"My little dog - a heartbeat at my feet." - Edith Wharton

Tänään Nori oli yksin kotona suurimman osan päivästä, koska omistajalla alkoivat kesätyöt. Ei siinä mitään, edeltävänä yönä olisin toivonut omaavani yhtä hyvät unenlahjat kuin herra sängyn vieressä. Yöunet olivat luultavasti 4,5 tuntia.... Ei, en jännittänyt töitä. Olen ennenkin kyseisessä firmassa ollut TET -merkeissä ja äitikin siellä on töissä ollut jo niin kauan, että muksuna siellä kävin ja kaikki sen puolen työntekijät ovat tuttuja. Jostain syystä uni ei vain maistunut...

Aamulla Norille ruoka, ulos ja omat kamat valmiiksi. Vähän haikeana jäi poika kattelemaan mihin se äippä nyt lähtee, mutta kotiin tullessani oli ollut niin hieno poika, ettei mitään oltu tuhottu! Jos hakemalla saa hakea jotain, mitä Nori on koko meillä olo aikansa aikana tuhonnut, niin luultavasti se sitten olisi se, että patjasta käynyt muutaman palan repimässä, mutta sekin on jo loppunut.
          Hyvin on poika ymmärtänyt EI -sanan merkitykset. Kissanruoat jää rauhaan, jos EI tulee oikeaan aikaan ja sama sitten riehumistilanteissa ja jos meinaa syödä jotain sopimatonta, esim. tietokoneeni johtoa.
          Toinen oppi on nykyään vihellys. Sillä saa pojan huomion kun ulkona mennään joko ilman hihnaa tai hihnan kanssa - kaipa se vähän ikään kuuluukin ettei lähde huitsin nevadaan pentu xDD

Tänään ei olla paljoa mitään kyllä tehty, työpäivä verotti huonojen yöunien jälkeen todella paljon. Itse hoitelin pankkiasioita koneella kun Nori päätti saada sekoamiskohtauksen. Alkoi juoksennella ympäri kämppää, heitteli ja viskoi leluja sinne tänne ja liukui parketilla pitäen omaa älämölöään. Äitini meni sitten samoihin aikoihin nukkumaan ja yritti sanoa Norille, kuinka voisi kloppi lopettaa mekastamisen. Eihän pentu nyt sellaista ymmärtänyt kun ei käskystä ollut puhettakaan!
           Minä huusin pojun luokse ja painoin hellästi selästä makuulle ja sanoin: "Rauhoitu." Siihen veti jätkä itsensä makkaraksi! Nyt tuhisee sängyn päädyssä lattialla ja vetää unta kaaliin. Osaa se rauhoittua, ei sattumaa ollut tuo kerta. Joka ilta mennään nukkumaan ja rauhoitutaan, seuraavana päivänä ollaan sitten taas vauhdissa ja leikitään.

Nori on nyt siis ollut meillä viikon ja 3 päivää. En ole voinut odottaa enempää tässä ajassa tuolta pennulta, odotukset ovat jopa ylittyneet! Kiintynyt on minuun (hyvä näin, kaikki 3 muuta elukkaa talossa ovat äitiini kiintyneet) ja vähän perään sitten kaipailee tietysti. Hiljainen se on. Tiedä sitten koska alkaa haukkua kun Papi antaa esimerkkiä... Nooh, sen kanssa työskennellään myöskin!
            Äitikin on saanut vähän enemmän iloa tuosta koirasta, kun täysin vieraatkin ihmiset ovat tulleet rodusta kyselemään ja kuullessaan vastauksen ovat kehuneet kuinka hieno koira Lapinporokoira onkaan ja sitten saa kuunnella heidän omia kokemuksiaan. Äidillä ollut ne omat epäilyksensä, mutta tunnelin päässä näkyy valoa! Hah!

Ruusuinen on ollut alku, toivottavasti jatkuukin sellaisena! On hieno koira saatu tähän taloon <3

Tietokoneella näpsästy, sori siis laadusta!