla tavoin kuin aina ennenkin. Suunnittelin agilityradalle lähtemistä Norin kanssa ja iskin puhelimen laturinnokkaan lähettääkseni viestiä treenikaverille aikatauluista. Käänsin kylkeä nähdäkseni Norppaolennon jossain olohuoneen nurkassa, mutta muutaman sekunnin ajan en nähnyt sivusilmällä kuin Papin kerällä sohvan vieressä. Hetken ajattelin pökätä sitä takamukseen herättääkseni sen, kunnes heräsin takaisin todellisuuteen tajutakseni pökkäyksen kohteeni olevan vain vaaleat, myttyyn jääneet housut.

Silloin tällöin ajattelen Papia useasti tai vähän vähemmän. Tilanteesta riippuen. Viime viikolla tulostin kymppikuvia koululla ja totta kai siellä ainakin yksi kuva Papista oli. Ja nyt se on seinällä pienissä kehyksissä, johon pienen koiran suuri sydän on vähän liian ahdas. Papin kuva löytyy myös vähän isompana seinältä, suunnilleen A4 arkilta, kehyksissä sekin. Papi on kuvissa aina läsnä; on vanhempia kuvia, joissa valkoinen perhonen on nuori, sitten viimeisen kesän kuvia. Kesän, jonka ei ajateltu olevan viimeinen.

Jos väittäisin, että minulla ei ollut Papin kohdalle minkäänlaisia suunnitelmia, valehtelisin aikalailla. Vuonna 2007 ensimmäistä kertaa tuomaria purrut, myöhemmin näyttelyhommista eläkkeelle jäänyt ja äitini katon alle muuttanut perhonen olisi saanut minun puolestani debytoida vähintään kerran veteraanikehässä mätsäreissä. Sen puremisen uhallakin. Olin ajatellut treenata syksyllä Papin mätsärikuntoon ja sitten sen kanssa olisi suoritettu ainakin se yksi vetskukehä ja sillä selvä. Ehkä listalla olisi ollut muutama temppukin, jotain todella yksinkertaista kuin ympäripyöriminen tai tolpan kiertäminen. Samat, mitkä Nori oppi todella nopeasti.

Eniten Papia ajattelen antaessa ylös-käskyn Norille. Käskyn tarkoituksena on pihaltamme juosta rappuset ylös kiviterassille kolmen askelman verran. Nori kyllä suorittaa tehtävänsä niin kuin pitää ja on lisännyt siihen maustetta nojaamalla terassin metalliaitaa vasten kuin prinssi uljas konsanaan. Hassu.

Nori ei kuitenkaan ikinä ole suorittanut kyseistä käskyä yhtä suurella riemulla ja ilolla kuin Papi. Pihamme on todella iso ja sen reunaltakin Papi lähti käskyn kuullessaan painamaan tuhat lasissa rappusia kohti ylös asti ja oli onnensa kukkuloilla odottamassa omistajaa sieltä samalta laidalta, josta se oli painanut niin nopeasti ja riemukkaasti ylös. Tietysti sitä aina välillä palloillee, mikä tempun opetuksessa meni niin nappiin, että siitä tuli Papille juttu, jota se ei koskaan kyseinalaistanut ja jonka se suoritti aina samanlaisella tarmolla.

Papi ei palkkaantanut ruoalla mitenkään ja lelupalkkauskin tapahtui lähinnä pallolla. Kaikki hiottiin kuntoon sillä helvetin tennispallon voimalla. Ja silti rappusten ylösjuokseminen oli se kaikista paras juttu ikinä. Mitä ikinä teinkään oikein, olen siitä yhtä hämilläni kuin ylpeä. Sitä riemua, mitä perhosen kasvoilta näkyi ei voi pyyhkiä mikään pois mielestäni. Päivästä toiseen sama riemu, aina. Varmaan siellä jossain missä se ikinä onkaan nyt, se juoksee rappusia ylös innokkaasti ja riemua täynnä. Sen se urpo on ansainnut täysin.

Kolmas tarkoitus kappaleella on minun ja Norin välinen treenisuhde. On ylä- ja alamäkiä, vaikeita hetkiä ja päiviä kun tekisi mieli vain paiskoa kaikki treeniajatukset ja etenemiset nurkkaan. Joskus niitä päiviä tuntuu olevan paljon enemmän kuin onnistumisia, mutta kun tulee onnistumisia, tuntuu helvetin hyvältä ja sehän taitaa tämän jutun suola ollakin.

Tehtiin sunnuntai-iltana omatoimiset treenit, jotka suunnittelinkin aamupäivästä ja perkele, että toi elukka loisti. Puomipelosta ei tietoakaan kun tehtiin sitäkin estettä nyt ulkoradalla - tai ehkä vielä pientä arvellusta oli, mutta tuosta on niin peijakkaan hyvä jatkaa nopeuttamaan. Pussi sujui täysin ongelmitta, ei epäröinyt hetkeäkään. Treenikaverin sanoin: "Hienoa nähdä, kuinka Nori toimii ja ainoat virheet tekee omistaja itse." Nimenomaisesti. Se virhe, mikä tallentui videollekin oli oma ohjausvirhe. Itselle se oikealla puolella ohjaaminen on vaan niin vaikeaa.

Puomipelkoa ei nähty tänään ja tuosta on hyvä kerryttää vauhtia lisää! Ohjaaja mokasi radalla, mutta hienosti Nori teki silti - ei pussistakaan ollut hankaluuksia!
Posted by Jonna Mäkinen on 17. toukokuuta 2015

Nori loisti siis kuin mikäkin maantiekiitäjä. Renkaaseen irtoamisessa ei minkäänlaista ongelmaa, ei ihmetellyt sitä esteenä, vaikka sen suorittamisesta olikin aikaa. Ei sanat riitä kuvaamaan sitä fiilistä, mitä tuon osaaminen ja onnistuminen sai aikaan. Mahtavat treenit, aivan hillittömät. Jes!

Tricks, just some tricks we can do inside the house

We got it on the video!

Videolle tallentunutta treeniä. Älkää välittänkö kehnoista videopätkien liittämisistä, videomuokkausohjelma ei ollut yhtä mieltä kanssani... Enjoy^^

Music makes your body move, baby!

Ok, kun ei ole MITÄÄN muutakaan kerrottavaa ja silti haluan vain kirjoittaa jotakin kivaa, niin kirjoitetaanpa meidän (minun pikemminkin) treenimusiikkia. Minulla siis useasti toinen kuuloke korvassa ja sieltä tulee musiikkia. Lista on nolo, mutta itselleni tärkeää on tempo ja rytmi.
         Vähän kuin 'Tontut' -lastenohjelmassa 'Dani'-tonttu onnistui pelaamaan jääkiekkoa musiikin avulla! ^^


Järjestyksellä ei niin väliä, mulla tulee sekalaisella toistolla:

1. Anna Abreu - Music Everywhere
2. Ylvis - The Fox
3. Demi Lovato - Heart attack
4. Robin - Boom Kah
5. Colton Dixon - Never Gone
6. Taylor Swift - Haunted
7. Imagine Dragons - It's Time
8. Imagine Dragons - Radioactive
9. ONE OK ROCK - The Beginning
10. Glee Version - We Are Young
11. David Guetta - Whitout You
12. The Band Perry - If I Die Young
13. Parachute - Forever & Always
14. Will Young - Come On

....

Ja sitä rataa... Ehkä kannattaa sanoa näin suoraan, että en kuuntele Robinia. En. Tuossa Boom Kah biisissä on vaan niin hyvä rytmi, että minulla luonnistaa askeleet paremmin ja ajatus kiertää - kuten kaikissa muissakin biiseissä. Englannin kieli on välttämätön.

Success, yes!

(BLOGIN RUKKAUS - HUOMASITTEKO? ^^)

Ei, ei mätsäröintiä tänään, joten ehkäpä otsikko vie sen osalta vähän harhaan, mutta... Noh, jatketaan:

Torstai: Ole yksi päivä poissa kotoa ja saa koira sekaisin kotiinpaluulla. Jep. Nori ei meinannut pysyä nahoissaan kun saavuin kotiin, ja mitäpä poika teki? Tuli metallisen terassiputkiaidan välistä. Just, nyt se ei pysy siellä ilman valvontaa millään. "Kun kerran se tulee läpi, niin se tulee aina" - eikö vain?
            Kaikista jäätävintä tässä on se, että tuo väli, josta Nori ponkaisi läpi kuin vettä vain n. 16 senttiä... Tuo todellakin on varsinainen mato! Takaraivossa on aina kytenyt pieni pelko, että Nori keksii tuon tempun, mutta lopputuloksena ei ole voitokas läpimeno vaan kivulias juuttuminen lonkista...

Perjantai: Tuli selväksi, ettei mennäkään lauantaina mätsäröimään. Treenailtiin kyllä, mutta kehä ei kutsu. Meikäläisen pitää hoitaa pari koulutehtävää tässä vknlopun aikana, joten aika ei vain riittäisi kun sunnuntaina on sitten vielä työvuoro. Vaikkakin sunnuntaina olisi kyllä loimaallakin mätsärit - lähempänä siis... *huokaus*
            Täytyy katsoa miten käy.
            Treenailtiin kuitenkin tuossa aamupäivällä Norin kanssa vähän juoksemista ja sitten pari agilityjuttua. Kiertämistä ja läpijuoksua, sellaista mitä nyt voi ilman esteitäkin harjoitella.
            Ja nyt todellakin tuntuu, että poika on kasvanut todenteolla. Ei ulkoisesti - kyllä niinkin - mutta taisi merkata tänään. Kyllähän tuo on todella kauan jo konttia nostanut, mutta merkkaaminen... Nyyhkis. Noria ottaessa en malttanut odottaa sen kasvamista aikuiseksi (jota se ei onneksi vielä täysin näytä olevan), mutta nyt kun katselen pentukuvia ja muistoja... Mitä antaisinkaan yhdestä päivästä kun se vielä oli syliin sopiva nassukka?

Lauantai: Success! Yes! Aamutreenailua ja jes, Nori osaa nyt kaukokäskyllä nousta istuma -asennosta seisomaan! Jes, jes, jes! Tätä on treenattu jo jonkin aikaa ja nyt tuo luupää on sen hoksannut! Olen ehkä liiankin innoissani - voiko niin edes olla? - mutta Nori ei ole pitkään aikaan oppinut mitään uutta (ja minun syynihän se on, kun en ole opettanut, heh), joten sen puolesta olen todella riemuissani ^^

Saa nähä mitä päivä tuo lisää tullessaan!

Tahdon kuvaamaan agilityä niin perhanasti!

Vanhoja kuvia, tiedetään...

Muoks muoks, muokkaaminen on kivaa ^^

And everytime I needed you, you've been there for me through

Hohhoijaa! *yaaawn!*

Tänään (14.10) oli aikasmoinen päivä, ja kai sitä saa väsynytkin olla? Siis kuinka moni 2. vuoden amislainen täysin vapaaehtoisesti nousee ylös klo 06.20 ilman, että palaisi takaisin vällyjen väliin? Ja kun kyse ei ole edes työvuoroista ja maksullisesta ansiosta?
      MINÄ!
      Mitä sitä ei tekisi kaverin ja poropoikansa eteen?

Norilla olikin aikamoinen päivä! Pääsi treffailemaan Leidiä (labradori) ja Satua (ihminen). Melkeinpä tasan seitsemältä koputtelin heidän ovensa takana ja ilmoitin aamun alkaneeksi!
      Odoteltiin auringonnousua, mutta taivas oli sen verta pilvessä, ettei päästy kuvailemaan sitä... Nooh, onneksi pilvet häipyivät aamupalareissulla ja päästiin ottamaan syksyisiä kuvia:

Aamupalan jälkeen Nori ja Leidi menivät pitkäkseen vetelemään hirsiä, jolloin minä ja Satu saimme mahdollisuuden nauttia Supernaturalista ja kaikenmaailman fandomvideoista youtuben syövereissä! Sadulta puski Supernatural, minulta Sherlock (vaikea arvata, kenties?)...
     Illemmalla sitten lähdettiin Someron haukkukalliolle vähän kokeilemaan, mitä Nori tuumailee agility -esteistä, ja Satu lupasi pari kuivaharjoitteluesimerkkiä meille opeteltavaksi, jotta ollaan sitten teräskunnossa niiden asioiden puolesta kun päästään keväällä aloitusryhmään (toivon mukaan).

Nori arasteli kauhiasti putkea ja siltaa/puomia. Koetettiin kovin lyhyessäkin putkessa houkutella poikaa namilla, mutta ei niin ei. Lopulta ihana Satu päätti sitten hölmistää itsensä ulkopuolisen silmään (jos sellaisia olisi ollut) ja meni itse putkeen. Aikansa siinä meni, kun Nori haisteli varovasti namia ja hivuttautui lähemmäs, mutta jalkoja ei putkeen pistänyt!
        Kului lisää aikaa ja lopulta Nori ilmeisesti päätti, että nyt mennään eikä meinata sitten -kai. Hitaasti ja varovasti meni putken läpi ja sai palkkaa hyvästä työstä ja siitä se sitten jatkui! Putkeen mentiin lopuksi oikein vauhdilla eikä epäröinnin häivääkään enää!
        Seuraavana kohteena oli silta/puomi. Aikansa meni siinäkin, mutta hiljaa hyvä tulee eikä tuloksia tapahdu silmänräpäyksessä! Ensimmäinen kerta nameilla ja takkuroiden, toinen jo rutkasti paremmin! Hieno poika!

        Satu otti Leidin vuorostaan ja Nori laitettiin odottamaan sivummalle, jotta Satu saisi näytettyä ohjeistuksia koiran kanssa, joka osaisi homman jo valmiiksi - ja tietysti Leidin iloksi odottamisesta. Putki laitettiin kaarelle ja Satu näytti, kuinka tätä peliä oikein pelataan!
     Ehkä mekin Norin kanssa päästään tuohon samaan suoritukseen vielä!
     Alettiin kokoamaan esteitä pois, kunnes ehdotin Sadulle ihan lonkalta (kunnianhimoinen paskiainen kun olen), että mitäpä jos kokeillaan Noria putkeen vielä. (Siihen samaiseen mikä oli kaarella). Sadulla omat epäilyksensä, enkä ihmettele - Norihan pääsi vasta kosketukseen tässä lajissa ja nyt jo omistaja haaveilee suuria?! Tiedän, olen aikamoinen...
     Nori yllätti kumminkin ja meni putkeen! Läpi asti!
     Kyllä siitä agilitykoira tulee, jonkinlainen edes, vaikka vähän isokokoinen yksilö onkin. Harrastuksena ja energianpurkuna agilityä ajattelenkin, en kilpailutasoa :)
     Itsellä nyt vaan pitää tsempata oikean käden ohjausta (koiranpuoleista) ja näitä liikkeitä, joita Satu ystävällisesti neuvoi ja antoi ottaa videolle ^^

 Kiitokset Sadulle mahtavasta päivästä! Toivottavasti pääsen kannukseenkin joskus käymään ^^

Sadun blogin löytää täältä!

Though I may speak some tongue of old or even spit out some holy word...

Lupaamaani videota! Materiaali on ihan itseni kuvaama jalustalta, joten sori tarkennusvirheistä ja nooh, itse en ole edustava, mutta keskitytään siis Noriin! Päätähteemme!

A man on a mission, changing the vision...

Oookei, Nori on luultavasti tämän päivän (4.9.) aikana lukenut "Näin minusta tulee maailman paras koira"- tai "Näin omistajani on tyytyväinen suoritukseeni" -kirjan... MITÄ OIKEASTI ON TAPAHTUNUT?!

Kotikutoiset treenit eivät olleet edes suunnitelmissa, ihan perus energianpurkua palloleikeillä ja vetonarulla. Norin kanssa ollaan alettu treenaamaan koppeja; ei toki mitään semmoisia, missä pennun pitäisi hypätä ilmaan ja siten tehdä vahinkoa luillensa. Ei, ei. Nori istuu ja minä heitän palloa kohti, saa kiinni jos saa. Ensin otetaan näin ihan lyhyen matkan päältä ja varttuessa voi sitten ottaa jo pidempiä ja myös korkeampia heittoja. Ja sitten myös juostaan pallon perässä. VIHDOIN se on tajunnut, mitä pallon perässä meneminen ja hakeminen tarkoittaa!
        Niin, poika siis osaa hakea pallon ja tuoda sen takaisin. Ja tuo siis kunnolla takaisin! Jos ojentaa käden niin sehän tiputtaa sen pallon kädelle! Okei, yksi syy tähän taisi olla se kun tätä harjoiteltiin hänen ollessa vielä nuorempi, niin ei poika tajunnut että pallo oli suussa juostessaan luokse - tai siltä se ainakin vaikutti. Vieläkin jos sillä on pallo suussa ja heittää toisen lelun niin sehän juoksee toisen lelun luo muttei ymmärrä miksei saa sitä suuhunsa kun pallo on tiellä... Silloin kiltti omistaja tulee ja antaa vihjesanan: irti.

Takaisin aiheeseen: aloitettiin siis energian purkamisella. Jatkettiin palloharjoituksista paikkaan ja hakuun. Eipä olla kertaakaan harjoiteltu Ota -käskyä ja ei tarvinnut kuin pari kertaa näyttää mitä tarkoitetaan ja poika osaa!
        Eli peruskuvio: Norille käskyt istu ja paikka. Minä käännän selkäni ja kävelen n. viidestä kymmeneen metriä, tiputan lelun (pallon tai vetonarun) maahan, käännyn Noriin päin, kävelen viereen, katson ettei koira liiku, käännyn takaisin leluun päin, jään Norin viereen seisomaan, odotan ja annan käskyn. OTA!
        Poika ampaisee kuin ohjus matkaan, ottaa lelun suuhunsa ja minun taputtaessani käsiä ja huutaessa kutsua juoksee luokse ja antaa lelun. (Vetonarun kanssa voi poika yrittää kutsua repimisleikkiin, mutta irti -käsky riittää kerran ja irti on.)
        Ja tätä taitoa sovellettiin heti pidemmälle; Nori jäi samoihin alkuasemiin ja minä vein tällä kertaa lelun n. 50 cm korkean betonikuution päälle ja käskin hakea: poika haki ja toi takaisin! Upeaa! Tästä se lähtee, kyllä tästä vielä kunnon noutaja saadaan!

Palloilusta jatkettiin tavallisiin harjoituksiin, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä; hihnaan. Poika on kävellyt todella hienosti jo viikon ajan, mutta eihän sitä voi koskaan liikaa treenata. Ja koska vetonaru olikin yllätyssuosikki, niin palkkana se menee paremman puutteessa mainiosti!
        Hihna löysällä suorassa kävelyssä, vähän voi tunkea edelle mutta minä en välitä, kunhan ei vedoksi mene. Harjoiteltiin myös käännöstä, lähes täysympärimenoa ja sitten myös laveammassa kaaressa. Täysympärikäännöksiä harjoitellaan sitä varten, jos pitää vain viedä Nori pois jostakin tilanteesta jota se ei tunnu suodattavan ilman ääntä ja mekastusta.
       Ensimmäinen puolikaari meni tietysti vähän vaikeasti; olihan tämäkin melko uutta. Hihna kireni, mutta Nori tuli perässä hienosti. Seuraa -käsky riitti. Toinen puolikaari ja hihna pysyi löysällä! Olin ihan ihmetyksestä silmät pyöreänä: "Tuo vekkuli teki sen!"
       Nori aivan tyynesti katsoi minua kuin virnistäen: "Yllätyitkö?"

Täysikäännöksissä käskyksi riittää perinteinen "käännös" - samaa käytetään näyttelykehässä ja puolikaarissakin tarvittaessa.
      Yritettiin vielä pidemmälle soveltaa ota -käskyä, niinkin pitkälle, että Nori kantaisi hihnaa itse suussa. Eipä onnistunut, ei poika muuta kuin hihnaa haistellut käskyn annettuani. Irrotin kaulapannan (puolikurkkari nahkaa) ja laitoin maahan, annoin saman käskyn. Kovin poika nuuski maata ja melkein jo ottikin, mutta ei. Se ei ole pallo! Mitä pitää tehdä nyt?! Oli kyllä poika aikalailla hukassa...

Tehtiin onnistuminen tuohon jatkeeksi pallolla ja vaihdettiin talutushihna näyttelyhihnaan ja -pantaan. Otettiin pari treenikierrosta vielä nopsasti, meni niin hienosti nuo aikaisemmat suoritukset. Tiesin, että riskinä voisi olla Norin kiinnostuksen lopahtaminen, mutta jatkoinpa silti!
       Ja hienosti menikin poika! Seuraa -käskyllä liikutaan vastedes mätsäreissä aivan täysillä! Vähän meinataan törmätä ringissä toisiimme, mutta sitä saa aina paikattua sitten niin että näyttää jokseenkin hyvältä. Suorat juoksut olivat yhtä loistoa! Nori meni kevyttäjuoksua vieressä ja kun sanoin seuraa aina välillä niin poika vilkaisi minuun! Voi hellanlettas! Lauantain mätsäri - oletko valmis?!

Sitten Norille pari kopittelua ja juoksua palkaksi ja riemuksi ja sitten lopeteltiin. Nyt nukkuu tuossa lattialla tyytyväisenä. Mahtaisinkohan huomenna saada näistä koitoksista myös videota kuvattua? Jos sää sallii ja aika antaa myöden niin miksipäs ei!

Aivan! Ja meinasi päästä unohtumaan! Nyt kun katsotaan hampaita, niin riittää käskynä 'näytä' ja poika ei vedä päätänsä pois ja myös paikka -sanalla saa tutkittua päästä perseeseen pojan läpikotaisin. Tätä tietysti pitää vielä treenailla vieraan ihmisenkin kanssa, mutta odotukset ovat korkeat!
        Kyllä se on vaan hieno! Mahtoikohan ensimmäinen mätsäri jotenkin lähentää meitä? Ensimmäinen koetus, minä stressasin kunnes toden kyseessä olin itsevarma itseni - Nori varmasti aisti sen. Lauantai näyttää paljon tuottoisammalta nyt ja apuwa, tajusin juuri, että olenkin seuraavat kolme vknloppua melko kiireinen!
       Tänä lauantaina: Match Show paimiossa.
        Ensi lauantaina: Tracon tampereella ja sen myötä kaveriporukalla hengaamista.
        Sitä seuraavana lauantaina: ARAPIEKKA PENTUJEN TAPAAMINEN!

I'M SO EXCITED! ^^