Will you hold me now? Hold me now, my frozen heart, I'm lost in a deep winter sleep, I can't seem to find my way out alone, can you wake me?

Käytiin taas vähän samoilemassa lauantaina (25.1.)! Ei eksytty (kts. KLIK), vaikka samoihin maisemiin mentiin. Päätin selvittää kuinka pieni mahdollisuus ois päätyä perille, jos olisi jatkettu vain suoraan mistä viimeksi käännyttiin ympäri, ja perhana, varmaan sellainen 500 metriä kun oltais jatkettu oltais kotio päästy! Ja koska ei menty etiäpäin, niin kierrettiin varmaan 1,5 kilometriä silloin - ainakin Nori nautti sen aikaisesta Tapaninpäivästä taastusti!
       Ja kameraakin olin ulkoiluttamassa samalla - kuvia siis! Ihana ulkoilusää olikin kun pakkasta oli vain sen kuusi astetta, tällaisista talvista minä pidän! Vaikkakin sää oli sen verran meitä vastaan, että koko viikon oli aurinko kauniisti paistanut ja lauantaina päättää pilviharso tulla päittemme ylle. I-HA-NAA...

Liivi ylle pojalle ja panta varuiksi kaulaan. Eihän sitä tiedä mihin oltais voitu törmätä, ja melkeen törmättiinkin...

"Kneel, you bitch!"

Kohisee ja kämäisyys, mutta vähän jotain söpöäkin!

Niin, ei me mihinkään varsinaisesti törmätty samoilulenkillä, mutta kuultiin molemmat todella hyvin... Jostain kuului järisyttävä murahdus/puuskahdus, ja vaikka itse luulen välillä vain kuulevani omiani (toisessa korvassa soi musiikki) niin nyt Norikin oikein pysähtyi. Vilkuili sinne tänne, kunnes katsoi minuun ja juoksi luokse. Oli edessäni, melkein kiinni jalassa tiheästi kasvaneen puuston edessä. Tuijotti ja murisi ja puuskutti omaa vahtipuhinaansa.

       Siinä vaiheessa samaan aikaan tuli niin perhanan hyvä fiilis, että Nori tuli kuin suojellakseen luokseni, mutta samalla pysyin paikallani ja aloin vain puhumaan omiani; jospa elukka - mikä olikaan - häipyisi. Päässä pyöri kylläkin kaikki ajatukset karhusta hirveen ja takaisin, herran jestas, kauhutarinat kummittelivat mielessä.

       Tilanne meni kuitenkin ohi eikä mitään kuulunut ainakaan minun korviini, Nori pysyi kuitenkin matkan jatkuessa tarkkana. Mikä mahtoi olla meidän kanssa samaan aikaan liikkeellä?

En tiennyt, että omistan ballerinan...

Kun päästiin takaisin kotio, jatkettiin telmintää vielä pihalla. Heiteltiin lumikokkareita ilmaan ja juostiin, otettiin vähän naru- ja vetoleikkejä. On se kaunista huomata kuinka oma koira se on kun minua tottelee niin hienosti.

        Hyvänä esimerkkinä meidän "Kiinni!" -harjoitukset. Äiti sattui olemaan pihalla ja oli pistänyt tupakaksi, joten päätin pyytää hänet apuun nähdäkseni, onko tuohon koiraan mitään kontrollia matkan päästä, JOS sattuisi käymään niin, että se pitäisi usuttaa jonkun kimppuun.

        Tuumasta toimeen. Koska äiti ei itse uskalla ottaa hyppäävää koiraa kiinni vetonaruun, minä olin ensimmäisenä pitelemässä narua. Nori käskettiin kiinni siihen ja heti poika irrottaa kun käsken. Äiti huuteli kauempaa Irti -käskyä, mutta ei, Nori ei reagoi. Äiti tulee lähelle ja käskee, ei meinaa siltikään irrottaa. Näin jatkui pari kertaa, kunnes vaihdettiin osia.

        Koiralle käsky kiinniottamiseen ja minulta kauempaa käsky irtipäästämiseen - hipshei, kukas irrottikaan?! Jeesh! Isot kehut ja taputuksen ja vähän reuhontaa päälle! Hieno poika! 

Äitini nimeä ei tänne haluta julkaista, joten laitoin oman nimeni kuvaan vaikka siinä itse olenkin.
Valittakoot ne jotka tahtovat.

Maailma on suuri ylvään porokoirankin edessä!

"Kerrothan minulle mielipiteesi?" kysyi ja neuvoi poropoika, "Laita rasti ruutuun tai kommentti!"