En halua ikinä olla itsevarma. Jos siihen kerran sortuu, kyllä perästä kuulee ja tuntee, että virheeseen langettiin. Aina on hyvä olla avoin ja varautunut, itsevarmuus on pahasta. Sen olen oppinut. Toiveajattelu menee kategorioihin, jotka pitää pitää hyvässä tallessa, mutta aina voi ripauksen itselleen suoda sitäkin taika-ainetta.
Kaikki meni niin kuin salossakin; mentiin paikan päälle, Nori aluksi repi ja riuhtoi, murisi pariin kertaan, mutta sitä ei jatkunut kuin kymmenisen minuuttia ja poika pystyi rauhoittumaan. Johtuneeko se tuosta näyttelypannasta, sitä en tiedä. Odoteltiin omaa vuoroa ja siinä tehtiin kontaktiharjoitusta ynnä muuta. Päästiin kehään; vastustajana 4kk belggari Groenendael. Norilla oli hitusen vaikeuksia juoksemisensa kanssa kun tämä kehä oli nurmella, eikä poika ole tottunut siellä liikkumaan edes normaalisti; vain asfaltilla ja metsikön risuissa.
Saatiin kuitenkin jotenkin homma pakettiin ja päästiin hampaiden katsomiseen ja tunnusteluun. Ei meinaa suutansa näyttää, tuomarilta vain kommentti: "Jos se siitä iän myötä."
Juostiin taas ja Nori paransi. Punainen nauha.
Punaisten kehässä me lähdettiin ensimmäisenä pois kehästä kuuden joukosta. Perässä seurasi Suomenlapinkoira. Lappalaiset lähtivät. Se siitä. Itsevarmuus oli virhe. En enää halua olla itsevarma, en halua sairastua tuohon kamalaan tunteeseen kun kuitenkin harmittaa, vaikka mitään syytä ei olisi! Tämä on harjoitusta ja toinen kerta vasta. Kyllä Nori parantaa, ja jos ei mätsäreissä, niin toivon mukaan kroppa ja naama miellyttää Lapinporokoirien kehässä. Virallisissa.
Vähän kyllä pistää mietityttämään, että nyt näillä kahdella kerralla on ollut oikein millin tarkkaa saadaanko sininen- vai punainennauha, joten uskon, että kyllä Nori sinisessä kehässä pärjäisi, mutta punaisessa kehässä meitä aina mietitään ja sitten laitetaan ulos. Saadaan lämmintä kättä ja kiitokset.
Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Poika meni hienosti, treenaamista vaatii tuo hampaiden katsominen ja tunnustelu, mutta mistä sitä treenaamaan kun ei meillä käy edes vieraita? Kaverini ovat eri paikkakunnilla koulua käymässä asuntolan avulla ja äitin tutut eivät uskalla tai eivät vain osaa ottaa rauhallisesti ja iisisti. Aina höslätään. *huokaus* Kyllä tämä tästä - toivonmukaan.
Ajattelin ilmoittaa Norin nyt kaikesta huolimatta Lahden virallisiin kisoihin. Haluan saada kunnollista kommenttia Norin kehityksestä ja ulkomuodosta ammattilaiselta!
Tänään tultiin Noria kommentoimaan, että aika valmis pakkaus se jo on - yllättävän nuori kyllä. Minusta aika on vain mennyt hyvin nopeasti; vähän vajaa viikon kuluttua poika on jo puolivuotias! Ja kaunis on, komea, minun pieni vaavi. Täydellisyys. Olenko minä ainoa joka ajattelee niin?
 |
| Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta kiireessä otettu. Koettakaa kestää. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti