You've got a warm heart, you've got a beautiful brain

Huomenna! Pentumiittinki! Yksi Norin sisaruksista ei pääse paikalle, muuten kaikki pyöriä hyörivät keskenään ja emä tietysti mukana ^^

Mutta on kotonakin nyt vilskettä kun talossa pörrää 7 koiraa ja 2 kissaa. Ei. Emme ole ottaneet lisää koiria, ei, emme pidä kenneliä. Kappas kummaa, siskoni toi hoitoon vknlopuksi kaksi omaa papilloniaan ja näiden 3 pentua. Työ on ollut helpompaa kuin kuvittelin, eivät nuo paljoa huuda - ja ovat 6 viikkoisia. Lisää juttua myöhemmin ^^

This shame inside me is terrible...

Ok, eihän se Nori mitään puolta vuotta vielä täyttänyt... Voi tseesus, kyllä tuo koulu pistää ajankulun ihan sekaisin, olin sitten oikein kaksi viikkoa vissiinkin edellä! Nooh, tämmöistä tämä amis on toisella vuodella, töitä riittää ja kun niitä ei heti tee, menee stressaamiseksi ja aikataulut on sekaisin. Sorge siis kaikki! Minä vähän hätäilin!

Blogi on ollut vähän hiljaa, sillä meillä ei oikeastaan ole tapahtunut mitään erikoista. Norin kannalta ei mitään. Poika elää ja kasvaa, vetää lonkkaa ja normaalia koiranelämää. Siinä se putputtaa etiäpäin. Tuhoja ei paljoa ole enää tehty, kun hän sai oman yksityishuoneen kodinhoitohuoneesta, jossa viettää sitten päivät minun ollessa koulussa ja äidin töissä. Kerran se sieltä on jo pois tullut, vaikka kahvakin käännettiin alas. Nykyään tuoli vielä oven edessä, oli se sitä pökkässyt mutta vissiin tajunnut että kun ovi ei heti auennut niin ei se aukea ollenkaan - tai mitä lie tuon päässä onkaan liikkunut. Mistäs minä tiedän?

Syksy tulee, täällä on piisannut sadekelejä jo. Tuli itsellä vähän rahaa tuhlattua semmoiseen villitykseen kuin longboard. Rullalautahan se on, mutta ei temppuiluun tarkoitettu - ihan fiilistellen sen kanssa meinattiin kavereitten kanssa rullailla kunhan ei lunta tule aikaisin maahan. Meinasin kyllä vähän Noriakin siihen opettaa :DD

Ja sitten vielä vähän kuvia pojasta :3

WHAT DOES THE FOX SAY?!

Toi biisi on niin...! En kestä. Olen koukkuuntunut. Olen nolo myös - tiedetään. Norista ei mitään uutta, vietteli äidin kanssa viikonloppuja kun minä itse olin tampereella tracoilemassa ja kavereiden kanssa hummaamassa. Vedettiin ihan löysällä meningillä eteenpäin, ei stressiä tai huolta mistään! Mahti viikonloppu!

Seasons come and go, but I will never change and I'm on my way...

Vähän myöhässä tulee tämäkin postaus jälleen, mutta viimeiset kaksi iltaa ovat olleet todella väsyttäviä niin koulun kuin muidenkin menojen puolesta... Eipä siinä muuta, puolivuotis -postaus alkakoon!

4 vuorokautta. Kuva: Kati Savukoski

16 vuorokautta. Kuva: Kati Savukoski.

Vähän päälle 4 viikkoa. Kuva: Kati Savukoski.

Ensimmäisiä päiviä kotona! Päälle 8 viikkoa.

Ensimmäisiä kuvauskertoja tuolla taustalla :3

Juhannuksen viettoon lähtemistä!

Leidi kaveri :3 Kuva: Satu Vallenius

Vertailua (oliskohan?) n. 4 kuukauden ja 5 kuukauden väliltä.

 

6 kk

6 kuukautta

6 kuukautta

Ja Papin kanssa juoksentelua :3

Ja mukaanhan on mahtunut paljon jo menoa ja vilskettä. On treffattu labradoria, norjanharmaahirvikoiria, collieta ja muita monia rotuja, mitä näyttelyissä on tullut vastaan; mm. keeshond, amstaffi, belggari, kelpie ja monia muita on päästy haistelemaan!
         Nori on voittanut monet ihmiset puolelleen pirteällä luonteellaan ja aina valmiina leikkiin olevalla yltiöpäisyydellään, mutta myös rauhoittumisen taidollaan. Eipä nämä ihmiset kyllä kaikkea tiedä, kun eivät päivittäin tämän koltiaisen kanssa asu! Järkkärini on järsitty; objektiivista puuttuu kappala ja kumiset osat melkein kaikki revitty irti rungosta, mutta ei se kuvailua haittaa! Canon puuskuttaa vielä voimallisesti eteenpäin!
        Tuhoa tämä veitikka saa aikaan, ja paljon! Nyt hänelle on kuitenkin myönnetty oma huone yksinolon ajaksi, jota tuhot saadaan minimiin! Ja hyvin hän näyttää siellä pärjäävän - mitä nyt viimeksi oli lattiakaivoon tunkenut talouspaperia... Viettää siis aikansa kodinhoitohuoneessa, jossa tilaa on kyllä sopivasti tuon kokoiselle koiruudelle!
       Joululahja tälle pojallekin on jo omalta osalta päätetty (joulu kun on hyvä veruke ostaa jotain vähän kalliimpaa kuin vinkulelu), nimittäin vetovaljaat! Pistetään Nori purkamaan energiaa vetohommilla ja harjoituksilla!

Lähes puoli vuotta se on jo tätä maailmaa katsellut, ainakin aina silmien auki saamisesta asti. Edessä siintää piakkoin sisarusten treffaaminen ja voin sanoa, että en malta odottaa!

But just because it burns, doesn't mean you're gonna die, you've gotta get up and try try try...

No niin, anteeksi.
Viimeisein päivitys oli ehkä vähän angtista ja 'yhyy' -päivityksen omaista... Tsempattiin Norin kanssa kyllä toisiamme loppupäivästä ja jätettiin mätsäri taakse - tai minä ainakin jätin. Oli pakko. Nori oli allapäin ja meinasin, että toivottavasti se ei nyt luule, että vihaan sitä ja olen hyvin pettynyt ja että kaikki olisi hänen syytänsä. Nori kun ei tätä blogia pääse lukemaan...

Seuraava mätsäri on jo kiikareissa, 25. päivä, salossa tämäkin. Saattaa vain tulla aika tiukat paikat: ilmoittautuminen starttaa klo 17.00 ja kehät alkaa 18.00. Minä olen kotona 17.15 ja meiltä kestää n. 20 minuuttia ajaa mätsäripaikalle. Nori on silloin ollut yksin kotona sen normaalin yli 8 tuntia, joten saattaa kehässä vähän tulla protestia kuluttamattomasta energiasta... Nooh, treeniä tämä tiukka aikataulukin! Ja nyt ei mennä itsevarmuudella, nyt mennään fiilispohjalta!
       Ja taidan ihan suosiolla jättää sittenkin tuon virallisen näyttelyn välistä, kyllä sinnekin kerkeää sitten! Pentu tämä jässikkä on, ei liikaa painoa poropojan hartioille!
      Nyt on meidän kotitreeneissä harjoitteluvaiheessa sarjat, vähän koiratanssiin viittaavia - kai. Kuitenkin perus trio -harjoituksia: ympäri (koira kiertää itsensä, ei siis kieri), istu ja maahan. Tai sitten sama, mutta viimeinen käsky muutettu tassu yms. käskyksi.

Huomenna tulossa iiiiiso postaus koska poitsulla on paalumerkkipäivä! PUOLI VUOTTA! *hurraa!*
     Tuohon postaukseen tuleekin sitten kaikkea maasta taivaaseen... tuhoista hyviin tekoihin!

He's perfect - or am I the only one who thinks so?

No niin... Tänään oli sitten paimion Match Show vuorossa.

En halua ikinä olla itsevarma. Jos siihen kerran sortuu, kyllä perästä kuulee ja tuntee, että virheeseen langettiin. Aina on hyvä olla avoin ja varautunut, itsevarmuus on pahasta. Sen olen oppinut. Toiveajattelu menee kategorioihin, jotka pitää pitää hyvässä tallessa, mutta aina voi ripauksen itselleen suoda sitäkin taika-ainetta.

Kaikki meni niin kuin salossakin; mentiin paikan päälle, Nori aluksi repi ja riuhtoi, murisi pariin kertaan, mutta sitä ei jatkunut kuin kymmenisen minuuttia ja poika pystyi rauhoittumaan. Johtuneeko se tuosta näyttelypannasta, sitä en tiedä. Odoteltiin omaa vuoroa ja siinä tehtiin kontaktiharjoitusta ynnä muuta. Päästiin kehään; vastustajana 4kk belggari Groenendael. Norilla oli hitusen vaikeuksia juoksemisensa kanssa kun tämä kehä oli nurmella, eikä poika ole tottunut siellä liikkumaan edes normaalisti; vain asfaltilla ja metsikön risuissa.
          Saatiin kuitenkin jotenkin homma pakettiin ja päästiin hampaiden katsomiseen ja tunnusteluun. Ei meinaa suutansa näyttää, tuomarilta vain kommentti: "Jos se siitä iän myötä."
         Juostiin taas ja Nori paransi. Punainen nauha.
         Punaisten kehässä me lähdettiin ensimmäisenä pois kehästä kuuden joukosta. Perässä seurasi Suomenlapinkoira. Lappalaiset lähtivät. Se siitä. Itsevarmuus oli virhe. En enää halua olla itsevarma, en halua sairastua tuohon kamalaan tunteeseen kun kuitenkin harmittaa, vaikka mitään syytä ei olisi! Tämä on harjoitusta ja toinen kerta vasta. Kyllä Nori parantaa, ja jos ei mätsäreissä, niin toivon mukaan kroppa ja naama miellyttää Lapinporokoirien kehässä. Virallisissa.
        Vähän kyllä pistää mietityttämään, että nyt näillä kahdella kerralla on ollut oikein millin tarkkaa saadaanko sininen- vai punainennauha, joten uskon, että kyllä Nori sinisessä kehässä pärjäisi, mutta punaisessa kehässä meitä aina mietitään ja sitten laitetaan ulos. Saadaan lämmintä kättä ja kiitokset.

Ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Poika meni hienosti, treenaamista vaatii tuo hampaiden katsominen ja tunnustelu, mutta mistä sitä treenaamaan kun ei meillä käy edes vieraita? Kaverini ovat eri paikkakunnilla koulua käymässä asuntolan avulla ja äitin tutut eivät uskalla tai eivät vain osaa ottaa rauhallisesti ja iisisti. Aina höslätään. *huokaus* Kyllä tämä tästä - toivonmukaan.

Ajattelin ilmoittaa Norin nyt kaikesta huolimatta Lahden virallisiin kisoihin. Haluan saada kunnollista kommenttia Norin kehityksestä ja ulkomuodosta ammattilaiselta!

Tänään tultiin Noria kommentoimaan, että aika valmis pakkaus se jo on - yllättävän nuori kyllä. Minusta aika on vain mennyt hyvin nopeasti; vähän vajaa viikon kuluttua poika on jo puolivuotias! Ja kaunis on, komea, minun pieni vaavi. Täydellisyys. Olenko minä ainoa joka ajattelee niin?

Ei mikään paras mahdollinen kuva, mutta kiireessä otettu. Koettakaa kestää.

Though I may speak some tongue of old or even spit out some holy word...

Lupaamaani videota! Materiaali on ihan itseni kuvaama jalustalta, joten sori tarkennusvirheistä ja nooh, itse en ole edustava, mutta keskitytään siis Noriin! Päätähteemme!

I will fly, Chase the wind and touch the sky...

Kyllä se niin on. Kyllä vain, päätökseni olen tehnyt! Sanokoot kuka tahansa mitä tahansa vastaan, mutta Norin kanssa aloitetaan heti kun mahdollista tuo koiratanssi. Löytyyhän minulta melko uusi 'Koiratemppu' -kirja hyllystä ja sillä päästään ainakin alkuun näin kotosalla!

Tää jätkä on syntynyt tähdeksi, joten miksei sitä käytettäisi myös hyväksi? Minä rakastan musiikkia ja vielä enemmän rakastan koreografian ideoimista ja sitäkin enemmän Norin onnistumista!
         (Uskokaa pois, mieleni kerkiää taatusti vielä muuttumaan, mutta nyt olkoon innostus ylimmillään ja hyvät tuulet puhaltakoot!)

Koulupäivän jos saisi vielä pulkkaan ja pääsisi kotiin niin voisi pojan treenauttaa taas... Jätänpä siis teidät tämän ihanan kappaleen äärelle! :3

A man on a mission, changing the vision...

Oookei, Nori on luultavasti tämän päivän (4.9.) aikana lukenut "Näin minusta tulee maailman paras koira"- tai "Näin omistajani on tyytyväinen suoritukseeni" -kirjan... MITÄ OIKEASTI ON TAPAHTUNUT?!

Kotikutoiset treenit eivät olleet edes suunnitelmissa, ihan perus energianpurkua palloleikeillä ja vetonarulla. Norin kanssa ollaan alettu treenaamaan koppeja; ei toki mitään semmoisia, missä pennun pitäisi hypätä ilmaan ja siten tehdä vahinkoa luillensa. Ei, ei. Nori istuu ja minä heitän palloa kohti, saa kiinni jos saa. Ensin otetaan näin ihan lyhyen matkan päältä ja varttuessa voi sitten ottaa jo pidempiä ja myös korkeampia heittoja. Ja sitten myös juostaan pallon perässä. VIHDOIN se on tajunnut, mitä pallon perässä meneminen ja hakeminen tarkoittaa!
        Niin, poika siis osaa hakea pallon ja tuoda sen takaisin. Ja tuo siis kunnolla takaisin! Jos ojentaa käden niin sehän tiputtaa sen pallon kädelle! Okei, yksi syy tähän taisi olla se kun tätä harjoiteltiin hänen ollessa vielä nuorempi, niin ei poika tajunnut että pallo oli suussa juostessaan luokse - tai siltä se ainakin vaikutti. Vieläkin jos sillä on pallo suussa ja heittää toisen lelun niin sehän juoksee toisen lelun luo muttei ymmärrä miksei saa sitä suuhunsa kun pallo on tiellä... Silloin kiltti omistaja tulee ja antaa vihjesanan: irti.

Takaisin aiheeseen: aloitettiin siis energian purkamisella. Jatkettiin palloharjoituksista paikkaan ja hakuun. Eipä olla kertaakaan harjoiteltu Ota -käskyä ja ei tarvinnut kuin pari kertaa näyttää mitä tarkoitetaan ja poika osaa!
        Eli peruskuvio: Norille käskyt istu ja paikka. Minä käännän selkäni ja kävelen n. viidestä kymmeneen metriä, tiputan lelun (pallon tai vetonarun) maahan, käännyn Noriin päin, kävelen viereen, katson ettei koira liiku, käännyn takaisin leluun päin, jään Norin viereen seisomaan, odotan ja annan käskyn. OTA!
        Poika ampaisee kuin ohjus matkaan, ottaa lelun suuhunsa ja minun taputtaessani käsiä ja huutaessa kutsua juoksee luokse ja antaa lelun. (Vetonarun kanssa voi poika yrittää kutsua repimisleikkiin, mutta irti -käsky riittää kerran ja irti on.)
        Ja tätä taitoa sovellettiin heti pidemmälle; Nori jäi samoihin alkuasemiin ja minä vein tällä kertaa lelun n. 50 cm korkean betonikuution päälle ja käskin hakea: poika haki ja toi takaisin! Upeaa! Tästä se lähtee, kyllä tästä vielä kunnon noutaja saadaan!

Palloilusta jatkettiin tavallisiin harjoituksiin, joita tarvitaan jokapäiväisessä elämässä; hihnaan. Poika on kävellyt todella hienosti jo viikon ajan, mutta eihän sitä voi koskaan liikaa treenata. Ja koska vetonaru olikin yllätyssuosikki, niin palkkana se menee paremman puutteessa mainiosti!
        Hihna löysällä suorassa kävelyssä, vähän voi tunkea edelle mutta minä en välitä, kunhan ei vedoksi mene. Harjoiteltiin myös käännöstä, lähes täysympärimenoa ja sitten myös laveammassa kaaressa. Täysympärikäännöksiä harjoitellaan sitä varten, jos pitää vain viedä Nori pois jostakin tilanteesta jota se ei tunnu suodattavan ilman ääntä ja mekastusta.
       Ensimmäinen puolikaari meni tietysti vähän vaikeasti; olihan tämäkin melko uutta. Hihna kireni, mutta Nori tuli perässä hienosti. Seuraa -käsky riitti. Toinen puolikaari ja hihna pysyi löysällä! Olin ihan ihmetyksestä silmät pyöreänä: "Tuo vekkuli teki sen!"
       Nori aivan tyynesti katsoi minua kuin virnistäen: "Yllätyitkö?"

Täysikäännöksissä käskyksi riittää perinteinen "käännös" - samaa käytetään näyttelykehässä ja puolikaarissakin tarvittaessa.
      Yritettiin vielä pidemmälle soveltaa ota -käskyä, niinkin pitkälle, että Nori kantaisi hihnaa itse suussa. Eipä onnistunut, ei poika muuta kuin hihnaa haistellut käskyn annettuani. Irrotin kaulapannan (puolikurkkari nahkaa) ja laitoin maahan, annoin saman käskyn. Kovin poika nuuski maata ja melkein jo ottikin, mutta ei. Se ei ole pallo! Mitä pitää tehdä nyt?! Oli kyllä poika aikalailla hukassa...

Tehtiin onnistuminen tuohon jatkeeksi pallolla ja vaihdettiin talutushihna näyttelyhihnaan ja -pantaan. Otettiin pari treenikierrosta vielä nopsasti, meni niin hienosti nuo aikaisemmat suoritukset. Tiesin, että riskinä voisi olla Norin kiinnostuksen lopahtaminen, mutta jatkoinpa silti!
       Ja hienosti menikin poika! Seuraa -käskyllä liikutaan vastedes mätsäreissä aivan täysillä! Vähän meinataan törmätä ringissä toisiimme, mutta sitä saa aina paikattua sitten niin että näyttää jokseenkin hyvältä. Suorat juoksut olivat yhtä loistoa! Nori meni kevyttäjuoksua vieressä ja kun sanoin seuraa aina välillä niin poika vilkaisi minuun! Voi hellanlettas! Lauantain mätsäri - oletko valmis?!

Sitten Norille pari kopittelua ja juoksua palkaksi ja riemuksi ja sitten lopeteltiin. Nyt nukkuu tuossa lattialla tyytyväisenä. Mahtaisinkohan huomenna saada näistä koitoksista myös videota kuvattua? Jos sää sallii ja aika antaa myöden niin miksipäs ei!

Aivan! Ja meinasi päästä unohtumaan! Nyt kun katsotaan hampaita, niin riittää käskynä 'näytä' ja poika ei vedä päätänsä pois ja myös paikka -sanalla saa tutkittua päästä perseeseen pojan läpikotaisin. Tätä tietysti pitää vielä treenailla vieraan ihmisenkin kanssa, mutta odotukset ovat korkeat!
        Kyllä se on vaan hieno! Mahtoikohan ensimmäinen mätsäri jotenkin lähentää meitä? Ensimmäinen koetus, minä stressasin kunnes toden kyseessä olin itsevarma itseni - Nori varmasti aisti sen. Lauantai näyttää paljon tuottoisammalta nyt ja apuwa, tajusin juuri, että olenkin seuraavat kolme vknloppua melko kiireinen!
       Tänä lauantaina: Match Show paimiossa.
        Ensi lauantaina: Tracon tampereella ja sen myötä kaveriporukalla hengaamista.
        Sitä seuraavana lauantaina: ARAPIEKKA PENTUJEN TAPAAMINEN!

I'M SO EXCITED! ^^

Just one more thing...

http://www.youtube.com/watch?v=q3E-e9Hnlyk&feature=youtu.be

^Tuossa videota Norin mätsäristä!^

"Just the two of us against the rest of the world." - BBC Sherlock

Ohi on! Siinä se - ja mahtavaa oli!

Uskomatonta, kuinka kaikki hermoilu oli loppupeleissä täysin turhaa ja kuin silmälumetta. Kun minun numeroni kutsuttiin kehään, ei enää mitään. Täysin freshhi olo. Ei mitään, tulta päin, tämän vuoksi täällä ollaan!
      Olin hyvin ylpeä Norin liikkumisesta, poika veti paremmin kuin minä tai äiti osasimme odottaakaan! Tai no, kun kaksi siellä kehässä oli ja yksi kerrallaan juostiin niin sehän meni uskomattoman hienosti! Toinen juttu olikin juosta ringissä, vähän kylkimöyryä minusta meni, mutta todella tyytyväinen olen! Ja alkoihan Nori jo väsyäkin - ei mitään, pentuhan se on! (ja tottunut ottamaan päikkäreitä klo 13-16 välillä!)

Videotakin pitäisi saada tähän ladattua illan saatossa, huom! Aloitan blogitekstit aina n. 3 tuntia aikaisemmin kuin edes julkaisen sen, joten... sorry!

Niin, ei mua sun palkkas kiinnosta. Pah.

Elikkäs, perus mätsärityyliinhän kuuluu aluksi kaksi koiraa ja niistä valitaan punainen ja sininen, Norille napsahti tänään sitten punainen! Vähän arasteli suuhun katsomista ja sukukalleuksiensa tarkistusta, mutta näitä treenataan. Tuomarilla ainakin oli hauskaa kun Nori ei ollut oikein samaa mieltä peräpään tutkimisesta ja minä tokaisin Norille tyynen rauhallisesti: "Ei se sulta mitään vie, älä huoli!"
      Punaisten kehässä ei sitten sijoitusta saatu, mutta poika veti silti aivan mahtavasti! Ja koska oltiin jokseenkin etuajassa niin kerkisi tottumaan toisiin koiriinkin. Ei mitään haukkukuoroa nostanut pystyyn, mutta omaa puuskutustansa ja murinaansa piti, jolloin ihmiset kiersivät vähän kauempaa.
      Loppujen lopuksi pääsin kyllä mainostamaan Lapinporokoiraa eräälle pariskunnalle. He miettivät tulevaa koiravaihtoehtoa ja äidin mukaan olivat pitkään katselleetkin Norin suuntaan. Nooh, mainospuhehan siitä taisi tulla, mutta kehuin kovasti hyvää luonnetta, vähäisiä sairauksia (verrattuna muihin pitkälle jalostettuihin rotuihin) ja kun tämä rotu ei ole jätti eikä liian pienikään. Ja tietysti: suosi suomalaista!

Sateisessa ilmassa vietettiin mätsäreitä, kunnes ilma selkeni!

 Myös kehuja saatiin eräältä ex-porokoiran omistajalta, kuinka upea Nori on ja kuinka hieno luonne yleisesti tällä rodulla on, ja vahvakin kuulemma vetohommissa! Ja sitten eräs pikkutyttö (minun kokooni ja ikääni nähden pikkuinen) tuli äitinsä kanssa moikkaamaan Noria, kun heillä kotona on samannäköinen sekarotuinen haukku. Norista tulikin 'Retu kakkonen' ja antoi kivasti pari pusua eikä reuhonut. Hieno poika!
      Makkaransyöntikisassa poika veti överiksi, ei meinannut ensinnäkään löytää kaikkia ja sitten vielä ei ollut imu päällä nähtävästi. Nooh, ei se mitään, hauskaa ainakin oli!

Koira voi olla edustava, mutta omistaja ei koskaan xDD

Nyt on kyllä pakko vaan sanoa, kuinka ison kunnioituksen eräs osallistuja minulta sai. Melkein tippa tuli linssiin... Oli minun kanssani myös punaisten, isojen pentujen kehässä ja lopulta voittikin koko kisan. Eli Best In Show -tittelin. Meni täysin oikealle henkilölle kyllä!
      Ja mikäkö tässä oli niin kunnioitettavaa? Kyseessä oli Amerikanstaffordshirenterrieri, joka itsessään on jo erittäin upea rotu mielestäni, mutta ohjastaja/näyttäjä... oli pyörätuolissa. Koira meni upeasti joka ikinen hetki kun pyydettiin liikkumaan, seisomaan... Vaikuttavaa. Uskomatonta. Ja vielä nuoreksi koiraksi oli mitä uskomattomin suoritus. Sain jopa suuni auki yhdessä vaiheessa ja sanoin miehelle: "Upeaa menoa kehässä!" Ja näytin peukkua. Mies nyökkäsi ja hymyili, kiittikin. Pakko sanoa, uskomatonta! Ja koko sydämestäni voin sanoa, ettei paremmalle henkilölle ja koiralle olisi voinut mennä. *Applause*

Seuraava mätsärikin on jo tähtäimessä! Ensi lauantaina: 7.9 paimiossa - sinne ainakin näin alustavasti ollaan menossa, jos sää on hyvä ja kuski ajokunnossa :DD

Ja videon laitto venyy - nukkumaan pitäisi ennättää... Näkyillään taas!

(Psst. Otsikko, uudesta Sherlock traileripätkästä! CAN'T WAIT!)