Joskus sitä vain sattuu unohtamaan, kuinka uskomattoman ja rakkaan kumppanin sitä saa omistaa...
Tänään oli se päivä, jota ollaan odotettu pitkään. Se päivä, mistä on puhuttu melko paljon ihmisten kesken - blogin puolella ei niinkään. Se päivä, joka osoittautui melkoiseksi kokemuspakkaukseksi. Se päivä, josta jäi aimo kasa muistoja.
Arapiekkalaisten paimennuspäivä!
Eilinen perjantai oli yhtä painajaista omistajalle, Nori sai ottaa lunkisti kotona. Olen ollut nyt kaksi viikkoa flunsassa, joka sisältää kamalan kurkkukivun, jumalattoman nuhan sekä ärsyttävän yskän. Kuumetta ei ole ollut, mikä on ihan positiivista, sillä silloin kun meikäläinen on kuumeessa, sitä kuumetta on myös paljon. Painajaismainen perjantai sisälsi ensin klo 7.00-15.30 mittaisen kesätyöpäivän, josta jatkui klo 17.00-21.30 iltatyöt bingokahviossa. Ei ollut helppoa ei, töistä päästyäni piti suunnata suoraan nukkumaan tulevaa paimennuspäivää varten.
Aamuinen herätys klo 8.00 pärähti soimaan. Nori ulos tarpeille, sisään, ei aamupalaa, suihkuun, vaatteet, viimehetken pakkauksia ja Kristiina odottamassa jo Kertun kanssa pihassa. Kello oli 9.30, jännitys jo vähän pinnassa. Mitä mahtaa Nori meinata lampaista? Onko sillä minkäänlaista kiinnostusta? Mitä jos se onkin vähän liian innokas ja pääsee jäähylle? Mitä jos se syö sitä lampaankakkaa ennemmin kuin edes yrittää esittää kiinnostunutta?
Kävimme paimentamassa Woollandiassa, oli peijakkaan hieno mesta, ja mulla jo Norilla se olikin vaivaisen 15min matkan päässä! Saatiin sieltä aamupalat nokkaan ensimmäisenä, juteltiin niitä näitä muiden pentueen omistajien kanssa sekä kasvattajan ja saatiin ennakko-ohjeistusta opettajaltamme. Tehtiin selväksi järjestysvuorot ja alettiin odottelemaan jännittyneenä, mitä nuoret koirat meinaavat näistä määkivistä otuksista. Varmoilla mielin mentiin, eihän sitä koskaan tiedä!
Yläpuolella: Pihka - Arapiekka Meksikon Villikissa
Alhaalla: Väiski - Arapiekka Montezuman Kettu
Ensimmäisenä homman starttasi Pihka, pentueesta se, jota ei oltukaan nähty livenä sitten sen kun pennut olivat viisiviikkoisia. Pihka oli nätti tytteli, vähän karvaton vain, mutta kiinnostui lampaista hyvin nopeasti. Pihkaa seurasi Kerttu, yli-innokas pieni tytteli. Seuraavana Väiski, rauhallinen jätkä hoiti hommansa upeasti, sitten Makia, siskojensa mukaan innokkaasti ryhtyi hommiin.
Sitten olikin Norin vuoro. Pentueen mustalammas yritti tehdä homman yhtä lunkisti kuin veljensä, mutta teki sen sitten vielä lunkimmin. Kuvat ehkä kertovat muuta, mutta Norista maisemien katselu oli veikeämpää puuhaa. Välillä kuitenkin tuli hyviä hetkiä, joita sitten kehuttiin ja homma jatkui hiljaiseen tahtiin. Sirma, pentujen emo, piti perää ja meni kuin vanhatekijä itsekin. Pitihän sitä vähän pennuille mallia näyttää!
Sama kierros uudestaan, kaikki käyttivät ääntänsä paljon - paitsi Nori. Kaikin puolin erilainen urpo hän pääsee olemaan, mutta niin hieno. Kakkoskierros oli vieläkin vaisumpi, mutta epäilen sen johtuneen säästä hyvin paljolti. Kylmiä päiviä kun on riittänyt ja sitten yhtäkkiä pamahtaa kuuma ja hiostava, varmasti ihanaa mustalle poropojalle.
Toisen kierroksen päätyttyä pidettiin lounastauko ja juteltiin lisää. Otettiin lunkisti mekin vähän. Puhuttavaa riitti ja kysymyksiäkin pääsi yhdeltä jos toiselta putkahtamaan ja niihin löydettiin vastauksetkin. Pian piti jatkaa hommia, kolmas kerta vielä.
Koirista alkoi vähän jo näkyä väsymystä, mutta edelleen jaksettiin paimentaa todella hienosti. Norikin teki kolmannella kerralla aivan mahtavan suorituksen! Ja sivusta katsojilta sain kuulla, että poika katseli minua kuvin ja kyseli, että mitäs me oikein tehdään? Apua haki ilmeisesti. Mutta kyllä ulkopuolisilta tuli se yksi tuttu kommentti: "Sä olet kontrollifriikki." Heh, niinpä taidan olla, ei sitä parane kaiketi kieltääkään.
Kun oltiin kaikki saatu hommat kondikseen, sanottiin hyvästit Väiskille ja Inkerille, jotka lähtivät kotia kohti. Me muut, Nori, Kerttu, Makia sekä Pihka jatkoimme omistajien kanssa läheiselle luontopolulle tyhjentämään koirien akut lopullisesti. Mukana pyöri myös lisänä belgianpaimenkoira Muikku!
Toinen kuva:
Makia: Arapiekka Mefiston Makia
Viimeinen kuva:
Nori: Arapiekka Musta Tiikeri - Kerttu: Arapiekka Maniton Huokaus - Pihka: Arapiekka Meksikon Villikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti