Wow.... Ihan vain, wow...
EI SPOILERI VAPAA, toistan, EI SPOILERI VAPAA!
Tämän postauksen haluan omistaa KOKONAAN, kyllä KOKONAAN SHERLOCKILLE.
Yhdelle tv-sarjalle joka on muuttanut käsitystäni vanhasta kirjallisuudesta täydellisesti ja saanut arvostamaan tiettyjä näyttelijöitä ennemmän kuin ketään muuta elämässäni - ja oudointahan tässä on se, etten tunne heitä, tunnen vain heidän työnsä ja kuinka hienosti he sen tekevät.
Ehkä pitäisi hommata elämä? Joo, tai ehkä ei. Eiköhän se ole oma asiani?
Kolmannen kauden aloitus oli.... jotakin aivan muuta mitä olin odottanut. Tiesin, mitä tulee tapahtumaan, tiesin että sydämeni särkyy, mutta se, että urhea Lapinporokoirani, oma Watson/Holmes-sekoitukseni, oli sängyn alla koko ajan kuuntelemassa huutoani ja itkuani, oli jo suuri osoitus siitä millaiset hermot koirani omaa.
Itkua, huutoa ja raivoa. Kieltämistä, onnea ja epätoivoa. Sitä kolmannen kauden ensimmäinen jakso; The Empty Hearse tarjosi minulle - kahden vuoden jälkeen. KAHDEN vuoden jälkeen Sherlock tuli takaisin.
Enkä voi muuta sanoa kuin....
I BELIEVE IN SHERLOCK HOLMES.
TILANNE VAATII GIFEJÄ JA PALJON:
 |
| TÄSTÄ EN KYLLÄ PITÄNYT KOSKA SHERLOLLY NEVER EVER EI, IRTI MOLLYSTA IRTI HUUSIN NIIIN ET NAAPURITKIN KUULI TAKUULLA. (sexyähän tuo on kyllä....) |
 |
| Hedgehogiin sattui DDD: |
 |
| MARY MORSTAN OLI KYLLÄ JOTAIN NIIN TÄYDELLISTÄ KOSKA AMANDA FUCKING MARTIN FREEMAN'S REAL COMPANION ABBINGTON. |
 |
| SIIS BENNYN IHAN OIKEAT VANHEMMAT NÄYTTELEMÄSSÄ SHERLOCKIN JA MYCROFTIN VANHEMPIA, FEELS ENOUGH BUT THEN, OH NO. |
 |
| ;__________________________________; |
Yksiselitteisesti koko jakso siis:
V V
niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti