No niin,
sopimukset on tehty ja olen tyytyväinen osaani, koska minähän sitä ehdotinkin!
Kuten ehkä osa jo tietääkin (laumanjohtaja osiosta esimerkiksi) että olen vuonna 1996 syntynyt, paljastan vielä sen verran, että olen syksyn lapsi. Minulla on n. puolitoista vuotta aikaa pudottaa 25 kiloa, jolloin äitini suostuu antamaan minulle luvan tatuoinnin hankkimiseen.
Monet ovat sanoneet jo, että nyt hävisin tämän vedon ja kyllä ennätän sen 18 täyttämään helposti ennen. Nämä ihmiset vain tuntuvat tietämään minut liian hyvin - heh heh...
Mutta olen erimieltä! Minullahan on maailman paras treenikumppani! (Makaa tällä hetkellä jaloissa ja vetää unta kaaliin...), mutta Norihan se! Watson to my Holmes! Kyllä vain voisin kuvitellakin Watsonin raahaamassa Sherlockia aamulenkeillä - okei, en todellakaan, mutta jos niin olisi, että tähän ihanaiseen, moderniin versioon tuotaisiin osaksi koira, niin kyllä...! Watson vain juoksemaan (aka Martin Freeman) niin kyllä siellä voisi Sherlockin välillä mennä tepsutella... (ANTEEKSI, fanityttöily jäänyt päälle taas...)
Mitä tatuointiin tulee, en ainakaan nyt näin ensimmäiseksi tatuoinniksi ole ottamassa fanityttöilyn kohteita, älkää pelätkö! Ei, ennemminkin olisin ottamassa joko olkapäähän sulkakynän symboloimaan kirjoittamistani (tarinan alkuja, runoja, lyriikoita jne.) tai sitten sydämen tienoille tassu, jonka sisältä kurkkaa Nori pentuna... :3
Sellainen suunnitelma olisi - ja en minä tuossa painonpudotuksessa mitään menetä, itselleni se on aina plussaa mitä enemmän lähtee! Ja minullahan on jotain mistä ottaa poiskin... (heh heh)Oikea ruokavalio ja kunnon liikunta/urheilu niin eiköhän se siitä, ainakin 15 kiloa pitäisi olla helppo, viimeiset 10 kiloa voikin tuottaa vaikeuksia, mutta aion kyllä päästä ihanne painooni! Nyt riittää läskeily ja 'olen aina se isoin tässä joukossa' -oleilu! Talvi saattaa tuoda lisää haasteita, mutta upottavat hanget auttakoon! I'm gonna be something that I'm used to!
Ja jos jotain muuta tarvitaan vielä hönkimään vauhtia, niin olkoon vaikka tuo, että pitäisi tässä puolentoista vuoden päästä nähdä myös nuo ihanaiset Martin Freeman ja Benedict Cumberbatch livenäkin! Kyllä vaan, mikäli sikäli toteutuu premiere tapahtuma The Hobbit - There and back again -elokuvasta britteihin näyttelijöiden kera, niin sinne on matka minulla ja amiskavereilla - ja jos itsellä on jo vaikeuksia hyväksyä peilinäkymää niin miten voisin lähteä sinne hyvillä mielin?! Minulla kun on tuolla pääni sisässä yksi vika: ajattelen aina mitä muut mahtavat ajatella minusta?
Ja nyt loppus, ettei mene ihan itkuvirsi -blogiksi tämä sisältö!
Muistanette ehkä vanhemman postauksen, jossa mainitsin hirvikoirista, jotka säikäyttivät Norin kun hän oli hyvin tuore pakkaus tässä talossa? Tänään oltiin katsomassa samaisia koiria ja Nori haisteli koiria aitauksen läpi reippaasti - yksi osatekijä oli taatusti se, kun itse vein käden koirien lähelle niin tämä kateellinen penska sitten uskaltautui myös lähemmäksi!
Myös jokin osa noilla 'pelottelu' -koirilla on tainnut olla, kun toinen aloitti haukkumisen niin Nori ei korvaansa letkauttanut. Hän kun on vähän provosoitumiseen lankeava urpo, joka aloittaa oman haukkumisensa myös, mutta nyt oli hiljaa!
Kun leffassa kävin katsomassa Monsterit Yliopiston, niin oli poika autossa mukana äidin kuskatessa, ja kun otettiin jaloittelemaan (Anu halusi myös nähdä palleron) niin nähdessään tien toisella puolen suomenlapinkoiran niin voi ei mikä mekastus hänestä lähti... Ja eihän Nori mitään pahaa tahdo, haukkuu kun haluaisi tervehtimään ja leikkimään. Hienot ennakkoluulot annat itsestäsi poika, tiesitkös? Sitruunapanta vastaus tähän...?
Aamuherätys se 5.30 odottaisi, treenimusaa yhä latailen... Kaipa se siitä, alku vähän hankalaa, mutta kyllä tästä ylöspäin noustaan! Wish me luck!
Hyvää yötä!
 |
| Norista löytyi tämmöinenkin kuva kasvattajalta <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti