sunnuntai 12. tammikuuta 2014

The moment when you realize that he won't let you in trouble alone, he will be there and save you.

Lenkin alussa, valmiina matkaan!

Perjantai

No niin, nyt on Norin kanssa taas junailtu itsemme Ruskolle Heidin luo - kirjaimellisesti. Anteeksi niille, jotka saivat todistaa törttöilyämme "ensin laukku, sitten sinä" -komponentilla. Norilla ei tuo junaan meno ja ulostulo tunnu olevan herkkua, saatiin kanssamatkustajilta naurua mukaamme aika aimoksen!
      Mitäpäs täällä, serkulla taas vieraillaan ja Nori pääsee jakamaan kämpän westieuroksen kanssa. Luulen että Hermanni ei ideasta pidä paljoakaan! Tuommoinen kakara piti tuoda nurkkiin taas luuhaamaan!
     Ilta meni kevyesti lekotellen ja valmistautuen yölliseen postilenkkiin. Keskustelun aiheina toimi oma elämäni, Sherlock, Nori ja kaikki muut ärsyttävät, valittamisen/ihuttamisen arvoiset keskustelunaiheet. Sydäntä on saanut taas purkaa ja stressitasoa mitä luultavammin laskea - on nämä vknloppulomat ihan mukavia!

Lauantai

Herätys tuli 8.30 - oikea rikos suorastaan näin lauantaina! Siitä sitten ylös, vaatteet niskaan ja koirien kanssa 1,5h lenkille! Mentiin astelemaan Raision juomaverialtaan ympärille, Norikin pääsi ensikosketukseen vetovaljaidensa kanssa.

      Lumipyryssä siis lenkkeiltiin ihan normaalia kävelytahtia, muistakaa 4p:n sääntö! (Pitää Pystyä Puhumaan Paskaa) Lisäksi vähän kalliokiipeiltiin (lenkkareissa juuri sataneessa puuterilumessa, fiksua), mutta tässä Nori oli avuksi kynsiensä avulla ja aikamoisilla voimillaankin nimittäin kun minun otteni lipesi ja meinasi kalliokiipeilystä tulla kallioluisu, niin jätkähän pisti ykkösen silmään, anto vähän vetoapuja ja kallion kieleke saavutettiin helpommin kuin lähtötoimien alussa! Hyvä poika!

      On kyllä jännä huomata, että itsellä on kunto kasvanut siinä samaan malliin kun painoakin on lähtenyt se ensimmäiset 11 kiloa! Wo-hoo! Ja tämä melkeinpä pelkän ruokatottumuksen avulla; olen laatinut omat säännöt soveltaen muihin verrattuna. En syö klo 18 jälkeen mitään, mutta sitä ennen saa mäsätä kalorimäärät vaikka 10x ympäri (mikä ei kyllä onnistu). Koulu tuo mukavasti rutiinia mukaan, kotona olen siinä klo 17.15 ja siinä 45 minuutin aikana pitää ennättää tekemään se ruoka ja syömään - loppuillan aikana sitten juodaan vettä/mehua, mennään Norin kanssa ulos ja kyylitään tv:tä.
      Uskon kylläkin siihen seuraavaan -10 kiloon tarvittavan enemmänkin hyötyliikuntaa kuin tällä hetkellä on uurastettu - eipä siis melkein yhtään. Nooh, kesä ja harrastusmahdolliset ja päivät kun kasvavat ja ovat valoisenpia niin varmasti viihdytään Norin kanssa ulkosalla PALJON enemmän kuin tällä hetkellä.

Tämä kallio oli vielä pientä lähes
pystysuoraan verrattuna!

Lenkkeilystä ja kalliokiipeilystä minä ja serkkuni jatkettiin vesijuoksuun tunniksi, koirat saivat nukkua autossa. Jälleen juteltiin mistä sattui: Sherlockista sananen, tatuoinneista ja normaaleista arjen askareista. Sieltä päästyämme kotti laittamaan ruokaa, nopeat tirsat minulla ja Norilla lattialla, joka johti melkein mätsäreistä myöhästymiseen = HYVÄ ME!
      Niin, oltiin Liedossa järjestettävissä mätsäreissä hakemassa viimehetken treenit ennen virallisia (JOTKA ON ENSI VKNLOPPUNA, IIIIIIK!) ja voi herran jestas... Valmistautumisen puute + kiire + Norin väsy = katastrofi.
      Meillä ei a) ollut makupaloja minkäänlaisia b) Nori oli väsynyt c) ennen punaisten kehää Nori saa jonkun tuntemuksen, että menee pitkin seiniä ja on levoton.
     Tuossahan se tulikin ilmi, että saatiin punainen - ei sijoitusta. Ai että suorastaan vitutti kun en ollut edes ajatellut mitään makupaloja vaan unohdin ne täysin! Näiden mätsäreiden tarkoitus olikin tuoda vähän harjoitusta WinterDogiin ja sainkin tuomarilta mukavia neuvoja! Ja lisää vitutusta aiheutti se, että tuomari sanoi kehästä poistuttuamme, että olisi ilman muuta sijoittanut meidät, mutta Nori lopahti niin pahasti ettei voinut. Ja ymmärrän todella hyvin.
     Jos puhutaan katastrofista mätsärissä ilman, että koira karkaa/käy kiinni toiseen koiraan, niin tämä oli todellakin sellainen. En tiedä, mitä tapahtui kun poistuttiin ekan kerran kehästä, sillä sen jälkeen Nori meni pitkin seiniä ja vältteli koiria kuin ruttoa. Varmaan jonkun koiran energia tai miksei ihmisenkin vaikutti suoritukseen. Jos vain olisi ollut niitä namipaloja, ois voinu ees vähän paremmin mennä...

      Punaisten kehän seisotus oli tuskaa, koira ei seiso. Perse on maassa ja mulkoillaan paniikin omaisesti eteen ja taakse ja sivulle - pahinta on se, ettei tiedä syytä. Mutta johtui paikasta aivan varmasti, sillä kun kotio päästiin niin Nori oli oma pirteä itsensä ja halusi peuhata meikäläisen kanssa.

Että semmoinen mätsäröinti tällä kertaa...


Askel kepeä on!



Sunnuntai

Sunnuntai keskittyy kotiin paluun enemmän ja myös omistajan pieneen shoppailuun: jos jostain saisi käsiin yhden ulkomaalaisen lehden ja ehkä Norillekin jotain pientä voisi ottaa mukaan junamatkalle. Ja tietysti itkua luvassa illalla, mutta sille tulossa täysin oma postauksensa melkeinpä tämän samaisen perään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti