Todellisuus....
Törmäsin todellisuuteen tuon lenkkeilyn suhteen. Minä kun en koskaan ole tiennyt missä omat rajani todella kulkevat; en ainakaan kun pelataan joukkuepelejä. Esimerkkinä tästä yläasteen liikuntatunnit, joilla pelattiin koripalloa, sählyä, jalkapalloa, pesistä jne. Kun pelattiin koripalloa, niin minähän olin aina kentällä koska _rakastan_ joukkuepelejä. Juoksin päädystä päätyyn, enkä tuntenut itseäni väsyneeksi, minä vain pelasin. Tein sitä mistä pidin. Lopulta joukkuekavereista kaikki muut ovat olleet vaihdossa ja minulle vinkkaillaan, että tules nyt vaihtoon sieltä ennen kuin pyörryt! Istuuduttuani alas tajusin aina, että ei helvetti, mähän vedän itseni loppuun! ....Vaikkakin n. 5 minuutin kuluttua olisin halukas jo takaisin kentälle, minä en sinne kuitenkaan mene. Viimeisellä vuodella tajusin itse pysyä vaihdossa tarpeeksi, muilla sitten joukkuekaverit pitivät siitä huolen.
Kuitenkin! Se siitä takaisuudesta, ollaan siis Norin kanssa vähän juoksenneltu. Aluksi tuntui kyllä siltä, että "Per**le! Mä kuolen just nyt!" Mutta kun vähän aikaa oltiin menty ja silmissä tähtimäisesti suosikkinäyttelijöideni tapaaminen niin kyllä tsemppiä löytyi. Kun olet fanittanut tarpeeksi kauan ulkomaalaisiakin näyttelijöitä, niin osaat kyllä muokata heidät pääsi sisään sanomaan jotain omalla äänellään - uskokaa pois! (Älkää huoliko, nämä näyttelijäjutut jäävät kyllä pienelle osalle, ajattelin niille ihan omaa blogia).
Aivan, ja tuohon 'lenkkikuolemaan' ei auttanut se, että tämä jätkämme, treenarini, olisi halunnut juosta vielä kovempaa! Sai välillä kyllä nykästä hihnasta, että ei me missään raveissa olla! Hiljainen santatiehän tuo on missä juostaan, mutta kun auto tuli vastaan lenkin alussa niin aattelin pitää koiran kiinni. Metsässä saa sitten juosta sydämensä kyllyydestä, semmoinenkin kaistale mahtuu mukaan.
Kameraa en raijannu lenkille VIELÄ mukaan, joten kuvia ei ole pojasta vieläkään... En tiedä, ehkä minä olen vain laiska tai sitten tuo sää verottaa. Perjantait on tämän ekan jakson ajan vapaita amiksesta, niin minulla PITÄISI olla aikaa, mutta kun on niin kiva nukkua vähän pidempään ja sitten saakin huomata taas, että viideltä saa mennä töihin ja tänäänkin tulin niin myöhään kotiin (okei, ei nyt niin myöhään) että oli pimeää.
___
Vähän asiaa Norin hammastilanteesta.
En ymmärrä, enkö ole muka tänne muistanut kirjoittaa, että oikea alakulmuri on mennyt poikki? Aikaa tuosta on varmaankin jotain... kuukausi? Älkää huoliko! Kyseessä oli maitohammas, joka nyt jo on lähtenytkin. Muuten kyllä, eilen (15.8) kun katsoin pojan suuhun (hampaita lähtenyt aika lailla pienen ajan aikana) niin kaikki muut 3 maitokulmuria (2 ylä ja 1 ala) olivat yhä paikallaan, ja pysyvämmät hampaat olivat jo puhjenneet. Tietysti siinä pieni paniikki, että nyt eläinlääkärille poistattaa ja rahaa palaa ja voi ei! Sitten kun vähän rauhoitin itseäni ja katsoin uudelleen, niin huomasin, että nämä puhjenneet pysyvät hampaat olivat kasvamassa 'sisäpuolelle' ja pönkittämässä maitohampaita pois edestä. Ja tänään töistä tultua oli oikea yläkulmurikin lähtenyt. Hip hei! Jos tuossa viikon, puolentoista, aikana ei ole luontoäiti hoitanut hommiaan niin menen kyselemään ammattilaiselta, elikkäs elukkalääkäriltä, mielipidettä asiaan: annetaanko olla vai otetaanko pois. Onneksi on vakuutus otettu! - pääsee sitten ainakin vähän halvemmalla...
___
Asiasta ruokaan:
Nori päätti tuossa kun olin palannut jenkeistä, niin aika pian sen jälkeen, että hänhän EI SYÖ kolmesti päivässä, eikä missään nimessä turvotettua ruokaa. Tästä sitten kasvattajan kanssa puhuin ja hän sanoi, että Norille voi vähentää tuohon kahteen kertaan kuten myös turvottamisen (hän itse laittaa nappuloiden sekaan lorauksen vettä ennen ruoan antamista omille koirilleen - noudatamme samaa). Norin ruoka-annos ei ole ainoastaan nappuloita, vaan yleensä joukossa on sitten makkaraa/nakkia, raejuustoa, kananmunaa tai mitä nyt on sattunut jääkaappiin ylimääräiseksi jäämään.
Aloin tuossa vähän aika sitten miettimään, että olisiko voinut johtua tuo ruoan 'tökkiminen' siitä, että kun serkulleni vein, ostin kahdeksi viikoksi säkin samaa merkkiä, mutta aikuisten nappuloita (eläinkaupasta oli loppunut keskikokoinen säkki, ja kun kyselin niin sanoi, että kyllä tuota aikuistenkin voi antaa) ja nyt kotona palattiin takaisin pentunappuloihin. Olisiko siinä niin suuri ero kumminkin? Tuossa nyt on varmaan vielä 7 kilon edestä pentunappuloita, mutta kaipa sen jälkeen voisi tuohon aikuistenkin versioon siirtyä. Mitä mieltä?
___
Huomenna olisi tarkoitus porhaltaa Helsinkiin isosiskoni luokse; hänen papillon narttunsa sai kolme pentua! 1 nartun, 2 urosta. Vähän päälle viikon ikäisiä karvapalloja siis menen kuvailemaan, ja voi että, niistä kuvista mitä siskoni on facebookiin laittanut...! Olen niin ihastunut narttuun, joka oli hänelle kuulemma pieni pettymys, koska mustaa on päässä niin paljon. Pyh ja pah, kyllä minulle kelpaisi! - tai äidille pikemminkin. Vanha papillon uroksemme on niin vanha jo, että ehkäpä äiti voisi ottaa toisenkin... Okei, pois tuo ajatus minusta! Minulla on Nori! Toisen koiran otan vasta koulujen jälkeen kun on oma kämppä ja vakkari työ! Näin! Ja silloinkin otan mitä luultavammin porokoiran (nartun kylläkin) tai sitten Shiban (narttuna sekin) - en kyllä unohda pientä corgi vaihtoehtoakaan!
Kyllä minulla sitten taitaa eläintarha ollakin...? Nooh, tulevaisuus näyttää mitä tapahtuu, ei pidä liikoja suunnitella ja elätellä :)
Pahoittelut, ettei kuvia nyt ole... Seuraavassa postauksessa sitten mahdollisesti - ainakin pienistä pennuista :3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti