Nooh, mitäs meitin arkeen? Eipä mitään erikoista, Nori huomenna täyttää sen 12 viikkoa - tänään (18.6) käytiin ottamassa sitten rokotus. Poika oli hienosti! Ahnehan se on, joten kun pari nappulaa laitetaan pöydälle niin kyllä saa piikillä pistää eikä missään tunnu! Eka vähän katteli elukkalääkärin paikkoi sellai: "oh shit." Omistaja oli enemmänkin kauhuissaan, jos se nyt kusasee johonkin, mutta eii... Ei Nori semmosta tehny, joten ei joutunut 'äippäkään' noloon tilanteeseen!
Painoa pojalla oli sellaiset 8,3 kiloa, taitaa olla pentueensa painavin mitä tuossa facebook -yhteisössämme ollaan vertailtu. Kati (kasvattaja) kyllä vähän uumoilikin, että Norista tulisi melko kookas yksilö. ME GUSTA! Kun tuossa nurkissa ollut Papillon uros 11 vuotta niin kyllä sen isomman koiran kaipuu yllättää yhdellä jos toisellakin.
 |
| Niin kiva kuva, ja si häntä katki >__< |
Kyllä se aika vaan rientää... Taidan olla yksi niistä harvoista ihmisistä (minun ikäisistäni ainakin!), joka vain odottaa pennun kasvavan isoksi nopsaan! Kun nyt se on tuosta meitin papillonista vähän ylitse kasvanut, mutta en malta odottaa että tulisi polvenkorkuinen kaveri ainakin :3
Mutta nii-in, tänään kun ulkona kävelyllä oltiin ja aurinko teki laskuaan ja nätit varjot meistä laskeutui asfalttiin ja auringon kajo Noriin, niin kyllä siinä vähän haikea fiilis tuli kun poika tepsutteli kauemmas rohkeemmin. Minun pikkunen vaavi kasvaa...
Yksi asia mihin olen äärimmäisen tyytyväinen on se, että vislatessa tulee luokse tai tajuaa ainakin sen olevan merkki, että nyt mennään! Minusta yksi piirre, mikä koirassa melkein pitäisi olla on vislauksesta tulo, mutta ihmiset ovat erilaisia, sillä minusta myös kepit kuuluvat koiran elämään siinä missä meillä puhelin. Ja siitähän ei huolta ole! Nori kantaa aina keppejä ja risuja ja kaikenmaailman puutavaraa mukanaan rappusille ja toisinaan myös sisällekin. On se sellainen maailman muuttaja... Aina kävelylle lähtiessä kotiovelta/siitä läheltä jotain suuhun ja sitä kannetaan pari sataa metriä ja jätetään siihen ja jatketaan matkaa. On se semmonen ihme tapaus, mitä lie päässä liikkuu...
Vähän taustatietoa: olen ihminen, joka ei pidä lapsista, elleivät ne nuku tai leiki kiltisti ja söpösti omissa oloissaan. Tämä koskee kaiken ikäisiä lapsia aina alle 14-vuotiaista yhden päivän vanhoihin. Siksipä olen julistanut, etten lapsia itse aio hankkia, ellei se mies sitten vaatimalla vaadi ja sekin on vain sitten yksi lapsi - vitsiä tullut väännettyä, että varmaan sillä tuurilla kun yksi hommataan, tulee kaksoset...
 |
| Vauhti päällä, joka säällä! |
JA NYT MITEN SE LIITTYY TÄHÄN BLOGIIN! No niin, eli, äitiys ihmislapsen kanssa: NOT. Koiran kanssa: OF COURSE! Olen huomannut, kuinka olen alkanut Norin kanssa oleillessa puhelemaan (niin kuin se muka ymmärtäisi): "Äiti tulee sitten iltapäivällä...", "Äiti menee jo..." jne. Outoa. Millonkas musta tämmönen tuli... tämmönen pehmo xD
Huomenna jos sais seisotuskuvia ensimmäisiä otettua, mutta tiedä häntä. Ongelmiakin löytyy: 1) Ei olla niinkään paljoa harjoiteltu, vähän vain 2) Itsellä ei näyttelykokemuksia, joten siitäkin sitten vaikeuksia jopa opettamiseen. Noh, mallista katsomalla mennään 3) Äiti ottamassa kuvat. Ja äitihän ei ole mikään tuhannen taalan kameramies, ei se edes osaa järkkärillä tarkentaa ilman automaattia eikä se meinaa tajuta että automaatilla pitää painaa nappi puoleenväliin, että se hakee tarkennuksen. *HUOKAUS* saa nähdä mitä tuleman pitää.
 | |||
| Mitä tuhoja se on saanut aikaan? Nooh, tähän mennessä ei tuosta toisesta taida lintua enää saada xDD |
 |
| Epämääräinen yritys saada ees vähän kuvaa vauhdissa, minkä kokonen se on... |
 |
| Hihna muokattu kuvasta pois. |
 |
| Taas vauhtia! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti