Lohdunkantajat: Don't worry, maybe I have a fever but I'm not sick.

Voi elämän käki sentääs.... KEHÄKUUME.
      Kuumeilen ihan tarpeaksi kaikesta muustakin; asuntokuume ja pentukuume (pentukuume tulee aina keväisin koska paljon kaikkia kivoja pentusia! ^^) - kolmen kopla tuli täyteen vielä kehä/näyttelykuumeella. Hienoa...
      Kyylin tietysti samantien kaikki mahdolliset viralliset näyttelyt että mätsärit mihin voitaisiin osallistua. Pari virallista pisti silmään; Helsingin kesänäyttely sekä Forssan Kaikkien Rotujen -näyttely. Mätsärit on enimmäkseen Turussa, yksi Halikossa (2.3.) ja yksi mahdollisesti salossa (pitäisi päättää menenkö pitkäperjantaina saloon vai turkuun mätsäilee, sen näkkee sitten.)
      Kaikista ärsyttävintä mätsäreissä (ja useimmiten myös virallisissa) on että ajankohdat on lähes aina sunnuntaina. Talvikautisin kahvilatyövuorot meikäläisellä on joka sunnuntai ja sitten kesäkautisin perjantaisin. Ei meinaa mennä yksyhteen melkeenpä koskaan ja tuuraajan saaminen töihin on aina oma episodinsa. *Huokaus*

Metsälenkkielyy ^^

Ei päästy eilen metsälenkillekään, vaikka suunnittelin sitä työpaikalla vaikka kuinka! Hain majavapopotkin varastosta sitä varten! (= järkyttävän painavat mutta vettä ja kylmyyttä pitävät saappaat). Käväistiin sukulaisilla valokuvaamisen merkeissä; luovutin heidän koneelleen ottamani hautajaiskuvat ja sitten kuvasin enoni puolisoa hänen blogiaan varten.
      Jospa tänään päätäisiin metsäilemään sitten!
      Norille lihasta -operaatio on lähtenyt nimittäin liikkeelle oikein rytinällä. Päivittäin tehdään aivoja rassaavia tokotreenejä, juoksentelua pallojen ja lumikokkareiden perässä ja paljon muuta mielekästä tekemistä. Metsälenkit päälle. Ruokakin vaihtui hiprasen verran. Golden Eaglessä pysytään edelleen nappuloiden kanssa, mutta kun kysäisin eläinkaupanpitäjältä mitä hän suosittelisi lihasta kasvattavalle koiralle, niin hän sitten meille 'määräsi' tämmöisen proteeinia ja rasvaa sisältävän ruoan, ja opasti myös varoituksen sanoin: "Liikuntaa vain ja metsään juoksemaan, ettei jää koiran vyötärölle."
       Jospas oltaisiinkin aikamoisessa arsenaalissa sitten maailmannäyttelyyn!
      Seisotustreenitkin on aloitettu jälleen, oikein nätisti Nori seisoo, mutta vähän enemmän toivoisin sen takajalkoja enemmän... näyttävämmäksi. Ei niin että ne ovat liiaksi vaan sellai... porokoiramaisesti! If you know what I mean. Saanhan minä sen tähän asentoon helposti aseteltua, mutta kun porokoirille ominaista on nimenomaan se suoraan seisottaminen. Treeniä, treeniä, treeniä...

Olen todella hidas lukemaan tuota uusinta Koiramme -lehteä. Joku siinä taitossa tai jossain vaan tökkii niin pahasti... Tekstin määrä per aihe, ehkäpä? Sillä lukaisen uusimman Koirat -lehden hetkessä, joskus jopa moneen kertaan hyvät jutut. Nyt olen todellakin tuon uusimman Koiramme -lehden venkslannut niin kauan kuin se on ollut ilmestyneenä.
Porokoirajuttua olen lueskellut vähäsen ja urakaksi aloitin vknloppuna lukemaan näyttelyjuttuja. Ihan kuin lukisi Dostojevskiä! Teksti on niin pullaa ja persoonatonta ja samoja asioita toistavaa, että ei tseesus... Hyvä on, tietyissä lehdissä persoonattomuus on hyvästä, mutta näin pitkässä jutussa olisi ihan hyvä olla edes jotain sisältöä!
Näin sivumennen voin myöntääkin, että hain jopa Koiramme -lehteen työharjoitteluun, mutta en koskaan saanut vastausta sähköpostiini. Lähetinköhän edes oikeaan mestaan? Olisi kai voitu edes vastata että väärään osoitteeseen laitoit? Niinpä niin... Ei pidä murehtia sen perään, tämänhetkinen paikkani on mahtava, vaikkei koiriin painotukkaan! ^^

Nori pääsi edustamaan tätä paikallislehteä, jossa olen työharjoittelussa! Lehti täyttää 90 vuotispäiväänsä ja siinä esitellään jokainen työntekijä postinjakajasta painajaan ja tiistain (18.2) olikin minun vuoroni vaikka pelkkä harjoittelija olenkin.
Jutussa kysyttiin perusjuttuja koulutusalastani ja sen sellaisesta, kunnes päästiin harrastuksiin. Valokuvaus ja lemmikkieläimet, kissat ja koirat. Nori sitten poseerasi minun kanssani lehden kuvassa ja napsis, heti tuli tänä aamuna eräs työntekijä (joka ei ollut haastatteluhetkellä töissä), että miksi koira ei ollut mukana kun hän on ollut töissä ja milloin tuon koiran uudelleen toimitukseen?

Tässä meitin yhteiskuva!

Sen lisäski satuin kuulemaan tehdessäni ruokaa pikkukeittiössä, että eräs asiakas sanoi lehdessä olleen porokoiran olleen eriomaisen näköinen! Hiljaa itsekseni virnuilin keittiössä ja keskityin nuudeleiden tekoon. Nori ponkaisi kuuluisuuteen siltä seisomalta - samalla se hurmasi myös jutun kirjoittajan/kuvaajan sekä samassa huoneessa kanssani majailevan toimittajan osaavuudellaan. Se todellakin totteli!
Olin ihan suu ympäripyöreänä kun Norin paikka piti, vaikka uusi ihminen tuli sisään, yksi käveli ohi ja kun kaikki katosimme toiseen huoneeseen selaamaan kuvia. Poika istua kökötti paikallaan ja vaikka toinen toimittaja pyysi häntä tulemaan mukaan, poika istui. Istui kun tulin takaisin, häntä vain heilui. Kyllä se jotain on tainnut oppia... Paikkakäskyhän meillä onkin ollut kaikista tärkein opetus heti TÄNNE! -käskyn jälkeen.