Weekend was here - now it's time to do some work!

Hymyssäsuin istua kökötän tietokoneen ääressä ja raapustan tätä postausta tietämättä, mitä tuhoja on mahdollisesti sattunut kotosalla; onkohan taas sohvaa järsitty, ovia avattu, vedetty aimo annos koiranmakkaraa ja leikitty voroa?
     Oli miten oli, blogin rustaajan vointi on mahtava!

Aloitin 3.2. kahden kuukauden mittaisen työharjottelun paikallislehdessä ja voi kuinka olen tätä ympäristöä kaivannut...! Ihania ihmisiä ja vielä ihanampaa hommaa on naputella juttuja/haastiksia ja käydä kuvaamassa ja haastattelemassa ihmisiä - taas kerran tämä pieni maalaiskaupunki tuntuu kodilta, jotenkin...
     Jätetään sivuun kaikki huonot muistot alakoulusta ja pusketaan eteenpäin, ei aina voi voittaa. Jos kohtalo on halunnut olla minulle julma nuoruuteni ajan, niin yrittäkööt vain vanhemmalla iällä! Täällä on taistelija, jolla on tulta ja tappuraa oleva karvaturri suojanaan, murh!

Työharjoittelu tietää myös tunnin enemmän valoisaa aikaa minulle ja Norille, joten saadaan ehkäpä kuvattua ja treenattua useammin kuin yleensä - jippii! Ja monet hermoilivat työharjoittelustaan ja siitä, miten saavat oltua ilman koulua tämän kahden kuukauden ajan! Minä hermoilen siitä, miten pystyn lähtemään täältä avoimin mielin ja kuivin silmin. Yhteishenki täällä vain on jotakin niin suurta. Ja ei, en ole muuttamassa mieltäni - tuttu paikka ja tutut henkilöt, mesta ei ole muuttunut parin vuoden aikana miksikään. Samat naamat ja sama iloisuus; kysymyksistä ei rangaista ja ollaan auttavaisia, mutta annetaan myös selvät ohjeet ja vaatimukset päivälle - sitä minä rakastan!
      Taitaa tästä työharjoittelusta tulla yksi mukavimmista!

______________________________________________________________________________

Piti niin kirjoittaa tämäkin postaus jo eilen loppuun, mutta kappaskeppanaa, ei kone ollut auki kuin pienen hetken illalla - sorget vain! Nytkin kello lähenee puolta yötä ja sirmät sikkurassa tätä näpyttelen, ihme tekstiä varmaan tulee kirjoitettua...

Nori on alkanut nauttimaan lumesta vieläkin enemmän (jos se edes on mahdollista) kun on tullut suojakelit ja vähän valoisampaa. Lumipalloja, pöllyävää lunta ja paljon paljon muuta mitä lumesta saakaan nyt irti!

Kuva on järkyttävän epätarkka, anteeksi! Asento vain on norpalla niin ylväs, että pakko vain kestää...

"Niin, ehkä sun pitäis?"

Olen selaillut vanhoja kuvia (parin kuukauden sisällä otettuja), ja voi että haluan vanhan ulkoisen kuntoon. Siellä on Norin kaikki pentukuvat ja ihanasti ulkoinen potkaisi tyhjää ja vähän harmittaa (VÄHÄN). Syy tähän, miksi haluan nyt yhtäkkiä niin palavasti ulkoiseni kuntoon on se, että olen saanut pienoisen valokuvanäyttely -idean.
       Olen kauan halunnut pitää oman valokuvanäyttelyn, mutta aihetta en ole vielä kunnolla päättänyt tässä vuoden aikana. Jotenkin koiriin haluaisin sen liittyvän, ja mikä siihen paremmin soveltuisi kuin porokoiran selviäminen neljästä ensimmäisestä vuoden ajasta?
      Kuulostaapa tylsältä ja kornilta näin ilmaistuna. Ehkäpä vaan pitäisi mennä nukkumaan...