sunnuntai 1. syyskuuta 2013

"Just the two of us against the rest of the world." - BBC Sherlock

Ohi on! Siinä se - ja mahtavaa oli!

Uskomatonta, kuinka kaikki hermoilu oli loppupeleissä täysin turhaa ja kuin silmälumetta. Kun minun numeroni kutsuttiin kehään, ei enää mitään. Täysin freshhi olo. Ei mitään, tulta päin, tämän vuoksi täällä ollaan!
      Olin hyvin ylpeä Norin liikkumisesta, poika veti paremmin kuin minä tai äiti osasimme odottaakaan! Tai no, kun kaksi siellä kehässä oli ja yksi kerrallaan juostiin niin sehän meni uskomattoman hienosti! Toinen juttu olikin juosta ringissä, vähän kylkimöyryä minusta meni, mutta todella tyytyväinen olen! Ja alkoihan Nori jo väsyäkin - ei mitään, pentuhan se on! (ja tottunut ottamaan päikkäreitä klo 13-16 välillä!)

Videotakin pitäisi saada tähän ladattua illan saatossa, huom! Aloitan blogitekstit aina n. 3 tuntia aikaisemmin kuin edes julkaisen sen, joten... sorry!

Niin, ei mua sun palkkas kiinnosta. Pah.


Elikkäs, perus mätsärityyliinhän kuuluu aluksi kaksi koiraa ja niistä valitaan punainen ja sininen, Norille napsahti tänään sitten punainen! Vähän arasteli suuhun katsomista ja sukukalleuksiensa tarkistusta, mutta näitä treenataan. Tuomarilla ainakin oli hauskaa kun Nori ei ollut oikein samaa mieltä peräpään tutkimisesta ja minä tokaisin Norille tyynen rauhallisesti: "Ei se sulta mitään vie, älä huoli!"
      Punaisten kehässä ei sitten sijoitusta saatu, mutta poika veti silti aivan mahtavasti! Ja koska oltiin jokseenkin etuajassa niin kerkisi tottumaan toisiin koiriinkin. Ei mitään haukkukuoroa nostanut pystyyn, mutta omaa puuskutustansa ja murinaansa piti, jolloin ihmiset kiersivät vähän kauempaa.
      Loppujen lopuksi pääsin kyllä mainostamaan Lapinporokoiraa eräälle pariskunnalle. He miettivät tulevaa koiravaihtoehtoa ja äidin mukaan olivat pitkään katselleetkin Norin suuntaan. Nooh, mainospuhehan siitä taisi tulla, mutta kehuin kovasti hyvää luonnetta, vähäisiä sairauksia (verrattuna muihin pitkälle jalostettuihin rotuihin) ja kun tämä rotu ei ole jätti eikä liian pienikään. Ja tietysti: suosi suomalaista!



Sateisessa ilmassa vietettiin mätsäreitä, kunnes ilma selkeni!

 Myös kehuja saatiin eräältä ex-porokoiran omistajalta, kuinka upea Nori on ja kuinka hieno luonne yleisesti tällä rodulla on, ja vahvakin kuulemma vetohommissa! Ja sitten eräs pikkutyttö (minun kokooni ja ikääni nähden pikkuinen) tuli äitinsä kanssa moikkaamaan Noria, kun heillä kotona on samannäköinen sekarotuinen haukku. Norista tulikin 'Retu kakkonen' ja antoi kivasti pari pusua eikä reuhonut. Hieno poika!
      Makkaransyöntikisassa poika veti överiksi, ei meinannut ensinnäkään löytää kaikkia ja sitten vielä ei ollut imu päällä nähtävästi. Nooh, ei se mitään, hauskaa ainakin oli!

Koira voi olla edustava, mutta omistaja ei koskaan xDD


Nyt on kyllä pakko vaan sanoa, kuinka ison kunnioituksen eräs osallistuja minulta sai. Melkein tippa tuli linssiin... Oli minun kanssani myös punaisten, isojen pentujen kehässä ja lopulta voittikin koko kisan. Eli Best In Show -tittelin. Meni täysin oikealle henkilölle kyllä!
      Ja mikäkö tässä oli niin kunnioitettavaa? Kyseessä oli Amerikanstaffordshirenterrieri, joka itsessään on jo erittäin upea rotu mielestäni, mutta ohjastaja/näyttäjä... oli pyörätuolissa. Koira meni upeasti joka ikinen hetki kun pyydettiin liikkumaan, seisomaan... Vaikuttavaa. Uskomatonta. Ja vielä nuoreksi koiraksi oli mitä uskomattomin suoritus. Sain jopa suuni auki yhdessä vaiheessa ja sanoin miehelle: "Upeaa menoa kehässä!" Ja näytin peukkua. Mies nyökkäsi ja hymyili, kiittikin. Pakko sanoa, uskomatonta! Ja koko sydämestäni voin sanoa, ettei paremmalle henkilölle ja koiralle olisi voinut mennä. *Applause*

Seuraava mätsärikin on jo tähtäimessä! Ensi lauantaina: 7.9 paimiossa - sinne ainakin näin alustavasti ollaan menossa, jos sää on hyvä ja kuski ajokunnossa :DD

Ja videon laitto venyy - nukkumaan pitäisi ennättää... Näkyillään taas!

(Psst. Otsikko, uudesta Sherlock traileripätkästä! CAN'T WAIT!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti