Long way ahead, but some point we need to still party!

TODAY IS THE DAY!

YES, TODAY!

TODAY MY BOY IS A BIG BOY!

Kyllä vain! Pieni Noripoika täyttää tänään vuoden! Kokonaisen vuoden!
Sen kunniaksi käytiin vähän kuvailemassa ja siitä hommasta vastasi serkkuni!
Hänen bloginsa löytyy TÄÄLTÄ.

ONNEA PIKKUINEN TERRORISTINI! <3

Hello beautiful spring, hello beautiful sister!

Vknlopun kuulumisia ja muuta menoa luvassa tässä postauksessa!

Meno olikin aikamoinen ja vielä saa villakoiria raahata nurkista ulos!

Niinpä niin! Meillä kävi vieraita! Norin siskohan se siinä ja hänen omistajansa kameran takana kuvailemassa!

Pidin sitten perjantaina vapaapäivän töistä ylimääräisten työtuntien turvin. Ajattelin, että voisi nukkua pitkään kerrankin ja torstai-iltana nukahdinkin sohvalle ja porskutin aamuun asti. Kymmeneltä uni oli tyystin kadonnut. Se siitä pitkään nukkumisesta ja pitkin vknloppua sainkin huomata, että ei paljoa kymmenen jäljestä enää uni tule silmään.

    Onkos se kylläkään mikään ihme, nukkumaanmenoaika on alkanut olla siinä klo 9.00-10.00 välillä. Grimmin enkkukielisen sadun kautta unten maille ja se siitä, aamuun on hyvä porskuttaa!

Perjantaina Kristiina ja Kerttu kumminkin saapuivat siinä viiden maissa ja koirien tehtyä pikapainit lähdettiin lenkille keskustaan illan hämärään. Kierrettiin Someron mahtipontinen keskusta nopsakkaasti kaupassa käynnin jälkeen ja lähdettiin takaisin kämpille. Tehtiin tortilloja, ruokittiin koirat (extrattiin myöhemmin nameilla) ja katseltiin prinsessa Mononokea. Tehtiin koirapartiolenkki tanssiautojen joukossa ja yökukuttiin väkisin vähän myöhempään. Pehkuihin ja seuraavana päivänä kuvaamaan!

Lauantaina sitten kamerat pääsivät laulamaan! Kristiina hoitikin kuvaamisen paremman puolen paremmalla kalustolla! (Ei, en alkanut nyt potemaan pienen pentukuumeilun lisäksi kamerakuumetta, en en...)

Kerttu ja Nori mennä viipottivat oikein urakalla ja tuhlasivat energiaansa, pakolliset posekuvatkin saatiin otettua. Metsässä rämmiskeltiin varmaan tunti(?) mahdollisesti, tuo on niin pieni mesta, ettei siellä päivää saisi kulutettua millään ilveellä.

  Siirrettiin koneelle päästyämme kuvat ja oleiltiin vähän aikaa, katsottiin väsyneitä porokoiria ja päätettiin uuvuttaa ne (ja itsemme) totaalisesti. Lähdettiin notkoilemaan!

Häntälän notkoissa käyttiin sitten kävelemässä auringon helliessä ja hiestäessä päänahan kokonaan... Huhhuh! Kyllä se kevät taitaa olla tulossa jäädäkeseen. (Koputtaa puuta).

Nori ja Kerttu olivat enimmäkseen hihnassa (laidunmaille ei saisi koiria viedä), sillä ei tiedetty koska lehmiä ilmestyy näkyviin. Jälkeenpäin tajuttiin, että olisi koirat voineet olla aivan hyvin vapaana, ei näkynyt ristin sielua koko paikassa! Kuten kuvista näkyy, saivat jätkä ja tytsy vähän hihnasta päästä juoksemaan, painimaan ja poseeraamaan.

Oli mahtavaa kyllä! Tulipa ainakin treenattua siinä sivussa omaa lihaskuntoa kun notkothan nimiensä mukaisesti eivät ole mitään suoraa astelua vaan aikamoisia ylä- ja alamäkiä saatiin suorittaa. Nori kyllä nukkui koko illan kuin tukki, enkä ihmettele. Vähän haikeana jäi katsomaan siskonsa perään kun Kristiina ja Kerttu lähtivät, mutta niin se vaan on Noriseni. Jos sitten ensi vuoden kesällä näkisit siskoasi useammin kun päästään muuttamaan... Nori kun oli aivan liekeissä ja innoissaan, kun pääsi toisen koiran kanssa kunnolla juoksemaan ja telmimään. Näin varmistuu sekin, että kyllä jossain vaiheessa sille kaveri pitää hommata. Saa nähdä, mitä elämä tuo tullessaan ensivuodeksi!

PS.

Lumi tuli, lumi meni. Pysyisikö se nyt vihdoin poissa?!

"Tuuurku!" sanos porokoira. "Paikka, jossa koirat murisoo."

Reppureissulaiset lähti perjantaina töistä kohti Ruskoa pikapakkauksen jäljiltä. Mahtaa olla Norilla pää pyörryksissä kun niin paljon on menoa ja vilskettä. Tällä kertaa saatiin kuitenkin oikein autokyyti, ei tarvinnut junaan änkeä...

Erittäin keväisissä merkeissä siis köröteltiin kohti Ruskoa ja Nori tiiraili maisemia tyytyväisesti. Koiria nähtiin ikkunasta ja niille muristiin, piti ilmoittaa kuskille ja hanttimiehelle nelijalkaisista lenkkeilijöistä. Ei poika tainnut oikein aavistaa, että vknloppu vietetään westiemäisissä merkeissä!

Perille päästyämme ei ollutkaan vastaanottoa serkkuni kotosalla, joten jäimme Norin kanssa pihalle odottamaan kuskin lähtiessä. 10 minuuttia kuulemma kestäisi, serkkuni lupasi soitettuaan. Istuttiin Norin kanssa rappusilla ja annettiin kylmän tuulen vähän tuivertaa hiuksissa ja turkissa. Mielessä oli vknlopuksi luvattu lumisade ja pakkanen, rohkenin epäillä.

Serkkuni saapuessa hänen puolisonsa olikin ennättänyt päästää meidät sisään ja auton pysähtyessä pihaan päästin Norin ulos. Poika moikkasi serkkuani iloiseen tapaansa, kunnes Hermanni-westie pyyhälsi auton takaa Norin luo kuin kysyen: "Kukas hiivatti sä olet?!"

Herran jestas, meni Norilla pasmat vähäksi aikaa sekaisin! Poika sliippasi maahan ja piti päästä äkkiä karkuun!

Hermanni pääsee kurmuttamaan Noria oikein kunnolla, mikäli Nori tuppaa viemään liikaa huomiota tai jyrää westiepojan suurella elopainollaan - ja näin käy kyllä aina. Nori on muutenkin niin kurmuteltavissa muutenkin, että...! Pieniltä kilpajuoksuilta ja ärhentelyiltä ei siis voitu välttyä, mutta minkä koirat tekee sen ne myös tekee, eikös vain?

Pakko kyllä heti nyt myöntää - me ei tehty melkeinpä mitään ihmeellistä koko vknloppuna. Kuvia ei ole ja pääaiheena oli Rillit Huurussa -sarjan (the big bang theory) maratoonaaminen. Mutta olihan mukana vknlopun menoissa lemmikkikauppojen shoppailu!

   Syy tälle oli ilmeinen: Norilla on Kristiinalta saatu piikkipanta käynyt vähän pieneksi (viimeisessä reiässä), joten päätin nyt olleen aika ostaa uusi killutin kaulaan.

Lauantai oli siis shoppailupäivä. Haeskelin vähän samanlaista kuin edellinen niittipanta, mutta ei meinannut mistään löytyä mieleistä... Muistan aikoinani sanoneeni, että en solkipantaa huoli. Puolikurkkari tai koko, ketjua olla pitää! Jostakin syystä pääni on kääntynyt ja solkikausi on tullut takaisin.

Käytiin monenmoisessa putiikissa kuten Puuilo, M&M, Dogster... kunnes puljusta nimeltä Karvakorvat löytyi mieleinen!

Staffipantahan tuo on, mutta niin hieno, että oli pakko ostaa! Noria ei panta näytä sen pahemmin haittaavan/innostavan kuin edellinenkään. Hintaa tuolla kauniilla kurkunympärys koristeella oli 32 euroa ja vähän tuntui rahapussin pohjassa, mutta minkäs mahdat - halu mikä halu oli tämäkin.

Olisi kyllä ollut paljon muutakin kivaa, mitä olisin niin tahtonut ostella pojulle, mutta ensi kuu näyttää niin kiireiseltä, että rahanmenoa ei voi estää... Pakko säästää, ei sille mahda mitään.

  Mustista & Mirristä mukaan tarttui nameiksikin kelpaavat PureNatural -nappulat sekä kyseisen "uutuuden" esitevihkonen. Tässä kun kyseisestä ruoasta olen enemmän lukenut ja tutkinut, niin taitaa meidän ruoka mennä vaihtoon kun tuo n. 10 kilon säkki Golden Eagleä saadaan käytettyä loppuun. Olen erittäin vakuuttunut.

Barffaus -esitteitäkin tarttui pari mukaan. Olen ajatellut sitten kun vain päästään muuttamaan omillemme Norin kanssa, niin meillä alkaa jonkin sortin barffaaminen. Ei me mitään "full aggression" -linjaa aleta vetämään eli nappuloita raakalihan & luun kanssa kylkiäisenä löytyy sitten kupista, ettei tarvitse prikulleen tarkkailla onko kaikkia aineksia tarpeeksi.

Ja lisäksi yksi suuri ihme on tapahtunut kirjoittajan elämässä! Minä ostin KALENTERIN! Ja tällä tarkoitan repussa kätevästi kulkevaa kalenteria, en seinälle laitettavaa. Tähän asti elämässäni en ole kalenterien perään haikaillut, mutta tuleva vuosi on alkanut näyttää monien asioiden kuten näyttelyiden, treenien ja muiden tapahtumien kannalta erittäin kiireiseltä. Ehkä on parempi, että pidän aikatauluistani huolta niin ei tule päälekkäisiä menoja. Ensi kuukausi näyttää todella kiireiseltä... *iip*

HAMMASKIVI HÄLYTYS.

ONGELMA EHKÄISTY ONNISTUNEESTI.

Kyllä... Norilla on havaittu hammaskiveä ihan pikkuriikkisen! APUA.

Kun on koko elämän ajan saanut kärsiä elukoista, jotka eivät millään ilveellä ota matolääkettään, on tuommoinen ahneemman luokan porokoira aika ihmeellinen otus. Lääke makkaranpalaan ja siinä mennee. Kuuluu rousk rousk kun hampaat jauhaa lääkkeen ja toinen perässä. Ja tuolla vaikuttavalla esityksellä ilmeisesti Papikin päätti olla kilttipoika ja samalla tavoin vetästä lääkkeen nassuun. Mitä ihmettä?

   Kissat olikin toinen juttu, siinä oli hommaa kerrakseen, mutta nyt on koko sakki madotettu ja seuraavaksi pitäisi alkaa punkkien karkoittamiseen paneutua ja keksiä keinot...

Mitä menetelmiä teillä lukijoilla käytetään kun alkava punkkikesä/kevät on tuloillaan?

Creative minds have always been known to survive any kind of bad training. -Anna Freud

 ^Elämäni nolous, mutta eipä voi mittään! Mahtibiisi ja -video silti!

Startattiin Norin kanssa eilen ihan virallisesti kevätkausi auki! Onhan tässä näitä aurinkoisia päiviä riittänyt, mutta tuuli on ollut niin piiskaavan kylmä, ettei ole ollut ulos asiaa muuten kuin jalkapelillä. Ja kerkeehän päivä toki viilentyä hieman kun kotiudutaan töistä vasta klo 16.00 ja sen jälkeen pitäisi ennättää elukat ruokkimaan, eikä ruoan päälle heti voi mennä ulos juoksemaan/lenkkeilemään.

Eilen (11.3.) sitten niin oli aika ottaa pyörä pois tallista ja vähän katsoa, mitä Nori siitä meinaa. Kristiina sanoi, että haluaisi nähdä meidän ekan kerran - ei kuulemma mikään easyhomma ole kun koira lähtee vetämään ja venkoilemaan pyöräillessä. Nooh, rohkeasti lähettiin Norin kanssa liikkeelle.

    Eilinen päivä vähän harjoiteltiin aluksi, eli ei poistuttu pihalta vaan kaarreltiin, otettiin pysäytyksiä ja pidettiin huoli, ettei nenä käy nuuskimaan maahan tai pysähdyksiä tule. Meille vähän uhkailtiin, että nurissa ollaan kun Nori päättää pysähtyä yllättäen tai sitten kaahata pitkin maita ja mantuja. Jaa tuo? Kaahata? Hyvä kun jaksoi juosta pyörän vieressä! Kuntoko sulta loppuu, jätkä?

Pyöräilyt siis menivät oikein hienosti, olen ylpeä pojasta! Vielä kun lämpöä piisaa tälle päivälle (lehtien mukaan) niin mennään sitten hiekkateille kruisailemaan. Saa nähdä, minkä mittainen lenkki mennään. Yksi kiva tie olis sen 7 kilometriä, mutta siinä on ainakin kilometrin verran matkaa isolla tiellä ja sinne ei olla menossa varmaan koskaan Norin elinvuosina - tai minkään muunkaan koiratuksen. Korkeintaan ensivuonna ajetaan keskustaan pikkuteitä pitkin, jolloin edestakaisin matka tulee olemaan yli parikymmentä kilometriä. Onko meistä kuoriutumassa kesäisiä sporttihirmuja?

Lehtien mukaan tämä on ainoa lämmin päivä taas vaihteeksi. Yöpakkasia luvassa ja päivisinkin vain muutaman asteen lämpöjä. Luntakin voi sataa vknloppuna pariksenkymmentä senttiä. Kysynpähän vain: Luontoäiti, mikä sinua vaivaa?!

Perjantaina tulee taas lähtö Turun suuntaan, mennään moikkaamaan Heidiä ja Hermannia. Nähdään siinä sivussa varmaan Kristiina ja Kerttukin, jos aikataulut sumpliutuu oikein. Koiramaista ja myös liikunnallista menoa luvassa vknlopulle oikein urakalla. Jos tuo lumipyry iskeytyy riesaksemme, ei meno eroa viime Heidi-Hermanni-Nori-minä -combon lenkkeilysäästä juurikaan.

Eilen Nori veti päiväannoksensa 3dl. Yhden desin töissä, toisen töiden jälkeen, kolmannen treenien jäljestä. Mitäpä siitä, jos mukaan eksyi vähän lihalaatikkoa, tuon vatsa kestää läpi harmaan kiven. Olen kyllä vähän sitä vastaan, että ruokaa aina extrataan jollain, mutta treenitaso alkaa olemaan sitä luokkaa, että tarvii siellä jotain raskasta olla joukossa. Olkoon sitten lihalootaa tai koiranmakkaraa tai mitä hyvänsä siihen saakka, kunnes saadaan hommattua sitä läskiä jostakin palvaamolta tai muualta kupin täytteeksi!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

(Tämä osio kirjoitettu pyöräilylenkin jälkeen)

Huhhuh, kyllä huomaa, että pyöräily on ollut tauolla yli talven. Jalat vähän tohjona, mutta aivan mahtava fiilis! Nori meni esimerkillisen hienosti - en olisi uskonut, että se menee niin hyvin jo toisella kerralla. Mentiin kevyttä ravia suurinosa matkasta (varmaan n. 4-5 kilometriä) ja välillä otettiin spurtteja kovempaan juoksuun. Jätkä makaa pöydän alla umpi unessa. Kyllä sen kelpaa.

Where is it even legal?

No niin, jos tekisi vähän asiatekstiäkin välillä? Vai voineeko mielipidetekstiä asiatekstiksi kutsua?

Tämä poliisin julkaisema facebook -päivityshän viittaa TÄHÄN kyseiseen tapahtumaan.

En nyt halua alkaa väittelemään mistään, mutta ihan tässä itsekseni ajattelin tätä asiaa pohtia.

Koiralle ominaista on liikkua vapaana. Siitä olen saannut kuulla monet kerrat. Vapaana liikkuminen on koiralle luonnollista ja parantaa sen mielialaa. Pää ei mene silloin 'sekaisin'.

  Ymmärrän hyvin, ettei koiria pidetä vapaana taajamassa tai muutenkaan ihmisten ilmoilla, sillä tällaistahan sitten sattuu, mistä poliisi ja Helsingin sanomat ilmoittivat julkaisuissaan. Vapaana oloon tuntuu olevan poliisin suunnalta vain yksi neuvo: "Vie koirapuistoon juoksemaan."

Itse olen saanut lukea monesti lehdistä ja kuullut koiranomistajilta traumaksi asti, kuinka koirapuistoista nykypäivänä voi löytyä koirille tarkoituksella piilotettuja rotanmyrkky-makkara-lihapulla-comboja, puhuttamaan koira-aggressiivisista yksilöistä, joita löytyy siinä missä hyväkäytöksisiäkin. Jos koira käy toisen kimppuun koirapuistossa, pahimmassa tapauksessa pitää nostaa rikossyyte. Poliisilta taannoin saatu vinkki johtaa mahdollisesti rikosilmoituksen tekoon. Entäpä sitten myrkytystapaus? Et voi viedä poliisille eläinlääkärilaskua tai kuolleen lemmikin ruumista ja kysyä, oliko neuvo sittenkään niin hyvä.

Metsä on yksi paikka, minne koiraa voisi mennä ulkoiluttamaan, mutta sieltäkin voi saada sättimistä: "Pois minun mailtani! Pilaat puollukan varvut! Tänne ei koiria haluta kuseksimaan! Syövät sienet!(?)" puhumattakaan lenkkeilijöistä/talvisin hiihtäjistä, jotka eivät laduilleen ja lenkkipoluilleen halua koiraa. JA SILTI aina sanotaan, että koiran kuuluisi saada juosta vapaana, ettei sen mielentila kärsi. Yritä siinä jo valmiiksi äreällä lenkkelijälle/maanomistajalle sopertaa koiran mielenterveydestä jotakin.

      Meillä Nori saa juosta vapaana isolla pihalla ja myös metsässä hyvän metsänomistajan takia. 

Kaikilla ei tähän kuitenkaan ole mahdollisuutta.

Enkä nyt tarkoita, että pitäisi lakisäädöksiä alkaa muuttamaan. Jos koiraa saisikin pitää vapaana, sehän tarkoittaisi tällaisten tapauksien lisääntyvän. En itsekään tiedä tähän soveliasta vastausta, mutta mietinpä vain missä voisi sitten tavallinen kerrostalomölliäinen ulkoiluttaa koiraansa vapaana LAILLISESTI ilman suurempia bensakuluja? 

Lisäksi tuolla Helsingin sanomien kommenteissa näkyy tälläinen aivotyöskentelyn suurnäyte:

Nimimerkki: Taliin asuntoja.

"Kaupungissa kokorajoitus ja määrättyjen rotujen kielto. Omistajan suoritettava kussi. Ilman todistusta ei voi ilmoittaa koiraa verottajan rekisteriin. Vero painon mukaan. Veron tuotosta osa kehitysapuun."

Saanko hautautua hetkeksi jonnekin koloon ja ehkäpä itkeä? Järjenjättiläiset ovat liikkeellä!

Onhan se toki niin, että ei kaupunkiin pitäisi viedä isoja koiria, jos niille ei voi tarjota tarpeellista liikuntaa ja koulutusta - silloin sellaista ei pitäisi ottaa ollenkaan. MUTTA se että, kaupunkeihin tulisi kokorajoitus tuntuisi jo enemmän kuin syrjinnältä. Otetaan tähän pari esimerkkiä:

Esimerkki a)

Minä itse opiskelen audiovisuaalista viestintää, joten jos halajan hyvän työpaikan ja palkan, tulee minun luultavasti asustaa pääkaupunkiseudulla tai muualla isommassa kaupungissa. Olen ottanut koiran opiskellessani, porokoira voidaan luokitella isoksi koiraksi tiettyjen ihmisten silmissä.

      Minun on siis käytännössä vaikeampi löytää työpaikkaa, koska omistan ison koiran, sillä en voisi välttämättä muuttaa pääkaupunkiseudulle liian ison koiran vuoksi?

Esimerkki b)

Kuvitellaan, että työskentelisin pienemmässä kaupungissa, jossa isot koirat ovat 'sallittuja'. Yritys, jossa työskentelen pääkonttori sijaitsee pääkaupunkiseudulla ja yhtäkkiä minut halutaan siirtää sinne töihin (tätäkin tapahtuu, uskokaa pois). Jos matkaa pääkaupunkiseudulle tulisi enemmän kuin olisi kannattavaa käydä pienemmästä kaupungista, edessä olisi asunnon etsintä (tai sitten työnanataja voisi sellaisen etsiä). Minulla on iso koira.

Molemmissa esimerkeissä vastaus tuntuu olevan aavemaisesti:

1) työpaikasta kieltäytyminen tai 2) koirasta luopuminen

Julkaisin taannoin tekstin ohjelmasta, josta kaikki sai alkunsa Koira-ajokortti -hömpötykseen. Sen voi lukea TÄÄLTÄ.

Omistajan on suoritettava ku(r)ssi?

     Anteeksi, tämän yhteiskunnan tuntien tämä kurssi ei varmastikaan olisi mikään parinkympin juttu. Kurssit olisivat luultavaksi vknlopun mittaiset ja lopuksi olisi päättökoe. Kurssimateriaalista, tiloista ja ajasta jokaisen tulisi taatusti pulittaa pitkä penni. Vaivanpalkaksi saa läpyskän, jossa sinun kerrotaan olevan hyvä koiranomistaja! Jos siis pääset läpi.

Entä jos et syystä tai toisesta pääsisikään läpi kokeesta? Jos sinulla olisi eriävä mielipide tiettyihin kysymyksiin? Ja entä jos sinulla on jo koira ennestään? Hyväkäytöksinen ja menestynytkin. Viedääkö se silloin pois? Sijoitetaan toiseen kotiin tai lopetetaan, kun et päässyt läpi kokeesta?

Lisäksi en todellakaan usko aggressiivisten koirien tai huonojen koiranomistajien vähenevän. Aluksi voikin tulla pieni aika, jolloin kaikki on hyvin, MUTTA kyllä kaikenmaailman ihmiset lopulta keksivät keinonsa. Jos he eivät saa koiraa laillisesti kasvattajalta, he löytävät muut keinot. Pentutehtailu yleistyisi kysynnän vuoksi ja tilanne olisi pahempi kuin alkulähtöjään. Eikös näin?

Veroitus.

Varsinaista koiraveroahan ei ole jokaisessa kunnassa vaan se saa olla vapaaehtoinen ja kuntien päätettävissä. Useimmiten näissä kunnissa, joissa on koirapuisto, on myös veroa maksettava. Siihen ei kuitenkaan koiran koko vaikuta mitenkään.

   Jos pelkästä koiran omistamisesta pitäisi maksaa veroa (ja vielä eritellysti PAINON MUKAAN), eikö tasa-arvoisuuden nimissä silloin veroa pitäisi maksaa kissoista, hevosista, lehmistä, hamstereista, kilpikonnista, gerbiileistä... YOU NAME IT!

Tuon ihmisen kommentti tuntuu vain syrjivän isojen koirien omistajia kaikin puolin.

Useimmiten ihmisillä on ennakkokäsityksiä jo liiaksi asti:

ISO KOIRA = AGGRESSIIVINEN JA PAHA

ISO KOIRA + (KUONOPANTA = KUONOKOPPA = PAHA KOIRA) + PIENEHKÖ IHMINEN = TUHO

PIENI KOIRA + AGGRESSIIVISUUS = EI HÄTÄÄ

PIENI KOIRA + ISO KOIRA + SAMA TALOUS = PIENEMMÄLLÄ HUONOMPI ELÄMÄ

Matematiikkaa ihmisten ennakkokäsityksistä - yhtälöt eivät ole kovinkaan vaikeita.

Aina puhutaan kuinka pieni koira ei ole haitallinen, jos se vähän puree. Säännöt eivät ole niin käytettäviä pienille kuin isoille. Pienenkin koiran hampaista voi saada tappavan taudin, pienempikin koira voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi, päästessään kasvoihin asti.

Itse en pidä pienistä koirista ja olen alkanut pitämään niistä yhä vähemmän. Rotiksi minä niitä kutsun, jotka räksyttävät, eivät tottele, kuseksivat sisälle ja ovat kaikinpuolin kamalia. Rehellisesti: en ole KOSKAAN nähnyt/tavannut pientä koiraa, joka olisi mallikansalainen.

  En halua yleistää enkä mitään, mutta näin on tapahtunut omalla kohdalla. Onnea niille, joilla on hyväkäytöksinen, nilkankorkuinen pieni haukku!

Tällaisia aivoituksia tällä kertaa - pitäähän sitä aina välillä mielipiteensä tuoda julki!

Show them you're a star and they'll adore you!

Nori kerää arvostusta ja huomiota työpaikalla päivittäin ja tänään hän esitteli omia temppuskaalojaan. Tassua annettiin, istuttiin ja kopiteltiin palloa - tuo hupsu kyllä pistää työnteon koetukselle omien tempaustensa kanssa!
       Norilla on nyt parisen viikkoa ollut ruoan kanssa ongelmia, että ei maistu. Aina pitää jättää kuppiin nappuloita ja vain koiranmakkara kylkiäiset kelpaa! Oon ollu huolissani, se kun saa aamuin illoin 1,5dl nappuloi. Treenatessa tarvii sil jotai sentää jäädä kiinneki kroppaan!
       Tänään otin töihin mukaan 1 dl nappuloita ja sentin siivun koiranmakkaraa. Aamuruoka ei kelvannut. Ruoan annoin siinä puoli yhden maissa ja kuppi meni tyhjäksi. Kotiin päästiin siinä neljän jäljestä ja aamuset nappulat katos kupista sen sileän tien. Onkohan Norilla jokin kausi menossa vai mahtaako johtua tuosta tassuvaivasta vai mistä tämä ruokahaluttomuus?
        Pidän nyt peukkuja että alkais uus säännöstely tepsiämään eli pyrin antamaan 1dl kolme kertaa päivässä. Aamulla, myöhään iltapäivästä ja sitten illalla. En viitsisi kaameasti totuttaa tuohon, että saa kahdentoista jäljestä ruoan kun työharjoittelu loppuu tässä kuussa ja sitten kello onkin aina viisi kun tulen kotiin koulusta... *huokaus*

Noooooh, ei voine mitään. Tänään oli palloittelupäivä töiden jälkeen ja poika sai juosta pallon perässä - muutama keppikin siinä sivussa tietysti lensi. Sade yllätti ja jäi hiekkatielenkki välistä. Äsh, huomenna mennään varmasti! Voidaan ottaa sitten samalla seuraa- ja keskittymisharjoituksia!

Mitäs mieltä meidän bannerista?

Vähän on meikäläisen naama pikseliä kun tarkennus ei ole siellä missä pitäisi, muttaaah MENKÖÖT!

Olen itse melko tyytyväinen uuten ulkoasuun, joten tämä voi pysyäkin jonkin aikaa messissä ^^

Open the door and look, there's some changes!

Heissan, heissan, heissan!

Kuten huomaattekin, muutoksia on tapahtunut blogin ulkoasussa (banneri tulee kun saan sellaisen aikaiseksi)!

Oli pakko itsekin muuttaa kun yksi suosikkibloggaajakin teki muutoksia! ^^

Meidän vknloppu on ollu toooodella tekemätöinen. On ollut yhtä hullun myllyä: perjantaina kaahattiin saloon ostamaan juhlavaatteet minulle (Nori sai kyllä uuden lelun - taas...) ja sieltä sitten paahdettiin kotiin. Olin niin sekaisin flunssastani, että kaaduin suoraa päätä sohvalle ja tuskastelin kuumeettoman olotilani kanssa. Kuumemittari näytti 36.2 normaaliin 35.9 nähden, ei siis kuumetta lähimainkaan!
        Nukuin tunnin - puolentoista tunnin pätkissä ja heräsin aina välillä järkyttävään tukkoisuuteen tai sitten kuivaan kurkkuun. Ilta seitsemästä nukuin helposti aamu kymmeneen. Kahdeksalta aamulla vaihdoin omaan sänkyyn sohvalta. Ja olin oikeassa.
       Flunssa on alkanut hiljalleen helpottaa - tokihan nokka juoksee vielä, mutta etiäpäin ollaan menossa. Tiesin perjantaina keskipäivän aikoihin varsin hyvin tämän flunssan olleen sellainen, että ei se lähde kuin nukkumalla. Perjantai-ilta, mihis minä sitä muutenkaan olisin tarvinnut?

Lauantai meni leipoessa, sunnuntaina (10.3.) matkasin siskonpoikani ristiäisiin suorittamaan 1/3 kummin virkaa! Poika sai nimen: Jonas August! Nyt tietää, millä sitä toukkaa voi kutsuakin :3

Kuvaton pläjäys, sorryt! Tämä nyt oli tämmöinen pikapostaus!

Mitä mieltä uudesta ulkoasusta?

Sick mother - son is quite alright

Ei mene taas niinku Strömsössä.
     Keskiviikkoaamuna (5.3.) tuntu kuin ois kurlannu partateriä yöllä, voi kiitos, kurkkukipua mä eniten kaipasinkin. Nenä alko juoksee päivän aikana. Kuume pysyny poissa, siellä normaalissa 35.9 asteessa. Onneksi en ole kuumelle altis, harvoin siihen kipeytymiseen päädyn. Päänsärkyä ja yskää yhä odottelen tähän normaaliin arkeen. Ja ei, en kärsi allergioista. Varmaan influenssa on päättänyt tarttua minuun!
    Äippä kipeänä, eikä sillä pojallakaan kovin hyvin mene.

Jos ei lappiin päästä, lavastetaan sit tilanne!
(ihan näin btw)

Tajusin eilen (5.3.) työpaikalla pienen kivun johdattelemana, että Norin kynnet olisi syytä leikata. Toimistolle tuli koira ja minä otin Norin kaulapannasta kiinni ja jätkä sitten ryöpytteli oikein kunnolla takajaloilla tuon jalkapöytäni verille. Auuuuts!
    Kynsienleikkaus siis iltahommiin!
    Olivatkin päässeet kasvamaan aika pitkiksi ja otin vain muutamia millejä pois. Kesäsin tätä ongelmaa ei pääse olemaan kun on asfalttipiha, joka kuluttaa kynnet automaattisesti, nyt talvella ne pääsivät sitten kasvamaan. Vaikka Noria ei varsinaisesti tähän hommaan ole totutettu (kevät pentu kun on niin ei ole tarvinnut leikellä) niin silti antaa nätisti leikata. Kun minä istun lattialle kynsisakset kädessä, lyö herra tassun käteen ja antaa leikata.
    Eilen sitten (edelleen 5.3.) leikkasin takajalan kynnestä parimilliä pois ja verta alkoikin tulemaan. Koira ei edes hätkähtänyt, ei päästänyt ääntä tai mitään. Mahtoiko edes sattua? Vertahan siitä tulee aina kiitettävästi. Meillä ei haavapulveria ole (itse kyllä yrittänyt hankkia sitä talouteen, mutta muut eivät oikein innokkaita ole ideasta), joten tyrehdytys tehtiin ihan paperilla, vaikka tiedän vuotovaaran olevan ilmeinen saman illan aikana ja parina seuraavana päivänäkin. Näinhän siinä kävi.
    Itse nukahdin katsellessani Game of Thronesia ja Nori vaappui vapaana ja verta oli sitten ympäri lattioita ja mattoja. Ja jälleen poika löytää itsensä tänään (6.3.) toimiston pöydänalta sukka jalassa. Ei siitä näytä paljoa tykkäävän, mutta en ala erikseen työpaikan lattioita kuuraamaan kun kotonakin sai samaa tehdä!

Voi huokaus siis... Liian pitkäksi päässeet kynnet, syyllinen nostakoon kätensä!

*nostaa käden*

"Oh you, why am I not surprised?"

Aika ilkiältähän se näyttää, mutta Nori ei näytä asiasta valittavan ja mitä sille muutakaan voisi enää tehdä?
     Käytiin ennen kynsien leikkuuta metsäilemässä taas ja alkaa tutut ympäristöt olla liian tuttua kauraa. Paskakikkareen kokoinen metsä, lähes poluton, eipä siinä paljoa mitään ole. Varmaan aletaan menemään ihan kunnon santateitä, kunhan ei satamaan ala. Sateella mennään suosiolla metsään, siellä on enemmän suojaa kuin aukeilla peltoteillä.
     Vinkkinä nyt niille, jotka harrastavat painiakin koiriensa kanssa asunnossa: muistakaa kerätä luut pois lattialta - tai ainakin jonnekin sivuun. En tiedä mitä eilen sattui kun yhtäkkiä olikin kämmen kiinni ranteessa, käsipöytä luun ja Norin välissä ja Norin paino käden päällä. Ensimmäiset 20 sekuntia oli kyllä yhtä tuskaa eikä käden liikuttamisesta tullut mitään. Punaiset jäljet tulivat ja on melkoisen kosketusarka. Samalla löin päänikin vielä pöydänreunaan! No jaa, rapatessa roiskuu - eikös se näin ole?

Proud lapponian herder!

Kuvaan mie varvikkoaki! - jos jaksan...

Että semmosta taas tällä kertaa. Norin jalkakuntoon ja meikäläiselle jotain vahvempaa droppia etten joudu vuoteen orjaksi. Sunnuntaina ristiäiset ja minun pitäisi pysyä tolpillani kummin virassa. Hyvän ajankohdan tämä kevätflunssa päätti ottaa...

WRONG!

BETTER! ^^

 Molemmat viimosista kuvista on otettu kameran ajastinlaukauksella. Vihoviimeinen oli vähän kinkkinen kun sain itse hyppelehtiä kalliolle ja sliipata itteni nurin. Oon kumminki suhteellise tyytyväinen ^^