"You can't expect to become a brilliant dancer overnight, but practice makes perfect." -Unknown

Kieriskelyä kesäruohossa

Perfectionisti olen moneen asiaan nähden, varsinkin kirjoittamiseen, mutta tämän Norin näyttely -koulutukseen yritän suhtautua kärsivällisesti, vaikka vaikeaa se välillä onkin. Sinusta ei tule täydellistä yhdessä yössä, mutta harjoitus tekee mestarin! Tämä pitää vain muistaa!

Viime viikolla startattiin harjoitukset, mutta ne jäivät kiireiden puolesta vähäisiksi, mutta viikonloppuna (tarkkaan ottaen sunnuntaina) treffattiin Anu, ja hänen kanssaan treenattiin seisotusta ja saatiin vinkkejä liikkumisharjoituksiin. Prkl, flunssan poikanen kiusaa, mutta yritän silti mennä Norin kanssa tämän viikon rohkeasti eteenpäin, 1.9. on ensimmäinen näyttely edessä - sama josta edellisessä postauksessa mainitsinkin. Match Showhan se on edelleen, mutta silti... Jännittää.
         Ongelmia, joita uskon kohtaavani ovat toiset koirat. Nori haukkuu räksyttää remmissä kuin hullu, on 'remmirähjääjä' melkeinpä. Mustissa ja Mirrissä sanoivat, että kuuluu ikään... Toivotaan, mutta kyllä tälle aletaan heti jotain tekemään, ei noita ihmisten mulkkauksia kestä. "Sinulla se tappajakoira on! Pysy loitolla!" Pyh pah, yritä siinä sitten selittää, että tämä on nuori ja haluaa vain leikkiä kun heti leimataan tappajaksi ja ongelmakoiraksi, joka syö tanskandoginkin armotta.... Ihmiset!

Tämäkö syö tanskandoginkin?

 Kasvattajalta saatiin neuvoa, että ohituksia harjoitellaan vaikka ensin tuttujen koirien kanssa ja siitä sitten jatketaan. Ei tässä muuten ongelmaa olisi, mutta edes makkara ei tehoa pitämään katsetta minussa. Ja mätsäreihin mennään sitten ajoissa tutustumaan! Ties vaikka Nori ajattelisikin, 'että perskele, täälhän on paljon porukkaa!' ja ottaa sen myötä sitten iiihan iisisti - ehkä. Toivon näin. Ehkä se vaan havahtuu ja toipuu. Toiveajattelua? -sorry-

Tässä kun tukkoisena ja vähän räkäisenä kävin juoksemassa tuolla auringonpaisteessa Norin kanssa juuri näitä kulkuharjoituksia, niin huomaa kyllä milloin haluaisi vain käpertyä peiton alle ja nukkua kipeytyminen pois. Ei auta! Koulussa on oltava, sillä jos skippaa liikuntatunnit, joutuu ne korvaamaan mikä tarkoittaa toisten luokkien liikuntatunneille menoa ja amiksessa... EI. KIITOS. Kyllä minä siellä sitten olen mukana, vähän vaan sekaisin ja tukkoisena, mutta minä en vähästä luovuta! Eteenpäin!
          Ja tuossa samalla treenatessa huomasin, että alkaa se jo vähän paremmin sujumaan. Eilen (25.8) harjoiteltiin kävellen ihan vieressä menoa, tänään se ei ottanut tuulta alleen, joten yritettiin juoksua - tai miten se tässä sanotaa, ravia kaiketi? Ja yllättäen! Nori teki yllätyksen ja juoksikin vierellä, vähän edelle tunkee, mutta makkaralla ja puheella saadaan menemään suht'hyvin. Olen itse ihan tyytyväinen, yritän pitää perfectionistipuoleni kurissa. Oikeissa kunnon näyttelyissä sitten saan hermoilla täydellisyydestä, mätsäreihin mennään rennommin! - yritetään ainakin!

Laitetaanpas muutama kuvakin eilisestä, ettei tekstiksi tämä mene kokonaan :)

Tummoista seisotusta meillä on! Menee jo aikas hyvin pelkällä ohjastamisellakin tuohon asentoon!

Tarkkaavainen katse!

Ja Norpalle tietysti otsettiin myös oma jäätelö onnistuneen päivän kunniaksi!