Oookei, Nori on luultavasti tämän päivän (4.9.) aikana lukenut "Näin minusta tulee maailman paras koira"- tai "Näin omistajani on tyytyväinen suoritukseeni" -kirjan... MITÄ OIKEASTI ON TAPAHTUNUT?!
Kotikutoiset treenit eivät olleet edes suunnitelmissa, ihan perus energianpurkua palloleikeillä ja vetonarulla. Norin kanssa ollaan alettu treenaamaan koppeja; ei toki mitään semmoisia, missä pennun pitäisi hypätä ilmaan ja siten tehdä vahinkoa luillensa. Ei, ei. Nori istuu ja minä heitän palloa kohti, saa kiinni jos saa. Ensin otetaan näin ihan lyhyen matkan päältä ja varttuessa voi sitten ottaa jo pidempiä ja myös korkeampia heittoja. Ja sitten myös juostaan pallon perässä. VIHDOIN se on tajunnut, mitä pallon perässä meneminen ja hakeminen tarkoittaa!
Niin, poika siis osaa hakea pallon ja tuoda sen takaisin. Ja tuo siis kunnolla takaisin! Jos ojentaa käden niin sehän tiputtaa sen pallon kädelle! Okei, yksi syy tähän taisi olla se kun tätä harjoiteltiin hänen ollessa vielä nuorempi, niin ei poika tajunnut että pallo oli suussa juostessaan luokse - tai siltä se ainakin vaikutti. Vieläkin jos sillä on pallo suussa ja heittää toisen lelun niin sehän juoksee toisen lelun luo muttei ymmärrä miksei saa sitä suuhunsa kun pallo on tiellä... Silloin kiltti omistaja tulee ja antaa vihjesanan: irti.
Takaisin aiheeseen: aloitettiin siis energian purkamisella. Jatkettiin palloharjoituksista paikkaan ja hakuun. Eipä olla kertaakaan harjoiteltu Ota -käskyä ja ei tarvinnut kuin pari kertaa näyttää mitä tarkoitetaan ja poika osaa!
Eli peruskuvio: Norille käskyt istu ja paikka. Minä käännän selkäni ja kävelen n. viidestä kymmeneen metriä, tiputan lelun (pallon tai vetonarun) maahan, käännyn Noriin päin, kävelen viereen, katson ettei koira liiku, käännyn takaisin leluun päin, jään Norin viereen seisomaan, odotan ja annan käskyn. OTA!
Poika ampaisee kuin ohjus matkaan, ottaa lelun suuhunsa ja minun taputtaessani käsiä ja huutaessa kutsua juoksee luokse ja antaa lelun. (Vetonarun kanssa voi poika yrittää kutsua repimisleikkiin, mutta irti -käsky riittää kerran ja irti on.)
Ja tätä taitoa sovellettiin heti pidemmälle; Nori jäi samoihin alkuasemiin ja minä vein tällä kertaa lelun n. 50 cm korkean betonikuution päälle ja käskin hakea: poika haki ja toi takaisin! Upeaa! Tästä se lähtee, kyllä tästä vielä kunnon noutaja saadaan!
Palloilusta jatkettiin tavallisiin harjoituksiin, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä; hihnaan. Poika on kävellyt todella hienosti jo viikon ajan, mutta eihän sitä voi koskaan liikaa treenata. Ja koska vetonaru olikin yllätyssuosikki, niin palkkana se menee paremman puutteessa mainiosti!
Hihna löysällä suorassa kävelyssä, vähän voi tunkea edelle mutta minä en välitä, kunhan ei vedoksi mene. Harjoiteltiin myös käännöstä, lähes täysympärimenoa ja sitten myös laveammassa kaaressa. Täysympärikäännöksiä harjoitellaan sitä varten, jos pitää vain viedä Nori pois jostakin tilanteesta jota se ei tunnu suodattavan ilman ääntä ja mekastusta.
Ensimmäinen puolikaari meni tietysti vähän vaikeasti; olihan tämäkin melko uutta. Hihna kireni, mutta Nori tuli perässä hienosti. Seuraa -käsky riitti. Toinen puolikaari ja hihna pysyi löysällä! Olin ihan ihmetyksestä silmät pyöreänä: "Tuo vekkuli teki sen!"
Nori aivan tyynesti katsoi minua kuin virnistäen: "Yllätyitkö?"
Täysikäännöksissä käskyksi riittää perinteinen "käännös" - samaa käytetään näyttelykehässä ja puolikaarissakin tarvittaessa.
Yritettiin vielä pidemmälle soveltaa ota -käskyä, niinkin pitkälle, että Nori kantaisi hihnaa itse suussa. Eipä onnistunut, ei poika muuta kuin hihnaa haistellut käskyn annettuani. Irrotin kaulapannan (puolikurkkari nahkaa) ja laitoin maahan, annoin saman käskyn. Kovin poika nuuski maata ja melkein jo ottikin, mutta ei. Se ei ole pallo! Mitä pitää tehdä nyt?! Oli kyllä poika aikalailla hukassa...
Tehtiin onnistuminen tuohon jatkeeksi pallolla ja vaihdettiin talutushihna näyttelyhihnaan ja -pantaan. Otettiin pari treenikierrosta vielä nopsasti, meni niin hienosti nuo aikaisemmat suoritukset. Tiesin, että riskinä voisi olla Norin kiinnostuksen lopahtaminen, mutta jatkoinpa silti!
Ja hienosti menikin poika! Seuraa -käskyllä liikutaan vastedes mätsäreissä aivan täysillä! Vähän meinataan törmätä ringissä toisiimme, mutta sitä saa aina paikattua sitten niin että näyttää jokseenkin hyvältä. Suorat juoksut olivat yhtä loistoa! Nori meni kevyttäjuoksua vieressä ja kun sanoin seuraa aina välillä niin poika vilkaisi minuun! Voi hellanlettas! Lauantain mätsäri - oletko valmis?!
Sitten Norille pari kopittelua ja juoksua palkaksi ja riemuksi ja sitten lopeteltiin. Nyt nukkuu tuossa lattialla tyytyväisenä. Mahtaisinkohan huomenna saada näistä koitoksista myös videota kuvattua? Jos sää sallii ja aika antaa myöden niin miksipäs ei!
Aivan! Ja meinasi päästä unohtumaan! Nyt kun katsotaan hampaita, niin riittää käskynä 'näytä' ja poika ei vedä päätänsä pois ja myös paikka -sanalla saa tutkittua päästä perseeseen pojan läpikotaisin. Tätä tietysti pitää vielä treenailla vieraan ihmisenkin kanssa, mutta odotukset ovat korkeat!
Kyllä se on vaan hieno! Mahtoikohan ensimmäinen mätsäri jotenkin lähentää meitä? Ensimmäinen koetus, minä stressasin kunnes toden kyseessä olin itsevarma itseni - Nori varmasti aisti sen. Lauantai näyttää paljon tuottoisammalta nyt ja apuwa, tajusin juuri, että olenkin seuraavat kolme vknloppua melko kiireinen!
Tänä lauantaina: Match Show paimiossa.
Ensi lauantaina: Tracon tampereella ja sen myötä kaveriporukalla hengaamista.
Sitä seuraavana lauantaina: ARAPIEKKA PENTUJEN TAPAAMINEN!
I'M SO EXCITED! ^^
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti