The whole world is beating for you right now.
Monia olen lukenut, monista olen yhtämieltä, olkoon siis minunkin aika kertoa mielipiteeni:
Olen monesti lukenut lehdistä, kuinka koirat ovat purreet/ajaneet ihmisiä sairaalakuntoon - sitäkin enemmän olen päätäni puistellut median naurettavista syytöksistä, joissa useasti totuus ei ole kokonainen, pelkkä puolikas. Ja yhä enemmän puistatuksia on aiheuttanut tietojen pimittäminen niin tapahtumahetkistä kuin koirasta itsestäänkin; sen oloista ja omistajasta.
Median viesti on suora niille, jotka ajautuvat pakokauhuun, epäselvä niille, jotka eivät näe pelon aihetta. Miksi?
Omasta puolestani olen aina ollut eläinrakas - hevonen ainoa, jonka lähelle en mene huvikseni. En ikinä ole pelännyt koiria, en varsinkaan isoja. Olen ihannoinut isojen koirien kokoa ja ulkomuotoa, ne ovat kauniita ja ylväitä, mutta herättävät minussa myös suurta kunnioitusta. En menisi vierasta koiraa silittämään ilman omistajan lupaa missään nimessä.
Nykyään median myötä olen alkanut välttelemään ja arvioimaan tiettyjä koiria ankarasti; en isoja ja ylväitä, pieniä todellakin. Olen saanut tarpeekseni ainaisista syytöksistä isoja koiria kohtaan niin mediassa kuin omassa elämässäni. Koko ei tee koirasta pahaa, omistaja tekee sen. Lähestulkoon aina.
Esimerkki omasta elämästäni:
Nori on keskikokoinen koira, porokoirana vähän roteva, ei vielä isoksi sanottava, mutta monet sanovat - onhan koira polvenkorkuinen. Toinen koiramme Papi on rodultaan papillon, pieni. Mikä on ääni talossamme, jos Nori on tehnyt jotakin, mutta myös Papi? Kumpi jää huomiotta äitini osalta?
Vastaus taitanee olla selvä.
MOT: Ihmisen vaarallisin ystävä -ohjelma esitettiin YLE1:ltä maanantaina (27.1), itse ennätin katsomaan kyseisen ohjelman vasta eilen (29.1.). Olen sanaton. Kerta kaikkiaan, tarvitsin kunnollisen ärräpäiden irrotteluhetken ennen kuin sain aikaiseksi järkevää tekstiä tämän blogin sivuille. Anteeksi, provosoidun herkästi - varsinkin kun silmille ja korville tulee sellaista asiaa kuin kyseinen ohjelma tarjosi.
Koira-ajokortteja? Ei koiria, jos rikosrekisterissä on merkintä? Kielletään koko rotu yksilöiden perusteella? ANTEEKSI, MITÄ?
Jos ihmisten tunneaurat olisivat näkyviä, omani luultavasti leimahtelisi punaisissa sävyissä.
Kyseisessä ohjelmassa (jonka linkki löytyy alta) kaikki alkaa tarinasta, jossa Dogo Canario a.k.a Kanariandoggi on raadellut 8-vuotiaan pikkutytön tämän odottaessa taxikyytiä. Onhan se niin, että parikymmentä kiloinen lapsi ei mahda 60 kiloiselle koiralle mitään - eivät aikuisetkaan - ja tarinalla on surullinen puolensa, mutta. Mutta piilee siinä, että minä haluan tietää enemmän. En lapsesta, en hänen pelastavasta taxikuskistaan, en hänen äitinsä mielipiteistä, ei. Minä haluan tietää enemmän koirasta ja tämän omistajasta ja tilanteesta, joka pääsi johtamaan tytön sairaalakuntoon.
MOT:in sanoma on selvä: ihmiset, jotka eivät tiedä tai pelkäävät koiria jo valmiiksi saavat osakseen yhä enemmän syytä pelkoon, ja heitä ajetaan äänestämään tiettyjen koirien kieltämistä - metodi, joka on otettu käyttöön Tanskassa sekä Saksassa ainakin.
Ohjelmassa päivitellään, kuinka paljon koirat ovat tehneet pahaa Suomessa. Ei sanaakaan koirien hyvästä käytöksestä, joilla on pelastettu ihmisiä ja estetty rikoksia. Kaikki paha esiin, haudataan kaikki hyvä alle.
"Koko "dokumentissa" ei mainita kertaakaan kaikkia niitä hyviä puolia, mitä koirat ovat tuoneet Suomelle. Mm. etsijäkoirat ovat löytäneet eksyneitä tavattoman monia. Muistan ainakin jonkun metsään eksyneen ja jonkun pienen lapsen etsintäoperaation, tullissa koirat ovat tehokkaampia kuin yksikään ihminen, puhumattakaan poliisikoirista. Ei keskitytä ollenkaan siihen, että yleisen hyödyn lisäksi koira tuo paljon iloa ihmisille iästä riippumatta. Etenkin nuorille lapsille ja vanhuksille." -Rebecca, http://cpkusagur.blogspot.fi/
*Toivottavasti ketään ei häiritse, että lainaan seuraamieni blogien tekstejä.
Osa vain yksinkertaisesti osaa ilmaista asiat selvemmin kuin minä itse.*
"Ensimmäisenä sätitään kanariandoggi maankoloon. Näytetään suojeluvideota siitä, mikä varmaan näyttää tietämättömän silmiin joltain tahalliselta taisteluun yllyttävältä provokaatiolta. "--Esitetään väkivaltaisia tilanteita" oli juontajan toteaminen siihen, kun koira puri juuttihihaa. Ihan oikeasti koko toi juttu on koiralle leikkiä. Ei hohhoijaa." -Rebecca, http://cpkusagur.blogspot.fi/
Ei paremmin Rebecca tätä voisikaan ilmaista. Ei hohhoijaa minunkin osaltani. Koirahan siis todellakin alkaa omapäisesti käymään ihmisten kimppuun tuollaisen harrastelun myötä! *sarcasm* Älkää naurattako minua ihmiset hyvät... Norin kanssa leikitään vetonarulla kiinnikäynti -leikkejä tiukkojen käskyjen alla, koira irrottaa otteensa kaukaakin huudettua. No worries, people!
MOT:in sisällöstä löytyy myös käskyjä kasvattajille, joihin yhdyn: voisihan vähän niitä ihmisen taustoja kysellä ja selvittää syitä, jos niissä on jotakin hämärää. Ei koiraa pakko ole myydä kaikille, eikä kenenkään pitäisi tätä pelkän rahan vuoksi tehdä.
Mutta sitten löytyy taas kohta: "Ei myydä koiraa ihmiselle, jolla on rikosrekisteri." Anteeksi, ymmärrän tämän kyllä osittain, mutta osittain taas olen tätäkin väitettä vastaan. Ihminenhän ei voi muuttua, eihän?
Otetaan esimerkki: olet lusinut vankilassa typerän näpistyksen vuoksi, etkä voi ottaa koiraa enää sen jälkeen? Entäpä ne tavat, joita käytetään ulkomailla eräissä vankiloissa: autetaan vankeja koirien avulla - heidät opetetaan hoitamaan ja käsittelemään niitä. Se parantaa osan vankien tavoista. Ja lopputuloksena kun he pääsevät pois vankilasta, heille sanotaan kylmästi, etteivät he voi ottaa koiraa: heillä on rikosrekisteri.
Samalla mietin koira-ajokortin periaatetta. Tarkoittaisiko se sitä, että tulevaisuudessa mahdollisten pentukyselyiden yhteydessä kasvattajalle tulisi lähettää oma koira-ajokorttinsa todisteeksi?
Eikö se ole kuin heittäisi bensaa liekkeihin pentutehtailijoille? Jos ihmiset eivät saa haluamaansa koiraa kasvattajan välityksellä, he keksivät lopulta keinot. Huonoimpana, mutta ei vaikeinpana vaihtoehtona pentutehtailijat. Mihin tämä johtaa? Koirien ylipopulaatioon ja yhä mielenvikaisempien, sukurutsattujen koirien tuotantoon. Aggressiivisten koirien estoyritys muokkaantuisi päälaelleen.
Ja miten tätä tilannetta valvottaisiin? Jos nyt ei pystytä vahtimaan edes pentutehtaita, miten vahdittaisiin koira-ajokorttien käytäntöä? Ja miksi koira-ajokortti koskee vain ihmisiä, joilla on 'iso' koira? Ovatko niiden pikkukoirien hampaat niin putipuhtoiset, ettei niistä voisi koskaan saada vaarallista tautia? Eivätkö pikkukoirat voi aiheuttaa lapsille traumoja? Mitä? Mitä?
Samalla mietin koira-ajokortin periaatetta. Tarkoittaisiko se sitä, että tulevaisuudessa mahdollisten pentukyselyiden yhteydessä kasvattajalle tulisi lähettää oma koira-ajokorttinsa todisteeksi?
Eikö se ole kuin heittäisi bensaa liekkeihin pentutehtailijoille? Jos ihmiset eivät saa haluamaansa koiraa kasvattajan välityksellä, he keksivät lopulta keinot. Huonoimpana, mutta ei vaikeinpana vaihtoehtona pentutehtailijat. Mihin tämä johtaa? Koirien ylipopulaatioon ja yhä mielenvikaisempien, sukurutsattujen koirien tuotantoon. Aggressiivisten koirien estoyritys muokkaantuisi päälaelleen.
Ja miten tätä tilannetta valvottaisiin? Jos nyt ei pystytä vahtimaan edes pentutehtaita, miten vahdittaisiin koira-ajokorttien käytäntöä? Ja miksi koira-ajokortti koskee vain ihmisiä, joilla on 'iso' koira? Ovatko niiden pikkukoirien hampaat niin putipuhtoiset, ettei niistä voisi koskaan saada vaarallista tautia? Eivätkö pikkukoirat voi aiheuttaa lapsille traumoja? Mitä? Mitä?
Kysymyksiä syntyy lisää, mitä enemmän asiaa miettii. Ja päätän tämän postauksen vihoviimeiseen kysymykseen:
MITEN näihin kysymyksiin voidaan vastata?
 |
| Koirathan ovatkin NIIN vaarallisia. |
Jotta asiat olisivat selkeitä, kyseisen ohjelman/jakson voi katsoa Yle Areenasta:
